Ruoka ja viini – Sivu 103 – Tuulestatemmattua

Suosituksia

Selatessani kuva-arkistoja, samalla miettiessäni tämän päivän postauksen aihetta, silmiin sattui monia kuvia, jotka olen ottanut ajatuksella ”laitan tästä joskus blogiin”. Ja tässä näiden kuvien saattelemana kaikenmoisia suosituksia.

Pari, kolme viikkoa sitten törmäsin Festan jääkaapissa limoncello-pulloon, joka on ylivuotista. Viime kevään omatekoisesta, ei sentään ”kotikeittoisesta” sitruunaliköörisatsista on jäänyt yksi pullollinen, mitä ei todellakaan yleensä tapahdu, vaan kesäisin ne muutamat pullolliset nautitaan pois, tarjotaan vieraille, käytetään kakuissa tai jälkkäreissä.

Viime kesän kaikki isommat kestit menivät niin Meksiko-henkisesti, että italialainen limoncello on jäänyt jemmaan. Ja jos se on yleensä erinomaista jo muutaman kuukauden makuuntumisen jälkeen, niin nyt se on kyllä ihan erinomaisen, ylivertaisen oivallista. Siis on aika tehdä omatekoinen sitruunalikööri kesän helteisiä juhlia varten.

OHJE ON TÄÄLLÄ

hillat

Toinen vanha suositukseni on sekin omatekoinen kehitelmä: hillamisu.

Siitä olen puhunut täällä useinkin, ja nyt sen tekee ajankohtaiseksi se, että Radio Novalla oli helmikuussa sellainen ”Etsitään nonnaa” -kilpailu. Vappu Pimiä kehotti lähettämään italialaisia reseptejä ja osallistumaan niillä kilpailuun. Tuota skabaa varten värkkäsin yhtenä viikonloppuna oikein erillisen www-sivun.

No kisamenestystä ei tullut, mutta kun tästä kovastikin tykätystä ohjeesta olen nyt oman sivunkin tehnyt, niin linkitän sinne. Suosittelen, jos pidät hilloista (lakoista) niin pidät varmasti tästäkin: http://www.satokangas.fi/Keittio/Hillamisu.html Tai jos et pidä, niin ei voi mitään. 😉

Sitten kuvieni joukossa oli tällainen pahvitölkkiviinin kuva. Eräisiin juhliin jouduin valitsemaan tömppöviiniä ja tällaisen sitten – poikkeuksellisesti, meillä kun noita ”lootia” ei yleensä harrasteta – hankimme kotiinkin. Ja se on kyllä tavattoman hyvä, lempeä, silti ryhdikäs punaviini. Tätä ei saa pulloissa. Mutta jos tarvitset ”yleispunaviinin” pahvipaketisssa niin muista tämä.

Sitten yksi soppa. Tämäkin on ollut täällä aiemmin, mutta kun on niin hyvä aasialainen, kevyehkö, nopea, helppo hyvä nuudeli-kana-keitto ja kun sitä vastikään tein ja oikein kuvan arkipöperöstä olen ottanut, niin suosittelenpa taas. Sen ohje on täällä: kana-kookosmaito-nuudelikeitto

Luvan kanssa tähän loppuun liitän yhden ruokaohjeen, jonka sain tänään sähköpostiini seuraavin saatesanoin

Pullet pork on entisen missin sanomana sou laast seeson.. Joten eiköhän tehdä Pullet beef:fiä. Vaatii pitkästi aikaa, mutta ei niinkään työtä. Ja aina kun tehdään ruokaa hitaasti, muistakaa varata jotain hyvää ruuanlaittoruokaa.

Nyhtöpossu eli pullet pork on tosiaan ollut viimeisen vuoden ihan hurja hitti blogeissa ja lautasilla. Nyt tämän ”nyhtönaudan” ohje on samoilla linjoilla. En ole vielä testannut, mutta ohje alla.

Kukako minulle tämän ohjeen postitti? Paistinkääntäjä-ystäväni Antti on Viskaalin kaupan myymäläpäällikkö ja hän näitä ohjeita suunnilleen kerran kuussa postittelee. Ihan mukava reseptejä Antti on posteillut. Ja hän sanoi, että saan mainostaa hänen postituslistaansa täällä Temmatussakin. Siis jos haluat reseptipostilistalle, laita sähköposti osoitteeseen antti.pirttikoski at viskaalin.fi ja kerro liittyväsi listalle niin homma on sillä selvä.

Pullet beef

n. 1 kg naudan etuselkää
2 sipulia
2 porkkanaa
karkeaa merisuolaa
mustapippuria
vettä
aikaa riittävästi

Hiero etuselän pintaan reilusti merisuolaa ja kääri liha tiukkaan pakettiin tuorekelmulla. Anna lihan olla huoneen lämmössä n. kaksi tuntia. Pyyhi suola pois ja ruskista liha kevyesti joka puolelta. Ripsauta pinnalle pippuria maun mukaan. Laita liha vuokaan ja lisää vettä n. kolmasosaan lihan korkeudesta. Liha uuniin n. 115 asteeseen reiluksi tunniksi. Ja lisää paloiteltu sipuli ja porkkana. Jatka paistamista vielä n. 5-6 tuntia.

