Ruoka ja viini – Sivu 117 – Tuulestatemmattua

Helmikuun ruokahaaste: Japani

Tammikuun ruokahaasteeseen osallistuminen jäi minulta väliin. Kisan voitti Katja Moments-blogista, joten hän sai asettaa helmikuun haasteen. Nyt en voi jättää vastaamatta: aiheena on Japani, jotakin japanilaistyylistä. Ja Katja vielä vinkkaa, että esteettisyys ei ole pahaksi. Japanilaisessa keittiössähän se on olennainen osa. Niinpä sitten oli yritettävä tehdä melkoisen värittömistä aineksista herkullista ja kauniisti esillepantua einettä.

Vanhan reseptin kaivoin esille, vähän vain muokkailin. Pähkinäkastike on japanilaisessa alkuperäisohjeessa (Helppoa ja hyvää Japanista) tehty grillattujen munakoisojen kastiksi, mutta se sopii myös grillatulle possunlihalle ja broilerille erinomaisesti. Tein siis munakoisoja mutta myös broileria, jotta perheen nuorimieskin saisi mieleistään sapuskaa, munakoisot kun eivät ole pojan ykkösherkku.

Grillattua munakoisoa ja pähkinäkastiketta

Jos haluat tehdä myös broileria laita se marinoitumaan mieleiseesi kastikkeeseen. Kuvan Chicken-marinadi on tarkoitukseen oikein hyvä. Puoli tuntia riittää marinointiajaksi. (kuvat suurenevat klikkaamalla)

Leikkaa munakoiso noin sentin viipaleiksi, ripottele pinnalle suolaa ja ”itketä” viipaleita puolisen tuntia. Kuivaa talouspaperilla. Sivele viipaleet rypsiöljyllä, myllystä mustapippuria ja vähän suolaa pinnalle ja sitten uuniin. Grillivastusten alle noin 8─10 minuutiksi.

Mittaa kattilaan
1½ dl vettä,
5 rkl sokeritonta maapähkinävoita,
2 murskattua valkosipulikynttä,
2 rkl soijaa,
1 rkl raastettua inkivääriä ja
vähän wasabia, wasabi-kastiketta tai cayennepippuria.

Kiehauta ja sekoita tasaiseksi.

Wokkaa broiler ja lisää lopuksi soijaa.

Munakoison ja broilerin sekä pähkinäkastikkeen lisäksi keitin villiriisiä ja sitten tein kurkku-retikkaraastetta.

Sitä varten tarvitset kokonaisen kurkun ja isohkon palasen retikkaa. Raasta ne molemmat, sekoita, ripottele ½─1 tl suolaa pinnalle. Valuta niitä jonkin aikaa lävikössä. Lisää joukkoon pari ruokalusikallista sitruunamehua.

Pinnalle laittelin vielä merilevää, jonka olin kiehauttanut ja maustanut soijalla. Enpä ollut aiemmin kyseiseen tuotteeseen tutustunut, mutta sehän olikin erinomaista ja sopi hyvin salaattiin. Ja laittelin sitä myös riisin joukkoon.

Raikas raaste ja merilevä sopivat täyteläisen ja pehmeän pähkinäkastikkeen kanssa samalle lautaselle jotensakin oivallisesti.

Lasillinen lämmintä sakea ei ollut sekään huono idea tämän kokonaisuuden keralle.

Juusto-viini-illan antia

Juuston ja viinin – ja hillojen – oivaltavasta ja onnistuneesta yhdistämisestä pidetty juusto-viini-ilta eilen oli aikas onnistunut. Meitä oli paikalla viisitoista maistelijaa: Oulun Slow Food -konviumin jäseniä ja meidän ”oman” viinikerhon puolikas. Illan asiantuntijana oli Oulun Stockan juustomestari, jolla on sana ja tietämys hallinnassa.

