Ruoka ja viini – Sivu 119 – Tuulestatemmattua

Rex-kakku ja muita vanhoja kakkuja

Kakkupäivä tänään. Kalevan kolumnini aiheena Unohdetut kakut.

Juttu alla.

Ja yhden noista unohdetuista juuri teinkin. Reseptit täällä.

Huomenna on anopin kasikymppiset, joten pari kakkua tässä teon alla.

Unohdetut kakut

Aleksanterin leivokset ja sen seitsemän sortin pikkuleipävadit kuuluivat 1900-luvun alun Suomessa vain juhliin ja varakkaiden kotien kutsuille. Niin kaupunkilaiskodeissa kuin maallakin leivottiin nisua ja joskus piimäkakku tai vaikka kahvikakku. Valikoima ei ollut kovin suuri, mutta vähitellen kotien kakkureseptiikkaan tuli uutuuksia.

Yksi ensimmäisistä oli Tipsy-kakku (engl ´hiprakassa oleva kakku´). Englantilais-irlantilainen sokerikakku kostutetaan alkoholilla (esim. portviini) tai appelsiinimehulla ja kakun pinnalle levitetään paksua vaniljakreemiä, johon pistellään manteleita pystyyn. Tipsy-kakun resepti on monissa vanhoissa suomalaisissa keittokirjoissa, sen sijaan toinen vanha, nyttemmin harvoin mainittu, harvoin maistettu kakku on Rex-kakku (tai margareetankakku), joka tuli suomalaisiin keittokirjoihin ja koteihin vasta 1950-luvulla.

Alun perin ruotsalainen kakku sai nimensä nelikulmaisista Rex-kekseistä, joita kerrostetaan vuokaan kookosrasvasta, munista, suklaasta (tai kaakaojauheesta) ja sokerista tehdyn täytteen kanssa. Kakkua ei paisteta, mikä oli yksi peruste pitää kakkua modernina, uudentyylin kakkuna. Moni muistaa sitä tarjotun erityisesti joulunajan kahvipöydässä. Rex-kakku tunnettiin myös radiokakku-nimellä: suorakaiteen malliseen vuokaan hyydytetty suklainen keksikakku kun monien mielestä muistutti 50-luvun kodeissa ollutta ASA-radiota.

Kolmas unohdettu kakku on puhelinkakku, jonka resepti oli jo 1900-luvun alun keittokirjoissa. On esitetty, että nimi olisi tullut siitä, että sentraalisantrat olisivat tätä mieluusti tauoillaan nauttineet, mutta mitä ilmeisimmin nimi johtuu kakun nopeasta valmistumisesta: sen ehtii yhden puhelinsoiton aikana tehdä. Puhelinkakku on sokerikakku, johon käytetään tavallisten ainesten lisäksi kermaa ja sitruunankuorta.

Sitruunaa laitetaan myös 1970-luvulla kakkujen listalla korkealle nousseeseen Ihannekakkuun. Ihannekakussa on olennaista kiehuvan veden käyttö ja keveys.

Kakkujen reseptit löydät täältä.

__________________________

Värkkäsin kokonaisen erillisen www-sivun noista kakuista.

http://www.satokangas.fi/Unohdetut kakut

Onko näistä muistoja? Onko muita unohdettuja, aikanaan suosittuja kakkuja?

Ruoka ja viini

Aika levollista… :)

Lussakkaa lauantaita yritellyt viettää.. Ei ihan turha yritys.

Nyt kun olen menossa kohti jokavuotista paastoviikkoani, oli aika blineille. Meillä oli feikkiblinejä (tiistaina tietänette, mitä tarkoitan) jo viime viikolla, mutta nyt oli aika oikeille. Eilen ehtoolla piti tehdä taikina ässehtimään, mutta – – . (Netti)Keittokirjassani (LappItalia) on parikin reseptiä, mutta kun se parempi taikina eilen jäi tekemättä (pitäisi tehdä valmiiksi, yön yli jne.) niin päätinkin tänään kokeilla Myllyn paras tattarijauhopaketissa olevaa resehtiä. Vähän sitä muokkailin, ja tämmöisellä sitten meille kolmelle ison pinon blinejä paistelin. Ja paistelin kaasulla. On vaikea ymmärtää, miten koskaan on tultu toimeen ilman kaasuliettä! 🙂

Bliniresepti (blinit jugurttipohjaan)

Se pienempi purkki (500 g) turkkilaista jugurttia
30 g hiivaa
3 dl tattarijauhoja
1 tl sokeria
2 dl kuumaa maitoa
2 tl suolaa
2 rkl voisulaa
1 keltuainen
2 valkuaista

Lämmitä jugurtti kädenlämpöiseksi, liuota siihen hiiva ja sekoita joukkoon tattarijauhot ja sokeri. Anna taikinan kohota parisen tuntia huoneenlämmössä tai pidempäänkin viileämmässä (jääkaapissa).

