Reseptit – Sivu 3 – Tuulestatemmattua

Kampanisuja ja linnuille ruokaa

Hiihtämään?

– Aamupuuron äärellä yhteispäätös: Laduille ei lähdetä. + 2 C ja vesi/räntäsateen uhka, joka sitten tuli todeksi, olivat hyvä peruste pitää jonkinlainen palautumispäivä liikkumisesta.

Aamupäivä kului minulla viesteillessä ja Kuukkeli Bistro&Cafen kuvia editoidessa. Ja viikon kauppareissukin Kuukkeliin oli ajankohtainen. Tänään sinne mahduimme me mökkiläisetkin, – ulkomaalaiset taitavat käydä myöhemmin iltapäivällä ja illalla.

Kampanisuja

Olipa kaupassa tuoreita (Lapin Leipomon) kampanisuja! Nehän on enemmän läntisen Lapin, Torniojokivarren ja Koillismaan kuin tunturi-Lapin perinneleivonnaisia, mutta toki niitä on yhtä lailla täällä ”ylhäälläkin” kahviloissa tarjolla. Ja tänään meillä jälkkäriksi mökillä. Hyviä olivat, kun olivat tarpeeksi voisia. 🙂

Joskus niitä leivoin itsekin, nimenomaan hiihtolomille. LappItaliassa on niiden ammattilaisohjekin (joka toimii puolitettunakin). Jos Runbergin tortut ja laskiaispullat alkavat olla jo kohta menneen helmikuun herkkuja niin nämä sopisivat

Joskus niitä leivoin itsekin, nimenomaan hiihtolomille. LappItaliassa on niiden ammattilaisohjekin (joka toimii puolitettunakin)

Koulukuntaerot näiden leivonnassa koskevat sokerin määrää, samoin kananmunien määrää.

Pihahommia – katoilta lumia ja linnulle ruokaa

Ennen iltapäivän sateita ehdittiin puuhailla mökkipihalla. Pehtoori lapioi raskasta lunta terasseilta, patioilta ja nilin katolta.

Nyt kun täälläkin on jo (valitettavasti) keväisen lämmintä, ajateltiin, että linnutkin voivat palata pihapiiriin. Niinpä laittelin auringonkukan siemeniä ja koiranruokaa ehdolle ruokintapaikoille, ja tulihan yksi aika surkean näköinen kuukkeli evästelemään.

Reseptit Ruoka ja viini

Perusasioiden äärellä

Harmaa päivä. Tuulta tunturissa parhaimmillaan/pahimmoillaan 14 m/s. Pakkasta vain vähän, lumisadetta samoin. Silti, näistä huolimatta yllättävänkin hyvä oli hiihdellä.

Siihen meni aamupäivä.

Iltapäivällä vähän tavallista enemmän tekemistä vaativa uuniruoka. Viinilehden sivuilta löytyi kiinnostavan tuntuinen ohje. Ei vaikea, kunhan saa kotiin hommatuksi kaikki aineet. En saanut (kokojyväsinappia ei ollut, laitoin tavallista, mutta jopa timjamia oli meidän mökkimarketissa! Jihuu. Ja minttua! Ei kai koskaan ennen. Sitä tarvitsen huomenna).

Normandialainen kanapata
(Viinilehden resepti)

600 g broilerin paistileikkeitä
2 rkl voi-öljyseosta
1 tl suolaa
½ tl mustapippuria
100 g mukulaselleriä
2 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
1 ½ rkl kokojyväsinappia
1 rkl kanafondia
3 dl ranskalaista siideriä
1 ½ dl kuohukermaa
1 rkl timjaminlehtiä
3 kotimaista omenaa
1 rkl voita
(2 rkl pihlajanmarjahyytelöä)

Valmistusohje:
1. Puolita paistileikkeet. Paista palat kauniin ruskeiksi pannulla voi-öljyseoksessa. Mausta suolalla ja pippurilla, siirrä broileripalat uunivuokaan.
2. Kuori ja kuutioi selleri, kuori ja silppua sipulit. Kuullota seosta hetki pannulla ja kaada broileripalojen päälle.
3. Laita sinappi, fondi, kerma ja siideri pannulle. Kuumenna ja kaada uunivuokaan. Lisää joukkoon timjami.
4. Kuori omenat halutessasi ja leikkaa lohkoiksi. Sekoita 2/3 viipaleista ruoan joukkoon. Jätä loput erikseen paistettaviksi.
5. Kypsennä ruokaa ensin 200-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Laske lämpö 175 asteeseen, kypsennä edelleen noin 25 minuuttia.
6. Paista loput omenalohkot voissa pannulla kauniin ruskeiksi ja lisää ruoan pinnalle tarjoiluvaiheessa.

