Oulu

Home Oulu (Page 5)
Showing: 41 - 50 of 472 RESULTS
Oulu

Lumoavaa

On LUMO-viikonloppu. Lumo-valofestivaali on nyt järjestyksessään kahdestoista ja tänä vuonna teoksia on 15. Suunnilleen puolet me kävimme tänään katsomassa. Juniori, Apsu ja Eepi olivat mukana. Menimme heti neljäksi, joten ei mennyt jonoissa kävelyksi ja pääsimme ihan liki kaikkia teoksia, vaikka keskustassa oli todella paljon väkeä. Jopa niin että pian neljän jälkeen noin 800-paikkainen kallioparkki Kivisydän täyttyi.

Otsikkokuva on ”Saa kukkia”.

Yhteisötaideteos kukkii monivärisenä ja muotoisena. Teos käy dialogia monimuotoisuuden puolesta ja haluaa kukkimalla tuoda myös valoa ja iloa kaikkien kävijöiden mieleen keskelle syksyn pimeää. Teos on syntynyt yhteistyössä Oulun kaupungin koulujen, varhaiskasvatuksen Taiteen taimet hankkeen, Oulu-opiston, Kulttuuritalo Valveen ja Lumon kanssa.

Ainakin muutaman (mm. tuon ”pääteoksen”) esittelyssä todettiin sen olevan immersiivinen. No mikseipä. Varsinkin sen jälkeen, kun oli googlettanut, mitä se oikeastaa tarkoittaakaan, saattoi asian todeta olevan näin.

immersiivinen

syvällinen, vaikuttava, vaikuttava, hypnotisoiva, mukaansatempaava

moniaistista esteettistä kokemusta ja taideteoksen maailmaan astumista

Alla oleva alati muuttuva, elävä, Oulun yhdeksi maamerkiksi muodostunut graffiti ei liity mitenkään Lumoon, mutta muksut näkivät tai ainakin tiedostivat sen eka kertaa, ja sitä ihmeteltiin ja sille tietysti hihiteltiinkin.

Graffiti on osoitteessa Uusikatu 22. Se ilmestyi seinään jossain vaiheessa 1980-lukua ja se lienee syntynyt Kauko Röyhkän Paska kaupunki (1986) -laulun innoittamana. Joni Skiftesvik kertoo (BTW: mainiossa) omakerrallisessa kirjassaan olevansa koko lailla varma siitä, kuka sen ensimmäisen kerran maalasi. Graffiti on 80-luvun jälkeen poistettu lukuisia kertoja, mutta se on aina ilmestynyt uudelleen samalle paikalle. Nyt kun siitä on tullut matkailumagneettien ja postikorttien aihekin, se taas ennallistettiin pari viikkoa sitten, mistä uutisointiin valtakunnallisestikin. Tänään se oli taas uudessa muodossa.

Reilun tunnin kiertelyn jälkeen lähdimme Välivainiolle Kipparin Pizzeriaan. Tänäänkään en siis kokkaillut mitään. Pizzat maistuivat ja lisämausteena oli Eepin oma show. 😅

Niitä näitä Oulu Reseptit Ruoka ja viini Valokuvaus

Muistikuvia, kuvia ja kakku

Vaikka melkein kaikki koivut ovat jo luovuttaneet lehtensä, on kaupunkimaisema keltainen, aurinkoinen, sinitaivainen. Kuin oltaisiin vielä syyskuussa.

Tänään kävimme Pehtoorin kanssa yhdessä M-mummun (=anopin) luona ja juteltiin – tietysti tälläkin kertaa enimmäkseen menneistä –  ja sielläpä tuli taas mieleen se, kuinka ”nuorena” isäni kuolikaan. Hänen äkillisestä, toisaalta ei aivan odottamattomasta, poismenostaan on tänään päivälleen jo 20 vuotta. Silloin hän ei ollut kovinkaan paljon vanhempi kuin minä nyt. Ja M-mummu, joka vielä yksikseen elelee toki monelta ja monenlaista apua saaden, on syntynyt samana vuonna isäni kanssa. Kaikenlaisia ajatuksia tähän teemaan liittyen on sitten pyörinyt mielessä.

