Tuulestatemmattua

Helsingin jälkeen kanttarellicrepsejä

Todellinen citybreak meillä oli. Vajaa kaksi vuorokautta Helsingissä tuntui pidemmältäkin lomaselta, eikä se tarkoita pitkästymistä, vaan sitä, että niin monenlaista ehdittiin ja elettiin.

Kotioloissa tahtoo olla, etten paljon iltaisin, iltojen hämärryttyä, yön tullessa, ole ulkona, en ainakaan kävelemässä, enkä kameran kanssa, mutta eilen ja toissa iltana niin tuli tehtyä.

(klikkaa kuvat isommiksi)

Tänään jo aamupäivällä lensimme kotiin, siis vielä sunnuntaikin lomaa! Ja lämmintä. Kuinka ihanaa…

Kotona taas paikka otettu haltuun: Skype Meksikoon, puhelu Caritakseen ja nuoripari kävi syömässä*. Palikat paikoillaan. Huominen työpäivä tavallisesta poikkeava, pitäisi pieni puhekin tässä vielä tehdä. Muun muassa.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

* tuohon liittyen – pitkästä aikaa yksi resepti …

Kanttarellicrepsit

(yläkuvassa kylläkin on tonnikala-raejuusto-täytteisiä)

Crêpes-taikina

5 dl maitoa
4 munaa
4–5 dl jauhoja
40 g voita
1 tl suolaa

Sulata voi ja jäähdytä se. Riko munat ja sekoita maitoon. Lisää jauhot ja suola.Laita taikina jääkaappiin turpoamaan tunniksi. Ennen paistoa lisää sulatettu voi. Paista isossa pannussa 12 crepsiä ja jätä jäähtymään.

Täyte

litra kanttarelleja
2–3 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
(Fondia ja vettä)
1 prk ruokakermaa
Kanttarelli-tuorejuustoa, Aura-murua, emmentalia

Huuhdo kanttarellit, valuta ja laita kuumaan pannuun/teflonkattilaan, sekoittele niin kauan, että neste haihtuu. Lisää 2–3 rkl voita, sekoittele, lisää ruokalusikallinen vehnäjauhoja ja anna kypsyä tovi. Lisää joukkoon ruokakermaa purkillinen, ehkä vettä (tai lisää kermaa) ja kasvis- tai kanafondia. Keittele miedolla lämmöllä vartin verran. Mausta suolalla ja (musta/valko)pippurilla. Kanttarelli-tuorejuusto tai Aura-murut sopivat myös makuun…

Laita jokaiselle räiskäleelle pari, kolme ruokalusikallista muhennosta ja kääri rullalle (tai tee kolmionyyttejä) ja laita saumapuoli alaspäin uunipannulle, pinnalle vähän emmental-raastetta ja sitten kuumaan uuniin (225 C) kuorruttumaan.

Syyskesän lemppariruoka on siinä. Enkä missään välissä väittänytkään, että on kevyttä.

Kanttarellicrepsit-2

Niitä näitä

Helsinki ja tädin synttärit

Helsingin keskustan Holiday Inn -hotellissa (Rautatieaseman vieressä) olen/olemme olleet usein. Sen sijainti on erinomainen: Finnairin bussit ajavat ja lähtevät oven eteen/edestä, Ateneum on vastapäätä, Yliopiston kirjastoon ja Kansallisarkistoon on lyhyt matka, ostosmahdollisuudet liki, rautatieasema vieressä etc. Siksi sen nytkin olin varannut, mutta ensimmäistä kertaa tein varauksen ILMAN aamiaista. Ja se olikin hyvä ratkaisu. Huomenaamulla lähdemme niin aikaisin, ettei ole aikaa kunnolla nauttia aamiaisesta ja tälle aamulle oli muita suunnitelmia, jotka sitten toteutettiinkin.

Lähdimme puoli yhdeksän aikoihin (kaupunkilenkkarit jalassa) kohti aamiaista: kohti Kaivaria ja Cafe Ursulaa. Aamiainen elokuun lämpimänä aamuna merenarannalla leppeän tuulen puhallellessa oli tavattoman mukavaa, aamu tuntui hyvälle, elämä avaralle.

Ja kuvassa ei tietenkään näy se ihanaakin ihanampi croissant, eikä cappuccino, jotka tuohon aamiaistarjoittimelliseen kuuluvat.