Juustot olivat (vas. ylh.) Juustoportin vuohenmaito Gruyere (6 kk), ranskalainen Saint Agur, edelleen ranskalainen Brebirousseu d´Argental (oranssi kitti), sveitsiläinen luolakypsytetty lehmänmaidosta tehty Gruyere (10 kk) ja suomalainen uutuus Kolatun Valma valkohomejuusto. Kaikista pidettiin, mutta tuo Valma sai ehdottomasti eniten myhäileviä kommentteja, Valma loppui, – kaikkia muita juustoja jäi kotipaketteihin asti. Valman pehmeä kitti oli ainutlaatuista ja juuston rakenne pehmeä, muttei lötky. Pähkinäisiä sävyjä. Sopi yhtä lailla puolikuivalle kuin puolimakealle valkoviinille ja punaviinille. Suuremmoista sanoisin.

Juustomestari oli valinnut meille viinitkin: Pfaffenheimin Pinot Gris 2008 (Alsace, jota meillä on nautittu vuosikausia ja muillekin suositeltu, joten se ei aiheuttanut mitään riemunkiljahduksia. Monelle maistelijalle olil yllätys kuinka hyvin puolimakea (Baron Heyl Estate Riesling sopi näiden juustojen kanssa. Semminkin jos pieni nokare hilloa (viikuna tai kirsikka-lakritsi, hmmm) oli vielä sitomassa makuja. Minä pidin eniten argentiinalaisesta Kaiken-viinistä. Malbec-rypäleestä tehdyssä on kirsikkainen, jopa vähän lakritsainen maku. Se on hyvää. Viikunahillo ja Gruyre muodostivat viinin kanssa kolmiyhteyden, jota voi suositella kokeiltavaksi.

Vallan makoisaa ja mukavaa ja opettavaista oli.

Ja ruokajuhla jatkuu… Tänään sentään duunissa (pieni luopuminen?), mutta huomenna lähdemme Kuusamoon. Ruokakirjeenvaihtajanne yrittää ehtiä kaiken välissä raportoida, miltä karhu maistuu, miltä Koillismaan luonto helmikuussa näyttää, onko kuusamolaisia Runebergin torttuja olemassa ja mikä lauantain brunssipöydässä oli parasta. Ja miten OMGD-jäsenyyteni vahvistaminen installointitilaisuudessa sujuu…

Kolumni Ruoka ja viini

Rex-kakku ja muita vanhoja kakkuja

Kakkupäivä tänään. Kalevan kolumnini aiheena Unohdetut kakut.

Juttu alla.

Ja yhden noista unohdetuista juuri teinkin. Reseptit täällä.

Huomenna on anopin kasikymppiset, joten pari kakkua tässä teon alla.

Unohdetut kakut

Aleksanterin leivokset ja sen seitsemän sortin pikkuleipävadit kuuluivat 1900-luvun alun Suomessa vain juhliin ja varakkaiden kotien kutsuille. Niin kaupunkilaiskodeissa kuin maallakin leivottiin nisua ja joskus piimäkakku tai vaikka kahvikakku. Valikoima ei ollut kovin suuri, mutta vähitellen kotien kakkureseptiikkaan tuli uutuuksia.

Yksi ensimmäisistä oli Tipsy-kakku (engl ´hiprakassa oleva kakku´). Englantilais-irlantilainen sokerikakku kostutetaan alkoholilla (esim. portviini) tai appelsiinimehulla ja kakun pinnalle levitetään paksua vaniljakreemiä, johon pistellään manteleita pystyyn. Tipsy-kakun resepti on monissa vanhoissa suomalaisissa keittokirjoissa, sen sijaan toinen vanha, nyttemmin harvoin mainittu, harvoin maistettu kakku on Rex-kakku (tai margareetankakku), joka tuli suomalaisiin keittokirjoihin ja koteihin vasta 1950-luvulla.