Me mentiin Jääliin yhdessä pyöräillen, mikä poikkeuksellisuutensa vuoksi on erikseen mainittava: siis nimenomaan se, että pyöräilimme yhdessä. Mutta se olikin minun kannaltani varsinkin palatessa – hirmuisessa vastatuulessa – oikein hyvä juttu. Peesissä pääsin vähän helpommalla kuin tuulta halkova mies.

Tuirassa erkanin omille reiteilleni, sillä jokivarressa ja loppukotimatkalla tiesin olevan paljon keltaisia taipaleita – ihan vaan odottamassa kuvaamista ennen kuin loputkin lehdet lähtisivät.

[ Tuiranrannassa, otsikkokuva on Rautasillan kupeesta]

Muistiinpannakseni ja samalla vinkiksi skannailin tähän kardemummakakun ohjeen. Tämä kuivakakun ja pullan yhdistelmä, välimuoto, on helppo, kauan hyvänä säilyvä. M-mummulle olen tämän muutaman kerran ennenkin leiponut. Mutta ohje on ollut välillä hukassa, en ole netistäkään löytänyt, vaikka sieltä sen joskus olen kopioinut, ja nyt  kun se viikonloppuna reseptikansiossani tupsahti taas eteen, tein kakun eilen. Enkä tietenkään hoksannut kuvaakaan ottaa. Ei se kyllä kuvauksellinen olekaan, varsinkaan kun tällä kertaa minulla ei ollut edes hasselpähkinärouhetta. Mutta siis: simppeli, hyvä, nopea kakku. Kokeilehan vaikka!

  

Niitä näitä Oulu

Kaupungintalolla

Arktiselta tuntui sää tänään aamupäivällä. Nyt myrskyää.

Ei mitään hinkua lähteä ulkoilemaan, ei ainakaan pyörällä. Niinpä paluu Muistikuvien äärelle. Viimeinen joulumyynti valmistelun alle.  Kuvaediittiä, nettisivupäivitystä ja sen sellaista.

Iltapäivällä tauottelin lähtemällä kaupungille. Tarkemmin ottaen kaupungintalolle. Oulun kaupungintalon kolme vuotta kestänyt peruskorjausremontti on päätöksessä, tällä viikolla on avajaiset ja taloon pääsee sisällekin katselemaan. Sinnehän minäkin sitten halusin.

Talo on tuttu monista elämänvaiheista: lapsena äidin kanssa teatterissa (joka toimi nykyisen juhlasalin paikalla) katsomassa lasten satunäytelmää, myöhemmin jotain muutakin, Nummisuutarit, Kuinka äkäpussi kesytetään… Sitten opiskeluaikana tutustumassa kaupunginarkistoon, 1990-luvulla esitelmöimässä Studia Generaliassa, 2000-luvun alussa monena vuonna kokoustamassa siellä kun valmisteltiin Valtakunnallisia kotiseutupäiviä ja 2005 Oulun kaupungin 400-vuotisjuhlallisuuksia. Rotissöörijuhlissakin siellä on tullut oltua ja jollais muillakin kokkareilla, ei vaan voi muistaa enää mikä juhla. Ensimmäisessä isossa pestissä valokuvaajan urallani  olin siellä kesällä 2017 kun  International Association of Lyceum Clubs kokoontui Oulussa. Ainakin nuo ja luonnollisesti halusin tänään käydä tutustumassa. Ja hyvälle näytti.

Sitä ihmettelin, että valtuustosalissa ei ole pöytiä! Ehkä ne laskeutuvat jostain avajaisviikon hulinan jälkeen?

Valtuustosalin venpielen installaatiotaide (onkohan oikea nimitys?) on hauska.

Todella paljon ihastuin yläkerran aulan parkettiin. Niin kaunis!

