Tuulestatemmattua

Mökin varjon puolen lämpömittari näytti ennen aamuseitsemää +2 C, ja päiväksi oli luvannut vesi- ja räntäsadetta, joten ei ollut ollenkaan vaikea suunnata kohti etelää ja kotipihan vehreyttä. Semminkin kun olimme saaneet monta hienoa Lapin kesäpäivää viettää tunturissa ja Hangasojan varressa. Ja kyllähän siellä vajaassa viikossa ehti ihan kesä alkaa ja lehti puihin tulla. Mökkitien päässä lumikasa oli sulanut jo melko pieneksi.

Matka sujui joutuisasti, puokkiin ajellen, Rollossa pikaisesti lounaskahvilla: Shell, Joulupukin pajakylä, ChocoDeli, Coffee House vai Neste? – Coffee House, koska siellä on varmimmin croissanteja, joihin olen taas koukkuuntunut ihan turhan lujasti.

Mökki – Rovaniemi väli on aina Pehtoorin ajo-osuus ja loppumatka minun. Matkaan kuluneen viiden ja puolen tunnin aikana suunnittelin a) juhannusviikonlopun ruoka-asioita. Tuleehan tytärkin Helsingistä ja pikkuperhe tietysti ja systerinikin, joten on juhannuksen lisäksi monta hyvää syytä kokota ja tarjota jotain tavallistaki parempaa. Vaikka aatto nyt menee perinteisesti, mutta entäs muuten?

Ja toinen miettimisen aihe oli minun kesäkuvaretkeni. Viime vuonna se jäi väliin. Miksiköhän? – Surkeat kelit, paljon tekemisiä ja kulkemisia muutenkin? Torniota, luokkakokousta, kapitulia, Kukkolankoskea, mökkiä, Helsinkiä … No mutta, nyt olen taas kesäkuvaretken ajatellut tehdä, ja suunta ja alustava reitti alkavat olla mietittyinä. Palkinnot ja kilpailijat pitäisi vielä löytää, mutta on kai lukijoiden joukossa edelleen mukaan lähtijöitä? Kenties uusiakin osallistujia? Löytäisinköhän jostakin sponsoreita palkintojen saamiseksi? Pitääpä miettiä.

Kotiin päästyä puutarhan ja yrttipenkkien huoltoa, – ei yhtään menetettyä kesäkukkaa. Ja sitten kokkitakkien metsästystä! – Paistinkääntäjien kimppatilaus kokkitakeista pitäisi olla huomenna klo 11 jaossa, eikä minulla ole niitä! Menee vähän jännäksi, löytyvätkö postin reiteiltä? Tänään olen ajellut ja soitellut niiden perään… Saapa nähdä. Noh, onneksi Kuusamoa kauempaa kukaan ei ole tulossa hakemaan niitä … 😮

– Niin kauan kuin Juniori on J:n ja sittemmin myös Apsun kanssa asunut Pateniemessä ja olen siellä kulkenut, viime aikoina yhä useammin hakemassa pojanpoikaa mummilapäivää viettämään (allergiani vuoksi en heillä – kolmen koiran huushollissa – paljon aikaani vietä, mutta tuleehan siellä päin kuitenkin kuljettua) olen kaukaa ihaillut koivikkoa, joka matkan varrella näkyy.

Tämän aamuisen (pitkän) pyörälenkin suunta oli suunnata ensin ensimmäiseksi kohti tuota koivikkoa. Ja kannatti. Oiskohan Oulun komein koivikko? Ojanpientäreet hehkuivat keltaisina rentukoista, valo siiviloityi kauniisti puiden välistä, linnut lauloivat, eikä (vielä) ollut itikoitakaan.

Klikkaahan ismommiksi.

Vasta iltapäivällä lähetettyäni Juniorille noita kuvia, leuhkittuani tuolla käymistä, tämä tuli kysyneeksi: ”Teithän punkkicheck?” – Ei ollut tullut pieneen mieleenkään mitään punkkitarkistuksia tehdä.Ei, vaikka eipä pojan kysely turha ollut: heidän koiristaan on löytynyt punkkeja vaikka kuinka paljon, hieman pohjoisempana asuva sisareni on kerran joutunut ajamaan Ouluun poistattamaan punkin kaulaltaan… Punkki-invaasio on todelllinen näillä meidänkin levysasteilla.