Alun perin ruotsalainen kakku sai nimensä nelikulmaisista Rex-kekseistä, joita kerrostetaan vuokaan kookosrasvasta, munista, suklaasta (tai kaakaojauheesta) ja sokerista tehdyn täytteen kanssa. Kakkua ei paisteta, mikä oli yksi peruste pitää kakkua modernina, uudentyylin kakkuna. Moni muistaa sitä tarjotun erityisesti joulunajan kahvipöydässä. Rex-kakku tunnettiin myös radiokakku-nimellä: suorakaiteen malliseen vuokaan hyydytetty suklainen keksikakku kun monien mielestä muistutti 50-luvun kodeissa ollutta ASA-radiota.

Kolmas unohdettu kakku on puhelinkakku, jonka resepti oli jo 1900-luvun alun keittokirjoissa. On esitetty, että nimi olisi tullut siitä, että sentraalisantrat olisivat tätä mieluusti tauoillaan nauttineet, mutta mitä ilmeisimmin nimi johtuu kakun nopeasta valmistumisesta: sen ehtii yhden puhelinsoiton aikana tehdä. Puhelinkakku on sokerikakku, johon käytetään tavallisten ainesten lisäksi kermaa ja sitruunankuorta.

Sitruunaa laitetaan myös 1970-luvulla kakkujen listalla korkealle nousseeseen Ihannekakkuun. Ihannekakussa on olennaista kiehuvan veden käyttö ja keveys.

Kakkujen reseptit löydät täältä.

__________________________

Värkkäsin kokonaisen erillisen www-sivun noista kakuista.

http://www.satokangas.fi/Unohdetut kakut

Onko näistä muistoja? Onko muita unohdettuja, aikanaan suosittuja kakkuja?

Ruoka ja viini

Aika levollista… :)

Lussakkaa lauantaita yritellyt viettää.. Ei ihan turha yritys.

Nyt kun olen menossa kohti jokavuotista paastoviikkoani, oli aika blineille. Meillä oli feikkiblinejä (tiistaina tietänette, mitä tarkoitan) jo viime viikolla, mutta nyt oli aika oikeille. Eilen ehtoolla piti tehdä taikina ässehtimään, mutta – – . (Netti)Keittokirjassani (LappItalia) on parikin reseptiä, mutta kun se parempi taikina eilen jäi tekemättä (pitäisi tehdä valmiiksi, yön yli jne.) niin päätinkin tänään kokeilla Myllyn paras tattarijauhopaketissa olevaa resehtiä. Vähän sitä muokkailin, ja tämmöisellä sitten meille kolmelle ison pinon blinejä paistelin. Ja paistelin kaasulla. On vaikea ymmärtää, miten koskaan on tultu toimeen ilman kaasuliettä! 🙂

Bliniresepti (blinit jugurttipohjaan)

Se pienempi purkki (500 g) turkkilaista jugurttia
30 g hiivaa
3 dl tattarijauhoja
1 tl sokeria
2 dl kuumaa maitoa
2 tl suolaa
2 rkl voisulaa
1 keltuainen
2 valkuaista

Lämmitä jugurtti kädenlämpöiseksi, liuota siihen hiiva ja sekoita joukkoon tattarijauhot ja sokeri. Anna taikinan kohota parisen tuntia huoneenlämmössä tai pidempäänkin viileämmässä (jääkaapissa).

Sekoita ennen paistamista taikinaan kiehuva maito, suola, voisula, keltuainen ja viimeisenä vaahdoksi vatkatut valkuaiset. Paista taikinasta blinipannulla suolattomassa voissa miedolla lämmöllä paksuhkoja blinejä.

Tarjolle siianmätiä, sipulisilppua ja vatkattua smetanaa.

Olivatpas hyviä. Eivät liian rasvaisia, olivat kuohkeita ja makoisia. Juniori pitää sipuli-smetana-mäti -jutuista yleensäkin (on sisarensa kanssa ostanut minulle jo vuosia sitten joululahjaksi paljon käytetyn astian niitä varten ja kortissa luki ”Voisit paistaa blinejä”) ja niinhän me kolmisin saimme kaikki kulumaan.