Mökkikeittiöstä huomautus: omenoita ei kuulu polttaa, – siten voi kuitenkin käydä. Joka tapauksessa lämmin suositus tälle ruoalle. Viinilehti suositteli oheen tiettyä, meilläkin hyväksi havaittua Kamptalin Grüner Veltliner -valkkaria, mutta eihän sitä Kuukkelin Alkossa ollut. Tämä grüner veltliner oli. Ei huono sekään, varsinkaam juuri tämän ruoan kanssa. Sinällään oli aika pliisu.

Illalla hakeuduimme telkkarin äärelle. Vähän sellaisella ”eipä tässä nyt muutakaan, aivot narikkaan!” -fiiliksellä. Ja niinpä katsoimme kaksi jaksoa Janne Katajan ”Uskoisitko” -sarjasta. Olipa hämmentävää. Huh huh!

Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini

Karonkka espanjalaisin herkuin

Seminaaripäivä, ja karonkka

Tiistaina voi pitää pienet juhlat.

Ystävän kirjallisen tuotoksen, ihan kelpo romaanikäsikirjoituksen ääreen kokoonnuimme tänään. Meitä oli seminaarissa kolme historioitsijaa ja pari ”siviiliä”.

Olipa erilainen ”illanvietto-ohjelma”. Olipa mukava. Ja kun kässäri kerran todettiin yksimielisesti ”jatkoon”, oli aika karonkalle. Ei ihan akateemisia perinteitä noudatettu, mutta olipa mukava istua ilta espanjalaisen menun äärellä. Yhtä ruokalajia lukuunottamatta kaikki onnistui. Ja se epäonnistunutkin upposi; ystävät väittivät hyväksi ja söivät mielihyvin. Kuvaa en flanista ottanut.

Kaikenlaista muuta oli tarjolla. Korttelileipomo Ryynin hapanjuurileipiä ja salsaa, chorizomajoneesia, … Almograde on Espanjassa tarjottava levite, lisuke, johon tulee manchegoa, chiliä, tomaattia. Ohjeen olen joskus aiemminkin julkaissut. Hyvää leivänpäällä tai vaikka pastan kanssa: Almograde!

Alla vähän reseptejä. Ehkä palaan asiaan. [Edit seuraavana aamuna: kikhernekeitto jo lisätty]

Videossa eivät jälkkärit näy… Unohdun joskus höpöttämään ja kuvaaminen jää. Kaikkea ei voi hoksata.

Jo pelkkä horizo-majoneesi on kokeilemisen arvoinen. Videossa näkyvän salaatin kera oikeinkin hyvää.

Lohta ceviche

Cevicheliemi

½ punainen chili
2 x 2 cm pala inkivääriä
½ pieni punasipuli
2 rkl kalakastiketta
2 rkl soijakastiketta
2 rkl oliiviöljyä
2 limen mehua

Leikkaa 300 g lohifilettä kuutioiksi ( 2 x 2 cm) ja laita ne liemeen 6 – 10 tunniksi. Se on siinä.

Tortilla Española

3 perunoita
5 munia
1 sipulia
2 valkosipulin kynttä
oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria

Leikkaa raa´at perunat (kiinteä lajike) ohuiksi viipaleiksi ja paista ne runsaassa määrässä öljyä. Lisää hetken päästä ohueksi leikatut sipulit. Kääntele varovasti etteivät perunat muussaannu ja anna hautua kunnes ainekset ovat pehmeitä, mutta eivät ruskistuneita (minulla ruskistui, mutta eipä tuo haitannut).

Kaada perunaviipaleet ja sipulit siivilään ja valuta öljy pois.

Sekoita munat haarukalla, sekoita joukkoon perunat ja sipuli. Laita seos takaisin pannulle ja anna sen kypsyä hitaasti suhteellisen miedolla lämmöllä. Käännä hyytynyt seos lautasen avulla ympäri. Kypsymisen jälkeen (n. 15 – 20 minuuttia) voit tarjota tortilla kuumana tai antaa sen jäähtyä. Maistuu kylmänäkin oikein hyvin.

Chorizo-perunasalaatti (tätä ei ollut tarjolla, vaan alempi mukailtuna)

1 kg (varhais)perunoita
200 g chorizoa
2 vihreää omenaa
1 punasipuli
1 prk ranskankermaa
1-2 tl savupaprikaa
ripaus suolaa ja pippuria

Keitä perunat kiehuvassa suolavedessä, mutta jätä ne napakoiksi.
Jäähdytä kypsät perunat kunnolla ja pilko ne pieniksi kuutioiksi.
Leikkaa chorizosta pieniä paloja.
Pilko omena ja punasipuli pieniksi kuutioiksi.

Sekoita suola ja savupaprikamauste perunoihin. Lisää joukkoon chorizot, leikatut punasipulit ja omenakuutiot.