Maustekastike

1 dl siirappia
1 dl sokeria
½ dl punaviinietikkaa
½ dl soijakastiketta
1 chili, pieneksi silputtuna
3 valkosipulin kynttä murskattuna
1 dl tomaattisosetta
1 dl vettä (tai paistolientä lihan viereltä)
suolaa

Lihan paistuessa keitä kastike valmiiksi. Pilko chili ja valkosipuli ja laita kaikki aineet suolaa lukuunottamatta kattilaan. Keitä miedolla lämmöllä n. tunti ja tarkista suola. Kun otat lihan pois uunista, niin nosta liha puhtaaseen astiaan ja kaada kastike päälle ja anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Mökkipavlova ja shoppailuja lomareissulla :)

Käsittämättömän lämmin. Olisi ehkä kannattanut sittenkin mennä mäkeen, eikä hiihtämään. Minun ”automaattivoitelemattomat” tai pitopohjasukset tai voiteluvapaat tai whatever sukset ovatkaan, eivät olleet ihan parhaimmillaan reilusti plussakelillä. Noh olipahan vastusta – vastusta alamäessä ja myötätuulessakin. Noh, ei ihan sentään, mutta ei kyllä ollut mikään lentävä kelikään. Harvoin minulla on hiki, mutta tänään pari tuntisen hiihtolenkin jälkeen oli!

Auringossa + 15 C.

Mökkielämään on tänään kuulunut hyvää ruokaa: tryffelipastaa ja mökkipavlova. Ensimmäinen purkki (neljännes siitä) Laitilan uustuotetta ”tölklkivalkuaisia” tuli testattua pavlovaan. http://www.laitilankanatarha.fi/tuotteet/proegg-valkuainen Pavlovassa oli pieniä mökkivirityksiä: kenellä on mökillä ekstempore maizenaa ja valkoviinietikkaa?! No ei minulla ainakaan. Ajattelin että nou hätä, käytän kastikesuurustetta ja sitruunaa. No eiväthän ne ihan moitteetta toimineet korvikkeina, mutta valkuaiset vispautuivat erinomaisesti, tuli kiiltävä marenkimassa. Eikä maussa ollut vikaa. Leikkaamista ei voi väittää rapsakaksi. Mutta no problem – kehitellään. Uskon että tuo tuote tulee olemaan keittiössäni usein.

Marenkipohjan päälle levittelin sitruunarahkaa viriteltynä kermalla ja likööritilkalla. Ja sitten sitä pistaasihunajaa jota koko viikon on käytetty milloin missäkin yhteydessä.

Tämän viikon muutamista muistakin ruokajutuista voisin mainita. Parina päivänä alkuruokana olen tarjonnut poronvasanmaksaa ja (Pentikin) Karpalokonjakkihyytelöä. Vaikuttaa ja maistuu ihan gourmetilta, ja on tavattoman edullista. Eikä vaadi keittiössä puuhastelua.

Maanantaisella Ivalon reissulla törmäsimme S-amarketissa venäläisten ruokien hyllyyn: eipä sellaista ennen ole täällä päin nähty. Edullista ja vähän erikoista oli tarjolla. Majoneesia ja makrillia useampaakin merkkiä. Ja hapankaalta – yllättikö ketään? Kertoo siitä että venäläisiä turisteja ja mökkiläisiä on täällä nykyisin jo paljon.

Pari euroa maksava granaattiomenakastikepullo oli ostettava. Maistelimme broilerin ja lehtipihvin kanssa: ei ollenkaan huonoa. Päinvastoin, vähän kuin balsamicon ja (herukka)hyytelön välimuoto. Toinen uutuus, jota ei suinkaan ostettu S-marketista, vaan kukkakaupasta oli ruususuola. Ruohonjuuren sivuilla siitä lukee näin: ”Hienojakoinen, ruusunpunainen kristallisuola on terveellinen valinta! Ruususuola-kristallisuola louhitaan käsin Bolivian vuoristosta. Ensimmäisen luokan tasalaatuiset Ruususuolakimpaleet valikoidaan huolella ja työstetään käsityönä ja pilkotaan pienemmiksi, lopuksi huuhdotaan ja jauhetaan. Nimi Ruususuola, tulee punertavasta väristä, joka syntyy mm. mangaanista ja raudasta.” Sen sanotaan olevan ekologista ja reilusti tuotettua jne. Olemme nyt viikon maistelleet monessa yhteydessä, ja hyväksi havainneet.

Kukkakaupasta (Ivalon Taimituvassa kannattaa ehdottomasti käydä jos kylille satut) sitten myös kukkakimppu: ruskan värisiä galloja. Ihan mökin verhoihin sävytetyt.

Tänään jo olivat vähän rupsahtamassa.

Mutta eipä sillä väliä. Nyt jo keräillään kamppeita, aamulla loput pakataan, kotiin lähdetään. Ai niin, yksi maanantain shoppailukierroksen löytö. Itävaltalainen grüner veltliner Kamptal-viini; hienostuneelle maistuu minun suussani, mineraalinen, silti hedelmäinen. Oikein hyvä viini nyt lasissa. Hyvää viikonloppua! Pitkästä aikaa sen voi aloitella levänneenä. 😉

Niitä näitä Ruoka ja viini

Vähän tyhjäkäyntiä

Huhtikuuko? Siltä ulkona tuntuu. Enpä muista ennen helmikuun vesisateisella lenkillä kastuneeni niin perusteellisesti kuin tänään aamupäivällä tein.

