Showing: 41 - 50 of 463 RESULTS
Neulottua Oulu

Harrastusten parissa

Heinäkuun keskelle, kesän lämpöön valmistui viimeisin jumpperini, eikä todellakaan ole mikään keveä kesäneule! Se ei ole kaarrokeneule, vaan siinä on raglanhihat. Sellaisia neuloin muutamia opiskeluaikoina – samalla kun luin tenttiin – kirja pöydällä ja neule sylissä. Luennoille en kudinta vienyt, vaikka siihen aikaan jotkut – varsinkin kasvatustieteilijät sosiologian luennoilla – sellaista harrastivat. Mitä me humanistit katselimme pahasti karsastaen.🤨

Tämän mallin nimi on Riemuneule. Minä kuten monet muutkin tein sen nimenomaan siksi, että siihen saattoi upottaa jämälankoja. Vain kaksi valkoista kerää ja yhden harmaan jouduin tätä varten erikseen ostamaan. Kuvio ja malli on helppo, sitä on kiva kutoa.  Nimesin tämän mun versioni mallista ”La Promesa -neuleeksi”, sillä se on syntynyt oikeastaan kokonaan sitä katsoessa (pitkästi toistasataa tuntia siis meni). Mutta koska koko pusero on kirjoneuletta, niin se on kaksinkertainen ja sellaisena paksu ja ihan mahdottoman lämmin. Ehkä talvella sitä voi pitää.

Kenellehän sitten tekisi seuraavan? – Promesaa on vielä ainakin toisen neuleen verran jäljellä.

Tänään muitaki harrastuksia: pyöräillen kuvailemassa pitkin Oulua. Hollihaan salavat eivät mahdu enää kuviin! Kaupungissa oli hyvin hiljaista: lomalaiset ja muutkin mökeillään ja reissussa. Myös taideroskiksia kiertelin etsimässä, enää ei puutu montakaan. 🙂

Ja ruoanlaittoharrastusta tänäänkin, kahdellakin tasolla: paitsi että tein meille makoisan kasvisruokapäivällisen (uunitomaatteja ja gratinoituja kesäkurpitsoja, paahdettuja perunoita ja vähän eiliseltä jäänyttä savukalaa) niin suunnittelin torstain menua. Saadaan ystäviä ruokavieraaksi, ja sehän innostaa ja ilahduttaa, ja vie suunnittelun Italian makumaailmaan; jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sitruunaa ja paljon Cucina Italiaa.

Liikkuminen Oulu

Vihdoinkin Koiteliin

On jo melkein heinäkuun puoliväli, ja vasta nyt ensimmäistä kertaa tälle kesälle ajelin Koitelinkoskelle.

Matkakahvin (Starbucks Doubleshot Espresso), aamun ”kakkoskahvin” nautin kosken rannalla, koska paikan kahvila Tunnelmatupa aukeaa vasta yhdeltätoista. Auringon paistaessa, kun kosken rannoilla, silloilla ja maisema- ja tulistelupaikoilla ei ollut vielä moniakaan kulkijoita, mietin, miksen ollut aiemmin tullut.

Mietin, miksi en, vaikka hyvin tiedän, että siellä  on, aina vain, joka kerta, niin rauhoittavaa, ihastuttavaa tai siis paljon hyviä näkymiä: kaunista Kiiminkijoen kimmellystä, kallioita, sopuisia pieniä metsäpolkuja. Tokihan siellä käynti vie vähintään sen neljä tuntia, sillä matkaa suuntaansa on 30 km ja perillä pientä huilailua, rannalla istuskelua, joskus jätskiä, joskus pullakahaveja, ja aina kuvaamista, joten hyvinkin tunti humahtaa siinäkin. Mutta so what? Eipä ollut tälle päivälle mitään tähdellistä  muutakaan puuhaa.

Ja on ollut sellainen perushyvä kesäsää.

Vähän kuin palkinnoksi sitten tein sapuskalle lempparisalaattiani (yhtä niistä): mansikka-vuohenjuusto-cashew! Jääsalaattia alle ja balsamicokastiketta päälle. Ei ole niitä edullisimpia, mutta silti. Oheen tein sentään kaapintyhjennysbroilerpataa – Pehtoori tykkäsi siitä enempi kuin salaatista. Joten fifty-sixty sain syödä melkein tuon koko salaattikulhollisen yksin.

