Heinäkuun keskelle, kesän lämpöön valmistui viimeisin jumpperini, eikä todellakaan ole mikään keveä kesäneule! Se ei ole kaarrokeneule, vaan siinä on raglanhihat. Sellaisia neuloin muutamia opiskeluaikoina – samalla kun luin tenttiin – kirja pöydällä ja neule sylissä. Luennoille en kudinta vienyt, vaikka siihen aikaan jotkut – varsinkin kasvatustieteilijät sosiologian luennoilla – sellaista harrastivat. Mitä me humanistit katselimme pahasti karsastaen.🤨

Tämän mallin nimi on Riemuneule. Minä kuten monet muutkin tein sen nimenomaan siksi, että siihen saattoi upottaa jämälankoja. Vain kaksi valkoista kerää ja yhden harmaan jouduin tätä varten erikseen ostamaan. Kuvio ja malli on helppo, sitä on kiva kutoa.  Nimesin tämän mun versioni mallista ”La Promesa -neuleeksi”, sillä se on syntynyt oikeastaan kokonaan sitä katsoessa (pitkästi toistasataa tuntia siis meni). Mutta koska koko pusero on kirjoneuletta, niin se on kaksinkertainen ja sellaisena paksu ja ihan mahdottoman lämmin. Ehkä talvella sitä voi pitää.

Kenellehän sitten tekisi seuraavan? – Promesaa on vielä ainakin toisen neuleen verran jäljellä.

Tänään muitaki harrastuksia: pyöräillen kuvailemassa pitkin Oulua. Hollihaan salavat eivät mahdu enää kuviin! Kaupungissa oli hyvin hiljaista: lomalaiset ja muutkin mökeillään ja reissussa. Myös taideroskiksia kiertelin etsimässä, enää ei puutu montakaan. 🙂

Ja ruoanlaittoharrastusta tänäänkin, kahdellakin tasolla: paitsi että tein meille makoisan kasvisruokapäivällisen (uunitomaatteja ja gratinoituja kesäkurpitsoja, paahdettuja perunoita ja vähän eiliseltä jäänyttä savukalaa) niin suunnittelin torstain menua. Saadaan ystäviä ruokavieraaksi, ja sehän innostaa ja ilahduttaa, ja vie suunnittelun Italian makumaailmaan; jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sitruunaa ja paljon Cucina Italiaa.

5 Comments

  1. Kaunis villapaita , kaunis malli ja värit . Mainitsit aiemmissa jutuissasi Elsa Morantesin La Storia-sarjan. Katsoin sen areenasta kokonaan, pidin kovasti tarinahan on historiallinen ja hyvin tunteisiin vetoava ainakin loppupuolella. Ei voi kuin ihmetellä taitavia näyttelijöitä ja etenkin kahta lapsinäyttelijää jotka esittävät sarjassa Useppe poikaa.

    1. Kiitos, Toini. Tykkään mallista paljon, ja myös värivalinnoistani ja ”sommittelustani” pidän. Malli kyllä on merkillisen myrtisinä: villapaita ON kuuma, enkä tykkää olla kuvattavana. Noh, itsehän ihan pyysin Pehtooria kuvan ottamaan. 🙂

      Meillä on La Storia vielä katsomatta. Se tarina on paljon koskettavampi, todempi ja aidompi kuin La Promesan telenovela-sarjatuotanto. Luulen, että La Storia on meillä vasta syksyisempien iltojen ”ohjelmistossa”. Mutta varmasti katsomme. Mukava kuulla että – kuten ymmärsin – sarja oli sinusta katsomisen arvoinen.

  2. Tyylikäs villapaita! Kauniit värit ja ajaton malli, tuon neuleen voi yhdistää erilaisiin housuihin ja hameisiin.
    Tuosta luennolla neulomisesta tulee mieleen, olikohan se fysiologian luento, jonka aikana yksi opiskelija tiputti sukkapuikkoja 3-4 kertaa niin että se keskeytti luennon kuuntelemisen todella häiritsevästi useaan otteeseen. Silloin ei vielä ollut koivusta, bambusta tai muovista valmistettuja puikkoja.

    1. Heini-susanna, anteeksi etten ole vastannut aiemmin. Tai itse asiassa olen, mutta nyt vasta hoksaan että (pitkähkö) vastaukseni ei olekaan ”julkaistunut” vaan hävinnyt jonnekin bittiavaruuteen, kuten meni (ensin) tuo tiistain postauskin.

      Siis. Kiitos villapaitakommentista, ja totta kyllä sen voi yhdistää vaikka hameisiin, mutta ehkä ei sittenkään tule niin tehtyä, sillä neule on niin paksu ja lämmin, että sitä tuskin tulee koskaan sisäoloissa pidetyksi. Joten hiihtohousut lienee paras ”paritus” tuolle jumpperille.

      Ja puikkojen pudottelusta. Nuo kaarrokeneuleet tehdään suurimmaksi osaksi (pois lukien hihojen aloitus) pyöröpuikoilla, joten ei tule tiputelluksi. Mutta jos/kun minulla on automatkoilla sukkakudin mukana, ja kun ei ole oma ajohukini, niin usein kudon, – ja tiputtelen puikkoja auton penkkien väliin. Ei oikein mukava juttu ole se.

      1. Älä turhaan itseäsi moiti. Ajattelin, että kyllä sinä minun terveisit olet lukenut ja vastailet kun siihen on sopivasti aikaa Ja kuten mainitsit tietotekniikka tekee välillä kepposia.

Jokainen kommentti on ilo!

You might also enjoy: