Showing: 1 - 13 of 13 RESULTS
Bloggailu Niitä näitä

Niksinurkka vol. 2019 A

Olisikohan se pitkästä aikaa Niksinurkan vuoro?

Muistankohan kaikkia, mitä olen ajatellut muille löydöistäni kertoa.

Aloitetaan perusasiasta eli perunoista. Pakastealtaissahan on jos jonkinlaisia puolivalmiita perunatuotteita ja aina joskus niitä siitä ostelenkin käyttöön. Sunnuntaisapuskalle Pariisin perunoita ja Mummon puikulalohkoperunoita ehkä useimmin. Ja nyt on tullut Mummolta uusi tuote: paahtopuikulat. Grillissä ei ole kokeiltu, mutta muutaman kerran uunissa. Ja hyviä ovat. Apsukin söi kuorineen kaikkineen.

 

 

Ehkä meillä kaikilla on tuskastuttavia kokemuksia muovikelmun kanssa tuhraamisesta? Tiedättehän se liimaantuu ja liiskaantuu joskus ihan väärään aikaan ja väärään paikkaan, ei tahdo tulla ulos rullakotelosta saatikka leikkaantua siististi – tai leikkaantua ylipäätään ollenkaan.

Vai olemmeko vain minä ja meidän ”Lähes mökkinaapuri” ainoat, joille näin on käynyt? Joka tapauksessa hän se minulle neuvoi tuotteen nimeltä Ninjaplast. Sitä ei tahdo Suomesta saada mistään (täällä näytti olevan pikkurullia = 60 m), mutta Haaparannassa ICA Maxissa on. Sieltä saa noin isoja (150 m) mustia paketteja.

Muovikelmu on tavallista paksumpaa, se kestää mikron ja mikä parasta laatikossa on leikkuri. Ei enää sylttyä Elmu Kelmun kanssa!

Kodinhoidollisiin hommiin liittyen toinenkin juttu. Olen ehkä ennenkin maininnut täällä Taikasienen. Sehän on ”vanha juttu” ja meillä käytetty mm. mökin tiskialtaan (valkoinen, jotain rosoista ainetta) pesuun ja mikron ja uunin lasiin etc. Mutta tuossa ennen joulua kulutin yhden alkuillan ja pari, kolme sientä kun konttasin meidän keittiön, eteisen, ruokahuoneen ja takkahuoneen lattioilla. Noissa huoneissa on isot punatiiliset (yli 30 v. vanhat kaakelit) ja niiden saumat ovat kulkupaikoilla olleet jo pitkän tovin – sanoisinko – tummahkot! Joskus muinoin Pehtoori toi pari kertaa duunistaan sellaisen ”teollisuuslattioiden pesurin” ja pesi sillä ko. huoneiden lattiat, joskus, kerran tai pari minä olen jynssännyt noita samoja rautakaupan tahnoilla ja juuriharjalla jne. Nyt ei ole vuosiin tehty mitään, paitsi NYT. Aika puhtaaksi muuten lähtivät pinttyneetkin saumat.

Ensin työ sitten huvi.  Siivousvälineen esittelyn jälkeen ”siiderilöytö”.
”Punertavassa YES YES Apple Roséssa yhdistyy ihana omenaisuus ja roséviinin kupliva raikkaus.” Noin lukee valmistajan sivuilla. Ja Yes, niin tekee. Hyvää on. Meillä oli jouluntienoilla pari purkkia, ja koko perheen voimin maistelimme ja kaikki (erit. nuoret naiset) pitivät tämän mausta. Se ei ole makea, eikä toisaalta sellainen brittisiidereiden happamuuskaan tunnu, vaan oikein raikas tämä kotimainen tuote on.

 

Sitten sellainen juttu kuin Podcast. Jokos olet niiden maailmaan tutustunut, niitä kuunnellut? Minulla on nyt mennyt muutama lenkki näillä kotihuudeilla aika huomaamatta, kun olen nappikuulokkeet korvissa tepastellut Koskelantietä ja Toppilaa eestaas kuunnellen podcastia. Alkusyksyn lenkeillä – niillä harvoilla, jotka tein sauvojen enkä kameran kanssa – kuuntelin Spotifystä ”Vain elämää” -biisejä ja jo marraskuussa ne vaihtuivat joululauluihin, ja nyt olen kohta kuunnellut kaikki Auta Antti -podcastit. Jos tykkää Antti Holman jutuista – kuten minä teen – niin nämä kyllä viihdyttävät. Sitä paitsi: ihan asiaakin puhuu ja antaa ajattelemisen aihetta kaiken höpöttämisen keskellä.

Onkos muilla kikka kolmosia tai niksejä, joita voisi jakaa vaikka Tuulestatemmatun kommenttilaatikossa?

Niitä näitä Reseptit

Niksinurkka vol. ?

On aika niksinurkalle. Näitä koosteitani on Tuulestatemmatussa ollut säännöllisen epäsäännöllisesti, ja nyt on taas sellaisen vuoro.

Ensinnäkin elektroninen parkkikiekko. Sain sellaisen sisarelta joululahjaksi. En ollut koskaan ennen kuullutkaan, ja nyt en kyllä siitä luovu. Enää ei tarvitse muistaa markettien, Caritaksen, Linnanmaan, Kauppahallin, ei minkään (!) edessä laittaa kiekkoa. Tuo pieni vempain pikkuisen Beetleni ikkunannurkassa on pieni ilo arjessa. Claes Olsonilla ainakin näytti niitä olevan myynnissä. Ja erilaisia (sinisiä) olen nähnyt muiden autoissa.

Sitten keittiön puolelle. Kyselin FB:ssa alan ammattilaisilta tässä kuukausi sitten: ”Mistä saa ostaa liinaa, jota on suurtalous- ja ravintoloiden keittiöissä? Se ei ole talouspaperia eikä mitään wiledaa, vaan jotain niiden väliltä. Kuituista, aika lailla kertakäyttöistä, sillä lähtee lautasista sormen- ja kastikkeenjäljet? Mikä sen nimi on?”

