Lappi Mökkielämää Niitä näitä

Hyvää mökkielämää

Tämä päivä on kulunut hyvässä seurassa kaloreita kuluttaessa ja niitä hankkiessa. Tai, toisin sanoen, pienellä patikalla, viipyilevällä aamiaisella, notskilounaalla ja kohtuullisella päivällisellä, jonka jälkeen uusi peli (Bananagrams) muutaman erän koekäyttöön.

Ei paljon tarvita, että on hyvä päivä. Välissä sauna ja tovi huilailua. Paljon puhetta ja naurua, minulla taas roskiakin silmissä. Hyvä päivä tänään.

Ystävät (PP) ovat olleet täällä kanssamme ehkä jo kymmenisen kertaa, useimmiten uutena vuonna, tänä vuonna; nyt. Hyvähän tämä on ollut näin. Oikein hyvä.

Kuusitunturilla tämä vasa esiintyi kuin kutsuttuna. Teekeili ja katseli. Katseli ja osoitti oivaa, kyvyttä liikehdintää. Poron lisäksi tunturissa oli paljon lintuja. Kapustarinta, kuovi, paljon muita tunnistamattomia – ja käki. Käen kukunta pienten vesirippusten tippuessa juuri kun olimme huipulla. Pieni sade ei haitannut.

Tänäänkin tunturimaisema teki hyvää.

Ja illan menu. Grillattu perunasalaatti,

(Oulun Kauppahallista ”pyydettyä”) siikaa savustettuna ja sen ohessa katkarapusoosi tai salsa tai millä nimellä kukin tätä kehitelmääni haluaakaan nimittää…

Ja jälkkäriksi hillamisua. Pitkästä aikaa. Hieman poikkeuksellisella tavalla koottuna (Pikku-Kuukkelista kun ei ihan kaikkea löydy). Onhan se helppo ja hyvä mökkijälkkäri. Ja juhlaruoka ja sopii aina. Tänäänkin.

Tuliaispeli Bananagrams otettiin käyttöön. Mukava peli. Harjoitukset jatkunevat huomenna. 🙂

Nyt sataa vettä, lujasti. Huomenna kaikki on vihreämpää!

Lappi Liikkuminen Mökkielämää Niitä näitä

eMTB – juhlaa tunturissa!

Saariselkä – Laanila – Rönkönlampi – Muotkan maja – Kiilopää – Luulampi – Rumakuru – Prospektori – Saariselkä

Tuttuja paikkoja, moneen kertaan niihin hiihdetty, patikoitu. Kesät, talvet nuo paikat ovat olleet tuttuja päiväretkien kohteita. Tänään koettiin ne kaikki!

Meillähän on kerran kesässä ollut tapana vuokrata moottoroitu fatbike, jolla on pitkin mökkituntureiden kupeita poljettu. – Pehtoori Ja Juniori useammin kuin minä. Ja onhan sitä (vähän) ajettu omilla maastopyörilläkin.

Saariselkä FB-ryhmästä hoksasin uuden vuokraamon, jolla oli nimenomaan sähkö-maastopyöriä, mikä minua houkutti enemmän kuin fatbike, joka ei ole ihan helppo ajettava. Siispä sinne heti aamuyhdeksältä.

Saimme molemmille kelpo Cubet, jo koeajo Siulan pihassa vakuutti, että tämä on hyvä! Ja hyvä että sai koeajon. Ja säädöt kohdilleen. Minun pyörä ihan bränikkä: neitsytmatkalle pääsin sen kanssa. Vähän sellainen täti- eiku lady-versio = jalusta, tarakka ja lokasuojat, mitkä kaikki ilahduttivat minua. Ja eiku menoksi.

Olin ilmoittanut, etten halua mihinkään rakka-ryteikkö-pystysuora-sulamisvesihetteikköön – alkaa tuollainen ekstreme olla mun osalta koettu ja kiitti riitti. 🙂 Toiveena maisemapyöräilyä tutuilla tuntureilla, kuvausmahiksia ja aikaa pysähdellä, lounasmakkarat jossain päivätuvan notskipaikalla. Niin ja vielä hyvää keliä, ei kovia tuulia, ei hellettä, ei sadetta vaan pumpulipilviä sinitaivaalla. Ja? – Ihan mahdottoman hieno päivä (neljä tuntia) tuntureilla ja liikkumisen iloa eikä verenmaku suussa revittelyä.