Hoksauttelen tässä vanhasta kesäalkupalahitistä: patonkia, vuohenjuustoa, mansikoita ja loraus hunajaa päälle ja hetkeksi uuniin. Skumppalasillisen kera ihan luksusta. 😀

Kesämieli jatkukoon kaikilla!

Liikkuminen Oulu Valokuvaus

Kerää koko sarja – taideroskikset!

Keväällä aloittamani roskiskuvien keräily on edennyt aika hyvää tahtia. Nyt näille Oulun katukuvassa oleville pienille taideteoksille on löytynyt selityskin: kaupunki on tilannut Oulun taiteilijaseuran taiteilijoilta näitä. Ja tänä keväänä niitä tuli yli 20 lisää.

Jo vuoden vaihteessa 2012-22 yhteensä 23 taideroskista sijoitettiin ympäri Oulua, yksi jokaiselle suuralueelle. Ja ”vahingossa” satuin yhden sellaisen kohdalle. Silloin tällöin olen niitä nähnyt, ja nyt niistä on tullut minulle mielenkiintoinen ”palapeli” tai bingo tai mikä lie. Taideroskiksia on nyt puolensataa, saa nähdä jaksanko pyöräillä Ylikiiminkiin asti sen kaukaisimmankin kuvaamaan, ehkä se on käytävä autolla sillä matkaa edestakaisin meiltä tulee noin 80 km. Tavoitteena joka tapauksessa löytää kaikki.

Näistä uusista monet, ja nimenomaan Tuiraan sijoitetut, ovat Johanna Kansanojan (Instagram: @Myrskytuulia) maalaamia, ja ne ovat ehdottomasti suosikkejani.

 

Tänään jäin pitkään juttusille yhden tyylikkään vanhan (minuakin vanhemman 🙂 ) kanssa,  joka sanoi kävelevänsä päivittäin tuon ylemmän ohi, mutta ei ollut koskaan hoksannut. Yhdessä kehuimme tällaista satsaamista kaupungilta. Näistä tulee hyvä mieli.

Eepin kanssakin näitä ihailtiin, kun käytiin liikennepuistossa ja niinpä pojantytär oli isälleen todennut viime lauantaina minigolf-radalla: ”täällä ois mummille nuita roskiksia ku se ottaa erilaisista roskiksista kuvia!” Isänsä oli vain todennut, että Valion Pingviini-roskis ei ehkä kuulu sarjaan. – Totta  – ei kuulukaan. Mutta muita on vielä paljon löydettävänä. 😀

Isovanhemmuus Niitä näitä Oulu

Kesäiloa

Koti on taas hiljainen.

Sen jälkeen kun alkuiltapäivästä vein Eepin kotiinsa, vasta huomasin, kuinka paljon tyttö puhua pulputtaa. Jopa yksikseen tietokoneella pelatessaan. Kuten mumminsakin, tai siis mummi ei pelaa koneen ääressä, mutta juttelee silti omiaan myös esim. blogitekstejä raapustaessaan.

Yleensä, tosiasiassa aina, Eepi on veljensä kanssa kahdestaan yhtäaikaa mummipapalla, mutta nyt kun tyttö oli yksin yökylässä ja kesäiltaa- ja päivää viettämässä, hän sai tilaa ja aikaa höpötellä, kysellä, nauraa hekottaa (naurunsa on niiiiin hyväntuulinen), kysellä, kertoa, selittää ja taas kysellä. Ja ällyyttää!  Taitavat vain oululaiset osata ällyyttää? – Eepi osaa, vaikkei ole vielä ihan kuutta vuottakaan.

Aamupäivällä kävimme kahdessakin leikkipuistossa, ja jätskillä tietysti.  Ainolan puistossa jo aamupäivällä paaaaaljon lapsia – isovanhempineen.  🙂 Ja siellä oli enemmän pionipenkkejä kuin olen ennen nähnyt.

