Ruoka ja viini – Sivu 82 – Tuulestatemmattua

Ryhtiliike ja reseptejä

Blogissani alkaa nyt ryhtiliike. Tilannehan on se, että kävijämäärät ovat tämän vuoden puolella pudonneet liki 400 päivittäisestä kävijästä lähelle 350 kävijää. Pudotus on siis melkoinen.

Itsetutkiskelun jälkeen olen tulkinnut syiksi
a) yliopistojuttujen poisjäämisen (minkä myötä opiskelijani ja monet kollegani ovat varmastikin luopuneet täällä käymisestä),
b) olen ehkä täällä blogissa itsekseni höpissyt koulustani ja etätehtävistä niin paljon, ettei jaksa moniakaan kiinnostaa,
c) mitään reissuja ei ole tehty sitten viime vuoden syksyisen Ligurian patikkareissun ja
d) olen kovasti laiskistunut kokeilemaan, ja varsinkin kirjoittamaan, mitään uusia ruokajuttuja. Sunnuntaisin pääosassa on meillä nykyään Aapeli (niin kuin äskenkin. Nuoripari kävi vähän tavallista pitempään kauppareissulla ja Aapeli ja pappa kehittivät uudenlaisen koripallopelin), eikä uudet safkat. 😉

e) viinisuosituksiakin on ollut (kai) tavallista vähemmän, ja sehän taas johtuu siitä, että meillä on talvi nautittu pääosin Systembolagetin tarjonnasta. Kkerran kuussa kouluviikonloppuisin käyn Haaparannasta ostamassa viinejä, joita ei Suomesta saa ja jotka ovat halvempia kuin Alkon tuotteet. Niitä en paljon ole viitsinyt täällä mainostella.

Mutta nyt! Ensinnäkin voin kertoa, että yksi mielenkiintoinen matka on varattu. Se ei todellakaan ole ihan lähiaikoina edessä, mutta tulossa siis taas matkaraporttia. Toiseksi kesä tuo väistämättä uudenlaista kokkailua; kalaaseihin ei ole enää kuin kuukausi, joten on korkea aika pistää koekeittiö töihin.

Ja ehkä kesän juhlien myötä tulee käytyä taas Alkossakin ja sitä kautta tännekin viinisuosituksia. Tässä jo yksi esimerkki. Järjestimme nuorten kanssa piccolokuohuvien maistelun. Ensi lauantaiseen luokkakokoukseen kun pitää valita piccolot…

Jätin maistelusta pois tavalliset Freixenetit, joita meillä on kyllä testattu, maistettu ja kulutettu ihan kyllin, ja niitä olen jouluviinisuosituksissa tainnut parikin kertaa kommentoida. Mitään Balletia en edes pistänyt ehdolle, ja samppanja on liian kallista, joten maistelussa olivat nämä.

Itse pidin eniten Codorniun Annasta (toinen vas.), keskimmäisestä cavasta (Jaume Serra) ei piitannut kukaan, Codorniun Classico todettiin vähän mitäänsanomattomaksi, ja ensimmäisen sijan jakoivat prosecco (vas.) ja saksalainen sekt eli Henkellin talon kuiva skumppa.

Ja sitten eilisiin kasvisgrillauskokeiluihin. Kurkkua grilliin? – No niinhän minä kuulin Vappu Pimiän yksi perjantaiaamu kouluun ajellessani radiossa kehottavan, ja sitten viimeisessä Viini-lehdessäkin oli moisesta mainittu.

Siispä – tietenkään – mistään ohjetta etsimättä/löytämättä päätimme kokeilla. Kokeilussa oli sekä taviskurkku että avomaankurkku. Molemmista rapsuttelin siemenet pois, sutiloin oliiviöljyllä ja ripottelin pintaan Maldon-suolaa ja osaan myös grillimaustetta. Tulos? – Ok. Yllättävänkin makoisaa tuli. Mutta! Tänään sitten Juniori kertoi, että oli löytänyt ohjeen Vapun (Vappendaali) Instagram-tililtä. Ja tällä mekin kokeilemme ensi kerralla: ”vähän minttua, valkosipulia, suolaa, oliiviöljyä ja sitruunamehua, marinoin vähintään puoli tuntia ennen grillausta.👌😋”