Mutta tekemisissä ei tunnu huhtikuun draivi, sillä on ihan liian paljon juttuja jotka ”pitäisi”, mutta joita ei ole tullut tehneeksi. Pojan kanssa sentään suunniteltu tämän tulevaisuutta, ja olivat sitten kihlauttunsa kanssa tuossa syömässäkin. Tulin tehneeksi niin paljon ruokaa, ettei tarvinne enää kuin lämmitellä tämän päivän safkoja ennen hiihtolomalle lähtöä.

Pitkästä aikaa pöydässä tuo Susannan katkarapu-salaatti. Sen ohje on Riemusta ruoanlaittoon -keittokirjassa (s. 25). Tämä on muuten ehdottoman hyvä ruoka jos sinulla on meno nyyttäreille tai piknikille. Hyvin tykätty ruoka. Buffet-pöydässä erinomainen, patonkia tai paahtoleipää oheen. Hyvää on tuo ruusu-kaali-pekoni-herkkukin, jonka päälle nuoripari ei oikein ymmärtänyt (kaaliruoat eivät ole oikein in) joten minulle jäi eväsruokaa yllin kyllin.

Mökille lähdöstä puheenollen: sinne onkin jo kova ikävä. Ehkä jopa hiihtämistä vähän kaipaan, rinteeseen sitäkin enemmän. Ja vain oloa. Ja pitkiä yöunia.

Osoituksena ja todisteena siitä, ettei ole ollut kovin säkenöivä päivä tänään on, että etsin vanhoista kuvakansioista kuvia Olympoksesta. Olen siellä ollut minäkin, en olympialaisissa, mutta Olympoksessa. Ja oikein matkanjohtajana: historian laitoksen Kreikan ekskursio 1. – 14.8.1982. Urheilullista on… 😉 [eikä mitään itsekritiikkiä kun tämmöisiä julkaisen!]

Näitä talvikisoja tuli kyllä seurattua yllävänkin paljon: sijaistoiminnan kaipuuta? Heh, tiedä häntä.

Ja näiden olympialaisten päätöspäivänä vielä kerran Hubertus. Youtubessa on hänen suorituksensa http://youtu.be/ZQdNPYwK4-U Sotshissa.

Reseptit

Blini- ja lättykestilauantai

Oli sitten joku halavatun kuningasidea lähteä aamulla lenkille ennen kuin aurauskalusto oli ehtinyt olla liikkeellä! Tarpominen pienessä umpihangessa oli tietysti kunnonkohottamisen kannalta erinomaisen hyvä juttu, mutta enpä voi väittää erityisen nautinnolliseksi liikuntakokemukseksi tunnin tepastelua hillittömässä lumipyryssä ja 5 – 15 sentin paksuisen lumikerroksen peittämillä jalkakäytävillä. Noh, sikäli hyvä tuo aikaisuus, ettei ainakaan ollut ruuhkaa kävelyreiteillä: ei todellakaan kukaan muu ollut yhtä kahjo kuin meitsi, että lauantaiaamun pyryyn itsensä aamukahdeksalta hiissaisi.

Varhain liikkeelle lähdöllä oli kuitenkin perusteensa: vakaa aikeeni kun oli ollut käydä Poroferiassa kuvailemassa ja tapaamassa tuttuja pohjoisesta ja piipahtaa äidinkin luona, mutta enhän minä mitään ehtinyt. Kävipä nimittäin niin, että riemastuin laittelemaan ruokaa: ryhdyin oikein tosissani vierailulle tulevalle lapsiperheelle hankkimaan ja laittamaan tarjottavaa. Kuten tapana on ja kuten sanonta kuuluu: lähti vähän lapasesta.

Blinejä ja lettuja olin luvannut tarjota. Tarjosinkin. Muutaman viikon takaisessa työkaverin synttäri-illassa olin blinien paistovastuussa ja hillittömästi minua häiritsi, kun blineistä ei tullut sellaisia kuin olisin halunnut. Tänään päätin kokeilla uudelleen, lähes samalla ohjeella (ohrajauhot vaihdoin tattareihin ja vehnäjauhoihin: puolet ja puolet), duunasin vähemmällä kiireellä ja paistoin kirkastetulla voilla. Sillä ON merkitystä.

Kirkastettu voi eli ghee

Sulata voi kattilassa ja anna sen seistä muutama minuutti.
Kuori pinnalle syntynyt vaahto pois. Kaada kirkas voirasva varovasti toiseen astiaan.
Pohjalle jää sakka, jolla ei kannata mitään paistaa.

Tein alla olevan ohjeen mukaan, ja rapeita ja sopivan rasvaisia tuli.

Blinit

2 dl haaleaa vettä
2 dl kermaa
25 g hiivaa
2 dl vehnäjauhoja
2 dl tattarijauhoja
4 dl kuumaa maitoa
1 tl suolaa
2 rkl sulatettua voita
2 keltuaista
2 valkuaista

Liota hiiva veteen, lisää kerma ja sekoita joukkoon jauhot. Laita taikinanjuuri yöksi jääkaappiin peitettynä. Ennen paistamista sekoita taikinaan kiehuvan kuuma maito, sulatettu voi, keltuaiset, suola. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele taikinaan. Paista hiljalleen kirkastetussa voissa. Näistä tuli rapeita!

Tarjoa mädin ja Roscoff-sipulin sekä vatkatun smetanan kanssa.