Puistossahan on huikea ruusutarha, ja erikoisia puita, vettä ja valkoisia siltoja ja niitä kaikkia olen kuvaillut paljon ja tänne blogiinkin suoltanut, mutta enpä ennen ole sellaista määrää pioneja nähnyt. Useita penkkejä oli täytetty niillä.

Oulu Rotissöörit Ruoka ja viini

Paljon hyviä aistimuksia tänään

Puoleenpäivään mennessä sain päivän agendalla olleet jutut valmiiksi: kuvat asiakkaalle, pyykit silitettyä ja parit sähköpostit hoidettua.

Aika kesäiselle Oulu-kierrokselle: pari, kolme tuntia kiertelin ja kaartelin, pysähtelin ja nautin kauniista kotikaupungista, jossa tuntuu nyt olevan ennätysmäärä tietöitä, saksalaisia turistibusseja ja pyöräteillä hortoilevia koiria ja vanhuksia.

Tuiranpuiston rodot jo melkein kukintansa ohittaneet…

Tänään vain salaattilounas (illalla tiedossa ravintolaruokaa), joten oli hyvä syy pysähtyä Mon Choun (”monsuunin”) kohdalla ja käydä ostamassa pari croissantia. Sen edessä (kuten toisellakin puolella Pakkahuoneenkatua) on riemunkirjavat kukkalaatikot. Melkein kuin olisi ulkomailla. 🙂

Liekkö Monsuunissa käyttävät croissantien voiteluun paahdettua voita, – vai mikä on toffeisen maun salaisuus? Ja ilokseni hoksasin, että pasticceria oli saanut laajennuttua pikkuruista konditoriaa useilla pöydillä. Hyvä, hyvä.

Illalla olimme Rotissööri-illassa: Koivurannan kahvilan smokeryssä

MENU
Savustettua lohta wakame-pedillä ja savustettuja jättikatkarapuja
24 h savustettua briskettiä kauden lisukkeilla
Amerikkalainen juustokakku ja vadelmamelbaa

Vaikka en oikein pidäkään Koivurannan idyllisen kahvilan pihapiirin muuttumisesta parin ison teltan peittämäksi, oli ilta mukava, ruoka oikeinkin hyvää. Erityisesti nuo savustetut katkat olivat mieleeni, eivät olleet sitkeitä, sopivan chilisiä. Nam. Jälkkäri on ehkä heikoin lenkki. Mutta upposi toki sekin. 🙂

Ja niinhän se nyt on että minulla on taas kymmeniä kuvia huomenna editoitavaksi. Mutta ei haittaa. Aikaa on.

Oulu

Hopusti kotiin

Me lähdimme eiliseltä aurinkoiselta, helteiseltä, sääskettömältä Hangasojalta aamusella. Vielä aamukahvipöydästä katselimme, kun pupu mussutti juolukanlehtiä, – sillä on värinvaihtoviikot menossa. Talvista vaaleaa on vielä selkäpuolella.

Sodankylään asti satoi, välillä liki vaarallisesti, oli pakko pudottaa vauhtia… Rollon jälkeen sade taukosi, mutta paljon tietöitä, uutta höyryävää asfalttia kilometrikaupalla, ja lisäksi Koivun ja Louen välissä iso, jättipalkkia kuljettanut rekka poikittain tiellä. Hitaasti mutta varmasti kuitenkin kotiuduimme ja aurinkoisella kotipihalla avatessa auton ovet ensimmäinen reaktio molemmilla oli: täällä tuoksuu vihreä, täällä tuoksuu kesä!

Asettautuminen, pihan ja jääkaapin suurpiirteinen päivitys, kaupassa käynti, saapuneiden pakettien nouto postista, ja sushien haku. Noutosushista on tullut jo ”perinteinen” mökiltä paluupäivän ruoka. Sitä siis tänäänkin. Usein tämän kesäkuun alun mökkireissulta on palattu Kukkolaforssenin kalabuffetin ja Haaparannan kautta, mutta kun tänään oli vähän jo hoppukin kotiin ja kun kerran satoi, niin tultiin suoraan.

Olisin jopa ehtinyt mielenosoitukseen – vakavasti harkitsin lähtemistä. En ole koskaan ennen ollut, mutta tänään olisi kyllä voinut osallistua. Oulussa leimahtunut rasismi koskee, pelottaa, inhottaa ja huolettaa.