Ja eilisessä postauksessa ollut paprika. Paprika sopii broilerin tai possun lihan oheen paremmin kuin Perämeren lohelle, ja sen valmistaminen käy näin: pese paprika, hiero pintaan öljyä ja grillaa ihan mustaksi. Pistä muovipussiin tai kääri folioon. Kymmenen minuutin jälkeen voit repiä palaneen kuoren irti, leikata paprikan viipaleiksi (poistaa tietysti siemenet ja kalvot), lorauttaa pinnalle balsamicoa, oliiviöljyä ja myllystä pippuria ja meri/maldonsuolaa. Se on siinä.

Kokeilimme eilen sekä keltaisen että vihreän kesäkurpitsan grillausta. Mukailin ohjetta Viini-lehden reseptin pohjalta. Ja koska keltaisesta ei tullut erityisen hyvää, eikä varsinkaan verrattuna (luomu)vihreään, niin enpä siitä edes kerro. Mutta vihreä kesäkurpitsa jalostuu grillissä näin:

Halkaise kurpitsa, raaputa teelusikalla siemenet kulhoon, lisää joukkoon nopaksi paloiteltua savusulatejuustoa (tai jotain omaa lempparijuustoasi (feta, chevre, cheddar), oliiviöljyä, suolaa, pippuria, valkosipulin kynsi, 2 tl hunajaa, chiliä tai peperonciona. Sekoita massaksi ja täytä kurpitsa. Grillaa noin 15 minuuttia. Nämä oli hyviä. Vaikka pääruuaksi.

Sitten kun kerran grillauksesta on puhetta, niin olettehan löytäneet HK:n Maakarit -artesaanimakkarat? Me olemme testanneet jo nuo kaikki kuusi. Ja kaksi on ylitse muiden (Dylan oli huonoin): Nürnbergin Günther ja Jaavan Rahmad ovat lihaisia, ihanan mausteisia, ei tuhottoman rasvaisia hyviä ruokamakkaroita, jotka coleslaw´n tai salaatin kanssa ovat meille maistuneet.

Tähän hätään ei nyt ole jälkkäriohjetta, mutta makeaksi lopuksi vinkki: Salmiakki Suffeli. Mökillä oli meillä joka päivä iltapäiväkahvilla ja toinen pussillinen nautittiin juhannuksena ihan vaan makean nälkään. Ovathan hyviä!

Seuraava uusi kokeilu olisi lehtikaali. Minulla on jo kaksi isoa ”puskaa” sitä – tällainen punainen ja sitten tavallinen. Mitä niillä tehdään? En ole ikinä tehnyt mitään. Olisiko kellään vinkkiä, miten noista kannattaisi valmistaa jotain hyvää?

Ja sitten vaikka vinkkiä miten blogiani pitäisi ehostaa, uudistaa, kohentaa, jotta kävijämäärä palautuisi entiselleen? Mitä puuttuu? Mikä on pielessä?

Niitä näitä Ruoka ja viini

Kaksistaan kotona grillaillen

Pihalle kuuluu musiikki. Tulee merenlahden yli, Varjakasta, siellä on tänään Suvirock.

Miksei me olla siellä? Siellä on monia tuttuja, – siis ´vanhojakin´. Sinne mennään piknik-eväiden kanssa ja nautitaan musiikista ja luonnosta, ruoasta. Miksei me olla siellä?

Miksei me olla kartanokierroksella? Tai Kuusamossa karhunkierroksella – kuten on pitkään aiottu.

Ehei, me olemme kotosalla. Vaikkei olisi mikään pakko.

Me käytiin erikseen ja yhdessä lenkillä, ruokakaupassa, pari tuntia puutarhapuuhissa ja sitten ryhdyimme kaksistaan laittamaan ruokaa – kahdelle.

Kaikkea uutta kokeilimme. Olipa mukava.

Tästä se lähti.

Enemmän tai vähemmän vegesafkaa tuunattiin. Savujuustolla täytetyt kesäkurpitsat olivat erinomaisia. Ensimmäistä kertaa kokeilimme grillattua kurkkua. Sekä avomaan että tavallista kurkkua hiiligrilliin, ja oli hyvää.

