Ruoka ja viini

Aamu niin verkkainen, että olin ryhtyä keittelemään riisipuuroa. Ei tarvetta lähteä mihinkään, ei edes lenkille. Itselleni selittelin, että eilen ja toissa päivänä tuli käveltyä niiiin paljon, että voin tänään fuskata, jättää sunnuntailenkin tekemättä, kieltäytyä lähtemästä tuuliseen aamuun. Laiskasti millekään ryhdyin, kummasti vielä viipyilen eilisessä. Mietin menneitä, [enkö työksenikin?] ja pikkuhiljaa saan koneen käyntiin, pikku hiljaa jollekin ryhdyn.

Iltapäivällä jo innostuin.

Meillä oli sitten tänään tämän vuoden joulukinkku. Tein possurullan ajatuksella ”täytetään sillä mitä kaapista löytyy”. Ei ollenkaan huonosti mätsänneet sinihomejuusto, yrtit, aurinkokuivatut tomaatit, tuorejuuston jämät.

Kun kerran oli ”kinkkua” testautin pehtoorilla myös jouluoluen, maistoinpa itsekin, ja jo vain oli hyvää olutta. Makeaa, pehmeää, eikä runsaahkot prosentit maistuneet väkevänä…  Belgialainen, liki hellyyttävään pulloon pistetty jouluolut oli kyllä tavattoman hyvää… http://www.alko.fi/tuotteet/787404/?fromsearch=true Ei ole meidän vahvuusaluetta nämä oluet, mutta äärimmäisen satunnaisille maistelijoille maistui.

Ja kaikki te, jotka ette ole Oulun alueella ja jotka haluatte joulupöytäänne jotain vähän tavallisuudesta poikkeavaa, te joilla on Alkossa tätä viiniä, käykää ihmeessä hakemassa pois. Me ostimme jo pari viikkoa sitten Oulun viimeisen, eikä sitä tänne saa lisää enää tilaamallakaan… joten Rovaniemi, Helsinki, Tampere, Jyväskylä, Turku, nauttikaapa! Cabernet Franc Kanadasta, ja kylläpäs on hedelmäinen, hieno, tyylikäs viini. Juhlaviini. Jouluviini. Eikä hyljeksittävä seikka ole sekään, että etiketti on tavattoman tyylikäs. 

No niin, ja tänään jälkkkäriksi pullaa, – pulla lohduttaa totesi esimies reilut yhdeksän vuotta sitten. Niin se tekee, ja pulla on hyvää. Nyt on pieniä puustisia jouluksi, uudeksi vuodeksikin mökille. Ei ole pikkupuustiset vain Pågensin yksinoikeus, – sitä paitsi näissä on paljon kardemummaa, kanelia, sokeria, voita… hyviä ovat.

 Kohta soittaa lapsi Meksikosta! Kohta. 😉

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

Eihän minun mitään erityistä jouluksi pitänyt tehdä, mutta  ku…

Tulin ostaneeksi keittokirjan nimeltä Lakritsi ja sen sivuilla silmiin ja makuhermoon, ihan vain aavistuksena, sattui ohje ”Lakritsikorput”. Minähän olen pian parikymmentä vuotta ollut cantuccinien (= italialaisten mantelikorppujen) tykkääjä, leipoja ja ohjeen jakaja (ks. niistä), ja nämä lakritsikorput vaikuttivat vähän samaan genreen kuuluvilta, joten ei muuta kuin leipomaan. Semminkin kun ohjeen saatesanoissa lukee:  ” – – sopivat hienosti kahvi- tai teekupillisen kaveriksi. Ne maistuvat kuitenkin hyviltä myös täyteläisen punaviinin, kuten Malbecin tai Amaronen kanssa.”

Tämän jälkeen ei ollut enää vaihtoehtoja.

Emme ole vielä testanneet punaviinin kanssa, mutta ihan kuvausrekvisiitan ja suositusten takia otimme äsken lasilliset portviiniä ja kyllä, – kyllä toimii. Ja ovat erinomaisia ihan sellaisenaan.

Alla tykötarpeet, joista tulee noin 50 korppua

LAKRITSIKORPUT

100 g voita
2 dl sokeria
3 munaa
6 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 tkl lakritsirouhetta tai -jauhetta
125 g tummaa suklaata
4 Kick-patukkaa
2 dl manteleita
1 valkuainen voiteluun
3 rkl ruokosokeria

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Sekoita keskenään voi, sokeri, munat, vehnäjauhot, vaniljasokeri, leivinjauhe, suola ja lakritsi. Pilko suklaa ja sekoita sekin taikinaan. Leikkaa lakritsi pikku kuutioiksi, rouhi mantelit aika karkeaksi. Lisää nämäkin taikinaan.