Sekoita lopuksi joukkoon ranskankerma. Anna maustua hetki ja tarjoile!

Paahdettu perunasalaatti ja chorizomajoneesi

1 kg perunaa (Lapin puikulaa)
1–2 rkl rypsiöljyä
1 tl suolaa
1 prk (340 g) hillosipuleita

6 munaa

Chorizomajoneesi

1 (200 g) chorizomakkara
2 dl + 1/2 dl rypsiöljyä
2 keltuaista
1 rkl Dijon-sinappia
1 tl suolaa
1 rkl sitruunamehua
1 rkl valkoviinietikkaa
1 valkosipulinkynsi

Pese perunat ja puolita pituussuunnassa. Asettele leivinpaperoidulle uunipellille leikkauspinta ylöspäin. Pirskottele pintaan kevyesti öljyä, mausta suolalla.
Valuta hillosipulit ja kuivaa ne kevyesti talouspaperilla. Lisää hillosipulit pellille.
Paahda 200-asteisen uunin keskiosassa noin 40 minuuttia, kunnes potut ovat paahtuneita. Nosta tarvittaessa lopussa lämpötila 220 asteeseen.
Valmista majoneesi perunoiden paahtuessa. Kuori chorizo (tarvittaessa) ja paloittele. Laita palat kylmälle paistinpannulle, lämmitä hitaasti kuumaksi. Lisää 2 dl rypsiöljyä ja anna makkaroiden tiristä rapeiksi öljyssä.
Nosta makkarat reikäkauhalla talouspaperille kuivamaan.
Kaada öljy lämmönkestävään astiaan ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.
Lisää chorizoöljyyn rypsiöljyä sen verran, että öljyä on yhteensä 3 dl.
Sekoita keltuaiset ja sinappi kulhossa. Lisää chorizoöljyä keltuaisseokseen tipottain koko ajan vatkaten, kunnes seos emulgoituu eli paksunee. Jatka öljyn lisäämistä ohuena nauhana voimakkaasti vatkaten, kunnes kaikki öljy on käytetty.
Mausta majoneesi suolalla, sitruunamehulla, etikalla ja raasta joukkoon kuorittu valkosipulinkynsi.
Keitä pavut kypsiksi suolavedessä, noin 2 minuuttia. Keitä myös munat, noin 9 minuuttia.
Jäähdytä munat, kuori ja puolita. Pese sydänsalaatit ja leikkaa pituussuunnassa lohkoiksi.
Kokoa salaatti latomalla perunat, hillosipulit, pavut, kananmunat ja sydänsalaatti tarjoiluvadille tai kulhoon. Ripottele päälle chorizot, rouhi päälle mustapippuria ja koristele lipstikalla. Tarjoa chorizomajoneesin kera.

Vinkki: Chorizot ja majoneesin voi valmistaa muutama päivä ennen juhlia. Säilytä molempia kylmässä. Nosta molemmat huoneenlämpöön pehmenemään muutama tunti ennen tarjoilua. Paahda perunat ja keitä munat aiemmin samana päivänä.

Illan ainoa lämmin ruoka oli chorizo-kikhernekeitto [kuva otsikkokuvassa], jonka ohje on Soppa365-sivulta. Väittäisin paremmaksi kuin Jalostajan (tuunattukaan) hernekeitto! 😋 Oikein hyvä talvipäiväsoppa, joka maistuu seuraavanakin päivänä.

Ja toki meillä oli ruoan kanssa viiniäkin. Espanjalaisia: tuttu Albariño ja Nivarius.

Nyt on vähän sellainen: ”koska me voidaan”. Tiistaina eläkeläiset voi.

Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini Viini

Juran viinit ja reseptejä

Eilisen jälkeen vielä täydennystä.

Juran viinialue ei ole Suomessa kovinkaan tunnettu. Sieltä tulevia viinejä on Alkossa tällä hetkellä myynnissä yhteensä 11: yksi punaviini, muutama valkoviini ja loput kuohuviinejä (cremant de Jura). Cremantit ovat hyviä, jolleivät erinomaisia. Muut aika tuntemattomia meille. Nyt on tutustuttu.

Yli kolme vuosikymmentä kokoontunut viinikerhomme ei ole aiemmin Juraan tutustunut. Mutta nyt on: ”Jura on nyt hanskassa” todettiin eilisen illan päätteeksi.

Sen lisäksi, että viinit olivat – sanoisinko, hieman erikoisia – ne olivat aika tyyriitä. Kuusi pullollista tasan 200 euroa. Toisaalta kun sen jakaa yhdeksällä, ei maistellut viinit maksaneet per maistelija kuin kahden ravintolassa nautitun viinilasillisen verran. Tässä on yksi tämän ”kerhotoiminnan” hyvä puoli: yhteishankinnalla päästään maistelemaan monia eri viinejä. Kalliitakin viinejä ja pullollisesta riittää yhdeksälle maisteluannos ja sitten vielä ruoalle viiniä.