Jatkettiin kävelyä kohti Länsisatamaa, sieltä Hietalahden torille, kirppiksella paljon turisteja ja tavaraa, hallissa piipahdetttiin tietysti. Edellisestä käynnistä 31 vuotta 😉

Punavuoren katuja palailtiin, käveltiin ristiin rastiin, oli lämmin, oikeasti kuumempi kuin Alppi-rinteitä noustessa. Tällä kertaa johtui ilmasta, ei noususta. 😉

Käveltiin Kaisaniemen puistoon, joka oli rempassa ja jossa hämmästyksekseni Pehtoori ei ollut koskaan käynyt, puutarhaa päästiin kuitenkin edes vähän remontista huolimatta näkemään.

_MG_8678 (Custom)

Puiston nurkalla oli viehättävä pieni kioski, jossa vielä viehättävämpi ”tarjous”.

_MG_8691 (Custom)

Kauppatorin laidan Havis Amanda oli tällaisen hökötyksen peittämä: Hotel Amanda. Kaksi kuukautta Manta on tällaisen hotellin sisällä. Japanilaiset ovat kuulemma jo varanneet koko kahden kuukauden jakson! Merkillistä minun mielestäni.

_MG_8634 (Custom)

Stockalla kävin (kolmannen kerran tämän viikonlopun aikana) katsomassa käsilaukkua (Ralph Lauren – tarkoittaa että on hintava, mutta minun makuni mukainen, tarpeeksi iso (mahtuu kamera, ja kaikki muu tähdellinen) – ja VAIN katsomassa. En ostanut. 😉

Reilun kolmen tunnin kullkemisen, aamupatikan, jälkeen hotellille siistiytymään. Ja sitten kahden paikallisjunalla Keravalle, ja sieltä taksilla Gustavelundiin, jossa tädin 90-vuotiskestit. Meitä oli yhdeksän serkusta (puolisoineen) paikalla, ja setäni. Tietysti myös muita tädin tuttuja ja naapureita, joita en tuntenut.

Kovin vähän tapaan näitä sukulaisianikaan: kaikki asuvat etelässä tai vielä kauempana. Kuinka olikaan mukava kun tavattiin syntymäpäivillä eikä hautajaisissa, kuten tahtoo väistämättä käydä. 🙁 Ilma oli hieno, Tuusulanjärvi kesäinen. Leppoisaa yhdessäoloa. Olipa täti iloinen ja liikuttunut kun juhlat sai. Tanssahtelikin ysikymppinen. 😉

Kun kahdeksan kieppeillä palasimme Helsinkiin, ei tukahduttavan kuuma hotellihuone houkutellut oleiluun, joten vielä lähdimme liikkeelle. Drinksuille Tomi Björkin uusimpaan ravintolaan (Bronda), jossa en ollut käynyt. (Farang, Gaijin, Boulevard Social on siis koettu). Kierreltiin ja kaarreltiin vielä Helsingin rannoilla, Katajanokallakin; juuri niin kuin olin toivonutkin. Mukava lomanen on ollut.

Niitä näitä Ruoka ja viini

Isolla kirkolla

Helsingissä voi käydä muutenkin kuin työreissulla!

Päivä kierrelty kesäisen Helsingin katuja. Piipahdettu yhteen jos toiseen liikkeeseen katselemaan, etsimään. Rajalan Camera Pro Shopista löysin pieniä iloja, ei juuri muuta. (paitsi Pehtoorille synttärilahja, ks. alempana). Ja lasilliselle ja pienen pienelle lounaalle Boulevard Socialissa. Kyllä pidän paikasta.

Ja Ateneumiin katsomaan Tove Jansson 100 vuotta -näyttelyä. Viehättävä ja vaikuttava näyttely. Suosittelen. Todella. Meriaiheiset taulut ja kirjoihin tehdyt piirrokset näyttelyn parasta antia. Ja sitä antia oli kaikkinensa paljon.

Sitten vietetty Pehtoorin synttäreitä etukäteen. Ja tiedättekös, että insinöörimieheni suostui vihdoin vaihtamaan puhelimen! Pian 7-vuotissynttäreitään viettävä Nokia 6720 sai väistyä uuden älypuhelimen tieltä. Synttärilahjan lisäksi menimme juhlan kunniaksi syömään, mikä ei ketään hämmästyttäne. Kauppatorin rannassa (aiemmin Vironkadulla) olleeseen Luomoon olin tehnyt varauksen.