 

Jossain välissä, oisko ollut matkalla Rönkönlammelta (yllä) Muotkan majalle) mietin, että tällaisenhan minä ostan, mitään uutta kameraa tarvitse, eMTB se olkoon seuraava hankinta. Valokuvaaja tarvitsee sähköistetyn maastopyörän! Mutta sitten: onhan minulla Oulussa sähköpyörä, ja hyvä onkin, möksällä ollaan kuitenkin aika vähän ja silloin kun patikoinnin haluaa vaihtaa polkemiseen on hyvä vuokrata muutamalla kympillä hyvä pyörä. Niin kuin tänäänkin.

Kiilopäällä

Ja hyvää oli vielä sekin, että meidän molempien resuille kropille valittiin täysjousitettu pyörä. Kyllä laskeutuessa Kiilopäältä Luulammelle (siitä ei tietenkään kuvia, piti keskittyä) repeytynyt, rikkoontunut olkapääni kiitti jousituksesta, myös Pehtoori totesi, ettei hän ja selkänsä enää ilman jousitusta rakkaan lähde.

Luulammella

EbikeRental on Siulassa, pikku-Kuukkelin alakerrassa. Siellä on monenkokoisia pyöriä, siellä on mukava, asiantunteva palvelu, reittineuvontaakin saatiin ja ainakin meillä tänään  oli hyvät pyörät. ”Fatbike-urani” (4 vuokrauskertaa 😀 ) on luultavasti ohi. Täysinjousitettu sähköistetty maastopyörä taitaa tulla vuokratuksi seuraavallakin mökkireissulla.

Rumakurun kesä.

Kaiken kaikkiaan kymmeniä kuvia – ensi vuoden Saariselkä-kalenteri alkaa olla puoliväliin asti valmis. 🙂

 

Mökille palauduttua käväisin ”lähes naapurin” mökillä: raparperinippu Lounais-Suomesta Hangasojan varteen. Kiitos. Piirakka on jo tehty.

Nyt odotellaan ystäviä Oulusta saapuvaksi, ja toivotaan sään suosivan vielä seuraavatkin päivät.

 

Lappi Mökkielämää

Lähituntureilla, pihapiirissä

Päivät menevät nopeasti. Turhankin.

Erinäisten tietoliikenneyhteys ongelmien vuoksi uloslähtöni (Reititin-Reijaksi perhe jo nimitteli! Että tuskastun noiden asennus/yhteysongelmien kanssa!!) viivähti pitkälti yli kymmeneen, mikä ei ollut mieleeni, mutta ehdimmepä silti kaikenmoista.

Beaivia taas tein pihalle, ehkä vasta  huomenissa valmiina ja kuvauskelpoinen. 🙂 Huomiseen liittyen myös Tuulentuvan ”ylöspanoa”; toiveissa saada ystävät viikonlopuksi seuraksi tänne mökkeilemään, joten pientä fiksausta vanhaan mökkiinkin.

Koskapa etelänpuolelta nousi tummia pilviä, keskeytyimme mökkihommat ja lähdimme tunturiin että ehdittäisiin pois sateen alta. Tämän kesän Iisakkipään huiputus oli vuorossa tänään. Ja hyvin ehdittiin ennen sadetta. Tai siis ei ole vieläkään satanut. Nyt jo paistaakin. 🙂

Ja kurunpohjissa, etelärinteillä on jo vihreää!

Tässä sama maisema kuin eilen mutta nyt pohjoisesta etelään. Etualalla Kiilopää ja taustalla Nattaset.

Saunan lämmittelin ja tsadaa: pulahdin purossa: + 6 C ei innostanut polskimaan, mutta talviturkki on nyt heti kesäkuun alussa heitetty!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Aurinko laskee enää tunniksi horisontin alapuolelle, joten melkein yötön yö jo. Iltakymmeneltä aurinko vielä korkealla, ja pihalla lämmin tunnelma.

 

 

Niitä näitä

Retkellä Jorpulipäällä

Poikkeuksellinen tilanne.