JOS ei olisi tulossa juhannus ja sen myötä iloksemme kaikki kolme lastenlasta ”porukoineen” tuskin olisimme vielä palanneet. Kieltämättä ennuste Saariselän juhannusviikon lopun säästä oli osaltaan työntävä tekijä: viileää ja sadetta lupaili. Ouluun vähän parempaa, vaikkei mitään helteitä ole tulossakaan.

Vaikka täällä näin kymmenen aikaan on ’paljon’ pimeämpään kuin pohjoisessa, niin silti hämmästyin äsken, että on jo näin myöhä. Käsitykseni ajasta ja sen kulumisesta, lomasta ja arjesta, juhlasta ja vastuista on parhaillaan isossa murrosvaiheessa – tämäkin päivä on siitä hyvä esimerkki. Kerron siitä tässä joku päivä lisää. Ja vielä mökkijuttujakin huomenna, ehkä. Nyt on vielä puuhailuja, ja aamukahdeksalta oltava jo kaupungissa, joten hyviä öitä, palaan huomenna paremmalla ajalla.

Huomenna on aika vaihtaa patikointi pyöräilyyn.

Tämä pyöräaita on Vuotsossa, Sompion Arjan matkamuistomyymälän pihassa.

Isovanhemmuus Liikkuminen Niitä näitä Oulu

Garden Partyt ja pyöräilyn vaarallisuudesta

Malcesine, kotiin, flunssa, yo-juhlat kuvauksineen, lapsenlasten kesälomaviikko, Kalajoki, paluu, mietin, mikä päivä, garden partyt, pakkaaminen. … Aivan kuin olisin liikkeessä koko ajan.

Tänään Garden Partyt 

Kun tämän päivän yhteisestä ruokahetkestä eilen paluumatkalla Kalajoelta kotiin juteltiin, pojanpoika ilmoitti, ”etten halua mitään puutarhajuhlia. Te vaan Eepin kans kastelette kukkia, …” Noh, tehtiin me sitäkin, mutta enin osa kolmen tunnin juhlista kului piazzalla syöden ja jutellen. Toki ötökkätutkimuksia, Tuupo-Heikki, pöydän kattamista ja grillausta.

Menu oli melkoista ”silppua”, mutta kaikille jotain, paljon mieluista jokaiselle.

Garden Partyt 6.6.2024

Antipasti

Paesano
Prosciutto
Salame
Suolatikkuja, suolakeksejä

Primi & Secondo

Karitsankaretta grillistä
Emmental-gratinoituja tryffeliherkkusieniä
Lohipalaset (A & E)
Hello Kitty -pastaa (A & E)

Iso salaattivati, mm.
lehtikaalisalaattia
cantaloupemelonia
tryffelimarinoitua mozzarellaa
halloumia
raejuustoa

Dolce

mansikoita
mangoa
kirsikoita
Nutella-pullaa
Vanhan ajan vaniljajäätelöä
Cantuccineja

Tryffeliherkkusienet onnistuivat hyvin. Tein kolmannen kerran ja nyt jo erinomaisia.

Nutella-pulla oli kuitenkin lasten (ehkä myös aikuisten?) mielestä kaikkein parasta. Laskiaispullan ja ties minkä muffinsin tms. yhdistelmä: pulla halkaistaan, päälle sipaisu nutellaa, kermavaahtokiehkura ja sokerissa pyöritelty mansikka. No olihan se hyvää. 😀

Pyöräilystä ja sen vaarallisuudesta

Olen varmasti ennenkin tupissut skuuttien käytöstä ja varsinkin niiden lojumaan jättämisestä. Tänä vuonna Oulussa vuokraskuutteja on vähemmän kuin parina edellisenä kesänä, mutta on niitä nytkin paljon – ihan liikaa. Varsinkin kun ne lojuvat missä sattuu, miten sattuu. Tänään aamulla kirosin ääneen! Olin aamusella ennen kahdeksaa polkemassa pohjoispuolta Oulujokivartta kohti Poikkimaantiesiltaa ja aurinko paistoi, linnut lauloivat, vire oli hyvä – ja aurinkolaseille tarve.