Jaa taikina kolmeen palaan ja pyörittele niitä kolme pellinlevyistä tankoa. Voitele valkuaisella, ripottele pinnalle ruokosokeri. Paista noin 20 – 25 minuuttia. Ota pelti uunista ja anna jäähtyä 10 minuuttia, laske uunin lämpötila 150 asteeseen. Leikkaa tangot viipaleiksi ja nosta korput pellille leikkauspinta ylöspäin ja laita uudelleen uudelleen uuniin: kymmenen minuuntin jälkeen sammuta uuni, mutta jätä korput vielä jälkilämpöön vartiksi. Anna jäähtyä ja pakkaa ilmatiiviiseen rasiaan.

Sitten toinen hyvä. Sen varioin ihan itse. 😉 Aiemmin olen kertonut Domino-tryffelipalleroista, – nyt muutoin sama, mutta Domino-keksien tilalle uusia Marianne-täytekeksejä. Kun näitä eilen tein tuntui, että lihoo vaikkei söisikään. Mutta sitten lohduttauduin yhden ystäväni sanonnalla näissä tilanteissa: on niin paljon rasvaa ja sokeria, että kalorit tukehtuu niihin. Siihen minä luotan.

Domino-palleroiden alkuperäisohje menee näin: Murskaa paketillinen Domino-keksejä (175 g) pamixilla murusiksi ja lisää joukkoon 100g (”laitti”) Philadelphiaa tai muuta tuorejuustoa. Sekoita tahnaksi ja pistä jääkaappiin tunniksi. Pyörittele sitten massasta palloja ja pistä taas jääkaappiin jäähtymään. Sulata 100 g suklaata, kierittele dominopallerot suklaassa ja laita pintaan kuivattuja karpalopaloja, kookosta, strösseleitä… Laita taas jääkaappiin.  Nauti pois.

Marianne-tryffelit muutoin samoin, mutta vaihda keksimerkki.

Kun tänään söimme kevyttä, hyvää keittoa, jonka nimi on Maailman paras bataattikeitto, sallin itseni tekaista meille pienet nopeat jälkkärit. Ainekset alla, ja lopputulos sen alla. Siis Sortolan jätskiä ja Annan piparkakkuja: piparnakkeli oli valmis. Eikä pehtoori valittanut. 😉

Näin pimeänä ja sateisena päivänä saa vähän herkutella. 😉

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI 

Olisihan se ollut aika mukava lähteä kohti pohjoista, Hangasojalla olisi ollut kolme vuorokautta, mutta eihän tämä kaupunkivaihtoehtokaan niin huono ole. Kevyt duunipäivä, ajoissa kotiin ja pienet torkut (hitto tätä minulle vierasta väsyä), huomista keittiöpäivää varten valmisteluja.  ja sitten ”studiokuvausta” – kalenterikuvia ;).  Olisi pitänyt … kaikenmoista olisi listalla, mutta onhan tässä kolme päivää aikaa….

Palatakseni taannoiseen glögimaaotteluun: silloinhan vuosikerta-Loimu voitti vuosikerta-Blossan mennen tullen, mutta vähän kuin puun takaa, musta hevonen, olikin Blossan ”normi”glögi. Liki puolet halvempi (= 7,50 €) kuin se vuosikertaversio, ainakin kaksi kertaa parempi. Viinillisempi, ei kovin makea, mutta jouluinen, kanelia, neilikkaa, etc. 

Lasilliset äsken otimme tuota etkoiksi, ja nyt lähdemme kävellen kaupunkiin: ystävien kanssa mennään Hagia Sofiaan syömään.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

(muistathan että kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla. Kyllä tuo alempi ainakin kannattaa… 😉 Siinä on jotain dramatiikkaa. )

Olin vuosituhannen vaihteessa viisi, kuusi vuotta Museoyhdistyksen johtokunnassa, ja yhdistyksen puheenjohtajanakin kolme, neljä vuotta. Kokoonnuimme noin joka toinen kuukausi, eikä me mitään kokouspalkkioita nostettu. Mutta joka kerta kokouksissa oli baakkelsikahvit.  Tai enkkomikahavithan ne Oulun murteella oli: kahavia ja nisua, leivoksia tai kakkua. Sihteeri tai puheenjohtaja kävi kokoukseen tullessa Nisu- ja Sokurileipomosta tai Huoviselta ostamassa.