Ulkoilua, tänään taas lenkki kaupungilla, näyteikkunaostoksilla … jotka johtivat ostoksiinkin.

Pehtoori on jo toissaviikonloppuna vihjaissut, että voisin jouluvalon ottaa takkahuoneen pöydältä, mutta olen jyrkästi kieltäytynyt. Pimeää on vielä, ja varsinkin öisin kulkiessani unettomana on mukava kun on joku valo palamassa. Niinpä tänään Spazion ikkunan ohi mennessäni tajusin, mitä takkahuoneemme ehdottomasti vaatii, – jos kerran joulukynttelikkö on jo pois pakattava! Se vaatii Lotuksen!

Pöytälamppu on kuin tehty takkahuoneen pikkupöydälle…

Sen valoon lähden nyt. 🙂

Ja aloitan kutomaan uusilla langoilla, sellaisia liukuvärilankoja… Nekin tarttuivat mukaan kaupunkilenkillä… Pipo, jonka tässä joulun jälkeen olen kutonut, on niin iso, että mahdumme vaikka koko perhe sen suojaan. Teltta? No ei ainakaan ole liian tiukka pipo. Heh.

Niitä näitä Ruoka ja viini

Jouluhäslinkiä

Sain tänään ystävältäni sähköpostin, jossa hän kiitteli joulukorttiKUORESTA. Ja tekstiviestin toiselta yhteistyökumppanilta/ystävältä, joka kiitteli KOLMESTA joulukortista, – joista oikeastaan vain yksi oli ”ylimääräinen”. Hänelle kuuluikin lähteä oppiaineemme kortti töistä ja toinen minulta henk.koht. mutta että kolme! Ja ystävä perheineen, joka sai vain kuoren, olisi oikeastaan ansainnut ainakin kolme korttia.

Ja sitten paistoin neljä joululimppua jotensakin tummanpuhuviksi. Olin tehnyt taikinan kun sisareni tuli käymään, ja siinä dataillessamme ja höpötellessämme leivoin limput ja pistin uuniin, jotta voisin hänelle lämpimäisen antaa kotiin lähtiessään. Oli lämpimäisiä. En antanut. Mutta datailu onnistui. Nyt on systerinkin blogissa lumisadetta. 🙂 Ja projektisuunnitelmankin virittelimme… Hih!

Sitten tein valkosuklaa-riisikakun vietäväksi huomenna Jäälin mummulaan. Sikäli kätevä kakku, että sitä ei paisteta, en siis voinut sählätä sitäkin. Ohje on Maku-lehden joulunjälkiruokakilpailun voittajareseptin mukaan.

http://www.maku.fi/resepti/riisi-valkosuklaakakku (kuva lehden sivulta) Vielä ei voi tietää miltä maistui.

Muutamia joulujuttuja ehdin vielä kaupungista hakea. Ja ostin itselleni joululahjan. Uuden parfyymin. Syksyn kestänyt vanhojen tuoksujen loppuunkulutus sai nyt riittää. Halusin uuden tuoksun. Laura Biagiottin Mistero di Roma … Ihanaa… Kuinka olenkaan kaivannut jotain uutta, ihanaa tuoksua.

Jouluruukun reseptin lupasin. Söimme sitä tänäänkin. .. ja vielä jäi mökille välipäiviksi (K & M tiedoksi vain :)) . Se on ihanan yrttistä ja juustoista. Makeaa juuresvuokaa. Lyhyellä vegetaristikaudellani tein tätä itselleni aina jouluksi ja sen jälkeenkin. Siinä on siis muistojakin. Ja tällaisena pakkaspäivänä se maistuu lohdulliselle.

