On jo melkein heinäkuun puoliväli, ja vasta nyt ensimmäistä kertaa tälle kesälle ajelin Koitelinkoskelle.
Matkakahvin (Starbucks Doubleshot Espresso), aamun ”kakkoskahvin” nautin kosken rannalla, koska paikan kahvila Tunnelmatupa aukeaa vasta yhdeltätoista. Auringon paistaessa, kun kosken rannoilla, silloilla ja maisema- ja tulistelupaikoilla ei ollut vielä moniakaan kulkijoita, mietin, miksen ollut aiemmin tullut.
Mietin, miksi en, vaikka hyvin tiedän, että siellä on, aina vain, joka kerta, niin rauhoittavaa, ihastuttavaa tai siis paljon hyviä näkymiä: kaunista Kiiminkijoen kimmellystä, kallioita, sopuisia pieniä metsäpolkuja. Tokihan siellä käynti vie vähintään sen neljä tuntia, sillä matkaa suuntaansa on 30 km ja perillä pientä huilailua, rannalla istuskelua, joskus jätskiä, joskus pullakahaveja, ja aina kuvaamista, joten hyvinkin tunti humahtaa siinäkin. Mutta so what? Eipä ollut tälle päivälle mitään tähdellistä muutakaan puuhaa.
Ja on ollut sellainen perushyvä kesäsää.
Vähän kuin palkinnoksi sitten tein sapuskalle lempparisalaattiani (yhtä niistä): mansikka-vuohenjuusto-cashew! Jääsalaattia alle ja balsamicokastiketta päälle. Ei ole niitä edullisimpia, mutta silti. Oheen tein sentään kaapintyhjennysbroilerpataa – Pehtoori tykkäsi siitä enempi kuin salaatista. Joten fifty-sixty sain syödä melkein tuon koko salaattikulhollisen yksin.
Hoksauttelen tässä vanhasta kesäalkupalahitistä: patonkia, vuohenjuustoa, mansikoita ja loraus hunajaa päälle ja hetkeksi uuniin. Skumppalasillisen kera ihan luksusta. 😀
Kesämieli jatkukoon kaikilla!
Kaipailit jossain kirjoituksessa menovinkkiä. Tankkar, majakkasaari, Kokkolan edustalla on mukava päivän vierailukohde n.tunnin laivamatkoineen. Ps. Jos aikoo syödä niin ruoka piti varata etukäteen.
Kiitos, Marja. Enpä tällaisesta ole kuullutkaan! Hyvä tietään Raahesta tehdään myös jotain laivamatkoja, mutteipä sielläkään ole tullut koskaan käytyä, – vaikka aiottu on.