Noh tänään oli sitten yhtä sun toista muutakin lisuketta. Hangasojan varresta poimituista viimeisistä suolasienistä tein salaatin ja sitten vasemmalla on savuporo-raejuusto-creme fraiche (ja sekaan vielä pari teelusikallista piparjuuriraastetta! Se on se juttu!) -mössö tai oisko hienommin mousse. Hyvää sekin on.

Löysin ensimmäistä kertaa Myrttisen suolakurkut! Smetanan ja hunajan kanssa olivat erinomaisia. Ja blinien kanssa. Ja sellaisenaan! Niissä ei ole etikkaa. Ne on hyviä, vaikken minä periaatteessa suolakurkuista ole piitannutkaan. Mutta nyt piittaan.

Lapsille ja aikuisillekin oli lättyjä monin erilaisin tykötarpein ja päälle tietysti kahvit ja laskiaispullia, valittavana oli joko mantelimassalla tai vadelmahillolla. Korvasivat hyvin synttärikakun.

Sisar uusperheineen lähti Iihin juuri ennen matsin alkua. Olihan jääkiekkoa ilo katsella. Tyttärelle ”whatsappeilin” reaaliaikaisesti ottelun kulkua, hän kun ei sitä onnistunut Meksikossa saamaan näkyville. Minä en onnistunut näkemään Hubertuksen pujottelua, mutta sen taas lapsi oli Meksikon telkkarista (luonnollisesti) nähnyt. Oli ollut ”säälittävä”. DNF (Did Not Finish) lukee tulosluettelossa. Joten eipä sillä sitten väliä.

Ja päivästä tuli sitten minulle todellinen telkkaripäivä (varmasti vuoteen olen nyt katsonut telkkaria eniten!!) kun katsoin Putouksenkin, – ja olen ehkä tylsä, mutta eipä minua juuri naurattanut.

Mutta ylpeänä voin kertoa, että paria sähköpostivastausta lukuunottamatta ei yhtään töitä tänään! Ei huono.

Ruoka ja viini Valokuvaus

Brunssi teki päivästä juhlan

Sunnuntai on ruokapäivä. Usein enemmän kuin muut päivät. Sunnuntai on ulkoilupäivä. Usein enemmän kuin muut päivät. Niin tänäänkin. Tähän mennessä ei ole paljon muuta ehtinyt kuin ruoan ja ulkoilun parissa päivää viettää. No hyvä on aamupäivä kotitöitä ja vähän lukemista.

Kannatti ulkoilla kunnolla reippaasta lumipyrystä, -sateesta, -tuiskusta, -nuoskasta huolimatta, sillä iltapäivällä oli aika brunssille. Chez Jouni Törmänen on ollut pari viikkoa Oulussa jokavuotisella Puistola-vierailullaan, ja tällä kertaa emme menneetkään illalliselle, vaan vasta brunssille tänään. On brunsseja ja on brunsseja. Tämä oli sieltä paremmasta päästä, sieltä huipulta.

Olimme ystävien kanssa, mikä edesauttoi viihtymistä, iloa. Olin taas päättänyt jättää järkkärin kotiin, ja taas tupisin moista päätöstäni, mutta toisaalta voin todeta, että vaikka kuvat ovat vain kännyllä otettuja, makunautintoja heikkolaatuinen kuvaaminen ei vähentänyt.

Sitä paitsi siellä oli erinomaisen hyvä tunnelma. Tuli mieleen seitsemän (!!!) vuoden takainen Milanon reissun yksi Breran alueen pieni ristorante, jossa kävimme lounaalla. Se ei ollut ollenkaan niin hieno miljöö kuin tänään Puistolassa, mutta hyvä tunnelma, ja siihen tänään Puistolan brunssilla päästiin. Eikä vähäisin syy ollut triolla joka soitti hyväntuulista lounasmusiikkia. Pieni juhlahetki helmikuun sunnuntaissa on eletty.

Punajuuririsotto oli erityisesti mieleeni, ja kyllä, kyllä siellä on piparimuruja! Ja oli hyvää! Perfetto!

Chez Jouni oli käynyt Viskaalissa tekemässä lammasmakkaraa… yrttejä, valkosipulia, makua…
Ja metsäkauriin sisäfile oli mustatryffeli-perunamuusin kanssa jotensakin täydellistä.
Brunssi? Niinpä niin. Eikö teillä tällaista brunssia nautita?
Kuten sanottu meidän brunssi on yleensä enempikin
”puurua ja tuoremehua, sitte pulla kahavin kans – jos on. Pullaa siis.” 🙂

Milanon reissusta tuli kaksi asiaa mieleen: siellä minulla oli mukana joululahjaksi saamani Canon 350 D EOS, uusi, ensimmäinen digijärkkärini – olin niin kuvaajaa, niin kuvaajaa. (ehkä kannattaa käydä katsomassa muutama otokseni ( http://www.satokangas.fi/Matka/Milano/Milano_2.htm ) Sikäli lohdullista, että olen edes vähän jotain noiden kuvien ottamisen jälkeen oppinut, olenhan? 🙂

Ja sitten toiseksi: ihan hirmuinen Italia-ikävä ollut viikon.

(Näetkö kuvassa tuon valon, tunnetko lämmön? Ristoranten tuoksu… ?
Klikkaamalla suurenee)

Niitä näitä Ruoka ja viini

Vallan ruokaisa ja viinillinen viikonloppu

On aika raportoida viikonlopun viini-ruokailloista.