Jouluruukku

1/2 kg porkkanoita
1/2 kg lanttua
200 g mukula/juuriselleriä
2 isoa sipulia
1/2 rkl suolaa
2 tl timjamia
1 tl salviaa
1 tl rosmariinia
1/2 tl mustapippuria
2 dl kuohukermaa
1 rkl vehnäjauhoja
150 g raastettua mustaleimaista emmentalia

Leikkaa kuoritut kasvikset ohuiksi viipaleiksi.
Sekoita mausteet keskenään. Kaada kerma kattilaan ja vatkaa joukkoon jauho.
Kuumenna sekoittaen. Lisää juustoraaste ja sekoita, jotta juusto sulaa.
Laita kasvisviipaleita, mausteseosta ja kastiketta kerroksittain voideltuun uunivuokaan.
Levitä päällimmäiseksi hieman kastiketta.
Peitä vuoka alumiinifoliolla ja kypsennä 175 asteessa reilut kaksi tuntia.
Poista folio kypsentämisen loppupuolella, että ruoan pinta ruskistuu.

_________________________________________________________________________________

Nyt lähden kattamaan Festaan pöydän aattoa varten. Tänä vuonna valkoisella on hopean väriä …

Minullako joulustressi? Höpö, höpö. Joululoma minulla on! 🙂

__________________________________________________

Joulukalenterikuva n:o 22

Hangasojan Petteri

Ruoka ja viini Ruokahaaste

Joulukuun ruokahaaste: tyrni

Joulukuun ruokahaasteen asettanut Elina kertoi olevansa tyrnireseptien tarpeessa, joten haasteessa ei ollut muuta sääntöä kuin, että raaka-aineena on käytettävä tyrniä.

Naisten messuilta siis lähti pullo Oulujoen tyrnimehua kotiin ja sitten miettimään, mitähän tekis? Jääkaapissa ollut iso vuohenjuusto-pötkö tuntui olevan sopiva pari tyrnille. Ja jälkiruokaa niistä sitten päätin tehdä. Tässä tulos.

Paistettu vuohenjuusto tyrnikastikkeella

2 dl tyrnimehua
1 dl vettä
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria (tai vaniljatanko)
1–2 rkl Maizena-suurustetta
mintunlehtiä

Kiehauta mehu, vesi ja sokerit. Vispaa kiehuvaan nesteeseen suuruste. Jäähdytä kastike.

Leikkaa vuohenjuustosta kaksi noin sentin paksuista viipaletta jokaiselle ruokailijalle. Paista viipaleet voinokareessa teflon-pannussa molemmin puolin.

Tee kylmästä kastikkeesta lautaselle peili, ja asettele kuumat, rapeaksi paistetut juustoviipaleet päälle. Mintunlehdet sopivat paitsi koriseeksi, myös maun puolesta annokseen hyvin.

Jollei pidä vuohenjuuston mausta, tämän voi tehdä vallan mainiosti myös briestä. Tulee lempeämmän makuista.

(kuva suurenee klikkaamalla)

Tämä yllätti sekä itseni että perheen: hurjan hyväähän tästä tulikin!

Kylmä ja kuuma, suolainen ja makea — mukavasti vastakohdat täydentävät toisiaan.

Laittelin tämänkin reseptin sitten myös joulusivulleni:

siellä on paljon joulureseptejä ja ehdotuksia viinivalinnoiksikin.

Piipahdappa sielläkin: JOULURESEPTEJÄ

Joulusivun myötä toivottelen

makoisaa joulunodotusta ja herkullista joulua

ruokahaasteporukalle ja Elinalle erityiskiitos

uuden ruoka-aineksen äärelle herättämisestä.

Ruoka ja viini

Jouluresepti-sivu valmis, olkaapas hyvä!

Vihdoinkin perinteinen joulureseptisivuni on valmiina. Siellä on monta simppeliä reseptiä joulunajan ruokapöytään …

Ja kuvia, – muutama otos, joihin olen ihan tyytyväinenkin. Mutta edelleen tuo ruokakuvaaminen on minulle sikäli ongelmallista, että kun pitäisi yhtäaikaa tehdä se ruoka, kuvata se hetimiten ja sitten kuumana vielä tarjota syötäväksikin. En todellakaan tee koe-eriä vain kuvattavaksi, vaan yleensä perhe istuu jo pöydässä ja ilmoittaa, että ”hyvä siitä kuvasta tuli, tuo jo ruoka pöytään”. No mutta tästä huolimatta … käykäähän kurkkaamassa.