Perämeren liki valkoinen lohi maistui näiden kanssa erinomaisen hyvälle.

Mustaksi grillattu (poltettu) paprika luovutti kuorensa helposti sen jälkeen kun se oli ensin ollut tovin muovipussissa. Sitten vain päälle balsamicoa, oliiviöljyä, pippuria ja Maldon-suolaa. Sopii kalaa paremmin lisukkeeksi lihalle.

Minulla on vakaa aie, suoraan sanottuna pakkosauma, tehdä täällä blogissa ryhtiliike. Tarkoittaa että ryhdyn, palaan, julkaisemaan reseptejä aika usein. Ylläoleviin herkkuihin kirjoittelen huomenissa, viimeistään maanantaina. Sitä ennen kannattaa klikata vaikka tätä vanhaa sivua…

Kesäpöytään piirakoita

Oulu Ruoka ja viini

Kaupunkielämää

Paluu arkeen, tai ehkä olisi parempi sanoa, että paluu juhlattomiin päiviin. Ja onhan sitä näin vapaaherrattarellakin sentään vielä jotain velvollisuuksia, vaikkei niitä nyt työksi voi nimittääkään. Niiden parissa sitten tänään.

Puolenpäivän jälkeen kuitenkin lähdin Pehtoorin kyydillä kaupunkiin, jossa vietin parituntisen Rotuaarilla. Käymättä yhdessäkään kaupassa sisällä, yrittämättäkään löytää mitään alennettua tai muutakaan. Kunhan kuvailin tämän viikon etätehtävää …

Matkalla bussipysäkille, aikeissa palata kotiin, törmäsinkin shoppaamassa olleeseen mieheeni, ja menimme iltapäiväkahville Antellin uuteen Cafe Pihaan.

Torikadun ja Kauppurienkadun kulmassa, entisessä Oulun Puhelimen talossa avattu Piha saa pian kylkeensä myös lounasbuffet-ravintolan ja viinibaarin (kuvassa oik.). Hmm.. mielenkiintoista.

Ja mitä tervehdin ilolla, on se, että kahvila on auki sunnuntaisinkin. Se on harvinaista herkkua Oulussa. Tosin taitaa uudessa Valkeassa kahvilat olla auki sunnuntaisin. Mutta mukava uudenlainen cafe kuitenkin Oulun keskustaan on siis avattu.

Siinä jääkahvia nauttiessani tietysti tsekkasin, mitä Pehtoori oli löytänyt. Ja katsomatta kassiinsa olisin kyllä melkein voinut arvata, mitä siellä on, minkä värisiä ja minkä merkkisiä.

Mutta mikäs siinä. Samanlainen sisältö se varmasti olisi ollut, jos olisin ollut mukana, makutuomarina tai neuvojana, mitä en kyllä oikeastaan koskaan ole. Reissussa ehkä. Ei ole meillä ollut tapana kimpassa vaateostoksilla käydä. Rautakaupassa ja huonekalukaupassa sekä puutarhalla me käydään yhdessä, mutta ei vaatekaupoissa.

Niitä näitä Ruoka ja viini

Zöldveltelini

Minä lupasin, että laitan tuon otsikoksi. Zöldveltelini?

Olimme viininmaistiaisissa. Tai tarkemmin ottaen viinikerhomme 12. haastekisa oli tänään vuorossa. Sokkokisassa yhden viinin rypälevaihtoehdoiksi oli asetettu a) Grüner Veltliner, b) Müller-Thurgau ja c) Zöldveltelini. Unkarin ´Zöldvelteliniä´ ei kuitenkaan ollut maisteltavana, vaan tuossa nimenomaisessa tehtävässä maistettavana oli Grüner Veltliner Uudesta-Seelannista. Tiesin rypäleen, maata en. Pehtoori tiesi molemmat, niinkuin tiesi monet muutkin ja tuli ”rankkarikisan” jälkeen voittaneeksi koko kisan. Toisen kerran! Palkintona pullo samppanjaa! Ei ole turhaan treenattu! 😉

Kisassa olevat viinit olivat mielenkiintoisia, muutama kuudesta erinomaisen hyväkin. Ja erinomaista oli parsapiirakka ja kaikki muu tarjottu. Taas kerran kiitos ja kumarrus Oulunsalon suuntaan.