Sekoita ennen paistamista taikinaan kiehuva maito, suola, voisula, keltuainen ja viimeisenä vaahdoksi vatkatut valkuaiset. Paista taikinasta blinipannulla suolattomassa voissa miedolla lämmöllä paksuhkoja blinejä.

Tarjolle siianmätiä, sipulisilppua ja vatkattua smetanaa.

Olivatpas hyviä. Eivät liian rasvaisia, olivat kuohkeita ja makoisia. Juniori pitää sipuli-smetana-mäti -jutuista yleensäkin (on sisarensa kanssa ostanut minulle jo vuosia sitten joululahjaksi paljon käytetyn astian niitä varten ja kortissa luki ”Voisit paistaa blinejä”) ja niinhän me kolmisin saimme kaikki kulumaan.

Ulkoilua, tänään taas lenkki kaupungilla, näyteikkunaostoksilla … jotka johtivat ostoksiinkin.

Pehtoori on jo toissaviikonloppuna vihjaissut, että voisin jouluvalon ottaa takkahuoneen pöydältä, mutta olen jyrkästi kieltäytynyt. Pimeää on vielä, ja varsinkin öisin kulkiessani unettomana on mukava kun on joku valo palamassa. Niinpä tänään Spazion ikkunan ohi mennessäni tajusin, mitä takkahuoneemme ehdottomasti vaatii, – jos kerran joulukynttelikkö on jo pois pakattava! Se vaatii Lotuksen!

Pöytälamppu on kuin tehty takkahuoneen pikkupöydälle…

Sen valoon lähden nyt. 🙂

Ja aloitan kutomaan uusilla langoilla, sellaisia liukuvärilankoja… Nekin tarttuivat mukaan kaupunkilenkillä… Pipo, jonka tässä joulun jälkeen olen kutonut, on niin iso, että mahdumme vaikka koko perhe sen suojaan. Teltta? No ei ainakaan ole liian tiukka pipo. Heh.

Niitä näitä Ruoka ja viini

Jouluhäslinkiä

Sain tänään ystävältäni sähköpostin, jossa hän kiitteli joulukorttiKUORESTA. Ja tekstiviestin toiselta yhteistyökumppanilta/ystävältä, joka kiitteli KOLMESTA joulukortista, – joista oikeastaan vain yksi oli ”ylimääräinen”. Hänelle kuuluikin lähteä oppiaineemme kortti töistä ja toinen minulta henk.koht. mutta että kolme! Ja ystävä perheineen, joka sai vain kuoren, olisi oikeastaan ansainnut ainakin kolme korttia.

Ja sitten paistoin neljä joululimppua jotensakin tummanpuhuviksi. Olin tehnyt taikinan kun sisareni tuli käymään, ja siinä dataillessamme ja höpötellessämme leivoin limput ja pistin uuniin, jotta voisin hänelle lämpimäisen antaa kotiin lähtiessään. Oli lämpimäisiä. En antanut. Mutta datailu onnistui. Nyt on systerinkin blogissa lumisadetta. 🙂 Ja projektisuunnitelmankin virittelimme… Hih!

Sitten tein valkosuklaa-riisikakun vietäväksi huomenna Jäälin mummulaan. Sikäli kätevä kakku, että sitä ei paisteta, en siis voinut sählätä sitäkin. Ohje on Maku-lehden joulunjälkiruokakilpailun voittajareseptin mukaan.

http://www.maku.fi/resepti/riisi-valkosuklaakakku (kuva lehden sivulta) Vielä ei voi tietää miltä maistui.