Joulusivulle: http://www.satokangas.fi/Keittio/Joulu_2010/index.html

Resepteistä on myös printattava reseptivihko olemassa. Vuosien varrella kokoamistani sivuista tulisi hyvinkin jo pieni jouluruokakirja, – josko ensi vuonna sellaisen puuhastelisi. Niinpä otankin tässä vaiheessa mieluusti palautetta vastaan: yhtä lailla kuvista, resepteistä kuin kaikesta muustakin … Mikä toimi, mikä ei (sähköposti: tuulestatemmattu (at) gmail.com tai sitten suoraan face-to-face tai kommentteihin). Toivottelen joka tapauksessa makoisaa joulunodotusta.

* * *

Pehtoori on pohjoisessa. Minullekin sopisi kaamos mökillä, – toisaalta kiva olla illat yksikseen kotona.

________________________________________________________________________________________

Joulukalenterikuva n:o 8

Pohjoisessa kaamos

Ruoka ja viini Ruokahaaste

Marraskuun ruokahaaste: suolaista ja makeaa

Nyt on joutilasta aikaa postailla osallistuminen marraskuun ruokahaasteeseen. Aiheena on ”Suolaista ja makeaa”. Noora, joka porkkanapiirakallaan voitti lokakuun haasteen, toteaa omassa haasteessaan, ”tarkoituksena ei ole kuitenkaan valmistaa nyt sekä suolaista että makeaa syötävää vaan nimenomaan yhdistää nämä maut yhteen ja samaan ruokaan/leivonnaiseen/muuhun syötävään.”

Ensimmäiseksi ajattelin tehdä meksikolaista lihapataa, johon tulee tummaa suklaata, mutta vähän sen kaltaisella oli jo haasteeseen vastattu, joten päätin sittenkin leipoa päärynä-sinihomejuustopiirakan (sen resepti on netttikeittokirjassani, siis täällä), mutta seuraavaksi innostuin kehittelemään jotain uutta. Jotain joka sopisi tähän aikaan vuodesta erityisen hyvin. Siis aurajuusto ja piparit neljällä tavalla!

Näistä se lähtee! Ja näistähän lähtikin aika monenlaista herkkua. Yhdestä mausta moneen malliin…

Variaatioita sinihomejuusto-pipari -teemasta

Ainekset

1 pussi Aura-murua
10 – 15 piparkakkua murskattuna
2 päärynää
3,3 dl:n purkki kuohukermaa
(2 liivatelehteä)
koristeluun: karpaloita, tähtianiksia, lumikiteitä, pipareita

Kuori ja pilko päärynät pieneksi. Vaahdota kerma. Laita piparit muovipussiin ja murskaa ne. Yhdistä kaikki ainekset. Jos teet hyytelöversion liota kaksi liivatelehteä kylmässä vedessä, liota kiehuvaan vesitilkkaan, jäähdytä vähän ja sekoita massaan.

Sitten voit valita, haluatko tarjoilla herkun piparien päällä, sormin naposteltavina, vaikkapa glögin kanssa. Vai kenties jälkiruoka-astioista/laseista koristeltuna tähtianiksilla. Tai ehkä hyydytettynä kakkuna. Portviini toimii tämän suola-makea-herkun kanssa erityisen hyvin. Ja piparimurupedille kumotut jäädykkeetkin maistuvat, kunhan malttaa antaa niiden vähän sulaa. (kuvat suurenevat klikkaamalla)

Glögin kera

Jälkiruoka-annoksina

Joulupöytään jälkiruoaksi …

tai ehkä sittenkin jäädykkeenä piparipedillä.