Perjantaina viinikerhomme (Botrytis Ouluensis, jonka www-sivut olen joskus koonnut, vuosikausia niitä päivittänyt, mutta jossain välissä uuvahdin) oli perjantaina meillä ja olin valinnut teemaksi ”Kaiken maailman viinit”. Tarkoituksena oli tyhjentää meidän viinikaappia, kerhon viinikellarihyllyä ja maistattaa viinejä, joita ajattelin monien meistä välttelevän, tai ainakin sellaisia, joita moni meistä viiniharrastajista ei tule Alkoon mennessään hankkineeksi. Siis oli viinejä Israelista, Bulgariasta, Libanonista, Gruusiasta (Georgia), … ja olipa mukana viini Keminmaasta Väyrysen ”viinitilalta” ja sisaren Kroatista tuoma tuliainen. Ei ainakaan ollut mikään ”tavis”maistelu tiedossa.

Yleensä maistamme 6 + 1 tai 2 viiniä, mutta perjantaina olin varautunut siihen, että kaikkia viinejä ei ehkä juoda, että ne oikeasti vain maistellaan ja pari senttilitraa riittää kaikille. Ja niinhän siinä kävikin. Monista, monista pullollisista kertyi parin pullon verran poisheitettävää… Mikä on kyllä viinikerhomme historiassa aika ainutlaatuista.

Viineistä tein kuin teinkin ”prujun” = siinä on kuvat viineistä, alkon luennehdinnat yms. tarpeellista tietoa. Sen löydät täältä http://www.satokangas.fi/BO/Kaiken maailman viinit 3.pdf

Hillakuohuva Ranualta, 18 € 8- (sai mainesanat ”parasta suomalaista mitä on maistettu”)

Collage Cabernet Sauvignon Petite Sirah 2012, Israel, á 13,25 €, 7½
Pohjanrannan viinitila, Mustaherukkaviini, 16 € 4+
Château Ksara Reserve du Couvent 2010, Libanon, á 11,48 € 7+

Tbilvino Mukuzani 2011, Georgia, á 13,97 € 7½
Pinot Crni Bolfan Primus 2009, Kroatia, á 20,40 € 7
Vrhunsko Suho Crno 2007, Merlot, Kroatia (lahjaksi saatu) 8-

Lupicaia 2000, IGT Toscana, Italia (ostettu kerhon kellarisäilytykseen noin 5 v. sitten,- silloin hinta lähellä 50 €, mutta nyt nettikaupoissa hinta vaihtelee 60–90 € välillä 8½
Carpe Diem Merlot 2012, Bulgaria, á 11,48 € 8+

Ca’ De’ Medici Lambrusco Scuro, Italia, á 10,45 € (ei pisteitä, melkein kaikki jättivät kaiken juomatta, tarjottu väärässä yhteydessä ja hyvin erikoinen)
Moscato Rosa, Alto Adige, Italia, 15 € (ei pisteitä, tätä riitti pikku pullosta kaikille sormustimellinen, todettiin raikkaaksi, hyväksi, ennen maistamattomaksi)

Tämä ns. bonus oli ostettu Mantovan Supermercadosta Umbrian kuukauden kotimatkalla. Saman päivän iltana, yönä, koimme maanjäristyksen: onneksi Moscatokin säilyi ehjänä. 😉

Viinikerhon pian 23-vuotisen historian pohjanoteerauksen siis sai Pohjanrannan [= Paavo Väyrysen viinitila Keminmaassa] mustaherukkaviini, joka tuoksui jo tentulle, ja jonka maku oli todella vastenmielinen. Arvelimme että tämä suomalaisista marjoista tehty viini oli varmasti pilaantunut? Eihän oikeasti voinut olla tällaista? Tähän hintaan. Kukaan meistä ei juonut sitä kulausta enempää.

Illan voittaja, mutta vain täpärästi, oli italialainen Toscanan huippuviini, IGT-viini, Lupicaia vuodelta 2000. Sen saamien pisteiden keskiarvo tosin jäi kiitettävästä, koska yksi meistä – muista poiketen – ei todellakaan pitänyt viinin mausta ja siten kiitettävä arvosana jäi saavuttamatta. Mutta kaikkinensa hinta-laatu-suhde ei ollut ihan kohdillaan, sillä bulgarialainen Carpe Diem (11 ½ euroa) jäi vain vähän jälkeen.

Mielenkiintoisia olivat molemmat kroatialaiset viinit. Itse pidin hyvin paljon systerin Kroatiasta pari vuotta sitten tuomasta Merlot-viinistä, joka sai muiltakin hyvät pisteet siten, että Alkossa myytävä uutuusviini Primus (joka oli todella kallis laatuunsa nähden) jäi selvästi jälkeen.

Perjantai-illan ruokaohjeita jo postittelinkin – vain pähkinäpiiraan ohje jäi kirjoittamatta joten tässä sitten se.

Aleksi Herlevin pähkinäpiirias

50 g voita
1 dl tomusokeria
1 kananmuna
2 dl mantelijauhetta
2 rkl vehnäjauhoja
2 dl pekaanipähkinöitä rohittuina

Valkosuklaakinuski

1½ dl sokeria
1 ½ dl kuohukermaa
50 g voita
75 g valkosuklaata

Laita uuni lämpiämään 180-asteiseksi.
Vatkaa voi ja tomusokeria kuohkeaksi.
Lisää kananmuna vatkaten.
Lisää manteli- ja vehnäjauho.