Ei valittamista. Ei todellakaan. Söimme neljän ruokalajin menun ja saimme alkuun kaksi, ja vielä ennen pääruokaa ja jälkiruokaa pienet ”terveiset keittiöstä” -pikkuannosta. Ainoastaan pääruoan meritaimen oli ”vain” tavallisen hyvää, – ehkä meillä kalaruokavaatimukset tavallista korkeammalla? Mutta todella gourmetia nautimme. Tarjoilu oli sujuvaa, innostunutta, olematta tyrkkyä. Kyllä paikka on Michelin tähtensä ansainnut.

WP_20140801_19_57_56_Pro (Custom)

Ja vähän me on ihmetelty tätä pääkaupungin autokantaa! Kovin ovat ikääntyneitä, joskin komeita nuo helsinkiläisten autot! Eivät ehkä kaikki kovin kauniita, mutta

monet kuitenkin….

Kuulimmepa että (pääosin amerikkalaiset) vanhat autot kokoontuvat joka kuukauden ensimmäisenä perjantaina Kauppatorille. Koko sen kolmituntisen, kun istuimme ravintolassa ja katselimme merelle ja torille, autot kiersivät toria, ja niitä oli kymmeniä, satoja.

Vielä kävelimme Espalla, yömyssyllekin menimme …

Niitä näitä

Luontokuvaaja töissä

Kesän, jollei vuosikymmenen, mahtavin ja voimakkain ukkonen mourunnut koko iltapäivän. Hienoja luontokuvia, sadekuvia, salamakuvia, usvakuvia, merikuvia, sadekesäkuvia, loiskivia lätäköitä, tulvivia alikulkuja, märkiä metsiä kuvauskohteena. Olisi ehkä ollut.

No kuvasin minäkin. Pitkin päivää. Huoh!

Kesäkukkia ei tarvi kastella. Se on hyvä puoli. Eilen jo päätin, että lobelioita en enää koskaan laita. Pidän niistä hyvin paljon, enkä koskaan ole saanut niitä kasvamaan, en elämään pitkään, enkä voimaan hyvin. Enää en edes yritä. Tämä kesä jäi viimeiseksi. Piste.

Lenkille ei tarvi lähteä. Onko se hyvä puoli? Tiedä häntä, enkä olisi ehtinytkään. Olen leiponut (kalaasit viikon päästä!), hoidellut pressen hommia, ja olen pakannut. Viikonloppumatkaa varten. Ja siinä ohessa varannut syyslomamatkan: aika ex temporeksi meni! Taas. Rooma ja Madeira ja Hangasojan mökki ovat viime viikon olleet ne vaihtoehdot, joiden välillä on vekslattu. Ja sitten kohde ei olekaan mikään niistä. Eikä ole kaupunkiloma. Uusi paikka on, on saari. Ei uusi maa, siis ei Irlanti. 😉

Ja mihinkö huomenna? Huomenna Hesaan! Lauantaina on isän siskon ysikymppiset! Jubileet tiedossa: sinne siis!

Koko elokuu on menoa ja meininkiä, niin ettei mökille ehditä pidennettyä viikonloppua viettämään. Pitkä kesäloma meni aika ohjelmatta, olemattomin vierailun, me ei käyty juuri kenenkään luona, eikä kutsuttu meille juuri ketään. Viikko mökillä, jossa kyllä kävi vieraita parinakin iltana, ja viikko Alpeilla. Muutoin liki kaksistaan kotosalla. Ja nyt sitten on joka viikonloppu varattu ja pikku reissuja tiedossa lisääkin: Kuopioonkin loppukuusta. Josko sitten sen jälkeen onnistuisi työt järjestämään siten että olisi mahdollisuus mökkipiipahdukselle? – No joka tapauksessa, on kiva lähteä pääkaupunkiin. Kaikenmoista on suunniteltu tekevämme. … 😉

Yliopistoelämää

Paluumuutto ja statuksen vaihto

Vuoteni (tarkkaan ottaen 10 kk) professorina on ohi. Tänään muutin takaisin omaan huoneeseeni: ylihuomenna olen taas yliopistonlehtori.

Fyysisesti ihan touhu päivä: hulvattoman kuumalla työpaikalla huhkin koko päivän. Muuttomatkahan oli suunnilleen lyhin mahdollinen: vasemmalta oikealle.

