Tuulestatemmattua

Aamulla ennätyspakkanen tälle lomaviikolle: – 31 C näytti mökkiterassin mittari aamuyhdeksältä. Siispä ei kiirettä ulkoilemaan. Pelasimme, luimme, kudoimme, katsoimme telkkaria, kuuntelimme Yölintua (pappa opettanut Apsulle moisen), surffailimme ja chattailimme.

Aamupäivän lopulla pienen tovin puhaltelimme Apsun kanssa ulkona saippuakuplia ja kävimme purolla heittelemässä lumipaukkuja puroon, – miksihän sellainen on niin mukavaa? – Ehkä samasta syystä kuin kivien heittely mereen kesällä. Molskahdus!

Kukaan ei halunnut hiihtämään, minulla oli oikeastaan aika kova hinku mäkeen, mutta päädyin lopulta lähtemään ”vain kuvailemaan” Kakslauttaseen ja Kiilopään juurelle.

Ja niinhän siinä kävi, että Kiilopäällä lähdin ensin kulkemaan polkua, jossa luki ”Ei kunnossapitoa”.

Ajattelin, etten lähde vinkkelit jalassa tepastelemaan laduille enkä lumikenkäreitillle, menen tuosta.

Ajattelin, että tepastelen rinteen ensimmäiselle tasanteelle. Ja niinhän siinä sitten kävi, että kuljin – taas – ohi reittien, pitkin tallottuja tai hiihdettyjä reittejä, nousin aina vain ylemmäs, välillä aika työläästikin mutta lähellä huippua jo yhytin varsinaisen talvikävelyreitin (jota en tiennyt olevan olemassakaan). Ja huipulle nousin (564 mpy).

(Kerrankin kuva näin päin: Kiilopäältä Kaunispäälle. Maston, Huippu-ravintolan ja rinteiden vasemmalla puolella näkyy ”Kiinan muuri” (= uusi kiinalaisella pääomalla rakennettu hotelli) hyvin.)

Sokosti näkyi aivan erilaisena kuin kesällä. Korkeuseroja vaikeampi kuvata lumiseen aikaan….

Ja kyllä kannatti huiputtaminen. Kuinkahan monta kertaa olen lumettomalla kelillä kavunnut Kiilopään huipulle? Monta! Kymmeniä kertoja. Mutta enpä koskaan talvella, en suksilla, saatikka vinkkelit jalassa. Mutta kyllä kannatti! Sokosti ja Lokka on sieltä nähty ennenkin, mutta ei koskaan talvella. Eikä koskaan huikeassa kevätauringossa.

Toki lenkki kesti kauemmin (varsinkin kuin kiersin mutkan ohi reitin) kuin kesäkelillä, mutta ihan yhtä hiki tuli – 12 asteen pakkasella kuin + 12 tai 20 asteen lämmössä. Ja paitsi kuvaamisen kannalta oli muutoinkin mukava olla yksikseen.

Eihän se aurinko vielä kovin korkealla täällä tähän aikaan vuodesta ole. Mutta kyllä se lämmittää ja ruskettaakin. Piporaja on näkyvissä. 😉

Kohti kevättä! Todellakin.

Tässä jokunen vuosi sitten meillä oli mökkivuosi, jolloin jokainen viikko oli epäonninen säiltään: satoi lunta ja satoi vettä, oli pakkasta, oli kylmää, pimeää, loskaa tai sääskiä tai jotain. No silti nekin viikot tuntuivat hyville, mutta nyt (puuta koputtaen) on ollut monta kertaa hienot kelit.

Viime yönä kuutamo ei ollut kovinkaan kirkas, mikä ehkä juuri se antoikin mahdollisuuden nukkua yhdeksän tunnin painajaisemattomat, säryttömät yöunet. Sellaisen jälkeen päivästä ei voi tulla kuin hyvä. Semminkin jos aurinko paistoi jo kahdeksalta.

Aamupäivä meni ”hommissa” – ainakin Apsulla. Piti olla papalle kaverina klapiprojektissa liiterissä, komennella Piinaa (perheen shafer), käydä ”rannalla” (puroon heittelemässä lumipaukkuja), etsiä tunneleista tontun tai pupun jättämiä ylläreitä (tänään ei löytynyt, mutta jo etsiminen on mukavaa), paistaa notskilla makkaraa ja kaikenmoista muuta tähdellistä touhua.

Aamupäivän mökkipihaulkoilun jälkeen hajaannuimme kukin tahoillemme. Mie lähdin tunturiin.

Pakkanen laski aamun -16 asteesta iltapäivän miinus kuuteen. Ja oli tyven. Aurinko lämmitti. Oli hiljaista, kaunista, puhdasta.

Päivän menukin (paistia ja mangojälkkäriä) on kuvattuna ja siitä olisi paljonkin kerrottavaa, mutta nyt on niin, että jätän toiseen kertaan …

”Kuin kotiinsa ois tullu.” – Johan tästä mökistä on toinen koti tullut.

Ja kovin helppo tuleminen oli nyt. Vähän roudattavaa rompetta, ajoissa päästiin lähtemään, liikennettä ei pahasti. Ja juuri kun Rovaniemellä käänsin auton keulan kahvitauolle ja kuskin vaihtoon, kuului radiosta, kun joku soitti ja ilmoitti olevansa 20 km Rovaniemeltä, ja: ”Näkyvyys  on ihan olematon, pöllyävää lunta ja liukasta on, raskasta liikennettä paljon ja moottorimarssikin vielä ja kaikin puolin v-mainen keli”. Olin kaksi minuuttia aiemmin todennut Pehtoorille, että olipa kiva ajella, kun oli niin mukava keli ja vähän liikennettä. Noh, kaikki on suhteellista. Ja kyllä mekin ne kolme armeijan autoa näimme.

Onko sinun lähi(K-)kaupassasi kassojen vieressä jääkaappi, jossa on matoja, 5.90 € rasia. Ei, en tarkoita nyt mitään uutta ötökkäevästä tai sirkkapatukoita, vaan matoja, liukkuja kuten oululaiset sanovat. Sodankylän Pohjantähtikaupassa peliautomaattien vieressä on! Sieltä saat ottaa ja maksaa käteisellä oheiseen kassalokeroon. En ole ennen hoksannut, enkä tänäänkään tarvinnut, mutta sellainen siellä siellä on.

Talvi täälläkin on, mutta pakkasta vähemmän kuin suunnilleen missään muualla Suomessa. Miinus kaksi näytti pihan mittari, kun illansuussa teimme lumitöitä. Lunta täällä riittää. Ja rauhaa, ja toivon mukaan levollisia yöunia. Kovin paljon odotuksia en aio ladata, uskon että hetkessä olossa, miettimättä tulevaa ja mennyttä tuleva mökkiviikko kulkee mitä mukavimmin.

Tästä autiosta mökistä olette nähneet monia, monia kuvia täällä. Sen verran lupaan, että jotain uuttakin kuvattavaa yritän viikonloppuna etsiä.