Ja jostain syystä eiliseltä jäi aika paljon viinejä pullojen pohjalle: illan viinin pisteytysten keskiarvo (bonuksia ja likööriä ei pisteytetty) oli 7- ! Siitä on aikaa, kun noin alhaisia arvosanoja on jaettu. Mutta yksikään viini ei ollut juomakelvoton, ei paha. Mutta olen aika vakuuttunut siitä, ettei meistä kukaan noista yhtäkään erikseen tilaile ulkomailta.

Paikallinen (tai ainakin sen tapainen) ruoka auttoi. Jos olisi pisteytetty ruoan yhteydessä, olisivat pisteet varmaan olleet korkeammat.

Otsikkokuvassa on punaisten ykkönen ja kakkonen, joka oli illan kallein viini ja sen saama pistemäärä oli 5½! Se on luomu, vege, biodynaaminen, mikä näkyy sameutena, vähän kuin mansikkamehu. Tämä viini oli niitä harvoja, joita kaadeltiin jo eilen ”sylkykuppiin”. SILTI: hyvä oli maistaa ja oppia.

Niin paljon porukkamme ei Juran viineille lämmennyt, että vaikka kerroin , että helmikuussa Juran vuoristomaisemissa on Ranskan suurimmat viinifestarit, ei kannatusta yhteiselle viinimatkalle tullut. Viinilehden artikkelissa on paljon tietoa noista festivaaleista sekä Juran viineistä: tässä linkki artikkeliin. Jos viinikulttuuri kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti lukea.

Ja sitten siitä ruoasta. Tässä vielä menu.

Keiton ohje on suoraan Valion sivulta. Koska Juran vuoristomaisemissa savustetut ruoat ovat tavallisia ja suosittuja nimenomaan paikallisten viinien kanssa, lisäsin keittoon savuporolastuja, ja oheen noita leipäsiä. Pääruokana oli ”tietysti” Lyonin kanaa. Taas tuli todettua, että on eri asia tehdä ruokaa kahdelle tai yhdeksälle. Pitäisi uskaltaa rohkeammin maustaa… Yritän muistaa.

Ja sitten se kirsikkapannari. Clafoutis! Tällä kertaa muokkailin aiempaa, ties mistä, poimimaani ohjetta. Ja kyllä nyt tuli parasta. VOL. 3 on ”oma”.

Kirsikka-clafoutis vol. 3

tölkki hapankirsikoita (Stollenwerk) (tai tuoreita kirsikoita)
4 kananmunaa
1½ dl sokeria
1 dl maissitärkkelystä
1 dl vehnäjauhoja
½ dl mantelijauhetta
2 tl vaniljasokeria
¼ tl suolaa
2 dl kermaa
2 dl maitoa
2 rkl ruokokidesokeria

Lisäksi
2 rkl voita
tomusokeria

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Vuoraa irtopohjainen kakkuvuoka (halk. 24 cm) leivinpaperilla ja voilla. Valuta tölkkikirsikat (tai poista tuoreista kivet).

Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi. Vatkaa maissitärkkelys, vehnäjauhot, mantelijauhe, vaniljasokeri ja suola joukkoon. Lisää kerma ja maito ja vatkaa tasaiseksi.

Ota kourallinen kirsikoita erilleen koristelua odottamaan. Laita loput marjat vuokaan. Kaada taikina päälle. Kypsennä uunissa 30 minuuttia. Ripottele ruokosokeria pannarin pinnalle ja kypsennä vielä noin 20–30 minuuttia, kunnes pannari on keskeltäkin kiinteä.
Anna jäähtyä kunnolla ja sen jälkeen ripottele loput kirsikat päälle ja koristele tomusokerilla ja kermavaahdolla. Myös tarjolle kermavaahtoa.

JOS jostain saat tonkapapuja, niin niiden raastetta kermavaahdon, creme fraichen ja (vanilja)sokerin kanssa vaahdoksi. Makupari kirsikoiden (ja vielä kirsikkaliköörin) kanssa on kyllä hyvä. Ainakin minun makuuni erinomainen. Varsinkin kun tonkapapuihin liittyy lämmin muisto.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Iltapäivällä hienoja helmiäispilviä! [Instagram-sivullani lisää kuvia]

Reseptit Ruoka ja viini Viini

Olipas yllätyksellisiä makuja!!

En ehkä ihan aloittelijoille tarjoaisi!

Oli minun vuoroni järjestää BOn viininmaistiaiset. En tiedä, missä naksahti, ehkä siinä, kun on monta kertaa Pehtoorin kanssa nautittu Ranskan Juran alueen hyviä cremant-kuohuviinejä, joku kelpo valkkarikin. Ja alue on jäänyt katveeseen niin meidän reissuilla kuin viinikerhomme maisteluilloissa, joten halusin kokeilla, etsiä tietoa ja saada vertaisnauttijoita, – vai -kärsijöitä??