Ja kun minä olen muuttanut tässä viime vuosina kerran vuodessa: 2011 lähdin vuorotteluvapaalle, 2012 palasin ja viime syksynä muutin oikealta vasemmalle, niin tavaraa, mappeja, kirjoja, paperia ja kaikkea mahdollista oheistilpehööriä on tullut joka muutossa häviteltyä, pistettyä kierrätykseen, opiskelijoille kirjoja, jne. Joten ihan tolkuttomasti ei ollut ”löysiä”.

Nyt haastetta toi se, että muutin professorin kaksi kertaa isommasta huoneesta puolet pienempään lehtorin huoneeseen (ks. kuvat). Mutta oikealla olevassa huoneessa olen ollut pitkästi toistakymmentä vuotta, joten tavaroille oli tiedossa paikat. 🙂 Päivän luutuamisen ja kantamisen jälkeen, iltapäivän lopuksi vielä tietoteknisiä säätelyjä, verkkoyhteyksien kuntoon saattamista ja huomenna voin mennä ”valmiille”.

No entäs henkinen siirtyminen, paluu takaisin omaan toimeen? Professorivuoden saldo: jäikö plussalle? Ensinnäkin minullahan nyt ei viime lukuvuonna niin hirvittävän paljon työnkuva muuttunut; semminkin kun oppiaineessa tehtiin täksi välivuodeksi uusi ”välivuoden työnjako”, joka oli ollut edellytys, että määräaikaiseksi edes suostuin. Se, että en edes hakenut professuuria, kertonee osaltaan siitä, että yliopistonlehtorin homma on se, jossa viihdyn, tiedän hanskaavani hommani, eikä se luo enää turhia paineita, eikä vaadi ympärivuorokautista duunaamista. Sitä paitsi minusta ei edes olisi tehokkaaksi, rahaa hankkivaksi, jatkuvasti tutkimusta suoltavaksi proffaksi pitemmän päälle. Enkä haluakaan; minulla on loppuelämälle ihan muita tavoitteita … 😉

Jotain uudistuksia vuoteni aikana tein; muutamia pieniä askeleita, – niistä olen tyytyväinen. Uskon että sain ne hommat tehdyksi, jotka oli tarkoituskin, – ja ehkä vähän enemmänkin. 😉 Ihan mahdottoman paljon luin, ohjasin ja arvostelin: kanditöitä, graduaihioita ja valmiita, apuraha-anomuksia, artikkelikässäreitä, väitöskirjan tekstejä ja valmiita väikkäreita. Hyvin vähän kirjoitin. Mutta niin olin ajatellutkin tekeväni. Enkä menettänyt opiskelijoita: minulla on heihin kontakti, välitön kontakti edelleen, – se on hyvä.

Työni tuon käytävän varrella on aina ollut ”itseohjautuvaa”, esimiehet eivät ole vuosikymmenien aikana juuri ”pomottaneet”, joten siinä mielessä professorina olo ei tuonut mitään ”vapauksia” saatikka valtaa, jota ennen ei olisi ollut. Enkä minä kyllä osannut itsekään ottaa mitään ”vallankäyttäjän” asemaa.

Muutamassa yhteydessä, nimenomaan oman käytävän ulkopuolella, oman lähityöyhteisön rajojen takana, oli hieman hämmentävää ja – hyvä on – joissakin tapauksissa miellyttävääkin huomata, että statuksella, tittelillä, oli merkitystä: joskus asiat sujuivat aiempaa paremmin kun professorina jotain asiaa hoiti. Kummallista oikeastaan.

Niinpä avoimin mielin aloittelen uutta lukukautta, uuden vakiprofessorin aloittaessa työnsä maanantaina. Minun osaltani tämä yliopiston tietojärjestelmissä oleva työtehtävieni määrittely kääntyy toisin päin: professori minussa siirtyy lepäämään. 🙂

Hyvä niin.

Niitä näitä Valokuvaus

Kuvasivustojen siivoilua

Ihan niinkuin ei olisi muuta tekemistä, olen nyt vihdoin uudistanut ja vähän perannut matkasivustoani.

Nyt pitäisi olla vähän helpommin käytettävissä. Varsinkin nuo kaukomatkojen sivut pitävät sisällään muutamia ihan kelpo otoksia, ja sivustotkin on tehty huolella.