Ennen ei ole viininmaistiaisista lähdetty kotiin tilataksilla kohti OYSin synnäriä. Mehän alamme olla koko porukka mummi/pappa -iässä, joten yksi pari meidän porukasta oli juuri saamassa toista lapsenlastaan, ja siksi mutka OYSin kautta kotiin.

Myrsky? On se tänään ollut näilläkin tienoilla; olin ulkoilemassa, en niinkään lenkillä tänään, tämä kuva siltä reissulta.

[klikkaa isommaksi]

Niitä näitä Ruoka ja viini

Viiniä ja huoltoa

Viinin maistajaiset tänään.

Sokkona maistelimme, emmekä – tietenkään – arvanneeet/tienneet, että teemana oli GSM (= grenache, syrah, merlot). Hieman sellaista arvailimme, mutta emme tiennneet ennen kuin pullojen etiketit paljastettiin.

Ja kympin rhonelainen oli melkein yhtä hyvä kuin vasemman reunan kallis Hahn. Sokkomaistelu on hyväksi.

JA trendiruokaakin oli Ruskossa tarjolla: Paahdettuja paprikoita, Hmmm. ja paljon muuta hyvää.

Ei sovi unohtaa, että aloitimme (torstai)illan Ruinartilla.

Tällaisina päivinä kun pitkälle iltapäivään kului äidin kanssa kierroksella ja illansuussa siirtyminen ´vapaalle´ viinikerhon tapaamiseen, tulee mieleen, kuinka onkaan hyvä, että huomenna ei ole työpäivä. 😉

Niitä näitä Ruoka ja viini

Omarista ja Hopeatoffeesta gourmetia

Näin hyvissä ajoin ennen viikonloppua voisin julkistaa, ylpeänä esittää, kaksi uutta jälkkäriä, jotka olen itse kehittänyt: Creme brûlèe Omar ja Panna Cotta Hopeatoffee, per favor!

Omar -idea syntyi kun joku viikko sitten olin päättänyt – vastoin tapojani – leipoa aika perustavallisen täytekakun, ja tehdä siihen pinnalle kuorrutuksen Omar-karkeista, kuten olin jostain ruokalehdestä/blogista joskus bongannut. No en sitten tehnytkään, vaan tein sen valkoisen sokerikuorrutekakun, joten Omar-pussi jäi kaappiin. Oli parasta käyttää se johonkin jälkkäriin, ettei tulisi napostelluksi ihan ilman syytä. Siis jos? – Päätin kokeilla, eikä se ollutkaan huono kokeilu.

Creme brulee Omar

Creme brûlèe Omar (kuudelle)

1 prk (3,3 dl) kuohukermaa
1 dl maitoa
4 keltuaista
1 pussillista (= 15? kpl) Omar-karkkeja

Pinnalle hienoa ruokokidesokeria, ja muutama karkki paloiteltuna.

Pilko omarit pieniksi kuutioiksi. Kuumenna maito ja kerma kiehuvaksi hiljalleen ja sulata siinä samalla omarit.
Sekoita keltuaiset ja kaada kerma-maito-omar -liemi ohuena nauhana sekaan.
Sekoita hyvin, mutta älä vaahdota. Kaada seos siivilän läpi annosvuokiin.

Nosta annosvuoat syvälle uunipannulle ja laita uuniin.
Kaada uunipannulle kuumaa vettä niin, että se ulottuu annosvuokien puoliväliin.
Kypsennä uunin alaosassa (190 astetta) noin parikymmentä minuuttia.

Ota uunista, kun massa alkaa olla hyytynyttä, mutta ei vielä kovaa.
Laita jääkaappiin jäähtymään. Pinnalle ruokokidesokeria, ja tohota pinta rapeaksi.

Päälle vielä muutama karkkikuutio.