Lappi Ravintolat

Harrastellen

Aamupäivän työrupeaman jälkeen ulos. Edelleen muutama aste pakkasta. Alhaalla ei huomannutkaan kuinka pilvistä on, mutta tunturiin noustessa katosivat värit ja näkyvyys.

T:n & J:n kanssa sinne Huipulle kiivettin (pehtoori ladulla). Tietä pitkin mentävä, Suomen pisintä pulkkamäkeä tultiin kävellen alas kun ei ollut hoksittu ahkioita ottaa mukaan.

Otin kymmeniä kuvia, pihapiirissä myös. Josko tänäkin vuonna ehtisin/viitsisin joulusivuston tehdä. Nyt jo vanhoilla joulureseptisivullani (klik, klik) on kymmeniä kävijöitä päivittäin.

Tänään en teekään ruokaa. Menemme kylille syömään, sillä täällä on mittava ruokatapahtuma. Se olikin yksi iso syy tulla juuri tänä viikonloppuna tänne. Lapin keittiömestareiden vuosittaisessa yhteiskoitoksessa ovat myös Paistinkääntäjät vieraana, joten käädyt on mukana. Oululaisia rotissööreja on täällä muitakin maisemissa. Alla huikea ruokalista. Kerron huomenna mikä maistui; jos tuon kaiken jaksamme maistella…

Tunturihotellin sivulta:
”Lapin keittiömestarit esittelevät osaamistaan ja ammattitaitoaan jo 19. kerran herkkupöytätapahtumassa Saariselällä lauantaina 13.11.2010. Lapin Keittiömestareiden ja Saariselän Tunturihotellin yhdessä toteuttamasta isäinpäivän viikonlopun herkkupöytätapahtumasta Saariselän ensilumilla on tullut legendaarinen ja odotettu vuosittainen ruokatapahtuma. Pöytä antimineen kokoaa vuosittain yhteen n. 650 ruokavierasta.”

Lapin Keittiömestareiden 19. Herkkupöytä 2010

Äyriäiset Ja Mädit:
Kirjolohen Mätiä
Siian mätiä
Ostereita
Taskurapupaté, Appelsiini-Greippihilloke
Sammakonreisiä, Aioli
Kuorrutettua Sinisimpukkaa Kuoressa
Rapu-Mansikkahyytelö, Balsamico-Kristalli

Kylmät Kalat:
Paistettua Kiiskifileetä, Sitruunamarinoitua Porkkanaa
Limemarinoitua Piikkikampelaa, Limekastike
Tatti-Lohirulla, Papaija-Ananassalaatti
Ahven-Rosepippuritimbaali, Ruiscripsit
Taikinoitu Muikkupaté, Muikunmätikastiketta

Kylmät Lihat:
Kotasavustettua Hevosta, Pihlajanmarjahyytelö
Poron Kateenkorvaa, Kivitatti-Keltajuuriterriini
Hirvivoileipäkakkua, Punasipuli-Karpalohilloke
Ylikypsää Merilapin Karitsan Entrécôtea, Minttu Tzatsiki

Kylmät Linnut:
Kevyesti Savustettua Fasaanin Rintafileetä, Viinirypälekompotti
Ankanmaksa Canapé, Rosmariiniöljy

Lämmin:
Villisianfileetä, Madeira-Korvasienikastike
Rautumedaljonki, Yrttikastike
Pernodliekitettyjä Scampinpyrstöjä, Yrttikastike
Perunakakku, Raita-, Keltajuuri, Porkkana, Nauris

Juustot:
Valio Hienoin Mustaleima (18kk), Tummaa Suklaata
Valio Ritari (10 Kk), Vadelma-Vaniljahilloke
Valio Aura Gold (3 Kk), Mustaviinimarja-Inkiväärihilloke

Leivät:
Sämpylöitä
Talon Leipää Kreikan- ja 7-Viljan Taikinoista
Lapin Rieskaa
Maalaisreikäleipää