Eikä mennyt kuin tovi, niin vastauksia alkoi tippua. Ja liinan nimi on Carita-liina.  Sain pian myös tietää, että Carita on Fredmanin tuotemerkki, ja että kuituliinaa löytyy moneltakin valmistajalta. Ja niinhän minä sitten löysin lähi Tokmannilta Eskimo-merkkistä kuituliinaa.

Suosittelen!

Ja samassa keskustelussa tuli toinenkin hyvä siisteysvinkki (jota tarvitsen ihan erityisesti ruoka- ja tuotekuvauksissa). Sini-tuotteen lasiliinat ja tilkka etikalla terästettyä vettä! Sillä lähtee rasvaläikät lautasten reunoista ja muualta, missä niitä ei saisi olla. Tosin nuo lasiliinat sinälläänkin ovat erinomaisia erityisesti viinilasien putsaamisessa.

Sitten vihanneshyllylle. Parin viikon takainen uusi löytö ”napsuherneet”. Pari euroa pussillinen tuoreita sokeriherneitä, jotka ovat (myös Apsun mielestä) mitä mukavimpia pikkusyötäviä. Sellaisenaan, kokonaisina. Ja sitten niitä on mukava silputa salaattiin, wokkiin, keittoon.

 

Ihan lopuksi meidän tämän päiväinen ruoka. Kun tyär on vielä ilonamme, tein munakoisomössöä, joka on sieniruokien lisäksi hänen herkkuluettelonsa kärjessä, ja kasvisruokaa, josta myös pitää paljon. Viimeisimmässä Viini-lehdessä oli ohje:

Palsternakkaa ja pastaa  … parmesaani ja tuoreet yrtit viimeistelevät yksinkertaisen herkun

4 annosta (suluissa alkuperäisen reseptin määrät

2 (3) kokonaista valkosipulia
1/2 tl suolaa
2 rkl oliiviöljyä
1 iso palsternakka
75 (100) g voita
2 (3) rkl rosmariinia hienonnettuna
50 g parmesaanijuustoa
1 (2) rkl  rosmariinia hienonnettuna
mustapippuria myllystä

300 g ohutta nauhapastaa (Bevette tai tagliatelle tai joku muu nauhapasta)
vettä
suolaa

Leikkaa valkosipulien päistä ohut viipale pois niin, että valkosipulin kynnet tulevat esille. Laita ne uuninkestävään astiaan, valuta päälle oliiviöljy ja suola. Paahda uunissa (225 C) noin vartin verran.
Kuori palsternakka ja leikkaa kuorimaveitsellä ohuiksi, pitkiksi lastuiksi.
Sulata voi paistinpannulla, kun kupliminen loppuu, purista paahtuneista valkosipuleista kynnet ja hienonnettu rosmariini (2 rkl) pannulle. Alenna lämpöä ja paista viitisen minuuttia. Ota pannu liedeltä ja lisää joukkoon ohuet palsternakkalastut.
Keita pasta, valuta ja sekoita voi-palsternakkakastike pastan joukkoon. Raasta/ripottele joukkoon parmesaani, rosmariinia ja mustapippuria. 

Palsternakka ja pasta ovat molemmat minun herkkuani, joten tämä ruoka jää kyllä meidän menu-listalle pysyväksi.

Ruoka ja viini Visby

Niksinurkka vol. 344

Ennen toissaviikon reissuun lähtöä pohdin – hieman ahdistuneena – että olisiko lähdettävä ostamaan uudes kesähousut, kun vanhat olivat kovin kulahtaneita. Vanhat ja tosivanhat mustat pellavahousut ovat olleet mieluisat, ja ulkonäkö on sitten sen mukaista. Sen lisäksi, että ne on aina ryppyiset, nämä oli jo pesty aneemisiksi, epämääräisen harmailta näyttivät. Ja yhdet tummansiniset puuvillafarkut tms. olivat väriltään kyllä jo kirppiskunnossa.

MUTTA: jokin etiäinen menneiltä vuosikymmeniltä iski! Voihan vaatteita värjätä. Pari pakettia Nitor All-in-One -tekstiiliväriä ja nyt! Onhan edellisten lisäksi Pehtoorillakin yhdet ”uudet” housut ja minulla yksi musta T-paita. Ja koko satsin värjäys noin 15 euroa.

Kun meidän mutikaiset olivat pieniä, värjäilin heille vaatteita aika useinkin. Varsinkin isosiskon ja serkkujen vaaleanpunaisista potkupuvuista ja collage-puseroista tuli Juniorille hyviä arkikamppeita värin vaihdon jälkeen. Silloin noiden värien käyttö oli kyllä jotenkin monimutkaisempaa kuin nyt.

Ja sitten teininä tehtiin niitä laamapaita-naru-paitoja. Ja sitä sotkun määrää! Silloin väriaine ja värjättävä kampe piti jotenkin keittääkin, eikö? – Mutta nyt! All in One! Suosittelen.

Toinen pitkään jemmassa ollut vinkki, josta on pitänyt sanoa, on kestopatterit – tai akkupatterit kai niiden oikea nimi. Minulla kuluu sormipattereita kohtuullisen paljon. Langaton hiiri (hiiret) tarvii patterin ja studiohommissa tarvitsen salamaa ja LED-valoa, jotka toimivat pattereilla. Koulukavereilta opinkin, että kannattaa hankkia Eneloppin latauslaite ja pari sarjaa ladattavia pattereita. Laite ja neljä patteria maksavat pikkuisen reilu kolmekymppiä. Aika äkkiä ”haukkuu hintansa takaisin”. Ja säästäähän tuolla touhulla vähän luontoakin.