Edelleen puuttuvat viime syksyn Madeira-kuvat, edellisen Lontoon kuvat. Enkä tiedä laitantokaan niitä. Mutta Bad Gastein on jo aluillaan. Ja edelleen kesän 2010 Rooman ja Toscanan reissu on tarkoitus saada tuonne. Vanhimpia juttuja poistin: Marokon, Rooman, Madeiran, Pariisin ja Pietarin sekä NYCin ensimmäisen reissun matkakuvakertomukset saivat lähteä täyttämästä surkealla laadullaan webbihotellini äärimmilleen täytettyjä ”huoneita”.

Myös vähemmän käyttämääni kuvasivustoa siivosin rutkasti. Nyt siellä on enää muutaman kotimaan turneen kuvat ja vähän muuta. Mutta! Luulen, että vastaisuudessa teen kuvaraportit matkoilta tuota kautta, koska www-työstäminen vie aikaa ihan hillittömästi. Ja kuvasivustolla saan kuvat ehkä paremmin esille. Jututhan on täällä blogissa. Kuvasivusto on siis täällä: http://satokangas.kuvat.fi/

Minähän sanoin: siistitty on!

(klikkaa isommaksi 🙂

Hetken kävi pienessä pöhkössä päässäni ajatus, että teen näistä tuhansista ja tuhansista reissukuvistani teille blogissa kävijöille taas kilpailun. … Ja kuvia kyllä riittäisi. Pisimpään Tuulestatemmatun matkoilla mukana roikkuneet olisivat tietty etulyöntiasemassa… Enkä taida nyt tähän hätään mitään sellaista ryhtyä puuhaamaan… mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Mutta käykäähän nyt katselemassa:

Matkasivulle KLIKS ja

kuvasivustolle KLIKS

Josko noilta jotain kiinnostavaa katseltavaa löytyisi. Matkakuumeen nostatusta? 🙂

Shanghai by night

Yliopistoelämää

Tänään kaikki on toisin!

Unen loppuminen ja linnunlaulu
– Herätyskello!

Mansikkasmoothie ja espresso
– Proteiinijukurtti ja iso mukillinen kahvia

Mahdollisimman vilpoista, valkoista ja ruskettumiselle tilaa jättävää
– Jotain asiallista, siistiä ja musta-valkoista

Huulipuna
– Ripsivärikin

Aamulenkki
– Työmatka

Aurinkoa siniseltä taivaalta
– Pilvipoutaa ja ukkoskuuroja

Salaattilounas
– Surkeahkot eväät

Facebook ja Instagram
– WebOodi, Drupal ja SoleCris

Torilta Caritakseen mansikoita viemään?
– Ehtisinköhän soittaa äidille?

Mikä juiliva olkapää?
– Juiliva olkapää

”On ihanan lämmin, helle hellii”
– ”Täällä on sietämättömän kuuma ja huono ilma

”Tavattaisko jossain välissä iltapäivällä?”
– ”Tuu tasan kolmelta, olen vielä paikalla”

Aloittaisinko Outi Pakkasen vai Jan Mårtensonin?
– Miten ihmeessä näitä kesätenttipapereita on näin paljon!

Matkasivuston päivitys ja Itävallan kuvien muokkaus
– Oppiaineen www-sivujen huolto ja päivitys

Viinilasillinen kotipiazzalla
– Vesipullo työpöydällä

Työhuoneen järjestäminen on mukavaa!
– Työhuoneen järjestäminen ei kiinnosta!

Aurinkolasit
– Lukulasit

Joku päivä pitäisi käydä/tehdä …
– Kuka tätä minun kalenteriani täyttää!

Mökin avaimet
– Henkilökuntakortti

Pitkä ja huolella valmistettu grillintuoksuinen illallinen miehen kanssa
– Keittäisinkö spaghettia?

Kesäyöt
– Ajoissa nukkumaan

Kesäloma!
– Meni jo!

Bad Gastein Hautausmailla Kitzbuhel

Hautausmailla Alpeillakin

Sevettijärven hautausmaan jäkäläpeitteet, Verdunin I ms:n hautaristien hiljaiset rivit, Playa del Carmenin merkillinen ”smurffikylä”, umbrialaiset cimitariot, Raatteentien muistomerkki, Madeiran kukkaloisto hautalehdoissakin, juutalaisten kirkkomaa Prahassa, Iin Kruununsaaren vanhat haudat, Naantalin hautausmaa, jossa oli kyltti ”Hautausmaa tukee elämää”, saatikka Oulun Stooleporin hautausmaa ovat minua kovin kiehtoneet, saaneet kuvailemaan, melkein kaikista noista ja monista muistakin hautausmaista tännekin kirjoittelemaan.