Muutamia joulujuttuja ehdin vielä kaupungista hakea. Ja ostin itselleni joululahjan. Uuden parfyymin. Syksyn kestänyt vanhojen tuoksujen loppuunkulutus sai nyt riittää. Halusin uuden tuoksun. Laura Biagiottin Mistero di Roma … Ihanaa… Kuinka olenkaan kaivannut jotain uutta, ihanaa tuoksua.

Jouluruukun reseptin lupasin. Söimme sitä tänäänkin. .. ja vielä jäi mökille välipäiviksi (K & M tiedoksi vain :)) . Se on ihanan yrttistä ja juustoista. Makeaa juuresvuokaa. Lyhyellä vegetaristikaudellani tein tätä itselleni aina jouluksi ja sen jälkeenkin. Siinä on siis muistojakin. Ja tällaisena pakkaspäivänä se maistuu lohdulliselle.

Jouluruukku

1/2 kg porkkanoita
1/2 kg lanttua
200 g mukula/juuriselleriä
2 isoa sipulia
1/2 rkl suolaa
2 tl timjamia
1 tl salviaa
1 tl rosmariinia
1/2 tl mustapippuria
2 dl kuohukermaa
1 rkl vehnäjauhoja
150 g raastettua mustaleimaista emmentalia

Leikkaa kuoritut kasvikset ohuiksi viipaleiksi.
Sekoita mausteet keskenään. Kaada kerma kattilaan ja vatkaa joukkoon jauho.
Kuumenna sekoittaen. Lisää juustoraaste ja sekoita, jotta juusto sulaa.
Laita kasvisviipaleita, mausteseosta ja kastiketta kerroksittain voideltuun uunivuokaan.
Levitä päällimmäiseksi hieman kastiketta.
Peitä vuoka alumiinifoliolla ja kypsennä 175 asteessa reilut kaksi tuntia.
Poista folio kypsentämisen loppupuolella, että ruoan pinta ruskistuu.

_________________________________________________________________________________

Nyt lähden kattamaan Festaan pöydän aattoa varten. Tänä vuonna valkoisella on hopean väriä …

Minullako joulustressi? Höpö, höpö. Joululoma minulla on! 🙂

__________________________________________________

Joulukalenterikuva n:o 22

Hangasojan Petteri

Ruoka ja viini Ruokahaaste

Joulukuun ruokahaaste: tyrni

Joulukuun ruokahaasteen asettanut Elina kertoi olevansa tyrnireseptien tarpeessa, joten haasteessa ei ollut muuta sääntöä kuin, että raaka-aineena on käytettävä tyrniä.

Naisten messuilta siis lähti pullo Oulujoen tyrnimehua kotiin ja sitten miettimään, mitähän tekis? Jääkaapissa ollut iso vuohenjuusto-pötkö tuntui olevan sopiva pari tyrnille. Ja jälkiruokaa niistä sitten päätin tehdä. Tässä tulos.

Paistettu vuohenjuusto tyrnikastikkeella

2 dl tyrnimehua
1 dl vettä
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria (tai vaniljatanko)
1–2 rkl Maizena-suurustetta
mintunlehtiä

Kiehauta mehu, vesi ja sokerit. Vispaa kiehuvaan nesteeseen suuruste. Jäähdytä kastike.

Leikkaa vuohenjuustosta kaksi noin sentin paksuista viipaletta jokaiselle ruokailijalle. Paista viipaleet voinokareessa teflon-pannussa molemmin puolin.

Tee kylmästä kastikkeesta lautaselle peili, ja asettele kuumat, rapeaksi paistetut juustoviipaleet päälle. Mintunlehdet sopivat paitsi koriseeksi, myös maun puolesta annokseen hyvin.

Jollei pidä vuohenjuuston mausta, tämän voi tehdä vallan mainiosti myös briestä. Tulee lempeämmän makuista.

(kuva suurenee klikkaamalla)

Tämä yllätti sekä itseni että perheen: hurjan hyväähän tästä tulikin!

Kylmä ja kuuma, suolainen ja makea — mukavasti vastakohdat täydentävät toisiaan.

Laittelin tämänkin reseptin sitten myös joulusivulleni:

siellä on paljon joulureseptejä ja ehdotuksia viinivalinnoiksikin.

Piipahdappa sielläkin: JOULURESEPTEJÄ

Joulusivun myötä toivottelen

makoisaa joulunodotusta ja herkullista joulua

ruokahaasteporukalle ja Elinalle erityiskiitos

uuden ruoka-aineksen äärelle herättämisestä.

