Niinhän siinä sitten on käynyt, että en enää kotiolkkariin rakennettavaan valokuvastudiooni saanut Apsua ja Eepiä kuvattavaksi. En ainakaan tonttukuviin. Eepi, joka on luontaisesti loistava poseeraaja, olisi ehkä voinut – jopa mielellään – ryhtyä kuvattavaksi, mutta kun A. ei enää sellaiseen alkanut, niin ei sitten siskokaan, ja minun oli mietittävä joulukorttikuviin jotain muuta.
Sikäli jännä, että olen viimeisten neljän vuoden aikana myynyt yli kolmetuhatta joulukorttia, mutta nyt ei itsellä ole mitä lähettää. Korttejani taitaa vieläkin olla TaitoShopissa Aseman vieressä, mutta enhän nyt niitä lähde ostamaan. 😂
Perjantaiaamuna olin kaupungilla etsimässä jotain jouluista näkymää, joulukorttikuvaan uutta näkökulmaa, mutta eihän seepra raidoistaan, eikä Oulun arkkitehtuurin kuvaaja vanhoista, kauniista taloistaan. … Kaupungintalo, joka monivuotisen remontin jälkeen, on entistäkin arvokkaamman näköinen, oli tietysti perjantainakin taas monissa kuvissani. Mutta eipä kovin jouluista, eikä minulle mikään uusi juttu. Tein sitten kortin ihan muusta aiheesta.
Mutta ettei kaupungintalon kuvaus ihan hukkaan menisi, päätin kokeilla ja harjoitella, osaisinkohan vielä tehdä lumisadetta ihan itse? Photoshopin parissa ja vanhoja muistiinpanoja penkoen homma palautui mieleen. Ja otsikkokuva syntyi. Tässä alla sellaisena kuin se nytkin suunnilleen on. Ilman ”photari-lunta”
Mutta lumisadetta osaan tehdä vain kuviin. Osaisinpa uloskin!
