Aamupäivän lauttamatkalla näkyi uuden pengertien rakennustyömaa.
Nyt me ollaan Hailuodossa. Me kolme, jotka täällä olimme 40 vuotta sitten kaivamassa ja tutkimassa, etsimässä ja löytämässä Hailuodon keskiaikaa. Löysimmekin. Tänään olimme viiden hengen porukalla verestelemässä muistoja, muistelemassa arkeologisia kaivauksia, viivähtämässä tutuissa miljöissä.
Ensimmäisenä pysähdyimme kahville: Luovon Puoji ja Hailuodon Panimo ovat pysähtymisen väärtejä. Puojissa muutamia näyttelyitäkin. Viehätyimmepä hyvinkin.
Kävimme kaivauspaikalla: Hailuodon vanhan kirkon kaivauspaikalla muisteltiin ja ystävämme K. [kaivausten johtaja] palautti mieleemme tutkimushistoriaa ja uusia tulkintoja. Siinä suvisena tiistaina vietimme hautausmaalla pitkin tovin. Sää suosi ja vuosikymmenet, vuosisadatkin vierähtivät mielessä, puheissa, kulkiessa. Epätodellista ja hetkessä kaikki hyvin.
Jatkoimme Marjaniemeen, lounaalle Luovo-hotellin ravintolaan. Ahvenkalakeitto! Sehän oli melkein makeaa, – maistuipa hyvinkin. Katselimme merta, ja leppoisaa oleilua: ”Ihan kuin oltaisiin lomalla”. Juuri niin. Helppoa, hyvää yhdessäoloa. Tepastelimme rannalla, nautimme merestä, tyvenestä, kesästä.
Iltapäivän lopulla oli aika majoittua. Hailuodon loma-asunnot on majapaikkamme. Hyvä onkin. Kerron kuvin lisää joku päivä.
Nyyttäri-illallinen, vanhat kuvat, muistot, kokemukset, elämisen arki, – eihän meiltä keskustelun aiheet lopu. Eikä ole vaikeaa vaikka välillä ollaan hiljaakin.
Tuomet tuoksuvat, omppupuut kukkivat, pientareet ovat keltaisena voikukista, vihdoin valkovuokkoja kotipihassa.
Kukkia hautausmaalla, kukkia pyörälenkin varrella, kukkia kuvissa, joita siskon miehen kanssa tänään katseltiin kun tyhjenneltiin mappeja ja kansioita, samalla säästeltiin albumeita. Ikäväkin kukki, – kyyneleinä silmänurkkiin.
Kodin seinustalla arovuokot ”rikkaruohoina”. Ei tarvetta kitkeä.
Kukkia mielessä ajatuksissakin: viikonlopussa toive ja aie lähteä kohti pohjoista. Onkohan kullerot jo kukassa? Siksi bannerikuvassakin jo yksi!
Japaninkellot (miljoonakellot yms.) ovat monena vuonna olleet meillä ikkunoiden alla laatikoissa ja portinpielissä. Tämä kesäkukka on helppohoitoinen, ei tarvitse nyppiä, kukkii koko kesän, kerran viikossa kunnon kastelu riittää. Tänä vuonna Säynäjäahon puutarhalla oli uusi (heille ja minulle 🙂 ) kerrottu, pinkki kukka. Ostin niistä monta. Ne ovat nyt löytäneet paikkansa pihapiiristä. Muutoinkin melkein kesä.
Kovin paljon kesäjuttuja ei vielä ole ollut meidän arjessa saatikka juhlassa, mutta toissailtanahan minä tilasin 20 tonnia!!! kivituhkaa. ”Halavalla” (= 260 euroa rahteineen) kun sain! Enkä suinkaan kotipihalle, vaan mökille! 20 tonnia! Minä, jolta kärrääminen on kielletty ja minä, joka olen vuosikymmeniä koettanut maisemoida mökkipihaa ”luonnonmukaiseksi” ja nyt sitten Sodankylästä asti ”siirtomaata” Hangasojalle. Kunhan (toivottavasti jo viikon päästä) möksälle päästään, avaan tätä ehkä enemmän.
Tänään oli tarkoitus viimeistellä minun osuuteni täällä kotona pihatöistä, tai siis pihan ”somistuksesta”, mutta eihän sitä eläkeläinen kovin montaa juttua yhdelle päivälle ehdi. Kaupungissa, asioilla, odottamattoman hyvin sujuneilla sellaisilla, kului iso osa päivästä, mikä kyllä helpotti eloa ja oloa.