Ruoka ja viini

Jouluresepti-sivu valmis, olkaapas hyvä!

Vihdoinkin perinteinen joulureseptisivuni on valmiina. Siellä on monta simppeliä reseptiä joulunajan ruokapöytään …

Ja kuvia, – muutama otos, joihin olen ihan tyytyväinenkin. Mutta edelleen tuo ruokakuvaaminen on minulle sikäli ongelmallista, että kun pitäisi yhtäaikaa tehdä se ruoka, kuvata se hetimiten ja sitten kuumana vielä tarjota syötäväksikin. En todellakaan tee koe-eriä vain kuvattavaksi, vaan yleensä perhe istuu jo pöydässä ja ilmoittaa, että ”hyvä siitä kuvasta tuli, tuo jo ruoka pöytään”. No mutta tästä huolimatta … käykäähän kurkkaamassa.

Joulusivulle: http://www.satokangas.fi/Keittio/Joulu_2010/index.html

Resepteistä on myös printattava reseptivihko olemassa. Vuosien varrella kokoamistani sivuista tulisi hyvinkin jo pieni jouluruokakirja, – josko ensi vuonna sellaisen puuhastelisi. Niinpä otankin tässä vaiheessa mieluusti palautetta vastaan: yhtä lailla kuvista, resepteistä kuin kaikesta muustakin … Mikä toimi, mikä ei (sähköposti: tuulestatemmattu (at) gmail.com tai sitten suoraan face-to-face tai kommentteihin). Toivottelen joka tapauksessa makoisaa joulunodotusta.

* * *

Pehtoori on pohjoisessa. Minullekin sopisi kaamos mökillä, – toisaalta kiva olla illat yksikseen kotona.

________________________________________________________________________________________

Joulukalenterikuva n:o 8

Pohjoisessa kaamos

Ruoka ja viini Ruokahaaste

Marraskuun ruokahaaste: suolaista ja makeaa

Nyt on joutilasta aikaa postailla osallistuminen marraskuun ruokahaasteeseen. Aiheena on ”Suolaista ja makeaa”. Noora, joka porkkanapiirakallaan voitti lokakuun haasteen, toteaa omassa haasteessaan, ”tarkoituksena ei ole kuitenkaan valmistaa nyt sekä suolaista että makeaa syötävää vaan nimenomaan yhdistää nämä maut yhteen ja samaan ruokaan/leivonnaiseen/muuhun syötävään.”

Ensimmäiseksi ajattelin tehdä meksikolaista lihapataa, johon tulee tummaa suklaata, mutta vähän sen kaltaisella oli jo haasteeseen vastattu, joten päätin sittenkin leipoa päärynä-sinihomejuustopiirakan (sen resepti on netttikeittokirjassani, siis täällä), mutta seuraavaksi innostuin kehittelemään jotain uutta. Jotain joka sopisi tähän aikaan vuodesta erityisen hyvin. Siis aurajuusto ja piparit neljällä tavalla!

Näistä se lähtee! Ja näistähän lähtikin aika monenlaista herkkua. Yhdestä mausta moneen malliin…

Variaatioita sinihomejuusto-pipari -teemasta

Ainekset

1 pussi Aura-murua
10 – 15 piparkakkua murskattuna
2 päärynää
3,3 dl:n purkki kuohukermaa
(2 liivatelehteä)
koristeluun: karpaloita, tähtianiksia, lumikiteitä, pipareita

Kuori ja pilko päärynät pieneksi. Vaahdota kerma. Laita piparit muovipussiin ja murskaa ne. Yhdistä kaikki ainekset. Jos teet hyytelöversion liota kaksi liivatelehteä kylmässä vedessä, liota kiehuvaan vesitilkkaan, jäähdytä vähän ja sekoita massaan.

Sitten voit valita, haluatko tarjoilla herkun piparien päällä, sormin naposteltavina, vaikkapa glögin kanssa. Vai kenties jälkiruoka-astioista/laseista koristeltuna tähtianiksilla. Tai ehkä hyydytettynä kakkuna. Portviini toimii tämän suola-makea-herkun kanssa erityisen hyvin. Ja piparimurupedille kumotut jäädykkeetkin maistuvat, kunhan malttaa antaa niiden vähän sulaa. (kuvat suurenevat klikkaamalla)

Glögin kera

Jälkiruoka-annoksina

Joulupöytään jälkiruoaksi …

tai ehkä sittenkin jäädykkeenä piparipedillä.