Kun kirkkaasta auringonpaisteesta aurinkolasit päässä ajaa pimeään alikulkutunneliin, ei näe ihan hirveän hyvin. Ja siinä tilanteessa keskelle pimeää tunnelia poikittain jätetty skuutti on hengenvaarallinen!  Sentään näin sen ajoissa ja onnistuin kiertämään törmäämättä (ja kävin sitten siirtämässä syrjään), mutta voi hitto!!

Eilenkin oli pyöräteillä aika hurja meno: lähdin Kalajoelta palattuamme suunnilleen tarkalleen neljältä polkemaan kohti kaupunkia ja vastaantulevaa työmatkaliikennettä oli aika lailla, monilla tietyöpätkillä hurjaa menoa, torinrannassa ahdasta, Kuusisaaressa iso tapahtuman joka tukki kaikki kevyen liikenteen väylät. Mitä opin tästä?  –  Opin sen, että lähdin tänään ajoissa. Ja että on oltava huolellinen aliskoihin mennessä.

Olin  aamulla liikkeellä ja päätin, että niin pyrin tekemään niin taas vastaisuudessakin. Aamut on parhaita, varsinkin jos on polkemassa kaupungin läpi tai muutoin pääreiteillä.

Voikukkapellot jokivarressa keltaisia, tuomet kukassa, pihoilla ja puutarhoissa omenapuut ja syreenit valkoisia tai purppuraisia, aamun ilma raikas, vähän kosteakin. Aamut on.

Oulu Ruoka ja viini Viini

Hyvä päivä tänään

Meillä on pihapiirissä sepelkyyhkypariskunta, joka aamuisin kurkkuäänillään hallitsee kaikkien lintujen laulua, laulavat, kurnuttavat kaikkien muiden ylitse. Ja järripeippoja, joita on paljon, – melkein kuin Lapin tuntureilla kulkisi. Kotipihan västäräkit ovat jo monta viikkoa hyppineet – hankien päällä 🙂 – mutta pääskysiä ei ole vielä näkynyt. Silti tänään on ollut kesä.

Reissua varten ja muutenkin kesävaatehuoltoa, jopa ompelukoneen otin esille! Asia on siis jo melkoisen vakavalla tasolla! On vaan niin mahdottoman mukavaa päästä reissuun, päästä Italiaan.

Illalla toisen viinikerhon maistiaiset, joihin hyvin skeptisenä kuitenkin päätin mennä: epäily ja jahkailu johtuivat siitä, että teemana oli Sauvignon Blanc -rypäle. Ja sehän ei todellakaan ole minun mieleiseni, mutta annoin sille mahdollisuuden. Ja mitä tapahtuikaan: Juniori sekä Grand Old Alkon viiniasiantuntija JJ esittelivät ja maistattivat sellaisia versioita, jotka käännyttivät minutkin! Uskon nyt, että SB voi olla hyvää, jopa erinomaista. Nämä viinit Italiasta, Ranskasta, Chilestä, Uudesta-Seelannista ja Itävallasta eiväto olleet lajinsa tyypillisimpiä edustajia, eivätkä todellakaan edullisimpia, mutta … Varsinkin Pouilly-Fume (Henri Bourgeois) oli mieluinen ja Sancerre tietysti. Mutta: samalla rahalla ostan edelleen jotain muuta.

Tapaaminen oli muutenkin poikkeuksellisen mukava, leppoisa, välitön. Olin ehkä poikkeuksellisen hyvässä kohdassa, hyvässä seurassa.

Yhdeksän jälkeen lähdin kohti kotia.

Pitäisi useamminkin lähteä kuvailemaan kaupungille auringonlaskun aikaan.

Yhdeksän jälkeen oli ihan tyven, kesäilta, hiljaista, valoisaa.

Moni asia on tänään saanut muistamaan, ajattelemaan, kiittämään. Uskaltaakohan sitä sanoa ääneen: nyt on hyvä.