Nyt olen ollut kohta kolme vuotta Paistinkääntäjien voutineuvostossa tiedottajan hommassa. Mekin kokoonnumme noin joka toinen kuukausi, eikä paistinkääntäjätkään mitään palkkioita  saa. Ja on meillä aika usein pullakahvitkin, mutta lähes joka kerta on kokouksissa myös jotain ruokaa, iltapalaa tai illallinen. Tänään kokouskutsussa luki että ”nautitaan kevyt illallinen”. Ei hassumpaa. Kun olin aamulla jo seitsemän jälkeen kotoa lähtenyt, duunista suoraan Caritakseen ajellut ja sieltä kokoukseen, ei moinen kevyt illallinen (tatticappuccino ja muikunmätitoast, Inarin nieriä ja mesimarjajäädyke) todellakaan ollut huono kannustin kokouksen pitoon.

Kannattaa hieman valita, mitä harrastaa, millaisiin luottamustehtäviin suostuu 🙂

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

Pimeää, tihkua, reipasta sadetta,  hurjia tuulenpuuskia, Meri-Toppilan rannassa vesi korkeammalla kuin koskaan, tyrskyjä ja meren pauhua, mitä tuolla ei yleensä ole, hetken pala sinistä taivasta, liki tyventä, sade vaihtui rännäksi, lumeksi, vastatuulta, päivän valkeneminen, ja taas sadetta. Ja tuo kaikki yhden aamulenkin, yhden tunnin! aikana. Seurauksena punaiset posket ja lenkin jälkeen lupa olla sisällä koko päivä.

Touhupäivä, –  ja into laitella ruokaa.

Nuoripari tuli syömään. Ja tällä tänäänkin (ks. ohje eilisestä postauksesta) aloitettiin:

Pääruokana Viskaalin kaupan eilisistä tuomisista tehtyä

Vorschmackia jauhelihasta

500 g lampaan jauhelihaa (voi tämän tehdä kokonaankin lampaanjauhelihasta,
mutta puolet voi olla)
500 g naudan limousinjauhelihaa

2 isoa sipulia
2 rkl voita
4 dl vettä/lihalientä
2 kevytsillifilettä
2 prk tomaattipuretta
10 anjovisfilettä
4 valkosipulinkynttä
2 dl smetanaa

Silppua sipuli ja kuullota voissa. Murenna joukkoon jauheliha ja ruskista se. Lisää paloiteltu silli, anjovis, valkosipuli, tomaattipure ja lopuksi vesi tai lihaliemi. Hauduta miedolla lämmöllä ainakin kaksi tuntia. Lisää kypsään massaan smetana ja mausta pippurilla (suolaa ei tarvita: silli ja anjovis hoitelevat sen osuuden). Soseutin massan pamixilla: ”ihme kevyttä tämä” – totesi Juniori.

Tarjolle tuotaessa mukaan smetanaa, suolakurkkua ja punajuurikuutioita.

Perunamuusi, uuniperunat, bataattilohkot, ruusukaalit, uunipunajuuret … kaikki käyvät lisukkeeksi.

Ja tämä on ihan erinomaista kylmänä. Siitä saa oivallisia alkupaloja, tapaksia. Ja yöruokanahan tämä on hyvinkin tunnettu. Ja sellaisena ylivertaisen hyvä.

Kovin tuhdin pääruoan päälle halusin tehdä jotain kevyttä, hyvää.  Jääkaapista löytyi Arlan Piparkakkurahkapurkki, ja siispä siitä jälkkäri. Semifreddo. Voisikohan sen kääntää puolijäädyke. Ja tämä minun versio sikälikin puolikas, että jätin keltuaiset pois, enkä lisännyt yhtään sokeria. Siis ihan ”laitti” versio. Keltuaiset mukaan ja ehkä piparkakkumaustetta teelusikallinen, niin keveys jo häipyy, mutta maku on varmasti täyteläisempi. Mutta näin marraskuussa tämä kevytversio oli oikein simppeli ja soppeli.

Kevyt Piparkakku Semifreddo 

2 valkuaista
1 prk piparkakkurahkaa
1 dl vispikermaa
2 tl Mexicon vaniljaa*  tai vaniljasokeria
10 piparkakkua

Murustele piparkakut muovipussissa. Vispaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vispaa erikseen rahka ja kerma vaahdoksi, johon lisäät vaniljan. Sekoita vaahdot ja piparkakut ja nostele annosmaljoihin. Pakasta muutama tunti. Pinnalle vielä piparimuruja.  Ei mitään tuhannen erikoista, tai taivaallisen hyvää, mutta mukava pikku herkku kuitenkin.

Myrsky ei tällaisen ruoan jälkeen paljon hetkauta. 😉