Jälkiruoka:
Karpalovispipuuroa, Vanilja-Limevaahtoa, Cookies-keksejä, Vadelmakristallia
Appelsiini-Mantelitorttua Kirsikkahillolla ja Kermavaahdolla
Täytettyjä Tuulihattuja
Passion-Suklaakakkua
Tyrnitartaletti
Sitruuna-Basilika Praliineja
Pernod Marinoituja Hedelmiä

Jäätelöt:
Pistaasijäätelö
Tiramisujäätelö
Limesorbetti

Kahvi:
Espresso Originale
Brazil

Ruoka ja viini Ruokahaaste

Lokakuun ruokahaaste: lahjaleipä

Lokakuun ruokahaasteena oli tehdä ruokalahja. Hyvä haaste, minusta on mukava viedä ja saada ruokalahjoja. Haaste kuuluu näin:

Niinpä haastan teidät kaikki tekemään lahjaruokaa – – idea on siis tehdä jotain makeaa ja suussa sulavaa, jonka voisit viedä ruokalahjaksi vaikkapa parhaalle ystävällesi. Ja koska kyse on lahjasta, veikkaanpa että ulkoasulla ja esille panolla on iso merkitys tässä haasteessa.

No niin minähän päätin että nyt VIHDOIN teen niitä macaroonseja. Pakkaan ne kauniiseen itse tehtyyn kartonkirasiaan ja voila! hieno, suussasulava jälkiruoka on valmis. Ja päätin, että tällä kertaa teen niitä niin että onnistuvat. Teinkin niitä. Ja nyt totean, että ihan yliarvostettuja, turhaan mainostettuja koko macaroonsit. Sitä paitsi ihan hyviä saa kaupastakin. Jotta ei sitten macaroonseja tähän skabaan.

Teen jotain, jota osaan, jotain jota olen monta kertaa vienyt tuliaiseksi, ruokalahjaksi, tarjonnut jälkiruokana – juustojen kanssa, josta pidän itse enemmän kuin yltiömakeista jälkkäreistä. Sitä paitsi haastaja Kirsikka on tunnustautunut leipäfriikiksi, joten siksikin …

Tein viemiseksi leivän. Leipä on hyvä lahja, sen voi viedä tupaantuliaisiin (suolaa mukaan; leipää ja suolaa on kautta maailmansivu viety uuteen kotiin), sen voi viedä jouluna naapuriin (joululimpun ohje on täällä), leipä on hyvää aamiaisella, brunssilla, piknikillä ja illallispöydässä juustojen kanssa.

Toscanalainen juhlaleipä sopii vietäväksi melkein milloin vain. Lahjan kanssa viedään Toscanasta, Chiantista ostettu liina ja Chiantin viini. Ja kimpale hyvää italialaista juustoa. (kuvat suurenevat klikkaamalla)

Toscanalainen rusina-pähkinäleipä

3 dl vettä
35 g hiivaa
½ dl öljyä
1 rkl suolaa
1 dl rusinoita
75 g pähkinärouhetta
(tai kokonaisia kuorittuja pistaasipähkinöitä)
2 dl grahamjauhoja
1 dl ruisjauhoja
4 dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva haaleaan veteen.
Vatkaa mukaan öljy, suola, rusinat, pähkinärouhe ja graham- ja ruisjauhot.
Alusta taikina kimmoisaksi vehnäjauhoisilla. Anna kohota.
Leivo taikinasta kaksi pientä limppua ja kohota pellillä.
Voitele kohonnut leipä öljyllä ja paista ensin 250 asteessa noin 10 minuuttia,
ja sitten pudota lämpö 200 asteeseen.
Jatka paistamista vielä noin 25 – 35 minuuttia.

Lahja pakataan sellofaaniin ja asetellaan Pentikin leipälautaselle ja mukaan voiveitsi ja La Motte -voita. Voin suolaraidat näkyvät…

Voi, kuinka ihanan suolaista se on tämän makean leivän kanssa. Niin, eihän tämä ole ihan tavallinen jälkiruoka, eikä kovin makeaakaan, mutta lahja kuitenkin…