Levitä taikina tasaisesti voideltuun ja leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaa.
Ripottele pinnalle pekaanipähkinät.
Paista noin 15 minuuttia.

Tee kinuski: Paahda sokeria keskilämmöllä, kunnes se on kullankeltaista:

Lisää kerma [varo kuohuu] ja keitä muutama minuutti kunnes sokeri on sulanut.
Lisää voi ja suklaa joukkoon. Tee kinuskista piirakan päälle raitoja ja tarjoa sitä piirakan ohessa.
Kinuskia tulee annoksesta niin paljon, että marjat tai hedelmät [ananas] sopivat oheen erinomaisesti.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Entäs eilen? Meitä oli 11 naista (yhdistävänä tekijänä historia ja H.) kokoontunut juhlistamaan äärimmäisen epävirallisesti yhden ystävämme puolisataisvuosia. Ideana oli että kokataan yhdessä, syödään yhdessä ja vietetään ilta yhdessä.

Menu? Blinejä, vorschmackia kera uunijuuresten ja hedelmäsalaattia kermaliköörimoussen kanssa. Kyllä, kyllä me tulimme kylläisiksi eikä mikään ollut pahaa. Ja kuten arvelin puhetta riitti! 🙂 Vaikka ”viralliset” puheet oli kielletty tai ainakin rajattu minuuttiin/puhuja, emme ihan siinä pysyneet. Meitä oli yhteensä 11 ja siis 10 puhujaa ja aikaa kului 40 minuuttia, joten kuitenkin aika hyvin, kun kuitenkin annettiin juhlakalullekin mahdollisuus vastata ja ”osallistua puheeseen”. Ja kun tietäisitte kuinka puheliaita joukossamme on!!

Omasta jutustani lainaten: ”Blinien, jotka Suomessa yleisesti tunnetaan myös linnien nimellä, sanotaan symboloivan aurinkoa. Auringon paluuta pimeän talven jälkeen ainakin on juhlittu syömällä pyöreitä, tulikuumia ja voissa auringonkeltaiseksi paistettuja blinejä.” Eikös vain näytäkin auringolta tuo?

Jos blini-ohje(et) kiinnostavat niin löytyvät Vuorotellen-kirjastani, joka on netissä http://www.satokangas.fi/Keittio/Vuorotellen/Vuorotellen%20aukeamittain.pdf . Blini-artikkeli on helmikuun kohdalla, samppanjan historia [äärimmäisen lyhyt oppimäärä] sitä ennen tammikuun kohdalla. Blinien sanotaan symboloivan aurinkoa. Auringon paluuta pimeän talven jälkeen on juhlittu syömällä pyöreitä, tulikuumia ja voissa auringonkeltaiseksi paistettuja blinejä.

Ja tänään? Plussakeli on oivallinen ulkoiluun, pitkään mietin antiikki-messuille lähtemistä, mutta sittenkin kaikenmoista tekemistä ja lukemista, joten kotipäivä. Kiireetön sellainen, lussakka, päiväunosetkin otin. Ihan ”säällinen” sunnuntai.

Niitä näitä Ruoka ja viini

Viikonlopun ruoka – porolasagne

No nyt on viinikerhon ilta ohi. Enimmiltään Festa jo siivottukin.

Olihan erilainen ilta tälle porukalle, – joku taisi sanoa, että opettavainen. No ainakin tulimme kalibroineeksi tason: oli muutama niiiiiin huono viini, että osaamme tämän jälkeen taas arvostaa niitä kaikkia hienoja grandcruita, iigeetee-vinoja, gran reservoja, methos tradiotionelleja, joita kohdille sattuu. Mutta toki tänäänkin joukkoon sattui muutama iloinen yllätys ja yksi odotettu huippu! Kerron huomenna tai viimeistään sunnuntaina viineistä ja tuloksista, mutta nyt vähän reseptiikkaa….

Tein eilen illalla ison annoksen rustiikkia, hyvää, ihan oma kehitelmää…. Siis pöydässä italo-lappone-henkeen lasagnea porosta. Tätä meillä on syöty kauan ja paljon. Ja varsinkin nuorten mökkiruoka numero yksi on ollut tämä: jopa niin että lasten kaveritkin muistelevat tätä syöneensä meidän möksällä… Kuten ”tavislasagnessanikin” tässäkin juustokastike-osuuden hoitelen kevyesti ruokakermalla ja raejuustolla. Ja olennaista on käristysliha; älä sorru mihinkään jänteiseen pirkkakäristykseen, vaan hanki oikeaa paistikäristystä.

Porolasagne

1 pkt (500 g) lasagnelevyjä

2 prk (kolmen juuston – tai) ruokakermaa
2 prk raejuustoa
1 pss mozzarella/emmental-raastetta
suolaa ja persiljaa
800 g poronkäristyslihaa, voita
1 prk yrtti- tai kirsikkatomaatti-Muttia
1 prk Barillan Pecorino tai Ricotta -pastakastiketta
1 prk tomaattipyrettä, sokeria
basilikaa, suolaa, pippuria

Tehdään tavallinen lasagne soveltaen: juustokermaan sekoitetaan raejuusto ja juustoraaste sekä suolaa ja persiljaa.

Käristeliha ruskistetaan voissa jotensakin kypsäksi. Maustetaan sitten runsaalla pippurirouheella ja suolalla. Sen jälkeen joukkoon tomaattimurske ja pure, myös ripaus sokeria, – tomaattiruoka vaatii aina vähän sokeria. Annetaan hautua miedolla lämmöllä tovi.

