Oulu – Sivu 13 – Tuulestatemmattua

Koko maailma on tänään Oulussa!

Tekijä: Luke Jerram (UK)
Sijainti: Valkean kesäkatu
Yhteistyössä Kauppakeskus Valkea
Halkaisijaltaan seitsenmetrinen Gaia esittelee yksityiskohtaisesti NASAn kuvantamaa maapallon pintaa. Sisältä päin valaistu installaatio näyttää kotiplaneettamme astronautin silmin

Tämän päivän hyvä osuus alkoi vasta iltapäivällä kun lähdimme Lumo Festivaaliin.

Tämä taitaa olla kahdeksas kerta kun kaupungissa on valofestivaali. Ja nytkin se on hieno. Tänään ehkä paras sää ja keli mitä näiden festareiden historiassa on ollut: ei liukasta, ei sadetta, ei tuulta, kirkas taivas, täysikuu, pari astetta pakkasta. Todella hyvä. Ja me olimme heti neljän jälkeen teosten äärellä, heti kun valot syttyivät.

Melkein pari tuntia kiertelimme, toistasataa kuvaa ja muutaman videoklipin kuvailin, minkä jälkeen olimme kutsutut piipahtamaan systerin luona. lasilliset glögiä ja pala kakkua ja savujuustoa nautimme, kuulumiset vaihdoimme ja sitten äkkiä ajelimme kotiin, että ehdin purkaa kuvasaaliista osan tänne blogiin ennen Vain elämää. Ja sitten palasikin päivän epäonni: ei toimi mikään!

Joulukortit Oulusta

Näissä merkeissä tänään – olen ollut ”kaupoilla”. Tämä on toinen vuosi kun minulla on omia joulukorttejani myynnissä. Vasemmalla on viime vuotiset ja oikealla uudet. Kaikkia neljää korttia on nyt myynnissä ja tänään niitä vein myös jälleenmyyjille. Niitä onkin jo aika monta (9), muutama uusikin ja muutaman muun paikan toivon vielä tällä viikolla saavani. Edelleenkään en edes yritä saada korttejani mihinkään isoon liikkeeseen, vaan oululaisiin puoteihin, putiikkeihin, kivijalkamyymälöihin. Nämä kun ovat viimeisen päälle käsityötä, ihan omanlaisiaan, voisinpa melkein puhua uniikeista. Ainakin viime vuonna niin postiteltiin paljon. 🙂

Ja niitä saa minulta suoraan, luonnollisesti edullisemmin kuin em. putiikeista. Valittavana on erikokoisia paketteja, esimerkiksi 12 kortin paketti, jossa on kolme jokaista korttia. Tai sitten voit valita vain jotain tiettyä korttia 12, 20 tai 40 kappaleen paketin. Nettisivulla on isot kuvat, hinnat ja tilauslomake. Klikkaudu sinne.

Myös Oulu kuvissa -kalenteri on tilattavissa. Se on jo kymmenes. Kalenteri on mukava antaa joululahjaksi, viedä työpaikalle, lähettää Oulusta muuttaneelle ystävälle. Jos haluat voin toimittaa kalenterin suoraan haluamaasi osoitteeseen, – siten ei tule tuplapostausta. Laitetaan mukaan kortti sinun omilla saatesanoillasi tai joulun toivotuksella.

Kalentereiden toimitus on vasta marras-joulukuunvaihteessa, mutta kannattaa silti tilata nyt ennakkotilaushintaan (19,90 €), sillä joulukuussa hinta on entinen 21,90 €. Kalenterin tiedot ja kuvia on täällä.

Myös Saariselkä-kalenteria on edelleen tilattavissa. Se on saanut paljon kiitoksia, kuvista on tykätty. Myös Saariselkä-kalenterilla on vielä ennakkotilaushinta.

Historiaa Niitä näitä Oulu Valokuvaus

Syksyn myötä kuvia ja kalentereita

Tuiranrannasta kohti Myllytullia

”Saariselkä kuvissa 2022” -kalenteri tuli tänään viimeisteltyä valmiiksi ja ladattua painettavaksi. Sellaista en ole ennen (myyntiin) tehnytkään, saapa nähdä miten tämän kanssa käy. Toivottavasti Saariselkä FB-ryhmässä muutaman kuvani saama suosio enteilee, että kuvakalenterilla saattaa olla kysyntää.

