Luontokuvaaja töissä

Kesän, jollei vuosikymmenen, mahtavin ja voimakkain ukkonen mourunnut koko iltapäivän. Hienoja luontokuvia, sadekuvia, salamakuvia, usvakuvia, merikuvia, sadekesäkuvia, loiskivia lätäköitä, tulvivia alikulkuja, märkiä metsiä kuvauskohteena. Olisi ehkä ollut.

No kuvasin minäkin. Pitkin päivää. Huoh!

Luontokuvaaja töissä-4

Luontokuvaaja töissä-5

Luontokuvaaja töissä-6

Kesäkukkia ei tarvi kastella. Se on hyvä puoli. Eilen jo päätin, että lobelioita en enää koskaan laita. Pidän niistä hyvin paljon, enkä koskaan ole saanut niitä kasvamaan, en elämään pitkään, enkä voimaan hyvin. Enää en edes yritä. Tämä kesä jäi viimeiseksi. Piste.

Lenkille ei tarvi lähteä. Onko se hyvä puoli? Tiedä häntä, enkä olisi ehtinytkään. Olen leiponut (kalaasit viikon päästä!), hoidellut pressen hommia, ja olen pakannut. Viikonloppumatkaa varten. Ja siinä ohessa varannut syyslomamatkan: aika ex temporeksi meni! Taas. Rooma ja Madeira ja Hangasojan mökki ovat viime viikon olleet ne vaihtoehdot, joiden välillä on vekslattu. Ja sitten kohde ei olekaan mikään niistä. Eikä ole kaupunkiloma. Uusi paikka on, on saari. Ei uusi maa, siis ei Irlanti. 😉

Ja mihinkö huomenna? Huomenna Hesaan! Lauantaina on isän siskon ysikymppiset! Jubileet tiedossa: sinne siis!

Koko elokuu on menoa ja meininkiä, niin ettei mökille ehditä pidennettyä viikonloppua viettämään. Pitkä kesäloma meni aika ohjelmatta, olemattomin vierailun, me ei käyty juuri kenenkään luona, eikä kutsuttu meille juuri ketään. Viikko mökillä, jossa kyllä kävi vieraita parinakin iltana, ja viikko Alpeilla. Muutoin liki kaksistaan kotosalla. Ja nyt sitten on joka viikonloppu varattu ja pikku reissuja tiedossa lisääkin: Kuopioonkin loppukuusta. Josko sitten sen jälkeen onnistuisi työt järjestämään siten että olisi mahdollisuus mökkipiipahdukselle? – No joka tapauksessa, on kiva lähteä pääkaupunkiin. Kaikenmoista on suunniteltu tekevämme. … 😉

11 kommenttia artikkeliin ”Luontokuvaaja töissä”

  1. Tervetuloa vain tänne isolle kirkolle! 🙂
    Minä laitoin tänä kesänä ensimmäistä kertaa lobelioita ja hyvin ovat kukkineet parvekeolosuhteissa. Muutostakin selvisivät. Mutta onhan ne hennon oloisia, poloiset.

    Vastaa
  2. Jos pidät lobelioista niin kannattaa vielä yrittää. Niiden hoidon salaisuus on riittävä kastelu. Niitä ei tarvitse edes nyppiä, joten ovat kyllä helppoja kunhan juomaa riittää. Jos lobelia pääsee pahasti kuivahtamaan, sen voi upottaa tunniksi vesiämpäriin ja jo taas kukoistaa 🙂

    Vastaa
  3. Hei,
    Eilen vietetettin lomapäivä Helsingissä pyöräillen rantoja pitkin Kaivarista Kuusisaareen, jossa rempan jälkeen avattu
    Didrichsenin museo (taide/koti) http://www.didrichsenmuseum.fi/fin/
    Suosittelen, rauhoittava, mitkä maisemat, taidetta sopivasti, ei ähkyä. Viereinen Villa Gyllenberg avautuu 3.8.
    Mukavaa kesäviikonloppua Helsinkiin, josta ei mielenkiintoiset kohteet heti lopu! -Tiina

    Vastaa
  4. Laura ja Katri H., vielä veistä käännätte . . . ”muutostakin selvisivät” ja ”ovat kyllä helppoja” …

    Olen saanut vaikeampiakin kesäkukkia kukoistamaan ja kukkimaan, mutta lobeliat eivät minun kukkaruukuissani kasva… Noh, katsotaan taas ensi kesänä. 😉

    Vastaa
  5. Tiina, kuulostaapa teillä olleen hieno lomapäivä: Didrichsenin museossa en olekaan koskaan käynyt… Eikä taida nytkään aika riittää 🙁

    Luonnollisesti menemme Ateneumiin: Tove Jansson -näyttely aiotaan käydä jo huomenna katsomasssa. Ja kävellä Helsingin rannoilla…

    Vastaa
  6. Eteenpäin ´Reissu-Lassen´ viitoittamaa tietä!

    Azoreille? Ahvenanmaalle? Mallorcalle? Hailuotoon?

    ¡Adelante!

    Vastaa
  7. Eteenpäin edelleen. Hailuoto ei hyvä veikkaus; ei todellakaan olisi uusi kohde. Kolmena kesänä yhteensä melkein 2 kk arkeologisilla kaivauksilla siellä olleena, – Ahvenanmaallakin olen käynyt, sinne kyllä haluaisin lähteä pyöräilemään/ajelemaan ja sitten Gotlantiin ruusumarkkinoille/keskiaikajuhliin, mutta nuo kuuluvat kesään. Siis Azorit tai Mallorca? Voisi vaikka ollakin, voisipa olla ettei olekaan … 😉

    Vastaa
  8. Haha, tuota se on ”duunarin” arki. Itsekin haikeana kuuntelin labrassa ukkosen murinaa. Ehkä sitä Kuopion kesän ainoaa oikeaa ukkosta… Kävi mielessä, että niin mielellään voisin olla toisaalla saalistamassa salamakuvia…

    Vastaa
  9. ”Ukkonen jyrisi jo lähempänä.
    – Minä menen katsomaan ilmaa niemestä,Nuuskamuikkunen sanoi. Hän veti hatun lujasti korvilleen ja lähti yksin ja onnellisena hän tassutteli uloimmaiseen niemeen ja asettui sinne selkä suurta kiveä vasten.” (Taikurin hattu, s. 61)

    Meillä kummallakaan ei ollut noin hyvä mahdollisuus kuin Nuuskamuikkusella…

    (Arvaa, kuka on käynyt Ateneumissa katsomassa Tove Jansson -näyttelyn. 🙂 )

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.