Reilun viikon takaisella Itävallan reissulla ihan vahingossa pääsimme kahdelle hautausmaalle ja paljon mielenkiintoista näimme, – siis paljon kuvia.

Ensimmäinen kohdalle osunut hautausmaa oli Heiligenblut-nimisessä alppikylässä (siitä enemmän täällä), jonne pysähdyttiin tiistaisella Grossglocknerin retkellä.

Kauniin, siron, Grossglocknerin kanssa samassa linjassa olevan kirkon ympärillä oli kirkkomaa, jossa muutama ennennäkemätön juttu. Ensinnäkin kirja ”uhrimme vuorille”. Paksu rautalevyistä tehty kirja, johon oli kaiverrettu kaikkien niiden nimet, jotka lähitienoilta/lähitienoilla olivat kuolleet vuorilla. Huom. ristiin kiinnitetty vuorikiipeilijän hakku ja köysi.

(kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla, ja suosittelen kyllä klikkaamaan isommiksi )

Muutamassa yksityishaudassakin tämä ’vuorikiipeilyn karu loppu’ -teema näkyi…

Heiligen Blut - hautausmaa-9

Vuorilla kuolleille, poluilta pudonneille on myös vaellusreittien varrella ristejä, pieniä muistomerkkejä, laattoja. …

Heiligenbluten hautausmaalla leimallista olivat takorautaiset ristit.
Ei niinkään hautakiviä, vaan komeita, koristeellisia ristejä.

Heiligenblut - hautausmaa

Sitten kolmas erityispiirre. Nuo hautasijojen ”jalkapäässä” olevat pienet kipot. Messinkiä, kuparia, kiveä, kannella ja ilman.

Kysyin oppaaltakin mutta ei hänkään tiennyt, mitä nämä ovat. Googlettamalla ja tukeutumalla viisaampien tietoihin, luulisin, että ne ovat eräänlaisia ”vihkivesikippoja” eli pyhän veden maljoja. Olette varmaan nähneet katolisissa maissa, kirkoissa käydessänne, heti sisääntultua vihkivesiastian, johon katolilainen kostuttaa sormensa ja tekee ristinmerkin. ”Vihkivesi muistuttaa häntä omasta kasteesta ja ristinmerkki on uskontunnustus”. Olisiko niin, että nämä haudoilla olevat pienet astiat, joista osa oli koristeltu ristein tai pyhän hengen tunnuksin ovat myös tällaisia pyhän veden sacrariumeja? Tietääkö joku paremmin?

Samanlaisia oli myös Bad Hofgasteinin hautausmaalla, jonne satuimme seuraavana päivänä. Silloin oli meidän vaellusviikon ”vapaapäivä”, jolloin muuten käveltiin eniten koko viikolla. 🙂 Kun tulimme puolelta päivin Bad Gasteinin naapurikylään Bad Hofgasteiniin, kirkonkellot soivat (ks. täältä) ja aamupäivän seitsemän kilometrin patikkapolku päättyi kylän laidalle, ihan hautausmaan laidalle. No sehän oli tietysti ohittamaton juttu.

Siitä jäi päällimmäiseksi mieleen merkillinen vauraus. Kummallisesti tuli mieleen joku luksusautojen parkkipaikka. Sori, mutta tuollainen mielleyhtymä nyt vaan tuli. Hartaus ja herkkyys puuttui. Sellainen näyttämisen meininki. Kaunis, siisti ja vauras, – kyllä.

Bad Hofgastein - hautausmaa-4

Bad Hofgastein - hautausmaa-12

Siellä on muutamia ristittömiäkin hautakiviä, -veistoksia ja muistomerkkejä.

Myös tuolla oli niitä pieniä pyhän veden astioita hautojen reunakivillä.

Alla olevaa luulimme ensin sankarivainajien muistomerkiksi, mutta se olikin yhden perheen paasi.

Sitten monessa hautakivessä oli tällaisia taidokkaita kivikaiverruksia.

Tätä vuorikristallikompleksia en oikein ymmärtänyt… 🙂 Lähinnä mauton, minusta ainakin.

Sitten jotain ihan ennennäkemätöntä, ja kovin käytännöllistä. Kastelukannuissa samanlaiset kolikkolukot kuin marketeissa ostoskärryissä!

