Puutarhahommia – Sivu 3 – Tuulestatemmattua

Erilainen ”kesäkeitto” ja hellehommia

Soosin Ramenliemi purkki on ollut jääkaapissa koko kesän. Nyt oli just sopiva päivä eka kertaa ikinä tehdä ”aito” japanilainen nuudelikeitto, ramen-keitto. Soosin nettisivuilla on parikin ramen-keitto-reseptiä, joita soveltelin. Tein niistä raaka-aineista, mitä olin muistanut/sattunut kaupasta hankkimaan.

Ramen-keittoa kesällä

250 g broilersuikaleita
1 pkt ruskeita herkkusieniä
1 purjo
2 kananmunaa
1 punainen chili
korianteria
soijaa
umamia

ramennuudeleita

1 l:n prk Soosin Ramenlientä (käytin vain puolet ja pakastin loput)

Paista broilersuikaleet rypsiöljyssä, mausta soijalla ja umamilla.
Keitä kananmunat, kuori ja puolita.
Viipaloi ja paista rypsiöljyssä ruskeat herkkusienet,
suikaloitu purjo ja puolet chilistä. Mausta suolalla ja soijalla.
Keitä nuudelit. Lisää ripaus suolaa.
Kuumenna liemi.

Lisää liemeen broiler, purjo, herkkusienet.
Asettele kulhon pohjalle ramen-nuudelit, päälle liemi tykötarpeineen,
ja lopuksi kananmuna, chiliviipaleet ja korianteri.

Ymmärtääkseni tämä oikeaoppisesti syödään käyttäen puikkoja, ja liemi ryystetään – kuuluvasti kuten japanilaisiin hyviin pöytätapoihin kuuluu – kulhosta. Me nautimme ihan lusikoiden. 🙂 Varmasti teen toistekin.

Kotipihalla muutenkin kuin syöden. Aamupäivällä siivoilin vähän pihanurkkia, kukkapurkkeja, yrttipenkkejä, Huvilaa.

Ei ollut ollenkaan hyvä idea jättää lenkki iltapäiväksi: varsinkaan kun sillä reissulla oli ajeltava myös keskustan läpi. Olipa kanssakulkijoilla vauhtia ja siten kaikille vaarallisia tilanteita. Viikonlopun Qstockin takia pyöräteitä on suljettu, patosilta on muuten remontissa, joten kevytliikenne pakkaantuu Pikisaaren ja Hietasaaren reitille ja päivän helteessä kulkijoita oli ihan mahdottomasti. Ja viikon Oulunkin katukuvassa ovat olleet vuokrattavat Lime-sähköpotkulaudat. Melekosta on meno!

Ilta onkin sitten mennyt turvallisesti koneella kuvia editoidessa. Dead-line ensimmäiselle isolle kuvapaketille on ylihuomenna. …

Niitä näitä Puutarhahommia

Purot ja porot jäivät taas

Mökkipihassa heippasimme yhdeksän aikoihin. Ensin lähtivät ystävät ajelemaan Sodankylän ja Kemijärven kautta omalle mökilleen Livolle, ja tunteroisen päästä me starttasimme kohti kotia.

Kymmenen päivän pitkä mökkireissu, aika kevättalvesta kevään kautta kesään kymmenessä päivässä, tuntui aika pitkältä tai paremmimkin täyteläiseltä, monia erilaisia päiviä, paljon tekemisiä, näkemisiä. Toisaalta – taas kerran – nopeasti kului aika. Mutta nyt ei tuntunut pahalta lähteä, oli saatu kuitenkin olla, mikä ei ollut mitenkään itsestään selvää, ja Oulun kesään oli hyvä ja tarpeellistakin tulla.

Tavarat purettuani ja tehtyäni meille sapuskan lähdin pyörälenkille: sellainen ”löysät pois”, napakka parikymmentä kilsaa, ja tietysti ensimmäiseksi merenrantaan tuntureiden jälkeen: joku merkillinen tapani ottaa kotikaupunki taas omaksi. Vähän kuin varmistelen, että onhan täälläkin tärkeitä paikkoja, joissa liikkua ja rauhoittua.

Palattuani liityin Pehtoorin seuraksi pihahommiin. Kaikki pinnat, ikkunalaudat, terassit, pöydät, tuolit, kaikki keltaisena. Männyn siitepölykerros on paksu! Ja sääskiä ihan sairaan paljon. Ei puhettakaan että olisi voinut istahtaa ilta-aurinkoon.

Puutarhahommia

Minun omat kukkataimien kasvatukset ovat vielä aika lailla vaiheessa.