Tankasuolla ottamani otos on saanut melkein 8000 tykkäystä, paljon kommentteja ja jakoja. Eipä somessa mikään aiempi kuvani ole saanut tuollaista ”äänivyöryä”. Muutaman kerran Oulu tutuksi -FB-ryhmässä on tullut yli 1200 tykkäystä, samoin tuossa Saariselkä-ryhmässä, jossa kukaan ei ole aiemmin tainnut päästä yli 1500. Mutta että 7700! Katsellaan, kuinka kalenterille käy.

Tänään aloin vihdoin koota ja muokata myös perinteistä (nyt JUHLAvuosi = kymmenes) Oulu kuvissa -kalenteria. Viime vuonna myin niitä yli 50 kpl, ja nyt olisi samanlainen erä tarkoitus tilata. Kuvia on vuoden varrella tullut tätä varten otetuksi, kevättalven kuvakansioissa on valittavaksi asti otoksia, mutta hoksasinpa aamusella aloittaessani, että lokakuullehan ei vielä ole oikein hyvää kaupunkiruskakuvaa.

Niinpä päivän pitkäksi aiottu pyörälenkki vaihtui vain ajeluksi ristiin rastiin kaupungilla, mikä oikeastaan sopi minulle paremmin. Kamera satulalaukkuun ja etsimään kalenterikuvaa: tuo ylhäällä oleva Tuiranrannan kuva on mieleiseni, tyylikkäästi lokakuisen ankea, paljas, mutta kyllä tämä kuva Heinätorin koulusta taitaa lopulta olla se lokakuun kalenterikuva. Siinä on jotain perustavanlaatuista Oulua. 🙂

Ouluun perustettiin kansakoulu 1874 ja tämä ensimmäinen, komea koulurakennus valmistui 1876. Siinä oli myös Oulun ensimmäinen (kansan)kirjasto 1800-luvun lopulla. Myöhemmin koulussa oli opettajana mm. Fanni Luukkonen, joka tunnetaan paremmin Lotta Svärd -järjestön johtajana. Hän syntyi Helsingissä, mutta valmistuttuaan kansakoulunopettajaksi (1906) hän toimi muutaman vuoden tässä koulussa. Sodan ja Lotta Svärd -yhdistyksen laukkauttamisen jälkeen hän eli aika yksinäisenä, sai sydäninfarktin vuonna 1947 ja haudattiin Iihin, Kruununsaaren hautausmaalle sukuhautaan (postauksessani kuvakin haudasta).

Syksykin on ihana vuodenaika. Tällaisina päivinä ainakin.

Niitä näitä Oulu Valokuvaus

Kaupunkiruskaa kuvailemassa

Tänään vuorossa kaupunkiruska.

Nallikarin kautta Hietasaareen ja Mustasaareen ja niiden välissä olevan Mustasalmen sillalla tuli tovi vietettyä. Olis sen verran kaunista.

Seuraavaksi Pikisaareen, jonka uimahuoneen viereinen vaahtera hehkui ja loisti. Torilla ja Kauppahallissa taas kerryttämässä niihin liittyvän kuvatoimituksen kansiota. Mieluinen toimeksianto kun voin sitä täydennellä hissuksiin, eri tunnelmia, tuotteita, valoja, vuoden- ja vuorokaudenaikoja. Silloin kun sopii ja on otollinen tilanne.

Ainolassa viivyin aika kauan, kävin sitten polkemassa nauttien Oulujokivarrenreitistä. Sellainen pieni yksinolon tarvekin tässä retkeilyssäni oli, joten kunhan vain kuljin. Keskustaan palatessa oli tämä kuvakulma hyödynnettävä: Åströmin pihan väri-ilottelua.

Kaupungin kautta ajelin Caritakseen hakemaan äidille muutamia tavaroita, tarkistamaan postin ja tapasin pihalla yhden tutun kotihoidon työntekijän, joka oli kait tulossa työvuoroon. Ei hänellä ainakaan ollut vielä työkamppeita päällä. Siinä tuli mieleen, että on todella hyvä että muutamissa ammateissa ja tehtävissä on univormut/työasut/haalarit. Tällä nuorella naisella kun oli päällään sellainen Saatanan tunarit -Urkki-paita: ei varmaan vanhusten huumori riittäisi, jos siviileissään saisi töitään tehdä.