Kaupungintalo oli valmistuessaan vuonna  1882 Seurahuone, ja vasta sotien jälkeen siitä tuli kaupunginhallinnon keskus.

Onhan tämä ehdottomasti yksi Oulun kauneimmista ja komeimmista rakennuksista.

Neulottua Oulu

Värejä kaupungissa ja neuleissa

Oulussa tuulee usein, yleensä ´aina´. Ja hyvin usein tuntuu, että tuulee vastaisesti – ihan sama mihin suuntaan olet menossa tai tulossa: mennessä tuulee ja palatessa tuulee. Tänään ei tuullut. EI mistään suunnasta, eikä varsinkaan vastaan. Ja muutenkin sää oli suotuisa ulkoilulle.

Poikkeuksellisesti pyöräilin vasta iltapäivällä, sillä aamulla oli aika optikolle ja sen jälkeen aika varattuna Veripalveluun. Ja olipa aamulla kyllä niin kylmäkin (aamukuudelta +0,6 C) että parempi odotella auringon nousua kunnolla. Kannattihan se!

Silmälasieni uusimisesta ei ole kuin 1½ vuotta, mutta vähän tuntui olevan tarvetta näöntarkastukseen, ja kun  edellisellä kerralla löytyi silmänpohjarappeuman merkkejä [perinnöllinenhän se tämäkin juttu on; äidillä ehti jo aika pahaksikin] sain kehotuksen käydä sitäkin tarkistelemassa, vaikka eihän kuivalle rappeumalle ole hoitokeinoa, eikä lääkkeitä. Jos se kehittyy/muuttuu kosteaksi rappeumaksi on syytä aloittaa lääkitys mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Siis ja joka tapauksessa perusteita Instruun menemiselle oli. Ja niinhän siinä sitten kävi, että onhan ne linssit (taas) uusittava, plussaa lisää. Mutta ei muuta huolettavaa.

Iltapäivällä kuljin Maikkulaan, sillä Lankapuutarhaan oli taas asiaa. Eilen sain valmiiksi viimeisimmän neuleeni… En oikein vielä tiedä kenelle. 😅

Malli on VillaUnelmien Vanamo. Ihan ´minun näköiseni´, mutta minulla itselläni on jo viisi islantilaista kaarrokeneuletta. Ja ne kaikki ovat mieluisia ja käytössä, joten ei nyt tälle syksylle tätä.

Neulomatta en enää osaa olla. Kesälläkään. Näistä Siiveniskuja-paidoista tuo sininen on Pehtoorin uusin, – kolmas. Tummanharmaa on vielä vailla käyttäjää. Juniorille ja Vävylle on liian pieni…

Tänään hain lankoja jo joululahjajuttuja varten: pipoja, pantoja, Emmiliinin pusero ja tyttärelle sisäpusero (Plötylopista) on ainakin tarkoitus tikuttaa.

Niitä näitä Oulu Ruoka ja viini

Sunnuntain helppoja juttuja

Pakkasyön jälkeen ilma raikas, aurinkoinen.

Turhankin aikaisin lähdin pyörälenkille. Puolelta päivin olisi ollut leppeämpää. Toisaalta aamusella oli tyven, hiljaista.

Kuivasjärven rannassa pehmeä sammal paljasjalkakenkien alla oli hyvä kulkea. Jostain kaukaa joku (ei voi tietää minkä) vesilinnun luikutus. Vedenpinta rasvatyyni. Valo ja värit, taivas ja vedenpinta tuntuivat olevan sovussa, jotenkin kimpassa. Vahingossa unohdin pyörän metsänreunaan aika pitkäksi aikaa, sammal houkutti tepastelemaan järven rannassa…

Kotimatkalla ”etelän suunnasta” oli vielä yksi tyven maisema pysähdyttävä kuvaamaan.

