Aamupäivällä pitkästä aikaa kuvausprojektivalmistuelua, puheluita ja posteja, – ja pyörälenkkini tein siten, että kävin katselemassa kuvauslokaatiot valmiiksi: Nallikarin kautta Kempeleeseen.

Kempeleessä kävin myös kotiseutumuseon pihalla: nyt itselläni on vanhojen hirsitalojen tarve, tai siis tarvitsen niistä kuvia, kun on mielessä tehdä ”taulu”. Jonkinlainen…

Ja iltapäivällä lähdettiin toisellekin ”kotiseuturetkelle”. Minulla on ollut Oulun kaupungin alueella olevien taideroskisten kesä, ja ymmärtääkseni olen kaikki kohteet käynyt katsomassa, vain Yli-Ii ja Ylikiimingin roskikset ovat olleet pyörälenkkieni ulottumattomissa. Tänään Pehtoori lähti kuvausassistentiksi tai paremminki kaveriksi ja kuskiksi: ja roskikset on nyt löydetty ja kuvattu. Teen huomenna niistä ”loppuraportin”.

Ylikiimingistä löytyi myös Mäntyharjun aittarivi ja kirkkomaan vierestä vanha, kaunis hirsirakennus. Missä käytössä lienee ollut?

Yli-Iistä jatkettiin Iijokivarren rantatietä kohti Jakkukylää, ja sen nähtävyyttä: Jakkukylän riippusilta! Se on Pohjois-Euroopan pisin (250 m) kevyenliikenteen riippusilta. Iijoki oli täysin tyven, ukkosrintama nousi ja teki maiseman dramaattiseksi.

Se miksi, milloin ja millaiseksi verraten uusi silta on rakennettu, kerrotaan perinpohjin nettisivulla.

Sillan kupeessa on pieni uimaranta (ks. otsikkokuva) ja koulun pihassa kesäkahvila, josta tuli huumaava vohveleiden tuoksu…

Jakkukylä on nelostieltä Yli-Iihin vievän tien puolivälissä, ja se kulkee läpi kauniiden maisemien leveän Iijoen rantoja seuraten. Tien varrella on poikkeuksellisen hyvin, ainakin pohjoispohjalaisittain poikkeuksellisen hyvin, hoidettuja pihapiirejä ja kauniisti maalattuja vanhoja rakennuksia.

Matka Iistä Ouluun oltiin oikein kunnon rankkasateessa: motarillakin nopeudet putosivat kuuten-seitsemään kymppiin. Mutta eipä meillä kiire.  Mukava retki oli tuo.

Jokainen kommentti on ilo!