”Raaka, orgaaninen ja vegaani”, yksikään noista ei ole mielestäni peruste minulle ostaa suklaata. Enkä nyt kovin paljon suklaata yleensäkään ostele. Mökillä kylläkin. Se on hyvä patikkareppuun, ja erityisesti silloin kun ollaan kaksistaan möksällä se on hyvää kahvin kanssa ja ruoan jälkeen silloin kun ei ole varsinaista jälkkäriä, mutta on vielä tilkka punaviiniä. Silloin pari tummasuklaapalasta, mieluiten ChocoDelin konvehti ovat ihan parasta.

Mutta olenpa kerran jostain(?) ostanut jemmaan levyn suklaata, joka vei mennessään:  lakritsi – tyrnimarja raaka-suklaa, – niin ja orgaaninen ja vegaani. Pohdin, mistä sen olin ostanut: halusin lisää ja kävin tässä vastikään Ruohonjuuressa etsimässä äidille diabeetikon suklaata, jota siellä ei ollut, mutta jossa oli tätä! Hillittömän hintaista se on: 50 gramman levy kuus euroa. Mutta tämä on niiiiiin hyvää.

Ja lakritsista puheenollen: Arlan (huom. ei Valion) lakritsirahka on melkein yhtä hyvää kuin Arlan (huom. ei Valion) mangorahka. Mangorahka menee erinomaisen hyvin jätskikieltäytymyksen (joka mm. nyt on päällä) aikana. Samettista, hedelmäistä.

Viimeinen vinkki liittyy kuvasivustooni. Ensinnäkin siellä on nyt loputkin Helsinki – Visby – Tallinna -reissun kuvat. Kaksi uutta kansiota: Turnajaiset ja Helsinki – Tallinna. Varsinkin jälkimmäisessä on paljon kuvia, mm. meidän hienosta Tallinnan hotellista (St. Petersburg), Toompean mäeltä. Vaikka siellä oli tällainen graffiti, en malttanut jättää kameraani käyttämättä.

Laivoista ei juuri ole kuvia: menimme Viikkarin XRPS-laivalla ja palasimme Tallink Shuttlella, joka on otettu käyttöön helmikuussa, ja palasimme noin kuukausi sitten käyttöön otettuun Hernesaaren uuteen Länsiterminaaliin. Molemmat olivat sarjassaan ihan ennennäkemättömiä. Laivassa on kahden kerroksen kokoinen ihan valtava tax-free -kauppa. Tavara- ja juomatalo oikeastaan. Ja terminaali oli tehty vetämään sujuvasti tuhansia suomalaisia ja muita Tallinnan matkaajia.

Kun me kävimme edellisen kerran oli Viron itsenäistymisestä kulunut parahiksi vasta puolenkymmentä vuotta ja turismi, uusi elämänmeno, restaurointi, kapitalismi, ravintolaelämä etc. vasta alullaan, nyt kaikki oli aivan toista. Vaikka olenhan siitä lukenut, nähnyt, muilta kuullut, olin aika hämmästynyt. Oli hyvä nähdä, ja vakuuttavaa oli. Mutta ei minun ihan heti taas tarvi Tallinnaan lähteä, Gotlantiin ennemminkin.

Joka tapauksessa kuvasivustolla on nyt vihdoin Helsinki – Visby – Tallina -reissun loput kuvat, ja kun avaat kuvasivustolla kansion, klikkaa ensimmäistä kuvaa (tai mitä tahansa kuvaa), siten se suurenee, näet sen kunnolla ja sitten voi edetä kuvan oikean reunan nuolilla koko reissun. Pukukuviinkin olen tainnut, sitten sen jälkeen kun viimeksi kuva-asian oli puheena, lisätä kuvia.

Sinne tästä ….

HELSINKI – VISBY – TALLINNA

Niitä näitä

Niksinurkka vol. II

Tuulestatemmatun niksinurkka kakkosen aika. Huhtikuussa kirjoittelin kaikkia pikkuniksejä arkisiin askareihin, tuli hyvää palautetta, joten jatketaanpas.

1) Täytekakkuja teen harvoin, ja vielä harvemmin ne kuorrutan kermavaahdolla, mutta silloin kun niin teen, niin nämä kaksi juttua parantavat lopputulosta. Levitä kakun pinnalle ENNEN kermistä pari ruokalusikallista aprikoosimarmeladia tai Lemon Curdia. Levitä veitsellä tasaisesti koko pinnalle. Se estää kerman imeytymisen kakkuun ja kermakerroksesta tulee pysyvämpi ja siistimpi. Ja sitten vispatessa (käytän aina Vispikermaa kermavaahtoon, on vaan paremman makuista) lisää joukkoon 1 – 2 creme fraichea. Tekee kermavaahdosta tymäkämpää, eli pysyy kuosissa ja on napakkaa pursottaa.

2) Keittiöön liittyy toinenkin vinkki. Jos sattuu jäämään sitruunan (tai vaikka limen) puolikas käyttämättä tai jos esimerkiksi limoncellon valmistuksessa käyttämäsi sitruunat, joista olet tarvinnut vain kuoret, eivät päädy mehuksi tms., niin laita puolikas sitruuna tiskikoneen lusikkakoriin. Raikastaa koneen kummasti. Meillä riittää nyt seuraavaksi viikoksi näitä raikastajia, kun tein sunnuntaina uuden  limoncello-satsin tekeytymään; ei siksi, että vieraat olisivat juoneet kaiken pois, vaan koska päätin tehdä ”repparin” nimellä Limoncellon valmistus, siis kuvallinen ”resepti” siihen. Kirjallisena sen olenkin täällä julkaissut jo paljon aiemmin.