Ei vielä varsinaista kukkien väriloistoa pihapiirissä. 🙂

Noh, se ei ollut (ainoa) syy miksi tänään iltapäivällä ajelimme peräkärry auton perässä puutarhalle. Viikonlopun ruuhkien mentyä oli hyvä tänään Säynäjäaholta hakea perinteiset Callo-Pe -pelakuut ja ruusubegoniat. Surffiinoiden tilalle otin japaninkelloja, pitkästä aikaa. Ja ihan uutena yksi inkalilja.

Sääkukka (tähtisilmä) on mukava piristys piazzan pyödällä. Minulla on ollut se jo monena vuonna, ja hyvin se kestää ja kukkii.

Istuttelinkin jo ruukkuihin kaikki – poikkeuksellisen aikaisin ja poikkeuksellisen vähän. Koetan olla käymättä puutarhalla toiste. 🙂 Jos tämän kesän malttaisin pysyä jonkilaisessa kohtuudessa kesäkukkien kanssa. Pehtoorilla on vielä piazzalla oma penkki, johon laittelee kosmoskukat myöhemmin – nekin kyllä jo hankittiin.

Aika lailla muutakin olen saanut aikaseksi tänään, mistä tietysti hyvä olo. 🙂

Oulu Puutarhahommia

Ruusuja ja ruokaa

Aamun pilvinen, sateen uhkainen taivas viivytti pyörälenkille lähtöä, mutta tulipahan touhuttua vähän perusteellisemmin imurin ja luutujen kanssa, ja lisäksi puutarhassa kukkia ja yrttipenkkiä kohenneltua.

Ja merkittävän pitkän ajan uurastin tomaattisadon parissa. 😀 Sadonkorjuu on jatkunut jo pari viikkoa. Kahdesta korista on ollut poimittavissa noin kuusi tomaattia joka toinen päivä. Jotta ihan omavaraisia tomaattien suhteen meidän kahden hengen ruokataloudessa ollaan.

Hyviä ne on. En silti ole ihan varma, laitanko ensi kesänä. Ehkä yhden amppelin laitan. Alkukesästä nämä vaativat kylmältä varjelua (yöksi lämpimään, päivällä aurinkoiselta pihan puolelta toiselle), ja sittemmin liki päivittäistä kastelua, joten kesäkuun mökkireissulla korit oli roudattava mukana. Mutta onhan noi kivan näköisiä.

Pyörälenkin lopuksi ajoin Ainolan puistoon ”lounaalle”. Olin tiukkana, enkä mennyt jätskikitskalle, vaan kahvila Kiikkuun ja tilasin jääkahvin. Että vähän kevyempi lounas … 😀 😀

Lounaan lisäksi Kiikkusaaren ruusutarha oli luonnollisesti käytävä taas ihailemassa. Nyt se oli huumaavan tuoksuinen, runsas, kaunis, kukkiva – ja kuvattava.

Suosikkini ”Aspirin Rose” oli ihan villiintynyt kukkimaan. Sitä kuvasin paljon, taitaapa joku otoksista päätyä kortiksi asti.

”Pastella”-ruusu on ”erilaisesti” kerrannainen. Tykkään siitäkin livenä kovasti.

Keltaisen ruusun nimi on ”My Girl”.

Iltapäivällä ihan helteiseksi käynyt sää houkutti lähtemään ulos syömään. Semminkin kun nyt vähän tuntuu, että mahdollisesti ravintolassa käynnit voivat tässä piakkoin taas hiipua … Ajeltiin Sokeri-Jussiin, ja sen kauniilla terassilla söimme hyvät lehtipihvit ja salaatin. Jälkkäriä oli sitten kotona, sillä päivällä leipaisin korvapuusteja ja mustikkapiirakkaa.

Ruokaa, silmänruokaa, lämpöä ja liikkumista – niistä oli tämä päivä tehty.

Puutarhahommia Ravintolat

Kesäisiä touhuja

Kunhan Aleniuksen puutarha aamulla avautui, kävin sieltä hakemassa muratin. Mäntästä ostamani pyöräkukkakori tarvitsi jotain ”kannettavaa”.

Tämän kuvan lisäksi olen luvannut joskus aikoja sitten laittaa kuvia vihdoin valmiiksi tulleesta vierashuoneesta/studiosta/tyttären entisestä huoneesta, jota olen hyvin verkkaisesti uudistanut ja sisustanut. Nyt se alkaa vihdoin olla valmis, … hyvä niin, sillä Tyär tulee kotikotiin lauantaina. Viimeksi on nähty loppiaisen tienoilla.