Ja entäs tämä! Hautalyhty-automaatti!

Kummallakaan hautausmaalla ei oikein ollut aikaa ryhtyä tekemään ”sosiaalihistoriallista tutkimusta”,
ei mahdollista ryhtyä katsomaan tarkemmin, mitä hautakivissä ja risteissä luki tms.
Oliko titteleitä, kuka haudattiin kenenkin kanssa, minkä ikäisinä, tai muuta mielenkiintoista. …

Kuvia on kuitenkin vielä satakunta, joten joskopa joskus näihin asioihin vielä palaan näidenkin hautausmaiden osalta.

Niitä näitä

Helteen helliessä, lomaa lopetellessa

Harvoin on työviikon jälkeen niin uupunut olo kuin viimeisen lomaviikon lauantaiehtoona.

Lomarentoutta pihalla. Koko iltapäivän. Hulvaton helle, ylenpalttinen retkottaminen pihan aurinkotuoleissa on tyystin vienyt puhdin.

Mutta monta murhaa tullut ratkottua (toinenkin Jan Mårtensonin dekkari luettu. Tulen varmasti lukemaan tämänkin jälkeen hänen kirjojaan),

kilpurin vilkasta pihaelämää (vallan viriili teini on meidän Elmeri. Posliinikaverit on saaneet kyytiä! K-18) seurattu,

Juniorin viivähtäessä muutaman tunnin höpöttelemässä, syömässä ja muutaman Peronin nauttimassa, juttujaan kuunneltu (miten lie pojasta tuollainen pulputtaja tullut).

Aamusella pyöräilin torille, siellä jo yhdeksän jälkeen paljon ihmisiä. Caritakseen äidille vein eilisestä piknik-osuudestamme jemmaamiani lohirullia ja muita herkkuja, ja sitten jatkoin taas pyöräilyä.

Viskaalista hain pihvit, sitten uudelleen torille ja ensimmäiset kanttarellit tälle kesälle ostin. Tein ihan normimuhennoksen niistä ja sitten sekoitin joukkoon aimo annoksen Aura-murua. Johan tuli pihveille ja grillikasvikselle hyvä lisuke. Miniä oli onnekseen iltavuorossa tänään: Aura-juusto ja sienet ovat kaksi suurinta (ainoaa?) inhokkiruoka-ainestaan.

Loman loppumiseen liittyy, että seuraavaa on jo suunniteltava: ikäänkuin selusta varmistettava. Pihalla istuin iPad sylissä ja surffailin. Minne syyslomalla? – Ehdotuksia?

Niitä näitä

Piknik ja kesä!!!!

Paistinkääntäjien piknik. Paljon hyviä ystäviä, monia tuttuja. Hurjan lämmin. Ihanan lämmin.

Erinomaista ruokaa, yltäkylläisesti. Teemana pohjoismainen keittiö. Kun tusinan verran ruoka-ammattilaisia ja toinen mokoma harrastajia tekee sapuskaa ja tuo ne samaan pöytään, piknikille, ja mieli on avoin, aurinko paistaa, on loma, niin mikään ei voi mennä pieleen. Hyviä makuja.

Ja jos joku noista ruuista jää meidän keittiöön [ainakin mökille] kokeiltavaksi, niin se on Lapinukon keitto. Helteestä huolimatta, olihan lämmin täyteläinen keitto ihan erinomaisen hyvää. Ja minulle on luvattu resepti! Ja minä laitan tässä joku päivä tänne blogiin Pehtoorin savulohirullien [kuvassa vasemmalla keskellä] ohjeen. Nekin oli hyviä!

Ilokseni sienipiirakoita oli monia.

Ja kaikkea. Kuvista puuttuvat lanttukukko, ahvenkukko, kaalikääryleet, kaikki jälkiruoat …

Kuusi tuntia höpöttelyä, hyvin syömistä, kylmiä juomia, ystäviä ja hyvää seuraa. Aurinkoa, lämmintä.

Reippaasti kuitenkin – jo ennen yhdeksää – lähdimme ajelemaan kohti kotia. Kanavanrannassa pysähdyimme. Meillä kun oli vielä eväitäkin 😉 mukana. Jäimme Qstockia kuuntelemaan.

Tässä iässä, Qstock, edes tovi.

Vastarannalla istuskeltiin. Oulu on.

Vielä kaksi päivää, mitähän huomenna…