Kello on melkein seitsemän, istun mökkiterassilla, on tyven, aurinko vielä korkealla, ja se lämmittääkin. Jollen käännä päätäni reilusti vasemmalle, en näe mökkitien kääntöpaikalla olevaa lumikasaa, vaan näen hennosti vihertäviä koivuja, siistin mökkipihan, Tuulentuvan ja sen uudet portaat.

Monia lintujen ääniä vielä näin illallakin, aamuisin on paljon tuntemattomia ääniä, ja järripeippo! Sen tunnistan, enkä ole järin ihastunut.

Poikkeuksellista on nimenomaan se, että postailen ulkona. Vaikka nykyisin olemme noin viidenneksen, melkein neljänneksen ( 6 – 8 x 7 – 10 pv), vuodesta täällä, ja joka kerta postaan joka päivä, niin terassilla niitä postauksia ei juuri tule tehtyä. 😊

On ollut hieno päivä.

Toinen peräkkäinen levollinen yöuni. Aamupuuron jälkeen taas erinäisiä ylläpitohommia, hyvissä ajoin ennen puoltapäivää kohti Tankavaaraa. Siellä parkkipaikalla puolentusinaa ranskalaisia asuntoautoja. Ttulomatkalla näimme/ohitimme monia, monia enimmäkseen saksalaisia, asuntoautoja. Ulkomaalaiset ovat palanneet Lappiin!

Patikkapolulla ei ollut ohitettavia, kesäisessä, aurinkoisessa, itikattomassa kelissä saimme tarpoa. Vain Koiranjuomalammella näimme yhden (saksalaisen) pariskunnnan, ja neuvoimme miten pääsevät paluureitille, ohi tulva-alueen. Joten jos uutisoidaan Tankavaaran tuntureilla eksyneistä saksalaisista, ei kannata meidän suuntaan ollenkaan huomautella.

Tässä kuvassa näkyy hienosti Saariselkä taustalla. Pitkä lumihuippuinen tunturiketju on noin 30 – 40 km päässä.

Tankavaaran Jorpulipäälle (465 mpy) kapusimme. Se ei ole niitä helpompia tuntureita. Viimeinen kilometri on isoa ja pientä rakkaa, tänään alkumatkassa sulamisvesiä aika lailla, mutta ei itikoita, lämmintä (yli +20 C).

Tässä Nattaset keskellä. Harvvemmin tulee niitäkään nähdyksi täältä päin.
Tänään kirkas sää mahdollisti tämänkin.

Tämä kuva länteen. Näinä aikoina tuli mieleen ”kaikkihan se kallistuu”. 🙂

Kaksi lämmintä päivää, ja mökkipihassakin jo koivussa hiirenkorvat.

Lappi Liikkuminen Mökkielämää Niitä näitä

Nyt se tuli – Lapin kesä!

Eipä eilen alkuillasta olisi uskonut että tänä aamuna saadaan aurinkoisessa, häilkäisevän kirkkaassa auringonpaisteessa ”nostaa” siniristilippu mökin terassin tolppaan Suomen jääkiekkokullan kunniaksi.

Seuraava ”rasti” olikin sitten vähän hakusessa: millehän näin kauniina päivänä, Lapin kesän alkaessa, ryhdyttäisiin? Paljon olisi tekemistä, tunturiinkin mieli tekisi, Kuukkelissakin olisi käytävä, eikä ihan vaan chillailukaan huonolle maistuisi…

Ja niinpä sitten tehtiin noita kaikkia. Pehtoori päätti juuri tänään tehdä Tuulentupaan uudet portaat: vanhat olivat jo vanhat. 😉 Ja monta osumaa ottaneet. Ja kotoa tuotiin terassirempasta jääneet kappaleet, ja nehän riittivät justiinsa. Ehkä huomenna kuvailen uudet. Mie keskityin kaiken siivoiluun, pyykkäilyyn, manklailuun, touhuihin sisällä ja ulkona, purolla ja saunalla. Ja hihkumaan ja ihailemaan valoa. Nauttimaan hiljaisuudesta, levosta, olosta, luonnosta, ”poissaolosta”.