Lappi Ravintolat

Harrastellen

Aamupäivän työrupeaman jälkeen ulos. Edelleen muutama aste pakkasta. Alhaalla ei huomannutkaan kuinka pilvistä on, mutta tunturiin noustessa katosivat värit ja näkyvyys.

T:n & J:n kanssa sinne Huipulle kiivettin (pehtoori ladulla). Tietä pitkin mentävä, Suomen pisintä pulkkamäkeä tultiin kävellen alas kun ei ollut hoksittu ahkioita ottaa mukaan.

Otin kymmeniä kuvia, pihapiirissä myös. Josko tänäkin vuonna ehtisin/viitsisin joulusivuston tehdä. Nyt jo vanhoilla joulureseptisivullani (klik, klik) on kymmeniä kävijöitä päivittäin.

Tänään en teekään ruokaa. Menemme kylille syömään, sillä täällä on mittava ruokatapahtuma. Se olikin yksi iso syy tulla juuri tänä viikonloppuna tänne. Lapin keittiömestareiden vuosittaisessa yhteiskoitoksessa ovat myös Paistinkääntäjät vieraana, joten käädyt on mukana. Oululaisia rotissööreja on täällä muitakin maisemissa. Alla huikea ruokalista. Kerron huomenna mikä maistui; jos tuon kaiken jaksamme maistella…

Tunturihotellin sivulta:
”Lapin keittiömestarit esittelevät osaamistaan ja ammattitaitoaan jo 19. kerran herkkupöytätapahtumassa Saariselällä lauantaina 13.11.2010. Lapin Keittiömestareiden ja Saariselän Tunturihotellin yhdessä toteuttamasta isäinpäivän viikonlopun herkkupöytätapahtumasta Saariselän ensilumilla on tullut legendaarinen ja odotettu vuosittainen ruokatapahtuma. Pöytä antimineen kokoaa vuosittain yhteen n. 650 ruokavierasta.”

Lapin Keittiömestareiden 19. Herkkupöytä 2010

Äyriäiset Ja Mädit:
Kirjolohen Mätiä
Siian mätiä
Ostereita
Taskurapupaté, Appelsiini-Greippihilloke
Sammakonreisiä, Aioli
Kuorrutettua Sinisimpukkaa Kuoressa
Rapu-Mansikkahyytelö, Balsamico-Kristalli

Kylmät Kalat:
Paistettua Kiiskifileetä, Sitruunamarinoitua Porkkanaa
Limemarinoitua Piikkikampelaa, Limekastike
Tatti-Lohirulla, Papaija-Ananassalaatti
Ahven-Rosepippuritimbaali, Ruiscripsit
Taikinoitu Muikkupaté, Muikunmätikastiketta

Kylmät Lihat:
Kotasavustettua Hevosta, Pihlajanmarjahyytelö
Poron Kateenkorvaa, Kivitatti-Keltajuuriterriini
Hirvivoileipäkakkua, Punasipuli-Karpalohilloke
Ylikypsää Merilapin Karitsan Entrécôtea, Minttu Tzatsiki

Kylmät Linnut:
Kevyesti Savustettua Fasaanin Rintafileetä, Viinirypälekompotti
Ankanmaksa Canapé, Rosmariiniöljy

Lämmin:
Villisianfileetä, Madeira-Korvasienikastike
Rautumedaljonki, Yrttikastike
Pernodliekitettyjä Scampinpyrstöjä, Yrttikastike
Perunakakku, Raita-, Keltajuuri, Porkkana, Nauris

Juustot:
Valio Hienoin Mustaleima (18kk), Tummaa Suklaata
Valio Ritari (10 Kk), Vadelma-Vaniljahilloke
Valio Aura Gold (3 Kk), Mustaviinimarja-Inkiväärihilloke

Leivät:
Sämpylöitä
Talon Leipää Kreikan- ja 7-Viljan Taikinoista
Lapin Rieskaa
Maalaisreikäleipää