Niksinurkka

3) Kolmas vinkki on meillä joka päivä käytössä, ja aika uusi käytäntö. Meillä kun on (pahana?) tapana pestä rillit vähintään kerran päivässä, ja varsinkin minulla nykyisin useamminkin, sillä kuvatessa kameran etsimeen tuijottaminen sotkee lasit aika nopsasti. Aiemmin putsailtiin siten, että suihkutettiin suoraan linsseihin ikkunanpesuainetta ja sitten rievulla kiillotus. Aika monet sangat on tällä keinoin tullut hangattua sameiksi.

Nyt on uusi systeemi: suihkepulloon vettä, jossa on Fairya sopivasti (1 rkl?) ja se on keittiön tiskikaapissa ja vieressä on viinilasienkiillotusliina (Riedel tai joku vastaava). Ensin laseihin pari suihkausta pesuainetta, sitten hanan alle, pesu ja virutus ja sitten liinalla kuivaksi. Kiiltää, kiiltää.

Niksinurkka-2

4) Hammaskisko on nykyään aika monella. Minun tuttavapiirissäni ainakin puolella tusinalla. Täällä olen joskus avautunut sen käytöstä, ja sen käyttöön liittyvän vinkin olen tainnut antaa ennenkin, mutta tässäpä tämä vielä. Kiskohan pitää laittaa kosteaan kääreeseen ja sitten rasiaan päiväksi; vuosikausia käärin sen kostutettuun talouspaperin tai pahimmassa tapauksessa vessanpaperin palaan, ja sitten se oli illalla ihan nöyhtässä koko kapistus. Mutta! tähän on parempi keino: kahvinsuodattimet. Eivät nuhjaannu, ja voi käyttää pari, kolme kertaa samaa. Ja nyt olen vielä löytänyt sellaisia pieniä, aivan kuin tehty kiskon jemmaksi. Pieni ilo, jokapäiväinen ilo.

Niksinurkka-7

5) Lopuksi vielä tietotekniikka- tai paremminkin tekstin- ja kuvankäsittelyyn liittyvä aika yleisesti tiedossa oleva juttu, mutta jos joku ei tiedä niin tässä: ihan sama, mikä toiminto on tullut koneen ääressä tehdyksi ja se pitäisi perua. Klikkaa yhtä aikaa ctrl ja Z. Jos vaikka olet onnistunut deletoimaa kokonaisen sivullisen tekstiä, ctrl ja Z palauttaa sen. Ja kuvankäsittelyssä esim. Lightroomilla toimii samoin. Ja klikkaamaalla viisi kertaa peräkkäin ctrl ja Z, poistuu viisi viimeistä toimintoa.

Niksinurkka-3

Niitä näitä

Tuulestatemmatun niksinurkka

tulppaanit-2-3

Satunnaisessa järjestyksessä kaikenmoisia juttuja, niksejä, ruoanlaittoon vinkkejä, joita olen oppinut, keksinyt, jossain nähnyt omassa käytössä hyväksi havainnut. Osa näistä on täällä ollut ennenkin, mutta kokoanpa nyt tähän useamman yhteen. Jos tällaista ”palstaa” alkaisi täällä pitää… 🙂

1) Tulppaanit pitää ensin laittaa maljakkoon, jossa on vain muutama sentti vettä ja teelusikallinen tai kaksi perunajauhoja.  Läpinäkyvä kääre ja kuminauhat saavat olla tunteroisen paikallaan. Sitten vasta roskiin. Vielä jos aina yöksi laittaa maljakon kylmiöön/jääkaappiin niin säilyvät näillä keinoin ihan hyvänä ainakin viikon.

2) Kun paistat piirakkaa tms vuoassa, joka pitää vuorata leivinpaperilla, ei kannata tehdä asiasta turhan vaikeaa ja ryhtyä askartelemaan ja leikkelemään paperia, vaan ota suunnilleen sopivan kokoinen pala, rutistele ja rypistele se palloksi, ja sitten avaa vuoan pohjalle ja reunoille. Sitten voit kaataa taikinan vuokaan.  Tämä on Sikke Sumarin niksi. Toimii.

3) Tomaatti/spaghettikastikkeeseen pitää aina laittaa ripaus (1/2 – 1 tl) sokeria.

4) Hopealusikat (ja muut hopeaesineet) puhdistuvat kun vuoraat kattilan tai pesuvadin alumiinifoliolla, laitat lusikat pohjalle ja kaadat päälle lämmintä vettä ja muutaman lusikallinen ruokasoodaa. Riippuu hopean tummumisen asteesta, mutta varttitunnista vuorokauteen liotusta, ja sitten huuhtelu lämpimän veden alla ja kuivaus. Se on siinä.

5) Tuo edellinen on Pehtoorin löytämä oivallus, ja vaihtarina (ihan vastikään) opetin hänelle googlaamiseen tärkeän niksin, joka kyllä lienee aika tuttu useimmille: Kun etsit jotain tiettyä henkilöä (esim. Matti Meikäläinen) niin ilman hipsuja Google löytää kaikki Matit ja Meikäläiset, mutta haku täsmentyy, kun kirjoitat haun näin ”Matti Meikäläinen”. Google hakee tasan vain niitä yhdistelmiä, jotka on lainausmerkkien sisällä. Näin voi hakea pitkiäkin pätkiä juttuja, täsmähakuna löytyy.

6) Salasanat unohtuvat? – Asenna kännyyn apsi ”Password Hide” (tai joku muu vastaava). Siihen voi ”lukon taakse” kätkeä yhteen paikkaan kaikki salasanat ja kulkevat mukana. Viime päivinä tämän kännykkäaksidenttini kanssa on ollut tuosta paljon iloa.

Näitä oli mielessä enemmänkin, mutta hieman uuvuttavan päivän jälkeen ei enää muisti pelaa. … siispä niksinurkka kakkonen tulossa.