Illansuussa lähdettiin Pehtoorin kanssa aiotulle päivälliselle ”ulos”. Pitkästä aikaa kaksistaan, ihan noin vaan. Pyöräiltiin keskustaan, ja näinäkin päivinä vahvasti tuntuneeseen Italia-kaipuuseen vähän lievitystä kun menimme pitkästä aikaa Rotuaarilla olevaan Italica Tabernaan. Pasta ja jälkkärit (menu), kuin myös Sisiliasta oleva Syrah, olivat lempeitä, makoisia, italialaisia, kylläyttäviä, muistoja tuovia.
Silloin kun se kolme vuotta sitten avattiin, oltiin melkein ensimmäisten asiakkaiden joukossa: vietettiin kolmestaan systerin nimppareita. Juuri tänään olikin taas niin ikävä. Haluaisin nytkin vaihtaa kuulumisia! Niin paljon haluaisin.
Aamun sadekuurojen jälkeen ulos. Pihalle, pyöräilemään, hengittelemään kosteaa tuoksuvaa ilmaa.
Jokivarressa tyventä, mutta paluumatkalla merenrannan kautta ajellen yllättäen kylmä: syvänsininen, tuulinen meri huokui vielä viileänä. Silti, kuitenkin, tuntui että NYT kesä.
Kesä myös makuaistille: ensimmäinen jätskitötterö Lämsänjärven kitskalta. Wanhan ajan vanilja ja lakka, hyvällehän se maistui.
Viime viikkojen monta hyvää ruokareseptikokeilua on jäänyt postailematta, joten tähänpä taas muutamia niistä.
Ja lisäksi tämänpäivänen hyvä salaatti. Se, kuten myös toscakakkuset,ja peltiruoka ovat olleet kokeilussa, koska Master Chef!
Melkein koko kausi tuli tänäkin vuonna seuratuksi, ja yksi lempparityyppi ohjelmassa oli oululainen Iina. Positiivisisuus ja periksiantamattomuus, nuoruus ja nöyryys, hymy ja hämmästys, ilo ja into! Hänen Instagram-postauksistaan jo kaksi juttua ollaan testattu ja hyviksi havaittu. Toscamuffinien ohje on TÄÄLLÄ. Nämä pienet toscakakkuset maistuivat myös muksuille, ja M-mummu sulki silmänsä mielihyvästä, kun näitä äitienpäivänä söi. Siis neljä sukupolvea ovat tykänneet näistä pienistä, hyvinkin ´klassikkomaisista´ leivonnaisista.
Skarppiinan ohjeella kokkaamani uunipeltiruoka oli vain meidän kahden maisteltavana, mutta osui ja upposi sekin. Kana-chorizopelti on helppo, ruokaisa (vaikka vähensin perunoiden määrää) ja kaikin puolin suunmyötäinen arkiruoka. Alla kollaasissa ruokaan tarvittavat ainekset, pelti ennen ja jälkeen uunin.
Simppeli mutta silppuamista vaativa ruoka on tämä. Ja kuten Iina postauksessaan toteaa: seuraavana päivänä kylmänäkin hyvää. Esim. töihin oikein hyvä lounasruoka, – jos siis vielä kävisi töissä eväiden kanssa… Ohje tähän löytyy täältä: https://www.instagram.com/p/DJQiGIqKlBH/
Master Chef 2025 voittaja Samuli oli ainakin ohjelmassa liki lapsenomaisen innostuksen ja ilon ruumiillistuma, ja tulinpa hänenkin Insta-tilillään käyneeni. Sieltä löytyiohje tämänpäiväisen sunnuntaisapuskamme salaatiksi, jonka oheen grillistä (Pehtoorille) Kapen Chorizo-makkaraa. Kelpo pari aika kylmän suvisunnuntaina päivälliselle.
Samuli antaa ohjeessaan vinkin hankkia granaattiomenan siemenet pakastealtaasta pussitettuna, mutta minulla on toinen, parempi? vinkki: hedelmätiskistä kannattaa etsiä mahdollisimman hyvä, kiiltäväkuorinen granaattiomena, pyöritellä sitä keittiötasolla niin, että hedelmä ”rutisee”, sen jälkeen laskea keittiöaltaaseen kylmää vettä, pilkkoa hedelmä neljään tai vaikka kuuteen osaan, ja irrotella siemenet veden alla. Valkoinen (pahanmakuinen) malto nousee pintaan ja siemenet painuvat altaan pohjalle, josta ne on helppo nostella salaattiin. Kirjoitettuna vaikuttaa monimutkaiselta, mutta helposti ja nopeasti hoituu näin. Ja on tuore!