Juran viinialue on pieni alue Ranskassa Sveitsin rajan kupeessa, vuoristossa.

Jo opiskellessani alueesta ja sen viineistä, vähän epäilin, josko sittenkään ovat maistamisen arvoisia, mutta mikseipä! Porukalla testataan ja maistetaan, ja teen viineille hyviä makupareja paikallisesta keittiöstä. Siispä tilasin Juniorin vinkkaaamasta viinikaupasta [Alkosta näitä ei saa…] viinit, opiskelin mökillä ja kotona. Vähän aloin miettiä, oliko sittenkään hyvä teema, mutta mikseipä, oppia ikä kaikki!

Ja eiku rohkeasti etsimään Juran reseptejä: mitä siellä syödään, miten paikalliset viininsä nauttivat? Vuoristossa tarvitaan tuhtia ruokaa, työ on raskasta ja karjankasvatuksesta saadaan lihaa ja juustoa. Minähän en juuri ranskalaista keittotaitoa hallitse enkä tunne, mutta ei muuta kuin rohkeasti kokkaamaan.

Ja menu on tässä:

Pitihän se ranskaksi vääntää… 🙂 Yksinkertaisesti: palsternakka-juusto-savuporokeittoa ja leipäsiä savujuuston ja savuporoleikkeleen kera. Pääruokana Lyonin kanaa, paahdettuja perunoita ja oma kehitelmä vihersalaatti-viinirypäleistä.

Ja jälkkäri! Sen olen tehnyt ennenkin, monta kertaa. Kirsikka-clafoutis ja tonkapapu-kermamoussea. Tänään onnistui oikeinkin hyvin. Sen oheen olin löytänyt ranskalaisen (hapan)kirsikkaliköörin. Ja sehän olikin kaltaiselleni kirsikkafriikille mitä makoisin pieni lisäherkku. SITÄ ostan toistekin. 🙂

Kerron huomenna viinien saamat pisteet ja kommentit! Varoituksen ja suositusten sanoja on tulossa.

Reseptit Ruoka ja viini

Joulun tunnelmaa jo tänään

Koko päivä Emmiliinin ympärillä, me kaikki.

Aamupäivällä eno ja serkut tulivat hekin meille. Oltiin vaan, ja katseltiin lasten touhuamista. Eepi varsinkin oli hyvin iloinen ja touhukas, kun vihdoinkin sai kunnolla olla serkkunsa kanssa. Mummin elämässä tällaiset ovat mahdottoman tärkeitä hetkiä, rakkaita hetkiä.

Tänään iltapäiväruoalla muonavahvuus oli vain viisi, mutta kuitenkin vähän sellaista juhlaruoan oloista värkkäilin. Alkuun suupalat, joissa torttutaikinaa alla (2 levyä), päälle auramurua, päärynäsuikaleita ja sitten vielä munalla voitelu ja uuniin 12 minuutiksi.

Nämä sopivat hyvin myös päivän tuhdin keiton oheen. Keitin kattilallisen ”Jouluista tomaattikeittoa”. (Ohje linkin takana)

Esikoinen ja miehensä tykkäsivät. Ja myös maritozzit maistuivat. Meillä oli viime pääsiäisenä näitä maritozzeja eka kertaa, – eihän ne varsinaisesti pääsiäiseen kuulu, vaan nimenomaan joulukuun ruokakalenteriin.

Maritozzien historiaa ja resepti on TÄÄLLÄ. Tänään meillä oli tarjolla nimenomaan suolaisia, graavilohimoussella täytettyjä. Eivät vaikeita, mutta vaatii toki tovin aikaa. Mutta kyllä kannatti.

Miten jos vaikka uudenvuoden pöytään tekisit?

Joulu Niitä näitä Reseptit

Lounassalaattia ja muuta tykkäämistä

Paahdettua punajuurta ja porkkanaa Burratalla

3 punajuurta & 6 porkkanaa leikattuna ja kuorittuna
Oliiviöljyä
1 rkl hunajaa
Suolaa

Kastike:
3 rkl oliiviöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl hunajaa
1 valkosipulinkynsi
1 tl tuoretta rosmariinia hienonnettuna
Suolaa, maun mukaan

Ohjeet:
Esilämmitä uuni 200 °C:seen
Leikkaa punajuuret viipaleiksi ja ripottele päälle oliiviöljyä, (hunajaa) ja suolaa. Asettele punajuuret ja porkkanat uunipellille yhdeksi kerrokseksi. Paista 30 minuuttia tai kunnes juurekset ovat paahtuneet ja karamellisoituneet.

