Patikka jääjärvelle

Aurinko paistoi herätessämme, – itse asiassa se oli paistanut koko yön. Valon määrä on mieletön, tuntuu, että se tulee seinien läpikin.

Sääennusteen mukaan päivästä piti tulla lämmin ja aurinkoinen, joten ei pienintäkään aikomusta jäädä pesemään ikkunoita ja saunaa tai haravoimaan pihapiiriä, vaan yhdeksältä lähdimme kohti Ahopäätä, tarkoituksena katsella (ennakkoon) korvasienitilanne ja patikoida jääjärvelle. Sinne, mistä meidän mökin rantapuro saa alkunsa. Halusin jonnekin, missä ei ”jatkuvasti” kuljeta, missä ei päntiönnään käydä. Rakkaahan se tiesi, eikä ”lumenjättöpäivä” ollut yltänyt tänne vielä.

Pehtoori kantoi meidän molempien puolesta reppua; se tekee  kuulemma hyvää hänen kipeälle (leikkausta välttelevälle) selälleen ja helpottaa minun vuosi vuodelta huonommin rakkaa ja alamäkiä sietävää polveani. Siellä me kaksin omalla tavalla raihnaista köpöttelimme tunturin kuvetta ylös ja toista alas, kuruun ja huipulle. Eikä parempaa voisi olla.

Jääjärvellä on käyty vain kahdesti aiemmin: ensimmäisen kerran muistan sen siitä, että se oli sääskisin kokemus ikinä! Siellä oli ihan mustanaan itikoita. Toisen kerran on käyty liki 10 vuotta sitten VMP:n kanssa juhannuksena. Nyt täällä ei ole ollenkaan sääskiä, joten ei muuta kuin puron yläjuoksulle. Lähtiessä lämmintä oli +16 C ja iltapäivän alussa palatessa +23 C.

Kuvat kannattaa klikata isommiksi!

Vesi on kirkasta!

Jääjärvet Saariselän alueella ovat muodostuneet viimeisen jääkauden jälkeen mannerjäätikön sulaessa, jolloin sulamisvesistä syntyi järviä mm. Kiilopään pohjoispuolelle ja Harripäiden alueelle. Kiilopäältä sulamisvedet purkautuivat satulakuruista kahteen suuntaan, ja toinen oli tämä ”meidän” suunta, eli Ahopäiden yli pohjoiseen ja silloin Hangasoja sai muotonsa.

Tänään patikkamatkaltamme löytyi yllätykseksemme niinkin paljon korvasieniä, että jokaviikkoinen soppamme tuli niistä keitetyksi (laittelen joku päivä… ). Pehtoori halusi jotain muutakin, joten teinpä jälkkäriksi raparperipiirakan ja pakastimesta löytyi jätskiäkin sen oheen.

Illansuussa saunaan mennessämme alkoi sataa: huikea tuoksu, ja sade pesi maiseman vihreäksi. Parahiksi olin ehtinyt pihapiirin suunnilleen haravoida. Paljon ei nyt ollutkaan, kun syksyllä jo enimmät olin ehtinyt rapsutella pois.

Nyt on tyven. Yksi toissa kesänä laittamistamme linnunpöntöistä on saanut asukit. ”Smokkiasuinen” kirjosieppo laulelee ja lentelee…

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tämänpäiväinen videoklippi on todella pikakelaus: Hammastunturi, Kaunispää, Iisakkipää, Ahopää ja Kiilopää. Kuvasin tuon kännyllä samalla kertaa kun Ruijanpolulla kuvailin Hammastunturin kaukana siintävää huippua, jonka laella oli vielä paljonkin lunta. Tämä kuva oli iltauutisissakin … (klikkaa isommaksi).

 

3 kommenttia artikkeliin ”Patikka jääjärvelle”

  1. Kyllä on huiman kirkasta vettä! Olette te reippaita liikkujia, oma laikuus harmittaa vietävästi ja sen mukana rapissut kunto. Vähän olen yrittänyt petrata loman aikana, mutta olen taitava keksimään tekosyitä….. Se on erityisen huono aisa!

    Vastaa
  2. Anneli hyvä, kyllä minäkin olen hyvä keksimään syitä lenkille lähtemättömyyteen. Mutta sitä ei yleensä tapahdu täällä mökillä; täällä patikointi ja liikkuminen ovat se ykkösjuttu, josta ei luopuisi. Ja niinhän se on, että se lähteminen on se vaikein asia. Liikkuessa ja sen jälkeen on jo enemmän kuin hyvä olo.

    Vastaa
  3. Kamalaa, miten kommentissani oli kirjoitus vihreitä….pitäis muistaa laittaa lukulasit päähän kirjoitellessa. (Auttaa ne toki lukemistakin;)) Tänään olin muuten kävelyllä.

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.