Ja sitten toinen jota tein viime viikonlopuksi. Idean sain koulussa yhdeltä makean ystävältä. Hyvä idea olikin. On sen jo muutkin kyllä keksineet. Mutta Omar Creme Bruleeta ei ole. 😉

Musta panna cotta ~ Hopeatoffee Panna Cotta (neljälle)

1 liivatelehti
3 dl Vispikermaa
1 tl vaniljasokeria
(1 tl lakritsijauhetta)
5 Hopeatoffeepötköä

Liota liivatelehteä kylmässä vedessä.
Pilko toffee palasiksi, sulaa siten paremmin.
Kuumenna kerma, lisää toffeet ja sokeri (ja lakujauhe).
Sekoita niin kauan että toffee on sulanut.
Nosta kattila pois liedeltä ja laita liivate seokseen.
Jäähdytä vähän aikaa kylmässä vesihauteessa samalla sekoitellen (estää kuorettumisen).
Jaa pannacotta kahvikuppeihin tai laseihin. Pidä peitettynä jääkaapissa n. 3 – 4 tuntia.

Jo oli hyvää.

SITRUUNA-TOFFEE PANNA COTTA PÄÄSIÄISEKSI.
Vaihda Hopeatoffee Brunbergin sitruunatoffee-karkkeihin. Pussillinen on sopiva annos.

Molemmat helppoja hyviä, vaikea töpeksiä.

Huomenna minulla onkin leivontapäivä. Aapelin synttärit on tänään, sankari juuri piipahtikin, mutta juhlat on vasta lauantaina, ja minä lupasin tehdä ainakin lohipiirakoita.

Ruoka ja viini

Krug ja pikkujobeja

Tänään alkoi – ja päättyi – ilmoittautuminen ensi kesän paistinkääntäjien kapituliin, joka pidetään Oulussa. Ilmoittautuminen alkoi aamukymmeneltä ja puoleen päivään mennessä 330 paikkaa olivat menneet. Aamupäivällä oli vähän säpinää minullakin. Aika paljon on kokoustettu ja tehty jo tätä ennen, paljon vielä tehdään. Minun osalleni ei suinkaan ole kasautunut kovinkaan paljon hommia verrattuna moniin muihin, mutta toki olen minäkin osani tehnyt.

Jos paistinkääntäjien pressen hommat työllistävät, niin kyllä siinä on hyvätkin puolensa. Tuossa illansuussa pääsin maistamaan muutamaa samppanjaa, ja tilkkasen Krugin samppanjaa.

Se ei olekaan ihan mitä tahansa samppanjaa, vaan juuri se pullollinen, joka maistettiin ja josta riitti kymmenelle, oli tehty vuosien 1990 – 2007 välillä kasvaneista rypäleistä, 12 eri vuodelta ja viini oli koottu 183 eri (reservi)viinistä. Grande Cuvee taso pyritään pitämään tasalaatuisena vuodesta toiseen, ja siksikin tällainen valtava prosessi. Se on siitä jännä samppanja että siinä on – toisin kuin useimmissa muissa – melko tasaisesti kaikkia kolmea (pinot noir, chardonnay ja meunier) samppanjarypälettä. Krugin Grande Cuvee on Alkon tilausvalikoimissa: 179 euroa!

Siinä on hyvin hienostunut, voimallinen maku, yrttinen ja makupaletti on kaikkinensa hyvin lavea. Huikea se on. Oli hienoa maistaa tuo huippusamppanja toisen kerran (edellinen Grande Champagnessa kuukausi sitten), mutta en omalla rahalla tuollaista pulloa ostaisi. Samalla rahalla saa kolme erinomaista, hienoa huippu samppanjaa.

Kirpparihommia, sääilmiöiden kuvausta, väitösasioita, lenkkeilyä ja kaikkea muuta touhua on mahtunut tähän maanantaihin.

Isovanhemmuus Niitä näitä Ruoka ja viini Vanhemmuus

Äitien- ja mummien päivä

Se on ihan turha yrittääkään selittää, kuinka hieno on ollut viettää ensimmäinen äitienpäivä mummina. Ja mitä sitä selittämään… leuhottamiseksi se menisi. 😉 Elämä on.