Puolenpäivän aikaan piipahdimme kylillä; pikku-Kuukkelissa ei ollut ketään muita kuin me ja yksi myyjä. Eikä raitillakaan montaa kulkijaa.

Palattuamme tein mökillä lounaan (= muutaman hyvän leivän) ja päätimme lähteä syömään ne tunturiin. Kiilopäälle ajelimme: sieltä Poropolkua Ahopäille. On jo ”perinne” käydä touko-kesäkuun vaihteessa täällä.

Tiukka itätuuli vei lämpöä, mutta oli sitäkin jo yli + 15 C kun mökille parin tunnin mini-patikalta palasimme. Ja hommat jatkui, jopa niin, että saunan lämmitys oli unohtua.

 

 

[Taustalla Kiilopää, jonka paljakassa vielä aika paljonkin lunta.]

Aivan selvästi ollaan siirrytty loma-aikaan, koska söimme vasta ”Välimeren aikaan”. Taisi olla vasta seitsemän kieppeissä, ei voi tietää tarkkaan. Ei ole tietoa kellosta, ja tiedättekös, olin monta tuntia pihalla ihan ilman puhelinta, Hullun huolettomana.

Ai, että. Lapin luonto, Lapin kesä! Ehkäpä sitä riittää vielä huomiseksikin.

Lappi Mökkielämää Niitä näitä

Lapin kesää odotellessa

Puro solisee harmaassa, sumuisessa toukokuun illassa. Se virtaa vuolaana, ei pulputa pienesti, ei solise hiljalleen, vaan tuntureiden lumipeitteiden sulamisvedet kulkevat vauhdilla ohi mökkipihan reunalla. Meidän purossamme voisi nyt uida, ei ainoastaan pulahtaa. Voisi jos tarkenisi.

Alkuiltapäivästä tullessamme piha oli melkein mystisen sumun peitossa, – ja lämpömittarin lukema  +6 C. Ei paljon lämpimämpää kuin pääsiäisviikolla kun täältä viimeksi lähdimme kohti Oulua.

Lapin kesä ei vielä ole edes alkanut, mikään ei kuki, koivujen vihreä on etsittävä, ohimennen sitä ei näe. Mutta eipähän ole allergiaoireitakaan.

Olin  pari tuntia purolla ja pihapiirissä. Siistimässä, keräämässä risuja, harjailemassa, haravoimassa. Ja vain istumassa puron rannalla. Vain olin. Ihan vaan annan ajan kulua.

Kyllä sitten myös kuvailinkin. Nyt mukava kun on läppäri, jossa pelittää Adobe – kuvankäsittely kuuluu mökkieloon. Viimeksi sen puute harmitti aika lailla.

Tästä pirtin pöydän äärestä ulos näyttää nyt tältä. Tuo valkoinen läikkä on lunta. Sitä on mökkitien päädyssä vielä niin ison kasat, että pieniä piiloja niihin voisi kaivaa.

Isovanhemmuus

Juhlapäivä

Tänään on ollut perhepäivä, juhlapäivä.

Aika kylmäkin päivä. Niinpä Apsun ja Eeviksen kanssa päätimme jättää leikkipuistot väliin (suurin syy taitanee olla että Apsu alkaa olla vähän ”liian vanha” pikkusiskon kanssa leikkipuistojuttuihin). Niinpä päätimme  vain piipahtaa kirjastossa, ja sitten pitkästä aikaa museoon: ”Joo, joo, hyvä, mennään museoon!” Tässä vaiheessa mummilla ilon läikähdys; enpä ole – ainakaan vielä 🙂 – heiltä onnistunut nitistämään museoinnostusta.

Kiertelimme koko talon, ja joka osastolla viivyttiin aika pitkäänkin. Pehtoorillekin uusia osastoja, ja minäkin vihdoin katselin De Urbe Uloa -näyttelyn: maalauksia Oulun kaupungista. On kyllä ennen museon sulkeutumista ja muuttoa käytävä huolella tutustumassa noihin tauluihin. Uusi ”Leikkilä” oli varsinkin Eeviksen mieleen: kalastimme ja kahvittelimme siellä. Museokaupasta oli juhlapäivän kunniaksi  molemminlle pienet aarrearkut lunastettava.