Jälkiruoka:
Karpalovispipuuroa, Vanilja-Limevaahtoa, Cookies-keksejä, Vadelmakristallia
Appelsiini-Mantelitorttua Kirsikkahillolla ja Kermavaahdolla
Täytettyjä Tuulihattuja
Passion-Suklaakakkua
Tyrnitartaletti
Sitruuna-Basilika Praliineja
Pernod Marinoituja Hedelmiä

Jäätelöt:
Pistaasijäätelö
Tiramisujäätelö
Limesorbetti

Kahvi:
Espresso Originale
Brazil

Ruoka ja viini Ruokahaaste

Lokakuun ruokahaaste: lahjaleipä

Lokakuun ruokahaasteena oli tehdä ruokalahja. Hyvä haaste, minusta on mukava viedä ja saada ruokalahjoja. Haaste kuuluu näin:

Niinpä haastan teidät kaikki tekemään lahjaruokaa – – idea on siis tehdä jotain makeaa ja suussa sulavaa, jonka voisit viedä ruokalahjaksi vaikkapa parhaalle ystävällesi. Ja koska kyse on lahjasta, veikkaanpa että ulkoasulla ja esille panolla on iso merkitys tässä haasteessa.

No niin minähän päätin että nyt VIHDOIN teen niitä macaroonseja. Pakkaan ne kauniiseen itse tehtyyn kartonkirasiaan ja voila! hieno, suussasulava jälkiruoka on valmis. Ja päätin, että tällä kertaa teen niitä niin että onnistuvat. Teinkin niitä. Ja nyt totean, että ihan yliarvostettuja, turhaan mainostettuja koko macaroonsit. Sitä paitsi ihan hyviä saa kaupastakin. Jotta ei sitten macaroonseja tähän skabaan.

Teen jotain, jota osaan, jotain jota olen monta kertaa vienyt tuliaiseksi, ruokalahjaksi, tarjonnut jälkiruokana – juustojen kanssa, josta pidän itse enemmän kuin yltiömakeista jälkkäreistä. Sitä paitsi haastaja Kirsikka on tunnustautunut leipäfriikiksi, joten siksikin …

Tein viemiseksi leivän. Leipä on hyvä lahja, sen voi viedä tupaantuliaisiin (suolaa mukaan; leipää ja suolaa on kautta maailmansivu viety uuteen kotiin), sen voi viedä jouluna naapuriin (joululimpun ohje on täällä), leipä on hyvää aamiaisella, brunssilla, piknikillä ja illallispöydässä juustojen kanssa.

Toscanalainen juhlaleipä sopii vietäväksi melkein milloin vain. Lahjan kanssa viedään Toscanasta, Chiantista ostettu liina ja Chiantin viini. Ja kimpale hyvää italialaista juustoa. (kuvat suurenevat klikkaamalla)

Toscanalainen rusina-pähkinäleipä

3 dl vettä
35 g hiivaa
½ dl öljyä
1 rkl suolaa
1 dl rusinoita
75 g pähkinärouhetta
(tai kokonaisia kuorittuja pistaasipähkinöitä)
2 dl grahamjauhoja
1 dl ruisjauhoja
4 dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva haaleaan veteen.
Vatkaa mukaan öljy, suola, rusinat, pähkinärouhe ja graham- ja ruisjauhot.
Alusta taikina kimmoisaksi vehnäjauhoisilla. Anna kohota.
Leivo taikinasta kaksi pientä limppua ja kohota pellillä.
Voitele kohonnut leipä öljyllä ja paista ensin 250 asteessa noin 10 minuuttia,
ja sitten pudota lämpö 200 asteeseen.
Jatka paistamista vielä noin 25 – 35 minuuttia.

Lahja pakataan sellofaaniin ja asetellaan Pentikin leipälautaselle ja mukaan voiveitsi ja La Motte -voita. Voin suolaraidat näkyvät…

Voi, kuinka ihanan suolaista se on tämän makean leivän kanssa. Niin, eihän tämä ole ihan tavallinen jälkiruoka, eikä kovin makeaakaan, mutta lahja kuitenkin…