Puutarhassa tänään pientä siistimistä, ja nyt kun yrttipenkit jo rehottavat, oli aika tehdä pakastimeen loppukesän grilliherkuille maustevoita. Yrttejä, voita, worschester-kastiketta, tomaatteja, soijaa, sardellia, ainakin 20 eri ainesta ja nyt on pakkasesta helppo lisätä makunappi pihvin tai kasvisvartaan päälle.

Timjami on jo ryhtynyt kukkimaan, valkosipulit retkottavat yli äyräiden, rosmariini, ruohosipuli, salvia, persilja, tilli, minttu, — lipstikka, raparperi, laventeli, kurkkuyrtti, auringonkukat — mitä näitä nyt onkaan…

Iltapäivän lopulla poljin vielä kaupunkiin; systerin kanssa ruokatreffit Fuckhassa. Combo-ateriaan valitsin tällä kertaa katkarapukeiton. Ja sitä en enää vaihda. Se oli todella mausteista, makoisaa, sopivan tulista.

Hyvin syötyä ja kuulumiset vaihdettua päätimme vielä mennä patiolle. Aikeena se on ollut pitkään, mutta tänään sen teimme. Torin rannassa olevan Keltaisen Aitan aurinkoisiin pöytiin mahtui vielä. Meille molemmille toinen tai kolmas kerta ikinä ko. paikassa. Tunteroisen ja Aperol Spritzin aikana torin laidan kuppilat ja ravintolat täyttyivät ja Oulussakin tuntui olevan taas kesä.

Liikkuminen Puutarhahommia

Pienet hetket on tärkeitä

Tähän lasilliseen, ja juuri sen nauttimisen aikana tulleeseen viestiin, kiteytyi tämän hyvän päivän hyvä mieli. Kuinka hyvä viesti se olikaan, kuinka se tekikään hyvää. Hieman yllättävältä taholta, niin hyvä mieli tuli. Se kantaa ja kannattalee pitkään…

Ja hyvä päivä tänään on muutenkin ollut. Kätevä emäntä jatkoi eilisiä ompeluja, ja vanha kunnon Singeri särkyi: jee, ei voi enää ommella! (joku toinen olisi ajatellut ehkä toisin. 😉 mutta minulle helpotus. 😉 ) . Sitten pyörän perusteellinen pesu, pyykkihommia ja silitystä, sen sellaista.

Ja sitten pitkä, tämän kauden pisin pyörälenkki. Kuinka olikaan mukava kun vielä löysin uusia ajelemattomia pätkiä (Hiukkavaaran takana), samettista asfalttia, tuulettomia taipaleita, tänään jo lämpöäkin. Eikä reitillä juuri ”tukkijoitakaan” = esim. kolme rinnakkain kulkijaa tai kaksikin turvavälien kanssa koko kevyen liikenteen väylän tukkijaa tai koiran/koirien pissattajaa (flexi-hihnat venytetty sinne ja tänne yli pyörätien aiheuttaen oikeasti vaaratilanteita sekä koirille, ulkoiluttajille että pyöräilijöille), tottumattomia sauvakävelijöitä, joiden huitominen on sykähdyttävää.. Mutta siis, tänään varsinkin menomatkalla vähän liikkujia, ilo kulkea, polkea, hengittää, kuunnella, liikkua. Ja aika lämminkin oli.

Kotosalla istahdimme Pehtoorin (omalta lenkiltään palanneen) kanssa pihalle, tovi huiluilailua, sitten sapuskaa, ja aika siirtyä istutushommiin. Nyt on melkein kaikki kesäkukat astioissa, yrttejä en vielä rohjennut maahan laittaa… Ja illansuussa toviksi huoahtamaan; kirjan ja kutimen kanssa Huvilaan. Lasillinen ja kesän odotus. Ja sitten se viesti. Vähän on paljon. Sanoilla on vaikutusta! Muistetaanpa se.

Puutarhahommia

Ulkoilmassa

Puolelta päivin kahvitauko Haukiputaan kirkon portailla, ja sitten myötätuulessa paluu kotipihalle.

Liityin (vihdoin) Pehtoorin puutarhajoukkoihin (1+1), ja iltapäivä kului pihapiiriä siistiessä.

Päivä tuulisessa, aurinkoisessa säässä on saanut posket hehkumaan. Ja tuntuu, että ensi yönä täysikuu ei untani häiritse.

Viikon aikana on täällä ollut kuvat Oulunsalon, Kiimingin ja Pateniemen koivikoista: tähän sarjaan tänään Haukiputaan kaunis koivurivi.