Toinen kesän grilliruokien oheen sopivat salaatti oli meillä viime viikonloppuna Iberico Secredon (ihan karkkia oli tuo) kylkiäisinä: synttärisankari 10 v. olisi syönyt possua enemmän kuin oli tarjolla. Toki me kaikki muutkin tykkäsimme. Lihamestarilla oli ainakin eilen sitä vielä: kävin hakemassa pakkaseen juhannusta varten. Mutta siis se salaatti: klassikko sekin! Coleslaw kannattaa pitää mielessä näin grillikauden alussa ja pitkin kesää. Tein kevytmajoneesiin, ja vielä parempaa kuin ennen! Perusohjetäällä.
Kuvissa näkyy uusi pöytäliinani! Tämä kesä La Festassamme syödään sinisen sävyissä: Pentikin uusi Lapin kukka, jossa on kulleroita, mustikoita ja vaivaiskoivuja, olisi periaatteessa mökille passelimpi, mutta minä hankin sen kotiin. Ilahduttaa täällä! Varsinkin jos se kesä vielä tulee. Ei tullut kunnon talvea millään, toivottavasti tulee pian kesä.
Puutarhoilla, – pyörällä Seelantiin, pyörällä Hietasaareen, ensin Säynäjäaholle, sitten Aleniukselle. Molemmista täydennyksiä jo aiemmin haettuihin… Molemmat omalla tavallaan parhaita.
Auringossa, hyvä on, melkoisessa siitepölypöhnässä, mutta liikkumisesta nauttien, vähän mutkienkin kautta, että sain sen 40 km poljettua.
Oli vähän hassu tunne, sellainen totaalisen kiireetön: ei tarvitse tehdä mitään. Ei mitään, ei tarvi.
Mutkiin kuului ajelu Möljälle, pyörä parkkiin, ja rannalle hengittämään. Oli ”meren tarve”. Eikös minulla aina? Viime aikoina taas enemmän.
Ja siellä yksinäisen joutsenen lento ohi,- honottaen, toitottaen, heipaten, – olen ihan varma, että systerihän se.
Iltapäivä pihalla, kesäkukatkin on nyt. Nyt on näin.
Tänään ensimmäinen päivä jolloin tarkenin pyöräillä lenkin ilman sormikkaita. Iltapäivällä jo niin lämmin, että islannin villaneuleen olisi voinut jättää pois, mutta kyllä se aamupäivällä oli vielä ihan tarpeen. Siis se, mitä yritän selittää on se, että vihdoinkin on ollut aika lämmin päivä.
Ehkä kevään viileys selittää, miksei minun viime syksynä istuttamistani kymmenistä, tai yli sadasta kukkasipulista ole noussut kuin muutama narsissi ja kuusi tulppaania. Eikä yhtään krookusta! Posliinihyasintit (kuvissa) sentään ovat kukkineet jo pari viikkoa. Ne on kivan näköisiä.
Huomenna ajateltiin hakea puutarhalta kesäkukat ja sitten alkaakin olla piha kesäasetuksissa ja ”päivitetty”. Eilen sain Huvilan siivottua ja ikkunat pestyä – huolimatta hyytävästä säästä ja ikävistä sadekuuroista. Tehdään kesää vaikka väkisin. Noh, eihän nämä nyt niin isoja huolia…
Mökkireissuja lukuun ottamatta meidän kesäkalenterissa ei mitään reissuja olekaan, joten hyvä saada koti ja piha kesäiseksi.
Paitsi että ajateltiinhan me keskiviikkona käväistä ulkomailla: Haaparantaan ajateltiin pitkästä aikaa piipahtaa, ja Torniottaressa haluan myös käydä. Kesäjuttuja sieltäkin. Tornion Lappia-opistossa vuosina 2015 – 2017 kulkiessani löysin tuon mukavan putiikin, josta löytyi monta kertaa sekä kotiin tai mökille että garderobiin jotain kaunista ja/tai muuten mukavaa, enemmän vähemmän tarpeellista. Josko nyt löytyisi mustat kesähousut? Tai musta salsahame! Myydäänköhän niitä enää missään? Vaatekaapista perkasin ja huolsin viime viikolla ison kassillisen aika väljäksi käyneitä kesäkamppeitani ja vein SMUK-kirpparille. Oulun keskustassa tämä ”täyden palvelun, moderni” kirppis kierrättäköön vaatteeni, ja minä hankin vähän uusia.