Jatkoin vielä hautausmaalle, sielläkin värit loistivat kirkkaina ja kesäkukat isän haudalla kuosissaan, joten ehdin vasta ensi viikolla käydä callunat laittamassa.

Lounascroissantille ajelin EspressoHouseen, jossa oli käteviä pieniä mukitermoksia myynnissä. Laitoinpa tarjottimelleni sellaisen (äidille vastedes hyvä viedä kahvit tuollaisessa – mahtuu pikkureppuunkin) ja myyjä kysyi, ”minkä juoman otat siihen”.

Sanoin, etten nyt tarvitse mitään, vesi riittää croissantin kanssa.
– Mutta kun sen lämpimän juoman saa tuohon termomukiin kaupan päälle. Kahvia tai teetä, vaikka cappuccino?
– Joo, kiitti vaan, mutta en nyt taida ottaa.
– Muttaku se on ilimane. Ota nyt joku!
– Muttaku ei nyt pysty.

Tuntui että otti melkein henk.koht. loukkauksena kun en mitään huolinut. 🙂 Oli kuitenkin aika mahtavaa istahtaa vielä patiolle, nauttia + 16 asteen lämpötilasta, katsella Rotuaarin elämää. Taisi olla viimeinen ulkokahvilatuokio tälle kaudelle. Pyöräilykelit taitavat sentään vielä jatkua.

Syksykin on hyvä vuodenaika, myös kaupungissa.

Niitä näitä Oulu

Kotikaupungissa kulkien

Kun aamun vitkuttelultani ja tupuloinniltani, kovin verkkaisella startilla vihdoin sain itseni tien päälle, oli jo ihanan lämmin. Yli 10 astetta lämmintä ja aika leppeästi puhalteleva tuuli tekivät kulkemisesta mieluisaa. Riddari on tällaisella kelillä mitä mainioin vaate. Lähdin rantaviivan myötäisesti kohti pohjoista, ei mitään määränpäätä, kunhan nyt vaan liikuin. Pateniemenrannan uudella asuinalueella kiertelin ristiin rastiin ja katselin uusia kauniita valmiita ja tekeillä olevia taloja. Olisi ihana asua ihan merenrannassa. Tänään oli kamera mukana ja tänäänkin halo, muttei sivuaurinkoja. Johonkin halloween kuvaan otoksista voi saada jännittävän taivaan… 🙂 Ehkä palaan asiaan.

Matkalle sattui Taskiperän (Pateniemen) venesatama. Sen pitkään kestänyt kunnostustyö on valmis ja siellä on nyt kyllä hienoa, siistiä ja kaikki järjestyksessä. Tulispa sinne ens kesänä joku pikkuinen kioski, sellainen kuin on Kellon Kiviniemessä.

Aika vihreänä on luonto vielä. Pihoilla jokunen vaahtera, pihlajat, virpiangervot ja aroniat jo hehkuvat oranssina, mutta muutoin ei vielä juuri ”kaupunkiruskaa”. Saariselällä webbikameroiden ja Saariselkä FB-ryhmän kuvien perusteella näyttävät tuntureiden rinteet, paljakat ja kurut jo vaihtaneen väriä, kirkkaan keltaista ja syvänpunaista väriloistoa on mökkimaisemissa. Meillä oli tarkoitus olla juuri tämän viikko ja ens viikonloppu Hangasojalla, mutta eipä se nyt onnistunutkaan, mutta toiveissa on, että josko parin viikon päästä?

Alunperin silloin oli tarkoitus olla (vihdoin) Helsingissä, mutta kun Elton Johnkaan ei tule Stadiin, niin ei sitten mekään. Eltonin Europa Tour on tällä kertaa siirretty kahdella vuodella eteenpäin, ja me siirrämme Helsinkiin menon jonnekin tuleviin kuukausiin. Näin ollen kahden viikon päästä voisi sitten suunnatakin pohjoiseen – olkoon ruskaa tai ei, mutta sulan kelin patikoille ja Hangasojan huolettomaan huomaan soisin pääsevämme. Mutta katsellaan, kuulostellaan. Kuljetaan nyt täällä kotimaisemissa – eihän niissäkään mitään vikaa.

Oulu

Turistina kotikaupungissa vol. X

Hyvä päivä tänään.