Puutarhahommia Ruoka ja viini

Kesäpuuhia

Tänään enin osa päivästä pihapiirissä. Liki helteinen päivä, joten minun oli lenkin jälkeen parasta ryhtyä lunastamaan itselleni tehtyä lupausta ja aloittaa Huvilan siivous. Ikkunatkin pesin, ja hoksasin, kuinka hyvä ”studio” siitä tulikaan. Kesäkukkia ja ruokia siellä on hyvä kuvailla. Ja Apsu ilmoitti, että siellä pitää syödäkin joskus.

Syömiseen sitten liittyvätkin päivän muut touhut. Vähän juhannusruokien suunnittelua ja esivalmisteluja. Laitoin pitkästä aikaa jääkellarin lohta tekeytymään. Vaatii tavallista graavausta pidemmän raakakypsytys ajan. Kolme vrk taitaa olla minimi, minkä olen antanut lohen lillua suola-sokeri-vedessä. Kilon lohipalaa varten kiehauta litra vettä, lisää desi merisuolaa ja puoli desiä hienoa sokeria. Anna liemen jäähtyä. Laita kala kannelliseen astiaan nahkapuoli ylöspäin ja kaada liemi pääle ja asettele lautanen painoksi, jotta kala pysyy liemessä. Anna kalan tekeytyä 3–6 päivää. Leikkaa se noin sentin viipaleiksi ja tarjoa sinappikastikkeen kanssa.

Sinappikastikkeen ja muutaman muun – vaikka juhannuspöytään soppelin – ruoan ohje on täällä.

Alppiruusut ovat kukassa niin, ettei ehkä koskaan ennen. Vasemmassa reunassa on yksi muista poikkeava lajike : Pehtoori sai sen viinikerholta 50-vuotislahjaksi. Lajike on nimeltään Pekka. Se ei turhia kukinnoillaan revittele. Yksi kukka. 😉 Mutta ehkä se ehtii. Etualalla on meidän pääsiäisnarsissit. Tai siis juhannusnarsissit. Parempi myöhään kuin …. 😉

Niitä näitä Oulu Puutarhahommia Reseptit Ruoka ja viini

Suvisunnuntai

Kirkonmenojen aikaan, suvisunnuntaina aamulla, olin lenkillä. Kaupungilla tänäänkin.

Tuomiokirkon kirkkotarhassa on pikku kirkko. Viime jouluksi talkoilla valmistunut sympaattinen, paljolti lasten käyttöön suunnattu hirsinen kirkko, jonka katto on tervattu, ja tervan tuoksu sekoittui ympäröivien, kauniisti kukkivien pilvikirsikoiden tuoksuun. Pieni idylli Oulun keskustassa. Ja tämä valo, tämä lämpö (jota kyllä viileähkö tuuli hieman heikensi).

Tänä suvisunnuntaina kävin myös puutarhalla hakemassa kesäkukat, ja Pehtoori oli makutuomarina ja kantoapuna. Ja tänä vuonna – ensimmäistä kertaa vuosiin – pysyin kohtuudessa. Ihan vaan ”pakolliset” ikkunoiden alle, portinpieliin, sisäänkäynteihin ja kukkatolpppiin. Ainoa ”heräteostos” oli tämä laventeli. En vaan voinut vastustaa…

Kukkashowissa meni jokunen tunti ja sitten kokkailemaan.

Kesäkeittiössä uusia kokeiluja: mm. ananassalsaa (Etiketti-lehdestä ohje sivulla 28) joka ei ehkä ollut ihan odotusten mukaista, mutta kyllä se savumarinoidun possun sisäfileen kanssa aika hyvin maistui.

Paremmin maistui oma kehittelemäni jättitomaatti-salaatti. Eilen Apsun kanssa bongattiin valtavia pihvitomaatteja ja tänään täytin sen fetalla, tomaattihakkeluksella, ruohosipulilla (omasta maasta luonnollisesti), pippurilla, basilikalla, pinjansiemenillä, etc. ja sitten salaattipedille. Jaettiin neljästään tuo möhkäle.

Ja jälkkäriksi kesän ensimmäinen raparperipiirakka. Vanhaa ohjetta modifioin (tietysti, taas) ja laitoin tavallisen sokerin tilalle kookossokeria, kevytkerman tilalle soijakermaa ja kookoksen tilalle mantelilastuja (koska niitä oli, kookoshiutaleita ei)

Apsu keskittyi ohessa olevan jäätelön syömiseen, muut söivät myös piirakkaa, itse asiassa koko vuo´allinen upposi jonnekin.

Puutarhahommia Valokuvaus

Arki ihan juhlaa

Kesä, pihatyöt, liikkuminen, kuvaaminen, hyvä (kreikkalainen) ruoka, sähköposteilu ja somettaminen monen monella foorumilla on ollut päivän ohjelmassa.