Lounaalla oli tarjolla herkkulautaset: nakkivartaita, lasten salaattia (kurkkua, hunajamelonia, porkkanoita), dippiä ja briossileipää. Pieni hetki pelaamista ja Blippiä kunnes oli aika lähteä kotiin.

Kun Suomen finaalipaikka jääkiekon MM-kisoissa oli varmistunut, oli paluu mummilaan ja meillä aika synttärijuhlalle; Apsu 7-vee, Eevis, Juniori ja R. tulivat porukalla meille syömään ja synttärikakulle. Ja laulettiinkin. Eka kertaa kuulin Eeviksen laulavan, ja tytöllähän on hyvä lauluääni!

Kuten kuvasta näkyy poika on saanut toiselta mummultaan puhelimen ja kyllä sillä tänään otettiinkin kuvia. Museon ´kaikki´ vitriinit tuli kuvatuksi, kivikauden kirveistä 70-luvun keittiöihin, luodikoista laiva Toivoon. Ja täytekakusta (Marvel/mansikkateema tänäkin vuonna) on varmaan 10 kuvaa.

On niin mukava kun nyt voidaan viesteillä – tämä alkuinnostus on kyllä melkein hengästyttävää.

Niin rakas seitsemänvuotias jo.

Niitä näitä

Perjantaihin kuuluu herkut

Kaupunkiasioita

Perjantai. Taas viikonloppu. Ei siis maanantai kuten aamulla tuntui.

Aamupäivä kaupungilla, huomista varten ja edelleen äidin kodin ”purkuasioissa”, lisäksi hankin uudet ”astetta paremmat tennarit”, kävin kortteja kauppaamassa (onnistuneesti! mikä ilahdutti), apteekkikin on edelleen ajankohtainen, – ja Hallissa. Hain kassillisen ruokaa, osan vakuumiin; meillä kun on toive lähteä ylihuomenna mökille. Kalaa ja gourmetleikkeleitä viedään täältä, niitä kun ei pikku-Kuukkelistakaan saa, ja ne kuuluvat hyvään mökkieloon.

Rose-asiaa

Torresin rose, josta olen kirjoitellut (ja kuvaillut) vuosien varrella useammankin kerran, on edelleen yksi parhaista roseeviineistä. Ehkä siksi, ettei se ole ihan tavallinen rose. Se on viinillisempi, enempi ruoka- kuin ”seurusteluviini”. Meillä viini on edelleen enemmän osa ”ruokakokemusta” kuin ”vain” alkoholijuoma.

Myös ”ulkoviinillisillä” 😀 tekijöillä on merkitystä. Varsinkin roseen kohdalla: kaunis väri, ehkä jopa erikoinen pullo, tyylikäs etiketti kuuluvat hyvään ”pakettiin” – ja edelleen tämä koskee nimenomaan roseeviinejä. Torresin Cabernet Sauvignon rose, entinen Santa Digna, oli aikanaan tosi kaunis. Nyt sama viini on pullotettu sivuleikkuri- tai hohtimet -etiketin taakse. Se on edelleen ”Fair trade wine”, se on edelleen hyvä, suht edullinen, kauniin värinen, viinillinen kesäviikonloppujen ruokapöydässä hyvä ja raikas, mutta! Ehkä en kehtaa enempää tästä suuren suuresta tragediasta valittaa… Päinvastoin: hyvälle se tänäänkin hohtimista huolimatta maistui.

Croissant-asiaa

Vielä parempaa oli uunissa grillattu parsa, kevätsipuli ja kylmäsavuporo, salaatti ja se toissapäiväinen parmesaanidressing sekä ”Monsuunin” croissantit.

Nyt reilun vuoden Pakkahuoneenkadulla toiminut Mon Chou on ”maailman paras paikka” ostaa croissanteja. Eivätkä muutkaan patisserien tuotteet ole tuottaneet pettymystä. Pehtoorille ostin jälkkärileivoksenkin, vai onkohan tuo ”leivos” vai minipiiras. Jotain murotaikinapohjaan tehtyä pähkinäherkkua kuitenkin.

Huomenna sitten ihan vaan kotileivonnaisia.