On vain todettava, että aurinko, kevät, liikkuminen, valmiiseen ruokapöytään istuminen, levollinen, kivuton olo, perhe, viestit, puhelut, rakkaat lähellä ja kaukana ovat tärkeitä, tärkeämpiä kuin mikään muu.

Pehtoori kiistää heränneensä aamuviideltä, mutta varhain kuitenkin, minkä seurauksena olemme syöneet erinomaisen hyvin. Ja Juniori tuli kotikotiin samppanjan ja halausten kanssa, Miniä tilaamansa kyltin kanssa, tyär soitti jo aamulla ja Aapelin kädenjälki on lahjapaketissa. Ei minulta mitään puutu… tytär kun vielä olisi ollut livenä, mutta pääasia ettei ole meren takana. 😉

Olin lupautunut tekemään jälkkärin. Olen itsekin yllättynyt, jotta kuinka hyvää oli. Palaan asiaan.

Miten sen Suurlähettiläiden laulun sanat menivätkään:

Kuka voisi kellot seisauttaa
ja ajan pysäyttää
kun maailma lainaa kaikkein kauneintaan
Kuka voisi kellot seisauttaa
ja ajan pysäyttää
kun maailma antaa kaikkein parastaan

Oulu Ruoka ja viini

Valkea, Hanko sushi ja Taivaslaulu

Juhlaviikonloppu on jatkunut.

Eilen iltapäivällä jo liki kesäisessä lämmössä pyöräilimme kaupunkiin. Nyt ajan kanssa tutustumaan uuteen Valkeaan, ja muutamia lisäkommentteja edellisen jälkeen: onko tosiaan niin, että Valkeassa oleva ”Suomalainen Kirjakauppa” on nyt Oulun ainoa kirjakauppa? Siellä ei montaa kirjaa ole. Se on kioski, jossa myydään kyniä ja vihkoja, muutamia lehtiä ja karkkia. Ja minua ei yhtään lohduta, että ”voihan kirjat tilata netistä”. Hyvänen aika!! Kirjat ostetaan kaupasta, ei tilata netistä. Kirjakaupassa täytyy voida KÄYDÄ, kirjoja täytyy voida katsella ja selata. Kirjakaupassa voi käydä kun on 20 minuuttia aikaa ennen hammaslääkäriä tai kampaajaa. Nyt Oulun ainoassa ”kirja”kaupassa ei enää voi. Ennen Oulussa oli Kirjola, Nikan kirjakauppa, Tuiran kirjakauppa, Akateeminen, Nispero, Pohjalainen kirjakauppa. Nyt meillä on kauppakeskuksessa pieni kioski, jonka oven päällä lukee ”Kirjakauppa”. Auts!

Toinen elämäni laatua heikentävä, mutta todennäköisesti melkoisesti taloudellista säästöä tuova muutos on se, että kun Stocka syksyllä lopullisesti häipyy, Oulun ykkösastia- ja keittiösisustustarvikeliike on Sokoksen pieni osasto!? Entisen Sokoksen astiaosasto, jossa anoppini teki pitkän työuran, Hirvonen ja Stockan vastaava osasto, ovat olleet ilo ja ruoka/kattausfriikin ihmisen arjen ja juhlan ilostuttajia, mutta tämä uusi osasto, jossa on muutamia Muumi-mukeja ja Arabian astiastojen osia, ei tule olemaan minun juttuni.

No, nämähän eivät tietenkään ole isoja asioita, minulla säästyy rahaa ja peltomarketit voivat Oulun seudulla edelleen hyvin, mutta vähän kuitenkin harmittaa.

Mutta positiivistakin (jo aiemmin mainitus Polarn O. Pyretin lisäksi) on. Ouluun on saatu uusi sushiravintola. Hanko Sushi on rantautunut Ouluun.

Liki puolet vuodestaan Vantaalla asuva sisareni on jo kauan kehunut Hanko Sushia, ja olen siitä lukenut ja kuullut muiltakin kiittäviä kommentteja, joten sinne siis eilen syömään. Pidimme paikasta ja sen susheista. Eivät olleet tiiviiksi puristettuja riisipalleroita, vaan maukkaita suupaloja, kauniisti aseteltuina ja erinomaisen hyvän soijan kanssa tarjoiltuja.