Ruoka ja viini Yliopistoelämää

Noitavainojen uhrien muistolle

Pyysivät muistomerkinjulkistamistilaisuuteen. Opiskelijat siis. On Humanistisen killan 45-vuotisjuhlaviikko, jonka ohjelmassa tänään oli vuorossa muistomerkinpaljastus. Olivat keksineet, jotta noitavainojen uhreilla ei ole Suomessa ainuttakaan laattaa, joten nyt olis sitten aika sellainen aikaansaada. Kaupungilta olivat kinunneet ”tontin” paikan (siinä se on Prisman ja Pörhön välissä) ja saaneet komean kiven laatan alustaksi. Meidän käytävältä professori julkistuspuhujaksi ja meille muutamalle ”kutsuvieraalle” taksi kampukselta kaupungin toiselle laidalle. Siellä sitten puolenpäivän jälkeen värjöttelimme kostean kylmässä ja kalseassa lokasäässä. Kylmä kuohuviini ei varsinaisesti ilahduttanut, mutta osoitti, jotta protokolla oli hallussa. Ei meitä ollut paikalla kuin parisenkymmentä, – opiskelijat kertoivat, etteivät monet olleet uskoneet eivätkä olleet ottaneet todesta, jotta sellainen oikeasti paljastettaisiin.

Limingantullin valinta paikaksi perustuu historiallisiin tosiasioihin; siellä on ainakin yksi noidan mestaus (ei niitä Suomessa poltettu) tehtykin. Mutta miksi juuri Ouluun tällainen laatta? No siksi kun sitä ei missään muualla Suomessa ole. On Oulussa tai tarkemmin ottaen Oulun seudulla 1600-luvulla kourallinen noitia (useimmat miehiä, Iissä yksi pariskuntakin, oliko meidän Hailuodon kaivauksilla löytämämme ”Justus Jäppinen” noita?) teloitettu, mutta Suomessa enimmät noitaoikeudenkäynnit on käyty ihan toisaalla (Ahvenanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla). Humanistien ajatuksena myös – tälläkin tavoin – muistuttaa suvaitsevaisuuden tärkeydestä, mielipiteen vapaudesta, yhtä lailla pyrkimyksenä ajojahtien ja ennakkoluulojen hälventäminen. Humanistien aatteellisuus on kovasti hiipunut ja keskustelun laineet laantuneet sen jälkeen kun killan toiminta 1980-luvun puolivälissä pääsi uuteen nousuun, mutta hienoa, että tällaisia tempauksia vielä – taas – järjestetään.

Kivessä kilven alla hienosti ”juonne”, elämän lanka?

Liki tunnin värjöttelyn jälkeen olimme umpijäässä palattuamme takaisin Linnanmaalle. Töiden jälkeenkin vielä kylmäsi, joten tein kuuman sopan. Aika hyvä soppa tulikin.

Savuporo-sulatejuustosoppa

Litra Buljonki-riistalihalientä kiehautetaan, sekaan paketillinen paloiteltuna Koskenlaskijaa (savuporo), sipulihakkelusta (1 -2) , pieni pala mökkireissulta jäänyttä lämminsavuporoa palasiksi ja sekaan. Pienen tovin kiehuttelua ja sitten juuri ennen tarjolle tuomista purkillinen raejuustoa keittoon.

Höyryävä keitto rieskan kanssa maistui. Pehtoorillekin – joka oli päivän puutarhatöissä ollut, kesän jälkiä siivoillut. Ei ollut kuulemma palellut. Mutta eipä ollut ollutkaan nappaskengissä kylmää kuohuviiniä jalkakäytävällä lipittämässä. 🙂

Ruoka ja viini

Syyspäivällinen ja karjalaiset tuulet

Päivän ykkösasia on ollut ruoka, ruoanlaitto ja syöminen.

Katkaravuilla ja kylmäsavulohella kuorrutettua grillattua lohta

(tulostettava versio reseptistä täällä)

600 g tuoretta merilohta
100 g kylmäsavulohta
100 g kuorittuja katkarapuja
1 suolakurkku
1 prk smetanaa
1 dl silputtua tilliä
1 dl silputtua ruohosipulia
2 rkl currya
ripaus caynnepippuria
mustapippuria
4 rkl parmesan-raastetta

Leikkaa lohifileestä neljä viipaletta (jätä nahka pois).
Pariloi lohet kuumalla teflonpannulla nopeasti molemmilta puolin. Mausta pippurilla.
Tee kuorrute: silppua kylmäsavulohi ja sekoita kaikki loput aineet keskenään.
Sivele kuorrute lohiviipaleiden päälle ja ripottele vielä pinnalle parmesaania.
Grillaa lohet uunissa grillivastuksilla noin 10 minuuttia 220-asteessa kunnes pinta on rapea.