Niitä näitä

Paljon muuttuvia tekijöitä

 

Onpa ollut tänään päivä. Monia asia on muuttunut, vaihtunut, siirtynyt, peruuntunut. Eikä se kaikki ole ollut ihan helppoa ja huoletonta. Mutta olen oppinut uutta logistiikasta, ihmisistä, vanhuudesta, välittämisestä, lääkäreistä, vastuista, ammattiylpeydestä, ystävällisyydestä, kiitoksista, vastaamattomuudesta, huolettomuudesta.

Toki päivässä paljon tavallistakin, paljon hyvää, niin kuin se, että on jo tulppaanien aika. Tulppaanit tuovat lupauksen kevään tulosta.

 

Bloggailu Historiaa Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini

Niksipostaus 2020

Pitkään aikaan ei täällä blogissani ole ollut minkäänmoista ”niksinurkka”-postausta. Sellaisia on näköjään kerran vuodessa tullut laadituksi.  KLIKS

Nyt sitten tämänvuotisen niksipostauksen aika. Tällä kertaa vain muutamia vinkkejä teille kerrottavana.

Aloitetaan aamukahvista. Meillähän kahvi keitetään pannulla, tosin mökillä keittimellä. Tyttäreltä opittu niksi oli aluksi käytössä vain juhlapyhinä, pian myös sunnuntaisin. Nykyisin kahvi meillä keitetään sekä Juhla Mokasta että suklaakahvista. Ihan sama onko käytössä pannu vai keitin, mutta 1/3 tai 1/4 böönistä on tätä suklaakahvia. Se ei tee kahvista suklaanmakuista, mutta pieni hyvä vivahde siihen tulee. On kokeiltu myös kardemumma-, pähkinä- ja vaniljakahvia, mutta niissä mausteisuus ei ole hyvä, vaan ”puskee” päälle ja vie kahvista kahvin maun taka-alalle. Suklaan häivähdys saa tuiki tärkeän kahvin maistumaan vähän tavallistakin paremmalta.

Joskus kesällä kauppareissulla mukaan tarttui Thai Green Curry -purkki. Se on noista kolmesta meidän mielestä paras, eivätkä muutkaan huonoja ole. Käytän niitä seuraavasti: Leikkelen Jyväbroilerin fileet isoiksi paloiksi, sitten pyörittelen kuumassa rypsiöljyssä kunnes palasiin tulee vähän väriä, lisään  vähän suolaa ja kattilaan mukaan purkillinen bambunversoja. (Aasia Marketista saa erityisen hyviä aika ohuiksi suikaleiksei leikattuja, mutta kyllä nuo Spice Up -merkkiset kauppojen normivalikoimissakin olevat käyvät). Bambunversojen lisäksi lisään joskus porkkanan tikkuina, samoin vähän sipulia ja paprikaa, mutta välttämättä  ei tarvitse niitäkään. Broileripalojen ja vihannesten päälle purkillinen currya; noin puolisen tuntia miedolla lämmöllä ja valmista on.  Tarjolle nuudeleita ja tai riisiä. Helppoa ja hyvää!

Voin väittää olevani kokemusasiantuntija monissa hampaistoon liittyvissä asioissa, joten nyt kannattaa ottaa vakavasti suositukseni. Noin vuoden käytön jälkeen olen vakuuttunut, että Yotuelin hammastahna, jonka luvataan valkaisevan hampaita, todella tekee niin. Tai ainakin se estää tummumista, – huolimatta päivittäisestä kahvin ja viikottaisesta punaviinin juomisesta.

Se on miellyttävä käyttää: ei vaahtoa ylenpalttisesti, itse asiassa ei juuri ollenkaan, varsinkin Snowmint-maku on hyvä, hampaista tulee puhtaan tuntoisetkin, eikä niitä juuri koskaan vihlo, ja tahna valkaisee. Aika tyyristä on (riippuen kaupasta noin 15 €) mutta sitä ei tarvita paljoa, joten on hyvin riittoisaa.

 

Ja loppuun maskisuositus! 

Espanjantauti alkoi vuonna 1918, ja se kulki aaltoina Suomenkin yli. Viimeinen, neljäs aalto oli erityisen paha Inarissa, jossa 10 % väestöstä kuoli. Kaikkiaan tauti tappoi kymmeniämiljoonia ihmisiä (arviot vaihtelevat suuresti 40 – 100 miljoonan väliltä). Suomessa ”vain” 20 000 menehtynyttä ja USAssa puolimiljoonaa. Historioitsijoilta tavataan kysyä, toistaako historia itseään, ja historioitsijat ovat tutkineetkin ”toistuvuutta” kaikkialla maailmassa monin eri tavoin. Ennustamaan historioitsijat harvoin ryhtyvät, eivätkä siihen – tietenkään – pystykään. Mutta historiasta usein kuitenkin opitaan: onhan tämän korona-pandemian aikanakin opittu menneestä, influenssan ensimmäisestä aallosta ja aiemmista maailmanlaajuisista epidemioista. Mm. opittu käyttämään maskeja.

Oulu Ruoka ja viini

Syksyisen sunnuntain kummallisuuksia

Monin tavoin kummallinen sunnuntai.

Kaiken sai pois raiteiltaan nukkuminen; heräsin yhdeksältä kymmenen tunnin yöunien jälkeen! Yhdeksältä!

No mutta kuvaprojekti jatkui, kunnes pakotin itseni ulos kävelemään; hain Linnanmaan Prismasta tykötarpeita päivällistä varten ja Miniälle pienen lahjan, kiitokseksi tärkeästä vinkkaamisesta. 😉

Iltapäivä sapuskan parissa, sitä tehden, siitä nauttien ja porukalla pöydässä pitkään istuen.

Kolme ruokalajia sitten sain aikaiseksi, vaikka aika myöhässä ne kaikki.