Pihaltamme kaadettiin viime syksynä paljon isoja koivuja ja sen jäljiltä pihalle tulevan valon määrä on lisääntynyt ihan valtavasti, ja aiheuttaa vähän muutoksia (ja sahanpurujen poistamista lähi-istutusten juurilta). Ja toki kaikenmoista siistimistä, rapsuttamista, istuttamista, pesua ja puleerausta on riittänyt, mutta mikäpä niitä on ollut tehdessä. Hellerajalla tänäänkin. Onpa vaan niin mukavaa puuhastella kun ei ole mitään muuta tähdellisempää.

Lenkillä kävin katsastamassa ensi viikolla olevan ensimmäisen virallisen yo-kuvausmiljöön, ja katselemassa ja ”koekuvaamassa” muutaman veistoksen; veistoskuvia on mahdollisuus saada heinäkuun Rotuaarin valokuvausnäyttelyyn. Ehkäpä yritän ainakin muutamalla kuvalla mukaan. Vaikka tosi vaikea on tietää, mihin ja mitkä kuvat kelpaavat.

Esimerkki yksi: lähetin eilen FB:n Oulu tutuksi -palstalle muutaman kuvan kalaportaiden läheltä kukkamerestä, .. eivät kuvina olleet kovinkaan kummoisia, miljöö tietysti kaunis. Ja tykkäyksiä? Kyllä, satoja tykkäyksiä, mikä on tuolla foorumilla paljon. Tosi paljon. Minusta kuvat eivät moista ansainneet. Esimerkki kaksi: tein aika päiviä sitten Paistinkääntäjien kansalliseen markkinointiin ehdolle nipun kuvia, joista valitsivat ennalta sovittuun kuvapankkiin haluamansa. Omasta mielestäni tämä oli yksi parhaista (esim. kortteihin tai nettikäyttöön) mutta sitä ei valittu. Se jäi siis minulle käytettäväksi. No laitoin sen sitten tänään meidän oman voutikunnan FB:n sivuston otsikkokuvaksi, ja nyt on tullut paljon kehuja ja kiitosta. Ja mm. kysely voiko sen ostaa?

Uutta intoa kuvaamisen opetteluun on tuonut uusi objektiivi. Minulla on ollut jo aika kauan (8 vuotta?) teleputki (70 – 200 mm/f 4), joka on ollut hyvä moneen tarpeeseen ja jota olen raahannut myös matkoille, mutta kun koulussa ja yhdeltä kollegalta olen saanut kokeilla valovoimaisempaa, tekniikaltaan parempaa teleä olen moisesta haaveillut jo pian pari vuotta. Välillä olen onnistunut puhumaan itselleni järkeä, ja mm. varoittelemaan objektiivin järkyttävästä painosta (mikä mm. vähentäisi intoa ottaa sellaista reissuihin, tai edes tunturipatikalle) ja olen unohtanut koko putken.

Kun äitini sitten kevättalvella sanoi, että hän haluaa antaa minulle synttärilahjaksi ja kiitokseksi huolehtimisesta lahjan, josta olisi iloa kuvaamisessa ja ”saa maksaa vaikka monta sataa, vaikka tonnin” (mikä on kohtuullisen nuukan äitini tuntien paljon! 🙂 ) ryhdyin taas pohtimaan telen vaihtoa. Niinpä sitten pistin vanhan obiskan vaihtoon, käytin ammattikoulutusstipendin, Oulujoen kirkon kuvauskilpailun palkintolahjakortin ja äidin lahjarahan ja päätin sittenkin ostaa ”möhkäleen”. Tyär oli mukana kun kävin sen Digitarvikkeesta hakemassa, ja ihmetteli kovasti, kun myyjä teititteli objektiivia (ei minua) ”koska se on niin hieno ja hyvä”. 😀 On se. Mutta vielä on hakusessa sen käyttö. Ja se painaa. Se ei ollut mukana Rodoksella. Lappiin se kyllä pääsee. Tulette vielä näkemään paljon sillä otettuja kuvia, mm. tapahtumakuvauksessa se on ihan verraton.

Tänään olen myös valmistellut perjantain viininmaistiaisia: on meidän vuoro pitää viinikerholle maistiaiset, ja viinit on jo tilattuna Alkoon (Juniorin avustuksella tiettyjä valintoja), mutta ruokapuoli on vähän hakusessa. Eihän mitään illallista tarvitsisi tarjota, mutta kun halusin. On vähän niin kuin juhlamaistelu. Ja kyllä se nyt Kreikka-teemalla tulee perjantai-ilta menemään.