Tämän kanssa maistui se ”Satavuotias hernevuoka”, jolla osallistuin elokuun ruokahaasteen, oikein hyvin. Herne ja lohi on ennenkin todettu hyväksi pariksi.

Jälkkäriksi oli uuniomppuja. Calvadouuniomenat on muutaman vuoden takaisella joulureseptisivullani (se resepti täällä, sivulla kolme). Tänään vähän oikaisin ja tein ne tämmöisenä. Ja maistuivatpa tällaisena oikaistunakin versiona.

Uuniomenat ja calvados-vaahto

4 hapokasta omenaa
100 g mantelimassaa

Calvadosvaahtoon

3 kananmunan keltuaista
¾ dl tomusokeria
1/2 dl calvadosia
2 dl kuohukermaa
Poista omenoista siemenkodat.
Leikkaa mantelimassasta tankoja,
jotka sopivat omenan koloihin.

Laita omenat uuniin (200 astetta, noin puoli tuntia).
Vaahdota keltuaiset ja sokeri. Lisää calvados.
Laita vaahto vesihauteeseen
(tai teflonkattilaan) ja vatkaa voimakkaasti
kunnes seos on sakeaa vaahtoa.
Jäähdytä vaahto.
Vatkaa kerma vaahdoksi. Yhdistä kermavaahto ja calvadosvaahto.
Tarjoa vaahto lämpimien omenoiden kanssa.

Eikö meillä ollut alkuruokaa? Toki! Tattikeittoa ja mätimousseleipiä. Se oli minusta paras osa koko sapuskasta. Tai parasta oli että oli ruoka”vieraita”.

Ja ruoanlaittovirettä on ollut. Eilen kokkaillessani pojalle ja pehtoorille tuli Novalta Mikko Kuustosen haastattelu. Mikko Kuustonen on hyvä tyyppi. Olen aina pitänyt hänestä, ajatuksistaan ja asenteistaan. Entäs Kuustosen musiikki? Ihan parasta. Tänään sitten kaivoin CD-kokoelmastani hänen musiikkiaan ruoanlaittomusiikiksi. Kaikki vanhat hyvät: Aurora, Jerusalem, Enkelit lentää sun uniin ja Hyvällä tuulella… Tämän viikonlopun tuulissa …

älä tule myrskyn päällä, älä sateella, älä liiioin tyynellä –
tuu hyvällä tuulella,
.. tule hyvällä tuulella. ..

______________________________________________

Tänään hyvän tuulen lisäksi räntäsadetta! Auts! Onneksi ehdin ennen sen alkua käydä lenkillä. Käväisin Linnanmaalla hakemassa muutaman tiedoston ja kopioimassa runonivaskan, jotta voin tehdä merkintöjä. Minä kun olen niin paatunut, uralleni uivahtanut, etten osaa arvostella mitään jollen saa kynä kädessä tehdä merkintöjä.

Tuomaroitavana on 33 Karjala-aiheista runoa. Olen raadin ”maallikkojäsen”, mikä helpottanee arviointiani. Arvelen saavani puntaroida runoja mutu-tuntumalla. Arvioida niitä tunteella enemmän kuin taidolla. Ja runoja lukiessani huomasin, että suhteeni, positioni asiaan, vaikuttaa ihan selvästi. Runot, joissa kuvataan evakkoon lähtöä tai lapsuutta Karjalassa eivät saa minua kommentoimaan isommasti, ei suuntaan, eikä toiseen, mutta runot, joissa kuulen, aistin toisen polven karjalaisen äänen, merkillisen kaipauksen jonnekin, jossa ei ole koskaan ollut, saavat jonkin kareliaanisen minussa liikahtamaan, saavat aikaan jonkinlaisen elämyksen. Tulee taas kerran kummallinen tunne siitä, että isieni (tarkkaan ottanen äitieni :)) maille, karjalaisten sukujuurteni maille haluaisin päästä, nähdä ne Koiviston rannat, Karjalan kunnaat. Haluaisin tuntea sukuni maiseman, nähdä edes sen mitä on jäljellä siitä, josta äitini evakkoon ja sotalapseksi lähti.