Pokkisella (Pokkitörmä) tuo pilvi kiinnitti huomion. Ja melkein kesäinen Oulu. Syksyllä 1989, jolloin odotin esikoista, ehdin haravoida melkein kaikki lehdet ennen syyskuun loppua. Nyt ne eivät ole edes aloittaneet tippumista. Koivut ja jalopuut vielä hyvinkin vihreitä.

Iltapäivällä kaikenmoista rästihommaa: ja ruoanlaittoa.  Viikkoon en ole tehnyt mitään sapuskaa huolella. Tänään tein. Jotain niinkin erikoista kuin jauhelihapihvejä. No jos tekee vasta jauhetusta naudanpaistijauhelihasta, huolella kuullottaa chilin, sipulit, myös valkoista sipulia, turvottaa korppujauhot kerman ja (Pirkka Parhaat) tomaatti-mascaspone-kastikkeen (Pirkka Parhaat) kanssa, ja lopussa maustaa vielä yrttisekoituksella, tulee arkiruoasta ihan salonkikelpoinen sapuska.

Ja ”samoilla tulilla” keittelin (vihdoin) marja-aronioista hyytelöä muutaman purkillisen. Moneen vuoteen en ole tehnyt, en löytänyt vanhaa hyvää ohjettani, mutta tämä Alkon sivuilta löytynyt vaikutti ainakin tekoavaiheessa oikeinkin hyvälle. Kun jäi kaarnikat mökkireissulla poimimatta (kun niitä ei juuri ollut) niin ehkä tämä on tulevan talven tarpeisiin sopiva. Makeampikin.

Oulu

Syyskesää Oulussa

Elokuun lopun jälkeen eka kerran kunnon pyörälenkillä.

Syksyn merkkejäkin näkyi kulkiessa: mm. se, että kesän kestäneet pyörätie-risteys-baana -rempat alkavat olla valmiita. Puomeja, kiertoteitä, sorapätkiä on poistunut. Mikä ilolla merkille pantakoon. Syksystä taitaa kertoa sekin, että joessa vesi on korkealla ja sorsanpoikaset ovat jo isoja. Ja sekin, että Lämsänjärvenrannassa ei ole enää lapsia leikkimässä/uimassa.

Eikä eläkeläisetkään pidä piknikkejä. Sattuipa elokuun lopulla sellainen silmiin, että rannalla oli kaksi harmaapäistä pariskuntaa nautiskelemssa kuohuviinistä, eväistä ja tyvenestä järvimaisemasta. Heilla oli koottava retkipöytä ja pienet tuolit, lasit kilahtelivat ja lounaspiknik elokuisena tiistaina varsin mukavan ja iloisen näköinen happening. Eipä ole sellaista ennen kohdalle sattunut, – jotenkin jostakin syystä ajattelin, että olivat varmasti ruotsalaisia. 😄

Tänään toisaalta hyvinkin kesäisen näköistä. Möljällä metsäpolulla koivut raikkaan vihreitä, vaikka polulla jo keltaiset reunat olikin.

Rannalla tovin istuskelin ja päätin ajella varmuuden vuoksi tarkistamaan josko hautausmaalla olisi jo seurakuntapuutarhurit poistaneet kesäkukat, olisiko jo viikonloppuna callunoiden istutuksen aika? – No ei todellakaan ole kiire.

Sankarihauta-aluekin oli ihan kukkamerenä.

Samoin Ainolan puiston ruusutarhassa kukkii vielä.

 

 

 

 

Liikkuminen Niitä näitä Oulu Valokuvaus

Taideroskikset löydetty

Taideroskikset löydetty, kaikilla rasteilla käyty.

Oulun Taiteilijaseuran jäsenten maalaamia taideroskiksia sijoitettiin  vuonna 2021 yhteensä 23  ympäri Oulua, yksi jokaiselle suuralueelle. Taiteilijaseuran sivulla on luettelo noista roskiksista sekä taiteilijoista.  (Kalevan artikkelit  15.11.2021 ja 15.12.2021 aiheesta KLIKS)

Tänä vuonna roskiksia on tullut (ilmeisesti) 18 lisää. Luetteloa niistä en ole löytänyt, en myöskään paikallislehdistä mitään artikkelia. Näistä kannattaisi kyllä kirjoittaa ja nostaa mukavaa, iloiseksi tekevää taidetta esille.