Vatkaa pienessä kulhossa oliiviöljy, valkoviinietikka, hunaja, jauhettu valkosipuli, rosmariini ja ripaus suolaa.

Kokoa salaatti:
Kun vihannekset ovat kypsiä,
anna niiden jäähtyä hieman.
Asettele rucolaa tai vihreää salaattia tarjoiluastian pohjalle, päälle juurekset.
Valuta kastike salaatin päälle, lisää burratajuustoa ja pistaasirouhetta.

Etsin tänään punajuuripeston ohjetta (viime viikolla sellaista sain ystävän luona, ja tykästyin paljon. Löysinkin ohjeen, mutta ennen kuin ehdin hankkia sitä varten ainekset, näin Instassa Ellen Jokikunnaksen ohjeen yllä mainittuun salaattiin. Siispä meillä olikin sitä tänään. Ja pidin kovasti.

Jokikunnasta olen seuraillut Instassa aika aktiivisesti viime kevättalvesta asti. Siitä asti kun alkoi hänen ja miehensä ohjelma Unelmia Italiassa. Sehän olikin ihan mukava ohjelma. Ja siinäkin, kuten aiemmin satunnaisesti lehtien palstoilla, pariskunnan lapsettomuusvuodet ja pitkittynyt adoptioprosessi tuli esille, ja koskettikin. Ja kyllähän kyynelehdin, kun näin isänpäivänä netissä kuvan, jossa Ellen ja Jari olivat Manilassa – ja heillä oma poika! Aika harvojen julkkisten elämänmeno on näin koskettanut.

Mutta siis: salaatti sopii varmasti joulunpyhien pöytään lisukkeeksi esim/vaikka rosollin sijaan tai lounaaksi vuodenvaiheen jotenkin poikkeuksellisen monilta tuntuvina viikonloppuina. [Olipa selkeästi ilmaistu!! Tarkoitan että vaikka ennen tai joulun jälkeen. 😅]

Tänään olin jouluostoksilla kaupungilla. Perheessä melkein kaikki ovat ilmoittaneet, että eivät halua lahjoja, vaan että vietetään paketitonta joulua.

Periaatteessa sopii minulle ihan hyvin, muttaku. Kun marraskuussa tästä keskusteltiin, totesin, että puolet lahjoista on jo neulottu, langat kaikkiin hankittu, että samoin kalenterit myös perheenjäsenille tilattu, että lastenlapsille ostan ihan varmasti sekä pehmeitä että kovia paketteja, että tradition mukaisesti ainakin joulun tienoon hyvin syöminen ja juhlalliset juomat päivällisten yhteydessä kuuluvat minun jouluuni ja sen valmisteluun, niin ei kukaan sitten kieltänytkään. 🤶 Ymmärsivät, että ruoalla rakastaminen on edelleen mun juttu ja minullehan on ilo saada lahjoa; on ilo ilahduttaa ja antaa jotain mukavaa, omaa, hemmottelevaa, luettavaa, syötävää. Siispä tänään muksujen lahjoja – ja muutamia muitakin 🤫 – hankkimassa.

Joulu Reseptit

Hillaherkkuja vaikka joulupöytään

Joulureseptejä-harjoitussivu syntyi jokunen viikko sitten kun aloitin Word Press-sisällönhallintajärjestelmä -kurssin. Menin kurssille mm. siksi, että oppisin uutta, erityisesti käyttämään WP-alustan uusia toimintoja ja ominaisuuksia. Perusteet ovat olleet hallinnassa jo vuosikausia. Kolmen viikon kurssi ei nyt ollut ihan sitä mitä odotin, – monestakaan syystä. Mutta menemättä niihin tarkemmin totean, että kunnianhimoinen aikeeni tehdä tuosta harjoitussivusta ”sivuhaara” blogiin, ehkä jonkinlainen nettikeittokirja, jää nyt toteutumatta.

Jatkan siis entiseen malliin blogin pitämistä tavalla, jossa on ruoanlaittoa, patikkaretkiä, juttuja päivieni kulusta, edelleen jaan jotain vinkkejä hyviksi havaituista liikkeistä, neuleista, tapahtumista etc. ja kaikenmoiset tarinat ovat entiseen tapaan suloisessa, satunnaisessa sekamelskassa ryyditettynä valokuvilla päivieni ja matkojeni varrelta.

Jotain uutta mm. julkaisemisen sujuvoittamiseksi sentään opin ja vähän uusia välineitä sain käyttööni, joten ei kurssiin käytetty aika ja raha ihan hukkaan mennyt. Silti kyllä turhautti, vähän. Mutta se siitä.

Joulureseptejä kuitenkin olen ehtinyt hakea omista arkistoista, uusista keittokirjoista ja netistä, ja koska en niitä tuonne jouluresepti-sivulle laittelekaan, niin tiputtelen tänne blogiini.