Ja minä kun olin vain kironnut tuolta tultuani aika huikeaa allergiareaktiota: että ehdoin tahdoin olin tuonne siitepölyn keskelle hakeutunut?! – Ei muuta kuin rutkasti kortisonia suoraan hengitystiselimiin ja antihistamiinia tupla-annoksena nautintaan, ja siinähän valmiina viininmaistiaisiin: Oulun neljä viinikerhoa kokoontuivat Lasaretissa. Minähän kuulun kolmeen noista neljästä: Viininystäviin, Botrytikseen ja Paistinkääntäjien OMGD-alaosastoon, vain Munskat puuttuvat ”viini-cv:stäni”. Vähän on kokemuksia siitäkin, mutta ei mainittavaa innostusta.

Maistelimme kesäviinejä… ehkä yhtä niistä maistelluista voisin hankkia, vain yksi oli sellainen, että ei. Kerronpa näistä lisää

Lopultakin oli hyvä ajella kotiin, sekin Juniorin kanssa.

Sisustushan ei varsinaisesti ole mikään minun intohimoni, – tarkoitan että en ole niitä tyyppejä, jotka keväin syksyin vaihtelevat koristetyynyjä ja mattoja – vuodenaikojen ja trendien mukaisesti. En juuri kiertele sisustusliikkeitä (onko niitä enää paljon muualla kun verkkokauppoina?). Hyvä on, astioita ja pikkuliinoja, kynttilöitä ja muita kattaustilpehöörejä ostelen sekä ulkomailta että netistä, edesmenneeltä Stockmannilta ja Saariselän Design Centeristä. Ja silloin kun kotona (töissä tai mökillä) jokin tila on uusi, rempattu tai käyttötarkoitus vaihtunut (esim. lasten muutettua kotikotoa) sisustan. Mielellänikin. Ja ehdottomasti haluan, että kotona (ja mökillä, ja töissäkin) on mukavan ja siistin näköistä. Mutta näistä huolimatta kiistän harrastavani sisustamista. En koskaan esimerkiksi pystyisi pitämään mitään sisustusblogia. Ruokablogia tai valokuvausblogia kylläkin, mutta en sisustusblogia.

Joka kevät kuitenkin tulee sellainen pieni ”mitähän uutta laittaisi”, pitäisikö joku seinä maalata tai suursiivous johonkin huoneeseen tehdä. – Yleensä jotain pientä sitten tapahtuukin, ostan pari viherkasvia, vaihdan keittiön pöydän kaitaliinat tai hankin uudet matot, niin kuin tänä vuonna tein. Niihin olen oikein tyytyväinen.

Takkahuoneen vaalea matto teki huoneesta paljon isomman näköisen ja valoisamman, pikkuisen olen huolissani, mitenhän se pysyy puhtaana, mutta joku ”teflon”-käsittely siinä on, joka toivottavasti suojaa pahimmalta tummumiselta.

Toinen tämän kevään uusi juttu on kun sain vihdoinkin aikaiseksi otettua ja tilattua uuden kuvat tyttären entisen huoneen, nykyisen ”ministudion” seinälle.

Kuvat ovat nämä

Klikkaa isommiksi…

Jo viime viikolla näyttökuvien palautusten jälkeen tuli sellainen ”kotoilu on ihanaa” -fiilis, minkä seurauksena on yhtä sun toista nurkkaa tullut ojennettua, pestyä tuolien päällisiä, järjestettyä vaatekaappi, tehtyä pyyheinventaario ja tuomittua muutamat niistä yleisrievuiksi, ikkunalautojen pesuun ja sen sellaista. Mutta nyt tämä homma taitaa tältä erää, tältä ”keväältä”, olla taputeltu valmiiksi. Paitsi, että jos huomenna jynssäisi keittiön laattalattian saumat … enpä tiedä.