Oulun kaupungin karttapalvelun sivulle (linkki alla) kaikki taideroskikset on merkitty.

Oulun karttapalvelu

Valitse kartalla näkyvät tiedot > Kadut ja puistot > Varusteet > Taideroskikset

Olen pyöräillyt kaikki nuo paikat etsimässä ja luullakseni kaikki paikallaan olleet roskikset löytänytkin. Viimeiset kaksi jäivät pyöräillen saavuttamatta, mutta ovat nyt kuitenkin kuvattu, sillä eilen kävimme Pehtoorin kanssa kotiseuturetkellä Yli-Iissä ja Ylikiimingissä autolla,

Yhteensä roskiksia on kai ollut 41, mutta muutamat ovat ”hävinneet”. Esimerkiksi Linnanmaalla ja Pikisaaressa ne on poistettu viemäri- ja katuremonttien vuoksi. Myös Sonnisaaren, Talvikankaan ja Oulunsalon taideroskikset puuttuvat. Talvikankaalla ja Oulunsalossa oli oletetuilla paikoilla uutukaisen näköiset tavalliset peltiroskikset, Sonnisaaressa ei mitään.

Tulevan (2026) kulttuuripääkaupungin kannattaisi tilata näitä taiteilijoilta muutamia kymmeniä lisää. Oulun puistoihin olisivat omiaan ilahduttamaan turisteja ja taiteenystäviä, ja tietysti meidän  paikallisten jokapäiväistä arkea. Esimerkiksi Hupisaarille, Nallikariin, Pikisaareen, Torinrantaan tällaisia olisi hienoa saada.

Tein taideroskiksista kuvakansion:  https://satokangas.kuvat.fi/kuvat/2024/Oulun+taideroskikset/    Klikkaa ensimmäinen kuva auki, sen jälkeen voit liikkua oikean reunan nuolella kuvasta toiseen.  Roskiksille voi myös antaa tähtiä; kun avaat kuvan, näytön oikeaan reunaan tulee kuvasta tietoa sekä tähtiä klikattavaksi. Löytyvätkö yleisön suosikit?

Jäälissä on Jyrki Tammen maalaama Linnut. Se on yksi minun suosikeistani. Hän itse toteaa siitä näin: ”Sininen taivas ja vihreät linnut ilmentävät teoksessani ekologista teemaa, joka kytkeytyy sopivasti jätehuoltoasioihin ja taideroskis-hankkeeseen.”

Tämmöistä lisää!

Tämä oli mukava kesärastijuttu – mitähän seuraavaksi keräilisi. Pyöräilykesää on vielä jäljellä… 🚲

Oulu Valokuvaus

Taiteellinen maanantai

Museoon maanantaina

Tiesitkö, että kourallisessta multaa on enemmän eläviä olentoja kuin maapallolla ihmisiä? – En minäkään tiennyt ennen kuin kävin Oulun Taidemuseon takapihalla katsomassa Maa elää -näyttelyn.

Olin varsinaisesti menossa –  taas kerran – maanantaina museoon, mutta museothan ovat lähes maailmanlaajuisesti kiinni maanantaisin. Ihan niin kuin en olisi tuota tiennyt, mutta ei se tunnu pitkästä museoissa kulkemiskokemuksestani huolimatta menevän minulla jakeluun. Maanantait olisivat monta kertaa olleet minulle luontevin museopäivä, mm. kesällä 1982, jolloin olin matkaoppaana Ateenassa 40-hengen porukalle! Ei ollut siellä eikä silloinkaan maanantaina auki. Ei oikein lupaavasti alkanut se matkanjohtajapestini.

Noh, tänään olin vain oma matkanjohtajani, ja museon oven pysyminen kiinni ei ollut lopultakaan mikään katastrofi. Katselinpa sitten museon takapihalla olevan näyttelyn.