Bloggailu

WordPress-rempan äärellä

Todistettavasti olen käynyt ulkona. Alkukesän leppeän iltapäivän lopulla tuuli tyyntyi, aurinko lämmitti, vihreä on vielä eloisaa, herkkää.

Keskipäivällä toki päivittäinen liikunta, parikymmentä kilometriä pikaisesti pyöräillen, tänään enemmän sellainen suorittamismeininki. Ikään kuin ohjelmaan merkitty; ei niinkään liikkumisen iloa, vaan velvoite liikkua. Pilvinen, tuulinen sää, kipulevat nivelet, kesken oleva wordpress-projekti olisivat olleet hyvä syy skipata koko ulkoilu, mutta hyvä kun kävin.

Muutoin olen suunnilleen koko päivän viettänyt koneella, vaikkei todellakaan ollut tarkoitus, mutta ku! Vuoden vaihteessa tämän blogini ja kaikkien nettisivujeni taustalla oleva julkaisujärjestelmä, wordpress lopettaa vanhan version tuen, mikä saattaa merkitä katastrofia minulle! Olisi siis opeteltava uusi systeemi hyvissä ajoin, ja pelastettava 15 vuotta ylläpitämäni blogi, sen jutut = yli 5000 artikkelia ja 20 000 kuvaa! Tämän päivän saldo kaikesta yritä ja erehdy -opettelusta ei ole muuta jälkeä kuin melkoinen vyyhti ja junttura julkaisujen taustalla. Saapa nähdä.

Tämä siis tiedoksi, jos tässä kesän mittaan blogini (ja Satokangas.fi sekä Muistikuvia -sivusto) näyttävät oudoilta, keskeneräisiltä tai eivät ollenkaan toimi. Ovat remontin alla. Parhaani koetan ja opiskelen, jotta saisin kaiken entistä parempaan kuosiin.

 

Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini

Caesar-salaattia ja muuta hyvää

Hellerajalla kelluva lämpöaaltoko se sai – taas – tekemään italialaisen oloista ruokaa. Paitsi että uunifetapasta on Suomessa kehitetty nettihitti ja Caesar-salaatti on meksikolais-italialainen. Mutta italialaiselta maistui ja näyttikin –  Italian lipun väreissä kotipiazzalla hyvää ja helppoa.

Ruokaa laittaessa ryhdyin miettimään tuota Caesar-salaatin alkuperää, ja muistelin, että siihen liittyy joku tarina… Ja eikun muutama kirja esille ja googlettamaan. Ja kas! Törmäsinpä yli 10 vuotta vanhaan kolumniin. Omaani! 😀

Caesar-salaatilla on parin vuoden päästä 100-vuotissynttärit. Caesar Cardiani, joka salaatin kehitti ja joka jätti nimensä salaatille, kokosi salaatin näistä aineksista: roomansalaattilehtiä, valkosipulia, leipäpaloja ja parmesan juustoa, limeä, keitettyjä kananmunia, oliiviöljyä, Worcestershire kastiketta, ja hänen veljensä Alejandro lisäsi reseptiikkaan anjoviksen.

Minä tein tänään hyvin riisutun version: jääsalaattia, romainea ja rucolaa, parmesaania ja krutoneita, ei keitettyjä kananmunia. Ja sitten se kastike! Sehän se on tämän salaatin ”The Thing”. Ohjeeni on mukaeltu versio, ja sen taustalla on Marko Koskisen ”Passione”-keittokirjassa oleva ”parmesaanidressing”. Mun versio siitä on tämmöinen

Parmesaanidressing
(caesar-salaattiin,
ja monelle muullekin alkuruoalle)

2 kananmunaa
1 tl dijoninsinappia
2 tl vaaleaa balsamicoa
( tai 2 tl limemehua)
½ tl suolaa
1 valkosipulinkynsi
2 rkl parmesaaniraastetta
3 dl rypsiöljyä
1 anjovisfilee

Mittaa kaikki muut ainekset paitsi öljy, balsamico ja/tai limemehu astiaan ja sekoita sauvavatkaimella.
Kun kastike on kuohkeaa, melkein vaahtoa, lisää loput aineet hiljalleen, ohuena nauhana.
Kastike säilyy viileässä useamman päivän, viikonkin.

Bon appetit!