Taas turistina kotikaupungissa. Puolensataa kilometriä pyörällä pitkin poikin. Aamupäivällä yksikseen enempi kuntoillen, iltapäivällä Pehtoorin kanssa viettämässä ”kulttuurikierrosta”.

Keskikaupungilla, Laaniskan (Plaanaojan) varressa, Letkunpuiston laitamilla on tällainen hieno terassi. Usein olen miettinyt eikö siitä voisi tehdä jotenkin huomiota herättävämmän. Vaikka penkki ja joku koristepuu siihen? Pieni keidas keskellä kaupunkia.

Nyt kun viereinen Snellmanin puisto alkaa remontin jälkeen olla todella kaunis ja viihtyisä, tämä terassi kadun toisella puolella olisi kuin piste iin päälle.

Hupisaarilla oli kaunista, ruusutarhassakin vielä paljon kukkivia. Paljon ihmisiä oli kyllä jo aamupäivällä liikkeellä.

Möljältä Nallikariin kulkevan rannan myötäisesti kulkevan polun varrella on kaunis koivukuja, vielä vihreää sielläkin. Suomen luonnon päivän hetki juuri tässä kohtaa. 😀

Iltapäivällä kotona pari tuntia. Tein ja nautimme oikeinkin hyvää kesäkurpitsapastaa (palaan reseptiikkaan lähipäivinä). Söimme pihalla, auringossa, lämmössä.

Jälkkärille, pienelle makealle, ajelimme Taidemuseon Kaari-kahvilaan. Se on viehättävä, tyylikäs, ja tarjolla olevat baakkelsit etc. ovat jotenkin hienostuneita – ei kylläkään niin hienoja kuin silloin kun Taidemuseon kahvila oli toisessa kerroksessa, en muista sen nimeä, mutta siellä joskus erityistapauksissa kävimme esimiehen kanssa kahvilla. Meidän työhuoneet olivat silloin (joskus 1980-luvun lopulla) tuossa yllä olevan kuvan rakennuksessa. Siis vastapäätä Taidemuseoa.

Jälkkärin jälkeen kiersimme Supernatural-näyttelen. Pehtoori ei ollut sitä vielä nähnyt, minä kylläkin. Edelleen se on vaikuttava.

Seuraavaksi ajattelimme perehtyä viinikulttuuriin ja tänään ajella Winenbar Kurkelaan nauttimaan ne eilen väliin jääneet samppanjalasilliset, mutta siellähän olikin yksityistilaisuus. 🙁 Poljimme Nallikarin patiolle. Hyvähän se meren äärellä, lämmössä, melkein tyvenessä oli istuskella ja lasilliset nauttia.

Kotimatkalla vielä Toppilan Satamaan viettämään ”venetsialaisia”. Oulu-laivalla oli tänään avoimet ovat, erityisesti kai lapsille suunnattu tapahtuma, mutta minähän käytin tilaisuutta hyväkseni ja pääsin vihdoin paljon kuvaamani laivaan sisälle. Tapahtuma oli juuri lopuillaan (klo 18) mutta sain kapteenilta yksityisesittelyn.

Hytit, pentterin, kapyysin ja messin sekä salongin näin. Kuulin toiminnansta, näin simulaattorin, kokoustilat, historiastakin puhuttiin.

Hyvä päivä tänään.

Liikkuminen Niitä näitä Oulu

Elokuun syvä vihreys

Elokuun vahva vihreä, vielä lämmittävä aurinko ja kirkas, kuulas ilma, jonka tuulenvireessä saattoi aistia häivähdyksen syksyä. Kevytuntuvatoppa ei pyöräillessä ollut yhtään turhaa, kun kiertelin kaupungilla ja sen laidoilla. Ainolan puistossa harmittelin, ettei ollut lounaseväitä mukana, olisin voinut hyvinkin pitää oman piknikin Rapumajalla*. Kävin sitten lääkärissä käynnin jälkeen Rotuaarin Espresso Housessa: smoothie ja croissant maistuivat sisätiloissakin todella hyvin.