Taide-elämyksiä lisää. No roskiksia tietysti (Kaukovainio ja Kaakkuri), – enää puuttuu kaksi (Yli-Ii ja Yli-Kiiminki).

Ja sitten musiikkia ja video.

Oulujoella, ja Merikosken paluu!! 

Ainakin oululaisille vinkiksi hieno video Oulujoen historian vaiheista viimeisten reilun sadan vuoden ajalta. Mahdollisimman isolta näytöltä kannattaa katsoa, ja kuunnellakin. Ei ihan tavallista Suomi Rockia ole tämä.

Youtube: Jukka Takalo,  Merikosken paluu 

Lauluntekijä ja Aknestik-yhtyeen solisti Jukka Takalo palaa soolourallaan sähkökitaroiden ja suurten tunteiden suomirokin pariin. Takalon uuden kappaleen musiikkivideolla pääsee katsomaan vanhoja kuvia Oulujoesta ennen joen patoamista.

Musiikkivideolla nähdään suomalaisen valokuvaajan ja kansanperinteen tallentaja I.K. Inhan otoksia.

                                                Lainaus Kaleva 15.7.2024

Mökille taulu

Ja sitten vähän omaakin ”taiteen tekemistä”. Tilasin taulun mökille: omista kuvistani eka kertaa ”vedos” metallilevylle. Kunhan elokuussa mennään mökille ja ripustan sen paikoilleen, laitan kuvan tänne. Ja kerron, kannattiko painattaa kuva metallilevylle. Sittenhän sen näkee.

Neulottua Oulu

Harrastusten parissa

Heinäkuun keskelle, kesän lämpöön valmistui viimeisin jumpperini, eikä todellakaan ole mikään keveä kesäneule! Se ei ole kaarrokeneule, vaan siinä on raglanhihat. Sellaisia neuloin muutamia opiskeluaikoina – samalla kun luin tenttiin – kirja pöydällä ja neule sylissä. Luennoille en kudinta vienyt, vaikka siihen aikaan jotkut – varsinkin kasvatustieteilijät sosiologian luennoilla – sellaista harrastivat. Mitä me humanistit katselimme pahasti karsastaen.🤨

Tämän mallin nimi on Riemuneule. Minä kuten monet muutkin tein sen nimenomaan siksi, että siihen saattoi upottaa jämälankoja. Vain kaksi valkoista kerää ja yhden harmaan jouduin tätä varten erikseen ostamaan. Kuvio ja malli on helppo, sitä on kiva kutoa.  Nimesin tämän mun versioni mallista ”La Promesa -neuleeksi”, sillä se on syntynyt oikeastaan kokonaan sitä katsoessa (pitkästi toistasataa tuntia siis meni). Mutta koska koko pusero on kirjoneuletta, niin se on kaksinkertainen ja sellaisena paksu ja ihan mahdottoman lämmin. Ehkä talvella sitä voi pitää.

Kenellehän sitten tekisi seuraavan? – Promesaa on vielä ainakin toisen neuleen verran jäljellä.

Tänään muitaki harrastuksia: pyöräillen kuvailemassa pitkin Oulua. Hollihaan salavat eivät mahdu enää kuviin! Kaupungissa oli hyvin hiljaista: lomalaiset ja muutkin mökeillään ja reissussa. Myös taideroskiksia kiertelin etsimässä, enää ei puutu montakaan. 🙂

Ja ruoanlaittoharrastusta tänäänkin, kahdellakin tasolla: paitsi että tein meille makoisan kasvisruokapäivällisen (uunitomaatteja ja gratinoituja kesäkurpitsoja, paahdettuja perunoita ja vähän eiliseltä jäänyttä savukalaa) niin suunnittelin torstain menua. Saadaan ystäviä ruokavieraaksi, ja sehän innostaa ja ilahduttaa, ja vie suunnittelun Italian makumaailmaan; jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sitruunaa ja paljon Cucina Italiaa.