Ladotaan vuokaan kerroksittain kuten tavallista. Päälle emmental-kerros

Paistetaan uunissa (200 astetta, noin 30 minuuttia) ja annetaan levähtää kymmenkunta minuuttia folion alla ennen tarjolle tuomista.

Tästä tulee tosi iso annos, mutta se kyllä menee… TämäKIN lasagne on parasta seuraavana päivänä.

~~~~~~

Akseli Herlevin keittokirjasta ”Täydellä sydämellä” on löytynyt monta erinomaista, helppoa ja hyvää ruokaa, – jälkkäreitä yleensä. Tänään tein sieltä pähkinäpiiraan ja valkosuklaasiirappia sille, ja sitten vielä oheen kermalikööri-jätskiä/moussea/vaahtoa, josta mainitsin jo jokunen aika sitten, kuvakin täällä, KLIKS). Vaahto on erinomainen lisuke yhtä lailla suklaafondantille kuin Herlevin pähkinäpiirakalle (lähipäivinä postailen ohjeen). Sitä jäi vain tällaisnen nokare, vaikka tein tupla-annoksen.

Moussen ohje menee näin:
Lämmitä ½ dl kermalikööriä mikrossa kuumaksi ja lisää siihen yksi liotettu liivatelehti.
Anna tovi jäähtyä.
Sillä aikaa voit vispata kerman (2 dl Vispikermaa),
johon lisäät 4 rkl tomusokeria.
Vatkaa joukkoon likööri ohuena nauhana.
Siinä kaikki. Kannattaa pakastaa ainakin pari tuntia.
Toisaalta säilyy ja maistuu hyvänä seuraavana päivänäkin pakastamatta.

Valkosuklaakinuski piirakan päällä ei ollut ollenkaan hassumpaa… 😉

Nyt on täysi, nyt on hyvä. Ja väsykin, melatoniinia ei tarvita.

Niitä näitä Ruoka ja viini

Herkkujen jälkeen

Eilinen ilta Tervaporvareiden Herkkupöydässä (Holiday Inn) oli vallan mieluisa, – niin seuraltaan kuin pöytien antimiltaan. Mikäs minulle voisikaan olla mieluisampaa kuin syödä hyvin, hyvässä seurassa, tavata vanhoja ja uusia ruokaystäviä?

En kovin paljon kiusaa illan kuvilla, mutta muutama on laitettava ja kerrottava, että Vitello tonnato vasikan sisäpaistista ja barolossa lillutetut etanat olivat jotain ylivertaisen italialaista ja erinomaisen hyvää, ei vain minun vaan koko pöytäseurueen ja monien muidenkin mukana olleiden mielestä. Jälkiruoista jumalaiset pähkinät ja rakenteeltaan, saatikka maultaan, erinomainen panna cotta jäivät makumuistoihin. Tuulihatut oli täytetty mascarponen, espresson ja tomusokerin sekoituksella, – miksen minäkin sellaisia tekisi? Varmasti teenkin. Olivat sen verran hyviä!

On munakkaita, ja on munakkaita. Tässä yksi parhaista ikinä.
Sitä minä ihmettelin, että miten se saattoi kylmänäkin olla niin hyvää?

Piemontelaiset tartarit saavat mielenkiintoisen säväyksensä sitruunasta.

Insalata Capresen modifikaatio: kirsikkatomaatit puolikuivattuna. Kyllähän tämä(kin) toimi!

Vitello tonnatoa olen toki tehnyt itsekin, mutta kyllä maku on ollut vain varjo tästä erinomaisesta ruoasta. Minun versioni on ollut kalkkunasta (LappItalia, s. 55), tämä eilinen oli vasikan sisäpaistista. Ja se oli niiiiiin hyvää.

Panna cotta vailla vertaa.

Illan punaviinistä pidimme, ja kuva on julkaistava ihan noiden
bokeh-helmiäistenkin (vasemmalla) takia. …
Kun oli sellaisista toissa päivänä tuolla kommenteissa puhetta.

Tänään?

Ulkoilua, graduja, huushollihommia, pyykkiä, äsken Skype Meksikoon (voi pientä siellä…) ja paras punaviinikastike, minkä koskaan olen tehnyt! Mistäkö se syntyi? Perjantaina sattui niin, että meillä oli viiniksi valikoitunut Alkon uutuuksista itävaltalainen Zweigelt-viini (tyyriskin) ja se oli niin outoa, etten sanoisi pahaa, että meillä jäi pehtoorin kanssa juomatta; lasilliset sinnittelimme ja sitten pullon hylkäsimme. Tänään keitin sen kokoon niin, että jäljellä oli vajaa pari desiä, lisäsin fondia, ketsuppia!, sokeria, voita, pippuria, vähän vettä. Keittelin taas kokoon. Kyllähän se täytettyjen poron ulkofileiden kanssa meille ja nuorelle parille maistui. Mutta kyllä tuon olisi voinut tehdä varmaan halvemmasta, paremmastakin viinistä. Täällä blogissa on tapanani viinisuosituksia joskus jaella, nyt annan varoituksen: tämä kannattaa jättää hyllyyn, ja ostaa jotain muuta.

Ruoka ja viini Yliopistoelämää

Taas hampurilaisella!