Huomenna on se päivä, jolloin 10 vuotta sitten meistä tuli isovanhempia, jolloin minusta tuli mummi, jolloin elämääni tuli ihan uutta merkityksellisyyttä ja jonka jälkeen elämässä on ollut yksi tärkeä ja rakas ihminen lisää. Apsun 10 v. synttäreitä vietettiin meillä tänään.
Menusta viesteilimme pojan kanssa jo viikolla, ja hän halusi pääruoaksi pihviä, mutta ei jälkkäriksi kakkua. Nyt kun animaatiotyypit (Autot-leffan hahmot tai Spiderman etc.) eivät enää ole se The Juttu, eikä Apsu kovinkaan paljon täytekakuista muutenkaan piittaa, hän oli oikein tyytyväinen, kun ehdotin, että jos leivoin pullaa kakuksi.
Lasten kuviahan ei nettiin tule enää laittaa, ja minullekin selfiet ja omakuvat täällä blogissa, ja muutenkin netissä, ovat vähän ”vaikeita”, mutta menköön nyt! Pullakakku ja Teneriffan Santa Cruzista ostetut kynttilät, jotka lopulta ihan vahingossa eilen sattuivat silmiini herkkulaatikon pohjalta, olikin oikein hyvä juttu. ”Nutellla-pullakakku” hupeni aika helposti!
Touhun ja toimen päivä. Minullakin tänään. Pehtoorilla niitä on ollut jo pari, kolme viikkoa. Pihahommien aikaa. (Otsikkokuva kesältä 2010)
Kesävieraat, pihalla piipahtelijat, joskus ohikulkijatkin usein ihastelevat pihaamme, ääneenkin kehuvat, kuinka harmooninen ja hyvin hoidettu, vehreä ja vihreä se onkaan, ja samaan hengenvetoon päivittelevät, kuinka paljon se mahtaakaan vaatia aikaa ja huolenpitoa. Mihin mies on vuosikymmeniä vastaillut, ettei pihanhoito nyt niin paljon aikaa vie, mitä nyt ”keväin, syksyin jonkun päivän, ja sitten kesällä nurmen liikkuu, ja hyvinä kesinä kasteluhommia, eipä siinä juuri muuta…” Noh, eihän se nyt ihan noin mene.
Vuosituhannen vaihteessa pihahommat olivat kesä kesältä enemmän aikaa vieviä, mutta enpä minä millään muotoa katsonut tarpeelliseksi puuttua miehen ajankäyttöön hyvän harrastuksen parissa. Päinvastoin: kannustin ja lapiointihommia tehden olin mukana minäkin: ks. Legendaariset multakuormat!!
Kun parinkymmenvuotinen pihanhoito kesällä 2004 palkittiin ”Oulun kaunein piha” -kilpailussa voitolla, se oli kyllä Pehtoorin ansiota. Ja vaikka meidän molempien puutarhanhoito ja pihan siistiminen on viime vuosina vähentynyt paljonkin, niin kyllä miehellä edelleen menee keväin syksyin parisen viikkoa täysiä työpäiviä ”ihan pihalla”. Viime viikolla vielä aidan ja perkolan maalaus ”ekstrana”. Huomenna taidetaan pestä piazza, laitella pihakalusteet ja minä ajattelin ehkä vielä siivoilla Huvilan, ja ensi viikolla sitten haetaan kesäkukat. Josko tämä hyinen toukokuu jo muuttuisi oikeaksi kevääksi?
Tänään Pehtoori tienasi perinteisen Uleåborg-illallisen ja pesi koko talosta ikkunat, ja samaan aikaan toisaalla minä pesin ja silitin kaikki pitkät verhot: oli jo aikakin!! Aikaa tähän kaikkeen meni, mutta nyt on hyvä mieli. Ja homma jatkuu huomenna, ehkä.
~~~~~~~~~~~~~~
Tänään tämmöinen aika hyvä, arkinen, siivouspäivänä helposti valmistuva Uunifeta-parsapasta