Yksi sellainen on Hillajäädyke ja suolakaramellikastike

Ainekset
3 dl kuohukermaa
2 dl tomusokeria
2 kananmunan valkuaista
2 kananmunan keltuaista
300 – 400 g hilloja

Ohje
Paseeraa marjat (tai käytä valmista Lapin jängän kivetöntä hillasosetta)
Erottele kananmunan keltuaiset ja valkuaiset.
Vatkaa keltuaiset ja tomusokeri vaaleaksi vaahdoksi.
Lisää vaahdon joukkoon marjasose.
Vaahdota kerma toisessa kulhossa pehmeäksi vaahdoksi.
Yhdistä vaahdot.
Vatkaa valkuaiset napakaksi vaahdoksi puhtaassa kulhossa ja nostele varovasti valkuainen jäädykemassan sekaan.
Kaada massa noin litran vetoiseen vuokaan, kääri kelmuun ja jäädytä pakastimessa vähintään neljä tuntia, mielellään yön yli.

Ota jäädyke noin puoli tuntia ennen tarjoilua jääkaappiin sulamaan.

Jäädykkkeen voit tarjota valmiin kinuskikastikkeen kanssa tai lämmittää purkillisen kondentoitua maitoa ja lisätä sen joukkoon suolakiteitä tai tehdä itse suolakaramellikastikkeen.

Suolakaramellikastike
2 1/2 dl sokeria
100 g voita
1 1/2 dl kuohukermaa
3/4 tl maldon- tai karkeaa merisuolaa

Mittaa kaikki kastikkeen ainekset valmiiksi. Kaada sokeri pinnoitetulle pannulle.
Anna sokerin lämmetä keskilämmöllä, ja liikuttele sitä välillä puuhaarukalla.

Kun sokeri alkaa sulaa, pienennä lämpöä ja sekoita sokeria koko ajan puuhaarukalla. Sokeri ei saa palaa. Tavoitteena on toffeen tai konjakin värinen, paahtunut sokeri.
Lisää voi parissa, kolmessa erässä. Sekoittele vispilällä voi ja paahdettu sokeri sekaisin.
Kun seos on tasainen, ota pannu pois hellalta ja lisää vähitellen joukkoon kerma. Sekoita koko ajan. Jos kastikkeeseen tulee paukkuja, voit lämmittää kastiketta varovasti pienellä lämmöllä. Lisää lopuksi kastikkeeseen suola ja anna kastikkeen jäähtyä huoneenlämmössä. Säilytä kastike jääkaapissa. Voit lämmittää kastiketta halutessasi hieman ennen jäädykkeen tarjoilua.

Toinen meillä 90-luvulla usein tarjolla ollut hillaherkku on VALKOSUKLAAHILLAKAKKU

150 g voita
1½ dl sokera
1½ vaniljasokeria
3 munaa
100 g valkosuklaata (Valhrona tai Panda)
2½ dl vehnäjauhoja
2 rkl konjakkia tai sitruunamehua
Kuorrutus
½ dl kermaa
100 g valkosuklaata

Vatkaa rasva ja sokerit vaahdoksi, ja lisää munat yksitellen.
Sekoita karkeaksi pilkottu suklaarouha huihin kuiviin aineksiin ja sekoita taikinaan, lisää neste. Kaada taikina voideltuun jauhotettuun vuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Jäähdytä.

Kuorrutusta vasrten pilko suklaa kulhoon, kiehauta kerma ja kaada suklaan päälle. Levitä kuorrutus kakulle. Tarjoile hillojen kera (tai ilman).

Otsikkokuvan hillaresepteihin sopiva väritys on tämänpäiväisen iltapäivälenkin varrelta!

Garda Joulu Reseptit Ruoka ja viini

Leppoisasti kohti joulukuuta

Marraskuun viimeinen, huomenna saadaan herätä adventtiin.

Tänään jo avattiin yksi jouluun liittyvä ”luukku” (ks. artikkelikuva): Pieni Joulupuoti Oulujoen Lapinkankaalla avasi taas ovensa tunnelmaansa ja pienten, monenlaisten käsitöiden puotiin. Olen käynyt siellä monena vuonna, samoin ystäväni, mutta emme ennen kahdestaan. Tänään oli sille hyvä aika.

Eikä se nytkään ollut pettymys. Siellä on paljon sellaista ”piensisustusta” jota ei muualta löydy, uniikkeja joulukoristeita, pieniä ilahduttavia joulujuttuja. Pitkään harkitsin meidän mökin vaatimattoman ”porotokan” täydentämistä näillä hoikilla oulujokisilla, mutta luovuin. Ja ostinkin Tonttu Tomafoille kaverin. Uusi huopatonttu sai nimekseen Totti. Tulette vielä näkemään hänet.