Käytiinpä pehtoorin kanssa iltasella syömässä Roosterissa. Torikadulla, Riekin talossa on avattu uusi Roosteri-niminen kahvila-ravintola, jossa tarjoillaan erinomaisia kahveja ja hurjan hyviä burgereita. Ja ohessa olevat perunat olivat ylivertaisen hyviä. Ja burgeri oli tehty Viskaalin tilan lihasta, leipä leivottu itse ja kaikki oli hyvää! Ei mikään halpishampurilainen, ei todellakaan fast foodia, mutta kyllä oli 15 euron ja pienen odottelun väärti tuo kokonaan käsitehty annos.

Näytti siellä olevan vaikka mitä ihania baakkelsejakin,
ja erilaisia kahveja, olusia, viiniä ja kaikenmoista makoisaa.

Ja mitä viehättävin miljöö.

Jotta minusta on tullut ihan hampurilaisten ystävä. Mutta raskaat työt, niin on raskaat sapuskatkin. Tai ei tänään niin raskasta töissä, mutta ihan tekemistä. Ja olipas meillä hyvä, tosin pitkän pitkä oppiainekokous: toisenkin professuurin alan määrittelyä pohdimme. Pohdimme porukalla, ja sellaisella porukalla, jossa on vaikka kuinka monta viran potentiaalista hakijaa, ja silti hyvässä hengessä. Sellainen on hyvä juttu, sellainen on reilua ja osoitus työpaikan hyvästä hengestä. Hyvä me.

* * * * *

Eiliseen kuuskytluku-kyselyyn ehtii vielä huomisenkin illan vastailla. Siellä on on jo mukavasti vastauksia, liitä omasi mukaan, jollet vielä ole sitä tehnyt.

Niitä näitä Ruoka ja viini

Nyyttärit rulettaa

On loppiaisnyyttäreiden aika. Loppiaista voi ihan hyvin viettää tänäänkin. Tänään on enempi loppiaskelikin kuin viime viikolla. Koin kylmyyden oikein tosissani kun aamun pimeydessä olin Möljällä ja kaupungissa kuvailemassa.

Niitä kuvia lisää sitten huomenissa, mutta nyt kerron, mitä ollaan viemässä viinikerhon perinteiseen loppiaispöytään. Taas – kuten lähes aina – varasin kala/äyriäis tms. osuuden. Ja ”Oulu a la Carte” -kirjasta löytyi pienet nappiset, jotka vaikuttivat tarkoitukseen sopivilta. Olihan se tarkoitus leipoa itse saaristolaisleipä, mutta eilen iltasella ei ollutkaan kotona maltaita, joten jäi leipomatta. Mutta Antellin saaristolaisnappiset ja ruisnappiset kyllä toimivat.

Ohjeet on neljän hengen annoksiin, minä tein kolmikertaiset kun meitä on se kymmenen.

Muikunmätiä ja maa-artisokkamoussea

200 g maa-artisokkiaa
2 dl kermaa
2 dl vettä
suolaa ja valkopippuria
100 g muikunmätiä
punasipuli
tilliä

Kuori maa-artisokat, mittaa kattilaan vesi ja desi kermaa. Lisää artisokat ja keitä kypsiksi. Kaada puolet liemestä pois kattilasta ja soseuta. Suolaa ja pippuroi. Jäähdytä massa. Vispaa loppu kerma vaahdoksi ja sekoita jäätyneeseen massaan. Laita moussea ruis- tai saaristolaisleivälle, lusikallinen mätiä ja sitten punasipulia.

Graavisiikatartar ja sitruuna-tillikreemi

200 g graavisiikaa
1 sipuli
mustapippuria
tilliä
oliiviöljyä

Kuutioi siika pieneksi, mausta pippurilla, tillillä ja lorauksella oliiviöljyä. Sekoita hyvin.

Sitruuna-tillikreemi

100 g smetanaa
sitruunan kuori, tilkka mehua
suolaa, mustapippuria
sokeria ripaus
tilliä

Vatkaa smetana vaahdoksi, mausta raastetulla sitruunankuorella, -mehulla ja muilla mausteilla.

Peitä saaristolaisleipä tartarilla, lusikoi päälle kreemiä, koristele tillillä.

Kunhan illan päälle nyyttäreistä palaudumme, voin tähän lisäillä, mitä muut olivat tuoneet.

~~~~~~~~~~~~~~~~

klo 22:38 Kylläisenä, mukavan illan jälkeen olemme kotiutuneet, ja voin liittää kännykameralla otettuja kuvia illan kattauksesta.

Alkuun saimme thai-keittiön keiton. .. Hmmm hyvää, kevyttä, mukavasti chiliä.

Broilerinmaksapaté sopi erinomaisesti salaatin kanssa. Viimeisessä Glorian Ruoka ja viini -lehdessä on tämän erinomaisen salaatin ohje. Muista dukkah! Se on tulossa Suomeenkin jäädäkseen?

[Miksi nämä kännykällä otetut kuvat tekevät ruoista vihreitä!? ]

Välissä tarjolla oli meidän nappisleipäset: maa-artisokkaleipä muikunmätineen sai kiitosta. Eikä kukaan moittinut siikatartariakaan 🙂

Pääruokana saimme piiiiitkään kypsytettyä possunposkea. Erinomaisen hyvää oli se. Ja jälkiruoka! Suklaafondant vadelmien ja kermavaahdon kera. Minähän sanoin, että nyyttärit rulettaa.