* Dammisaaren Rapumaja on kaikille avoin toimintapaikka, jossa yhdistyvät mm. kaupunkiviljely, taide ja tapahtumat. Dammisaaren Rapumaja on kaupunkilaisille yhteinen ja avoin toiminta-, tapahtuma- ja oleskelualue Hupisaarilla, jonka toimintaa Dodo ry koordinoi kaupungin myöntämän luvan puitteissa. Rapumajan alueeseen kuuluu koko Dammisaaren itäinen kärki, jota rajaa Lasaretinväylä, Hupisaarille vievät purot ja Patosilloilta Kasarmintielle vievä pyörätie. (Lainaus yhdistyksen FB-sivulta.)

On menossa kansallinen puidenhalausviikko, ja näytti, että tämä puuvanhus oli tietoinen siitä ja ojensi käsivartensa vastaanottamaan halausta. Minähän olen kova halailemaan keloja mökkituntureilla, mutta tämä oli eka, aika häveliäs, nopea pikku halaus keskellä kaupunkia, keskellä elokuista Oulua. 😀

Iltapäiväkahville poikkesin äidin luona käymään ja sitten kotiin välttelemään kotipuutarhassa puuhastelua. 🙂

Luettua Niitä näitä Oulu

Shoppailemassa

Kuva ei ole tämänpäiväiseltä pyöräilyreissulta, vaan viime viikon massiivista kuvasatoa. Tänään ei ollut kameraa mukanakaan; sateen uhatessa vain poljin vauhdilla ja kuuntelin ihan mahdottoman hyvää äänikirjaa. Se julkaistiin Bookbeatissa perjantaina, ja latasin heti. Mainiota kuunneltavaa myös kuvaeditointia tehdessä. Kuinkahan mones patikka/vaellus/reissukirja minulla tänä vuonna? Taidan tykätä tästä eniten.

Cheryl Strayedin ”Villi vaellus” ei sekään ole mikään sankaritarina, kuten eivät ne muutkaan tämän vuoden matka/vaelluskirjat, jotka olen kuunnellut, vaan hyvin inhimillinen kertomus nuoren naisen patikkareissusta Yhdysvaltain länsirannikolla, vaellus Meksikon rajalta Kanadan rajalle = PCT, Pacific Crest Trail. Kirja on myös elämäkerta, matka itseen, omaan menneeseen, persoonallisuuteen, – kaikkea muuta kuin pateettinen ”kasvutarina”. Hyvin kirjoitettu, monipuolisempi kuin odotin. Harmitti kun loppui, mikä on varma merkki että kirjan parissa oli ollut hyvä.

Iltapäiväkahvittelu äidin kanssa sairaalassa, paljon juttuja hänen matkoistaan, evakkoreissullakin taas oltiin.

Sitten ostoksille. Olin luvannut itselleni jotain mukavaa: ensimmäisenä Wilhelmiinaan katselemaan, olisiko jotain mukavaa kotiin, – nope. Sitten kirjakauppaan, etsimään muutamaa vanhaa kirjaa, yhtä runokirjaa, mutta eihän kirjakaupoissa enää ole vanhoja kirjoja. On vain askastelutarvikkeita, pelejä, kortteja, ja kaikenmoista toimisto- ja muuta tilpehööriä. Sitten Chocosomniaan. En shoppaamaan, vaan toimittelin sinnekin korttejani, heillä kun on paljon muutakin Oulu-aiheista myynnissä.

Lankaostoksille menoa pohdin, mutta kun se kesäneulekin – jo syksyn pian tullessa – odottelee vielä viimeisiä neulomisiltoja. 🙁 Vakavasti harkitsin ajelemista Verkkokauppaan hankkimaan jotain kamera- tai muuta teknistä mukavaa, mutta meninkin vaatekauppaan. Sokokselta löysin jotain todella mieluista! Leviksen suoralahkeiset, ainoan oikean väriset farkut. Tämä malli pitäisi kai hankkia nilkkapituisena, lyhyillä lahkeilla, mutta löysinpäs ”ylipitkät” = sopivat. 😀

Ja vielä Herkun kautta kotiin. Hemmotteluostoksia sieltäkin.

Oulu Ruoka ja viini

Arkikin on juhlaa

Onhan taas suotu kaunis, kesäinen perjantai. Kolmastoista päivä. Pikkuveljen 60-vuotispäivä. 60! Herää kysymys, kuinka vanha minä olen, jos nuorempi sisarus on jo noin vanha! 😀 Myös hyvällä ystävällä tänään tasavuosisynttärit. Ikääntymistä on tänään ollut pohdittava muutoinkin. Tänäänkin. Päivin, öin.