Lapinkankaalle on matkaa, parikymmentä kilometriä, joten ehdimme vaihdella kuulumiset, ilot ja surut, automatkalla. Palattuamme kaupunkiin mentiin vielä Kauppahallin joulunavajaisiin ja satuimme parahiksi Tiernapoikien esitykseen. 10 – 12 -vuotiaat pojat lauloivat raikkaasti ja taidolla, ihan jouluiselta tuntui. Kahvilla ja kalaostoksilla kävimme. Mukavaa oli että hallissa vilinää ja vilskettä, mikä ei ole Oulussa ihan tavallista.

Palasen savulohta ostin, tarkoituksella. 🙂 Resepti oli jo löydettynä valmiina, ja muokkasin siitä omanlaiseni. Tarkoitus oli laitella se tuonne ”harjoitustyö”-sivulleni, mutta kun se ei taaskaan onnistu ihan niin kuin haluaisin, niin tässäpä se.

Savulohipiirakka

Pohja

100 g voita tai margariinia
1½ dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjauhoja
1 dl juustoraastetta
ripaus leivinjauhetta
½ dl vettä

Täyte

400 g perattua lämminsavukirjolohta tai -lohta
ripaus sitruunapippuria
½ ps Aura-muruja
2 dl ruokakermaa
2 munaa
100 g (ruohosipuli)tuorejuustoa
myllystä mustapippuria
ripaus suolaa
mahdollisesti 😊 tillisilppua

Pinnalle

(cheddar)juustoraastetta
kirsikkatomaatteja

Ohje

Nypi pohja-aineet taikinaksi. Lisää hiukan jauhoja tarvittaessa.
Painele taikina voidellun leivinpaperin päälle vuoan pohjalle ja reunoille.
Levitä lohi pohjalle, ripottele pinnalle sitruunapippuria ja sitten auramurut.
Sekoita kerma, munat, tuorejuusto ja mausteet.
Kaada muna-kermaseos piiraan päälle.
Laittele pinnalle kirsikkatomaatit ja päälle juustoraastetta.
Paista ensin 200 asteessa uunin alatasolla 10 minuuttia ja nosta pelti sen jälkeen keskitasolle.
Jatka paistamista noin 20 minuuttia.
Anna piiraan vetäytyä ennen tarjoamista.

Hyvää se oli. Pehtoori tykkäsi kovastikin. Ja nyt iltasella pienen palasen kylmänä maistettuani vakuutuin, että tämä voisi olla vaikka pieni alkupala tai joulun ajan buffetpöydässä yksi osa. Tai vaikka uudenvuodenjuhlaan huikopala?

Joulu Niitä näitä Reseptit

Harjoitustyössä on kakku 🎂

Olen aloittanut joululeipomisen.

Moneen vuoteen en ole tehnyt mitään kuivakakkua, en kotiin, en M-mummulle. Tänään tein. Tein kakun, jota äitini teki usein: se on hyvin voinen, hyvin säilyvä, hyvin hyvä kakku. Meillä oli sitä lapsuuteni jouluissa ja juhlissa. Nyt sitä on täälläkin. Ja minulla on ihan uusi kakkuvuoka. Siihen leivottu kakku melkein huusi kuorrutusta. Ja kirsikoita. Kukaan muu kuin minä ei tykkää noista ”joulukirsikoista”, mutta minä kyllä voinkin napsia ne sitä mukaa kun kakkua kuluu.

Äidin kakussa ei koskaan ollut kuorrutusta, saatikka kirsikoita, – on se sen verran makea ja tiivis kakku, ettei kyllä tarvitsisikaan, mutta ku … Halusin kuviin oikein hienon kakun! En ole ennen tehnyt pikeeriä, sokerikuorrutusta, joka on tavallista vesi-tomusokeri kuorrutusta kovempi, paremmin säilyvä. Kelpo ohje on Valion sivulla.

Kakusta tuli myös osa minun Word Press -kurssini harjoitustyötä. Olen tehnyt harjoitussivua vähän vasemmalla kädellä, käytellen kaikkia keinoja ja niksejä, joita kahden sunnuntain kurssilla on opetettu. Jälki on vasemmalla kädellä tehdyn näköistä, eikä sivu lähelläkään valmista. Siitä huolimatta linkitän sivun tähän: Joulureseptejä – harjoituksen vuoksi

En aio tehdä mitään kovin massiivista joulureseptisivukokoelmaa (vrt. viime pääsiäinen), mutta tulen tuohon sivulle laittelemaan vielä uusia ja vanhoja ohjeita, vinkkejä jouluherkuista. Lnkki sivulle on myös tämän sivun ylävalikossa. Keskeneräistä ei saisi tietenkään näyttää, mutta käyhän kurkkaamassa. Ja tämän kakun resepti siellä jo onkin.