Pääruoan (kantarelleilla täytetty lihamureke) oheen keittelin mm. tämmöistä. Minulle tulee siitä mieleen thaimaalaiset temppelit.

Romanesco-kukkakaali on hyvin paljon tavallisen, valkoisen kukkakaalin makuista, monta kertaa kalliimpaa ja tosi kaunista. Napsuttelin palasiksi ja keitin, kypsien al-dente nuppujen päälle ripottelin emmentalraastetta, olisi ehkä kannattanut laittaa vielä jotain tujua maustetta, edes paprikajauhetta tai chiliä tai jotain. No mutta hyvin meni noinkin.

Ja jälkkäriksi osin oman puutarhan omenoista kauraomppumössöä (s. 58), jossa oli seassa myös luumuja, ja tavallisen sokerin sijaan inkkarisokeria. Siten tulee enemmän makua. Ja oheen jätskiä, vaniljakastiketta tai sitten! Arla on tehnyt vielä yhden uuden rahkamaun: Irish Cream. Siis vispaa kaksi desiä vispikermaa ja sekoita sen joukkoon purkillinen tuota Irish Cream-rahkaa. Tarjoa melkein minkä tahansa kanssa niin on hyvää! Tai syö suoraan vatkauskulhosta. Erinomaista myös siten! 😀

Puutarhassa vielä mukavasti kukintaa: marketta voi hyvin ja pelakuutkin puskevat uusia kukkia; perkasin niitä kyllä rankemmalla kädellä. Yrttipenkkiä en vielä ”aja alas”, sitten vasta kun räntä sataa päälle.