Liikkuminen Niitä näitä Oulu

Uusi keräilykohde

Ei se kauaa lunta satanut, eikä paljon, mutta sen verran, että pikkuisen pistely tuntui kasvoilla. Ja samaan aikaan kovat tuulenpuuskat pyörittivät katupölyä ja hiekkaa niin, että hampaissa narskui. Mutta siinäpä ne tämän päivän suuret ”vastoinkäymiset” ja huolet ovat olleetkin. Sitä paitsi eivät nuo hieman arktiset piirteet säätilassa estäneet liikkumasta melkein kahta tuntia. Vähän, hyvin vähän, pihahommiakin osana ulkoilurupeamaa.

Edellisinä vuosinakin minulla on ollut pyörälenkeillä joku ”keräilykohde”: esim. Oulun uusiin kaupunginosiin tutustuminen (Kivikkokangas, Uusi Hiukkavaara, Metelinkangas, Paituri etc. etc.), Knuutilankankaan ”lohilammen” vuodenajat, Oulun uimarannat, kesäkahvilat, lähikunnat ja niiden kirkot etc. etc. Lisäksi tarvitsen aina äänikirjan taustaääneksi.

Tänä keväänä uusi keräilysarja on roskikset! Oulussa on jo muutamia vuosia ollut ”taideroskiksia”, ja nyt niitä on tullut pyöräteidenkin varsille lisää. Tänään kohdalle sattui Myrskytuulian maalaama roskis Tuiranrannan läheisyydessä. Tähän mennessä tämä on minua eniten miellyttävä. Tuo väri! Haluaisin Emmiliinille tuon värisen bodyn tai kesämekon – korostaisi pikkuisen syvänsinisiä, kirkkaita silmiä.

Ovatkohan nämä roskiksetkin Kulttuuripääkaupunki Oulu 2026 -brandäystä? – Arjen iloa ainakin. Näitä varmaan vilahtelee sitten pitkin kesää näissä postauksissanikin.

Oulu

Kylmää on

Mikseipä säätiedotus voisi olla hieman parempikin? – Tälle päivälle kuitenkin näytti aika hyvää säätä, joten päätin ajella Oulunsaloon, Vihiluodon uimarannalle. Siellä on keväisinkin mukavan näköistä, ja pieni toiveeni oli, että meri olisi vähän vapaa jäistä… Ja ehkä näkisin muuttolintujakin. Nyt voisin niitä tunnistaakin, kun olen ladannut puhelimeeni ”Muuttolintujen kevät” -sovelluksen.

Paistoihan se tuo luvattu aurinko, mutta tasan tarkkaan vasta juuri silloin, kun puolenpäivän ja 35 kilometrin jälkeen palasin kotipihalle.

Ennusteessa EI ollut mainittu sateesta mitään. Mutta minä olin kyllä kohtuullisen vettynyt, kun kotiin pääsin. Noh, tulipahan ulkoiltua. Ja nähtyä lintuja: tuolla alla olevan kuvassa olevan koivun oksien oikealla puolella rantavedessä (kesällä uimarannan rajaviiva) oli paljon jotain mustia pisteitä, mutta kun minulla kamerassa vain laajakulma, niin ei puhettakaan, että olisin niitä nähnyt/ tunnistanut. Varsinkaan kun niistä ei lähtenyt mitään ääntä, jotta olisin voinut käyttää muuttolintu-sovellusta apuna.

Muuttolintu-sovellus ”löysi” vain kuovin, – sen sentään olisin itsekin tunnistanut äänestä, ja sen jopa näinkin.

Mutta lintubongausta en kauaa tuolla viitsinyt harrastella. Enkä jäädä kyselemään paikalla olleilta lintubongareiltakaan, jotka intensiivisesti kiikaroivat noita… Ehkä näin jotain hyvinkin erikoista? – No tuskinpa.

Iltapäivällä ei mitään tarvetta enää ulkoilla, vaan päinvastoin uskon kesä olevan kuitenkin tulossa, joten vähän vaatekaappien järjesteltyä: topat taakse, mekot framille ja kengät kesäisemmiksi. Samaan aikaan Pehtoori puunasi autot ja vaihtoi kesärenkaat – onkohan vähän riskaabelia näin aikaisin?

Illalla sitten muutama tunti meidän koukuttavan, ehkä vähän nolonkin tv-sarjan äärellä hyvin syötyämme. Kerään rohkeutta kertoa joku toinen kerta  tuosta Areenasta löytyvästä sarjasta 🙈