Sushin jälkeen jälkiruokaviinille (cavalle) Viinibaari Voxiin, ja sieltä seitsemäksi teatteriin: Taivaslaulu. Kirjan luettuani tiesin suunnilleen mitä odottaa, arvostelut ovat olleet kiittäviä, mutta silti se oli odotettuakin parempi. Vaikeasta aiheesta ja monikerroksisesta kirjasta tuskin on ollut helppo dramatisoida ja tehdä näytelmää, mutta hyvin siinä oli onnistuttu.

Hyvä teatteriesitys, elokuva, kirja, konsertti ei unohdu kotimatkalla, vaan kulkee mukana pitkään ja niin Taivaslaulu on tehnyt. Pidin monista pienistä nyansseista, joilla teksti oli saatu elämään, lavastuksesta, puvustuksesta (Jokapoika-paidat, Unikko-kuosit ja Hai-saappaat). ”Saarnat”, joilla pantiin myös katsojat asemoimaan itsensä suhteessa lestadiolaiseen liikkeeseen, muistuttivat kirjan runollisesta, kauniista kielestä.

Kotimatkallakaan ei vielä kylmä.

Ainoa, mikä tämän aamun lenkillä Nallikarissa harmitti, oli se, että minulla ei ollut kahvitermosta mukana.

Iltapäivällä aurinko helli, anoppilassa kävimme ja sitten kaksistaan erinomaisesti söimme. Ettonetkin otin.

Ja tänään on vasta lauantai.

Ruoka ja viini

Ulkoillen

Pikkuisen tuntee itsensä kelvottomaksi kun istuu sisällä ja koneen ääressä, vaikka on niin kaunis kevätilta. Mutta ei enää jaksa lähteä mihinkään ulkoilemaan, sillä liki koko päivän on tullut oltua liikkeellä, ulkona.

Kävin aamusella kasvitieteellisessä ja Kuivasjärvellä kuvailemassa aikeenani saada uusi kuva tuohon banneriin. Eipä kohdalle sitten sattunut sopivaa. Odottelin että yo:n kirjasto aukeaa, jotta kävisin Inarilaisesta ja Lapin Kansasta lukemassa ”Pieni pala Lapin historiaa” -kirjan arvostelut, mutta lehdet olisikin pitänyt tilata varastosta, – ennen kuukauden lehdet oli saatavilla ihan kätevästi. En jaksanut jäädä ulkokamppeissa odottelemaan, ja kun ei siellä muutakaan tekemistä ollut. 🙂

Kirpparipöydille vein vielä täydennyksen, järjestelemässä kävin. Kaupan kautta kotiin, parit paistinkääntäjäpäivitykset ja sitten ulos. Pehtoori on jo pari viikkoa touhunnut puutarhassa, ja nyt vasta kunnolla liityin joukkoon. Ikkunalaudat pihalamput, yrttipenkki, metsänreuna … näitä marginaalejahan minun pihajutut tahtovat olla.

Kyllä sitten ruoka maistui. Ja taas tein broileriruokaa. Ennen pidin broiskua välttämättömänä pahana (ja pelkkänä kevennysaineksena), mutta nyt olen toistuvasti ostanut luomu-, maustamatonta, vilja- tai jotain muuta kananpoikaa, joka tapauksessa ”ei-puhkimarinoitua-tehokasvatettua-broiskua”. Ja tänään juju oli chorizossa. Sitä sattui olemaan yksi pätkä jääkaapissa, joten siitä tuli maun antaja.

Padan pohjalle kolme valkosipulin kynttä sekä kuorittu ja viipaleiksi leikattu chorizo. Seuraavaksi ruskistumaan suolalla, pippurilla ja timjamilla maustetut broilerin fileet (jossa luut ja nahka paikallaan). Kun toinenkin puoli oli saanut väriä, lisäsin pataan kymmenkunta kokonaista, kuorittua salottisipulia ja purkillisen tomaattimursketta. Reilu puolituntia hiljalleen kiehuen ruoka valmistui. Oheen maalaisleipää ja uunikasviksia. Kyllä ulkoilun jälkeen maistui.