Huomiseksi on luvannut kaikkea muuta kuin räntää! Ehkäpä retkipäivä!

~~~~~~~~~~~~~~

 

Ai niin, eilisen Villa Pukkilan syysmarkkinoiden kuvia…

 

Eihän tämä nyt ihan Visbyn keskiaikamarkkinoille näytä, mutta aika vakuuttivia olivat…

Enpä ennen eilistä tiennyt, että Oulun Steinerkoulun kannatusyhdistyksellä on tämmöinen kaunokainen Hietasaaressa. Sitä saa vuokratakin

 

Entäs tämä? – Kuinka simppeli ja mukava syyskoriste vaikka mökkipihalle!

Ja sitten tällainen kaunis talo, jossain Johteenpookin ja Aleniuksen puutarhan taustalla, sivussa. Tyhjillään oli, rehevä, iso puutarha ympärillä… Kaunis kuin mikä, mutta miten noita ikkunoita voi pestä…

Ja Ponipihalle oli sitten kevään vierailuni jälkeen noussut Villa Viena. Lähellä on paljon mitä ei näy, jollei kävele ja/tai eksy. 🙂

Niitä näitä Ruoka ja viini Valokuvaus VAT

Sisähommissa

Avaan työhuoneen ulko-oven, annan elokuun aamun vielä hieman viileän ilman tulvia huoneeseen, haen vielä villasukat jalkaan ja villatakin ylle. Istahdan koneelle, ja tuntuu oikein hyvälle kirjoittaa. Parin tunnin jälkeen käyn keittämässä Cupsolo-cappucinon, haen salmiakki-suffeleita ja vaihdan kuvankäsittelyyn.

Sekin sujuu niin kauan kunnes ryhdyn tarkistamaan gamut-varoituksia!! Miksi minä olen valinnut aiheekseni sitruunat ja kirkkaansinisiin (hoksasin kyllä sanoa että ei keltasia, eikä limeä Apsulle ylle, mutta enpäs tiennyt että sähkönsininenkin on herkkä) vaatteisiin pukeutuneen pojanpojan, joka vielä touhuaa lehtivihreän ympäröimässä puistossa. Gamut-varoitin kirkuu!  Kirjaimellisesti menee hillittömäksi säätämiseksi.

Puolelta päivin olkapää on täysin lukossa ja kipeä. On aika lähteä sauvakävelemään. On jo hyvinkin lämmin. Tuntuu, että voisin kävellä vaikka kuinka kauan.

Iltapäivällä hommat jatkui, välillä vain syötiin, liekö viimeinen kerta pihalla tälle kesälle?

Henkilö miljöössä (Aapeli leikkipuistossa) -sarja ehdolle näyttöön lähti arvioitavaksi. Olipa taas vaikea päättää, tehdä valintaa. Olisiko kommentteja?

Viimeinen sarja jäänee viimeiseen tappiin, ja olen jotansakin satavarma, että teen syyskuussa vielä uuden repparin. Ei oikein tämä nyt simahda.

Olen tässä tänään vasemmalla kädellä kerännyt myös Tuulestatemmatun niksinurkka kakkoseen aineksia, mutta jätänpä senkin huomiseksi tai ylihuomiseksi.

Tähän kuitenkin lupaamani karibialaisen

Katkarapu-hedelmäsalaatin ohje

Yritän mitoittaa neljälle…

Pussillinen  (200 g?) hyviä, isoja pakastekatkarapuja

kypsä mango
kypsä avokavo
½ cantaloupe-meloni
pieni palanen vesimelonia
pätkä purjo tai ruohosipulia
1 punainen chili
1 valkosipulin kynsi
2 rkl öljyä
1 limen mehu
1-2 tl (chili)hunajaa
(pari teelusikallista Tailor Jerry -rommia) 
suolaa, mustapippuria
silputtua korianteria

Sulata ja valuta katkaravut.
Tee marinointiliemi: puhdista chili kalvoista ja siemenistä ja murskaa valkosipuli sekä purista limen mehu. Sekoita ne ja öljy sekä pippuri ja suola keskenään. Laita katkaravut liemeen ja jääkaappiin muutamaksi tunniksi.

Pilko avokado ja pirskottele sen pinnalle limemehua (puristettujen kuorista lähtee vielä sen verran kuin tarvitaan). Pilko mango ja melonit, sekä purjo. Sekoita ne keskenään ja laita jääkaappiin.

Ennen tarjolle tuomista, sekoita hedelmätsalsa, katkat ja myös marinadiliemi keskenään. Lisää tässä vaiheessa myös silputtua korianteria, mutta varo, ettei se peitä kaikkea muuta maullaan. Jätä muutama rapu pinnalle koristeeksi. Jos mahdollista tarjoa vesimelonin koverretusta kuoresta (ks. yllä ja täältä). Sopii alkuruoaksi tai lisäkkeeksi.

 

 

Niitä näitä Valokuvaus

”Mitä sinä niillä kaikilla kuvilla oikein teet?”

”Mitä sinä niillä kaikilla kuvilla oikein teet?”, on moni kysynyt kun kerron, että otan helpostikin tuhat kuvaa kuukaudessa. Kun minulla kuitenkin on kuvilleni käyttöä  – eikä tämä blogi ole niistä vähäisin -, ajattelin että voisin pitää Kamerakurssilla oman esitelmäni, ns. Niksinurkan, niistä jutuista, joihin minä olen kuvia tarvinnut tai hyödyntänyt. Monille pitkään bloggailujani lukeneille nämä kaikki jutut lienevät tuttuja,  …

Mutta kurssille kuitenkin kokosin Power Point -diasarjan tästä aiheesta. Ja tein siitä pdf-tiedoston, joka on tästä klikattavissa….

KLIKS

 

niksinurkka

Se kestää tovin aueta, mutta kunhan aukeilee, rullaile alaspäin, näet koko ”Niksinurkan”. Ja aukeavassa tiedostossa alleviivatut tekstit ovat linkkejä, joista näet ko. asiasta enemmän. Olihan sitten tietysti mukava kun kurssilla sai hyvän palautteen… vaikka en ollut myönteisestä vastaanotosta ollenkaan varma idean keksittyäni.

Äsken ollut viimeinen kerta tuolla kurssilla oli muutoin juuri sellainen kuin kurssin päätös kuuluu ollakin: kovasti nauroimme ja opimme paljon uutta, mm. loskan syvimmästä olemuksesta. 🙂

Kun kurssi puoli yhdeksältä päättyi, huristelin vielä Möljälle. Auringonlaskukuvia sitten huomenna.

 Diat siis täällä   KLIKS

 ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kuvissa oleva ”kuva kakkuun” -diasta tuli muutama kysymys sähköpostiini, ja kerronpas nyt sitten muillekin: kyllä kuvan voi syödä, se on sellaista sokeripaperia, ei välttämättä mikään kulinaarinen nautinto, mutta ei myöskään pilaa kakun makua. Kuvassa olevan italialaisen suklaakakun ohje on LappItalia -kirjassa (KLIKS) ja kakkukuvassa lukee, että meidän Juniori sai ”Ällän paperit”. Onhan ne lubenterinkin (ällä niinku laudatur, ällä niinku lubenter) paperit ällän yo-paperit. 😉

Lappi Niitä näitä Valokuvaus Yliopistoelämää

”Elämä toisaalla” -fiilis ja muita kuvia

Yksi elokuvahistorian parhaista elokuvista (Forrest Gump) tuli mieleen, kun katselin ja valikoin viime tiistain kuvausretkellä ottamiani kuvia…

forrest-gump

Vähän sellainen ”elämä on toisaalla” -fiilis näissä kuvissa, eikö?

(kannattanee klikata isommiksi,… )

FG

FG-2

FG-3

Sellainen olo on ollut tänään vähän koko päivän… Tiedä häntä, mistä moinen.