Tosin enin juhlinta, jota tänään on tullut harrastetuksi koskee Oulua. Oulun juhlaviikot saivat minut liikkeelle kameroiden kanssa myös tänään. Aamupäivällä ja vielä illalla kävin Pehtoorin kanssa pyöräillen kaupungilla katsomassa Kotiseutumarkkinoita, vielä Design-torilla, ja sitten Rotuaarille Sounds of Oulu -tapahtumaan.

Pitkän kierroksen ja 50 kuvan jälkeen istahdettiin Puistolan patiolle nauttimaan Campari Sodat. Oli lämmin, Teekkaritorvet soittivat, ihmisiä kulki ohitse, ravintola täynnä, kaduilla kesäisiä kulkijoita. Melkein kuin ulkomailla, melkein kuin ei koronaa olisikaan, melkein kuin kaikki olisi muutenkin kaikin puolin kuten ennenkin. Melkein.

Kuva-asioiden ohessa ehdin kokkailla. Toki vain kalapuikkoja. Mutta eivät kyllä olleet mitään ”vain”. Pehtoori meinasi, että aika monta astetta parempia kuin ne, joita joskus jossain lounasruokalassa muisti syöneensä. Jostain syystä en ole koskaan tainnut kotona tavallisia kokeillakaan. Tai ehkä silloin kun lapset olivat pieniä. Mutta kun meillä on tämä ”kytkös” suoraan Kauppahallin tuoreen kalan tiskiin, niin kovin harvoin tulee mitään puolivalmiita kalatuotteita kokeiltua. Tänään siis pankojauhoilla paneroituja ahvenfileitä miedon wasabimajoneesin ja uusien perunoiden kera. Vaatii vähän tuunaamista, mutta se kyllä maksaa vaivan. Koetan huomenissa muokkailla tähän reseptin.

Pankokuorrutetut ahvenfileet ja wasabimajoneesi

(ohje rotissööripiknikin satoa: chef Antille kiitokset!)

400 g ahvenfileitä
1 l vettä
1/2 dl merisuolaa

1 dl vehnäjauhoa
2 kpl kananmunia
2 dl pankojauhoa
1 1/2 dl majoneesia
2 tl wasabitahnaa

rypsiöljyä

LIota ahvenfileitä kiehautetussa ja jäähdytetyssä suolavedessä puolisen tuntia (tai ripottele suolaa kalan pintaan ennen panerointia).

Sekoita kunnon majoneesiin wasabi.

Paneroi ahvenet: pyörittele fileet tai niiden puolikkaat (kalapuikot) vehnäjauhossa. Sitten kananmunassa, ja lopuksi pankojauhossa. Jätä odottamaan paistamista.

Paista reilussa rypsiöljyssä kauniin ruskeaksi, käännä, pari minuuttia puoleltaan. Nosta fileet pannulta talouspaperin päälle kuivumaan ja pidä ne lämpimänä.

Tarjoile wasabimajoneesin ja salaatin tai perunoiden tai leivän kera. Tai kukkakaalimuusin keralla.

Oulu Valokuvaus

Haipakkaa kuvausta

Tänään on Oulussa ollut Korttelihaipakka-ostosilta. Oulun liikekeskuksen ideana on ollut tarjota oululaisille iloinen ostosilta klo 22.00 saakka pidennetyillä liikkeiden aukioloajoilla. Samaan aikaan kaupungin ”juhlaviikoilla” juuri tänään ja viikonloppuna Oulusa on Kotiseutupäivät, Taiteiden yö, Lastenlaulukatu ja Tuttu-fest. Lisäksi Oulun Kauppahalli juhli 120-vuotisjuhlaansa. Ja minulla kuvauskeikka näiden tiimoilta. Iltapäivästä pitkälle iltaan kuljin kahden kameran kanssa kaupunkia ristiin rastiin.

Pikisaaressa oli myös Design-tori. Sekin kuvauskohteena, ja piipahdin samalla Galleria Harmajassa, jossa on menossa Kristian Krokforsin näyttely. Se on elokuun loppuun asti. Mieleisiäni teoksia. Teki hyvää katsella niitä.

Haipakkaa oli pitkä päivä muutenkin. Monenlaista mahtuu yhteen päivään. Huomenna minullakin paluu rauhaisampaan arkeen, mm. kuvaeditointipäivä.