Tuosta riemastuttavasta vesisateesta johtuen? Riemastuttava sade? On se, se vie lumet! Vie se! Vai siitä, että minut oli kutsuttu mentoriksi, – vahingossa. Tarkoitus oli ollut kutsua yksi kollegani, mutta kutsuja oli sotkenut meidät, lähettänyt minulle sähköpostia ja hänen kanssaan sovimme, että minä tulen mentoroimaan. Kutsuja oli hämmästynyt, kun se olinkin minä, joka tulin pitämään ”puheenvuoron” opinnäytetöiden ohjaamisesta. Tilaisuuden jälkeen sain mainesanat ”hyvä kun oli väärä ihminen täällä”. Enpä nyt sitten oikein tiennyt, ollako tyytyväinen vai ei? Elämä on toisaalla …

Johtuuko toisaalla olo siitä nuoresta energiasta, joka kandisemmassa tänään seminaarisalin täytti! Uusi järjestys rulettaa! Kunhan minä pysyn mukana. 😉

Ehkä sivussa olo johtuu eilisestä pitkästä skypeilystä tyttären kanssa, tai ehkä siitä että pehtoori on nyt Hangasojalla. Tiedoksenne, että viikko 16 on paras – heti elokuun eka viikon ja syyskuun toisen viikon jälkeen – mikä Lapissa kannattaa olla! Sinne pehtoori ymmärsi lähteä aamulla yhden ystävämme kanssa, menivät  hiihtelemään, luppoilemaan.

Pieni hetki tuosta minun ”elämä toisaalla olosta” taukosi kun käytiin systerin kanssa illansuussa kaupungissa syömässä. Puistolan delissä salaatit maistuivat erinomaisille, ja kuulumiset kuuluivat hyville. 😉

Nyt teen huomiseksi ”Niksinurkkaa”. Kansalaisopiston digikurssilla jokainen vuorollaan tekee pienen ”esitelmän” valitsemastaan aiheesta (syksyllä pidin oman juttuni ruokakuvauksesta otsikolla ”Herkullisia kuvia” –  vinkkejä ruokakuvien ottamiseen kliks). Huomenna kun on tuon kurssin viimeinen kerta, on taas minun hukini pitää ”Niksinurkka”. Lupaan huomenissa postailla täällä tuon jutun. Sen aihe on … 🙂 Kerron huomenna .

Nyt sitten tähän ne kuvat, jotka valitsin viime tiistain kuvausretkeltä. Tehtävän antohan kuului: jää, lumi, loska, vesi, tuli.

Yritin etsiä kuville jotain yhteistä nimittäjää, – ajatuksena oli valita kuvia, jotka voisi rajata neliöiksi. Ei toiminut. Siispä valitsin tämän(kin) kuvasarjan yhdistäväksi tekijäksi sinisen. Vähintäänkin häivähdys sinistä on kaikissa.

Jää

1

Lumi 

lumi copy (Custom)

Sohjo (vai loska?)

sohjo (Custom)

Vesi

Vesi (Custom)

Tuli 

 5 tuli

 Kommentteja, ideoita, .. ?

Niitä näitä Valokuvaus

Valokuvausharkkoja jälleen kerran

Valokuvauskurssin läksynä oli tehdä toisinto klassikkokuvasta. Kuinkas ollakkaan: minulla oli tässäkin kohtaa alle aikayksikössä mielessä ruoka. Andy Warhol on klassikko jos kuka. Ja kun minulla vielä oli keväällä 2009 MoMAssa otettu kuva Warholin Campbell-purkkitaiteesta niin olihan se sitten käytävä ostamassa tomaattisoppaa säilykepurkissa (ks. lauantain postaus), jotta pääsisin lähellekään ideaa…

Tässä on Warholin klassikko ja alempana mielenkiintoinen tulkinta samasta teemasta.

Tässä sitten minun versioni. Näistä toisinnoista tuli samalla layeri-tekniikan harkkoja. Eli tässä ensimmäisessäkin on useita, useita kuvia päällekkäin. (klikkaa isommaksi)

 Tätä toista en tunnilla näyttänytkään, pehtoori ei tykännyt siitä, mutta itse pidän siitä jotenkin… Ehkä siksi kun se oli vaikeampi tehdä… ?

Sitten se klassikkoharkka. Valitsin klassikkokuvaksi Ola Kolehmaisen ”siniset portaat”,
joka muuten on kallein suomalaisen, Suomessa myyty valokuvateos.
Vastikään siitä maksettiin 22 000 euroa Bukowskin huutokaupassa.

 Sitten ajattelin että toinen Kolehmaisen teos olisikin parempi….

Sitten en tiennyt kummasta tekisin toisinnon ja Linnanmaan kirjastossa olin aamusella ja otin tällaisia….

Jotta eihän se taaskaan mennyt niinkuin Strömsössä….

Ai niin se eilinen peilikuva… mistäkö? Asematunnelissa. Oulussa siis.

Siihen innostuin kun näin tämän Ola Kolehmaisen palkitun kuvan

Ja tässä se meitsin maalaisversio. 🙂

 Mutta mukava harjoitus. Opinpahan että laajakulmalla tolpat kaatuu aika äkkiä….

Sitten oli se minun Niksinurkka-”esitelmäni”, josta täällä olen jo puhunutkin pariin otteeseen. No lapasestahan se lähti. Power Pointit täällä , josko niistä olisi joillekin iloa.

Herkullisia kuvia? PDF ja tässä Power Point (lautautuu ehkä vähän hitaasti, mutta kun aukeaa, paina F5)

Minulle oli iloa saamistani neuvoista, eiväthän nämä ruoka(kuvaus)ongelmani niin vain lopu, mutta PP-diossakin näkyviin kysymyksiini jotain kelpo ratkaisuehdotuksia… Ja tiesinhän minä, että valotus se on se minun heikoin lenkkini.

Nythän kuvausharrastuskin siirtyy taas entistä enemmän sisälle… satoi jo räntää tänään. Ja vettä. Juuri kun Juniorilla oli ensimmäinen pullarekkakeikka pohjoiseen päin. Torniossa oli ollut ihan paljon jo lunta. Kuinkahan monta aamuyötä ja päivää minä vielä huolestun liukkaista ja sohjoista. Monta!

Niitä näitä Valokuvaus

Kaupunkiruska – jälleen kerran

Jollei kerran tänä syksynä ole mahdollisuutta lähteä mökille, eikä siis ole mahdollisuutta lähteä Lappiin katsomaan ruskaa, on etsittävä vaihtoehtoja, ja on siis ihailtava kaupunkiruskaa. Ja minusta sitä kyllä on ollut, vaikka moni toisin todistaa…

Silmät auki ja nauttimaan väriloistosta: tänään, vaikka onkin ollut pilvessä ja sadellutkin, on ollut hehkuvia värejä … Aamupäivällä kaupungilla oli kovin keltaista.

(klikkaamalla kuvat suurenevat ja kirkastuvat :))

 

 

Ja vähän myöhemmin Koskelantiellä keltainen muuttui oranssiksi….

Kotipihalla villiviini antaa aina hyvän fiiliksen… 😉

Entäs kuunliljat? Pidän niistä syvänvihreinä, mutta kyllä nämä lokakuiset keltaiset lehdetkin ovat kauniita. (Viimeistään nyt klikkaa kuva isommaksi.)


Ja sitten ruokaakin. Tänään tein meille valtavat Toast Skagenit. Kuvaaminen oli vähintäänkin tärkeää, sillä tiistaina on minun vuoroni pitää digikurssilla ”Niksinurkka” = pikkuinen esitelmä omalta kuvausalueelta. Ruokakuvaushan se lankesi minun osakseni. Tähän mennessä ainoa ongelma on ollut – yllättävää eikö?! – että homma uhkaa lähteä lapasesta: jo nyt on valmiina 16 Power point -diaa. Ja esitykselle varattu aika on 15 – 25 minuuttia. …

Kaikesta huolimatta Skagen oli hyvää…. 😉