Showing: 21 - 24 of 24 RESULTS
Neulottua Niitä näitä

Neulomiselle ei loppua näy :)

Tässä kuvassa on norjalaisia (Rauma Gam Vams) -lankoja,
jollaisista en ollut ennen tätä päivää kuullut enkä lukenut, saatikka nähnyt.
Jos riddareihin käyttämissäni Lettlopissa on ihanat värit niin on näissäkin!
Riddareissa ja muissa islantilaisissa ulkovillapaidoissa norjalaisia ei luonnollisestikaan käytetä,
mutta näistähän voisi tehdä vaikka mitä muuta.
Pienillekin voisi neuloa jotain pehmeää, lämmintä.

Tänään olen löytänyt ja käynyt uudessa lankakaupassa. Ui-jui, nyt ei kyllä tämä pahaksi käynyt neulontariippuvuus mihinkään hellitä!

Sattuipa niin, että Miniälle tekeillä oleva riddari alkaa olla lähellä valmistumistaan, ja yksi kaarrokeväri uhkaa loppua ja ryhdyin eilen netistä etsimään lankakauppaa, jossa olisi juuri sitä ja sitten niitä värejä, joita Juniori omaan joululahja-riddariinsa on toivonut. Islantilaisten lankojen saatavuudessa tuntuu olevan jatkuvasti vähän epävakautta, joten on hyvissä ajoin varmistettava tilaus. Varsinkin kun nyt ei lähiaikoina olla menossa pohjoiseen mökille, en voi Sodankylän KeloKasissa käydä lankaostoksilla.

Ilahduinkin kovasti kun löysin (minulle uuden) nettikaupan: Lankapuutarha! Ja sillä on pieni liike Oulussa! Voisin siis hakea suoraan sieltä, – ei mitään postia hidastamassa hankintoja. Oivallinen pyörälenkin kohde Maikkulassa, sieltä vähän teollisen alueen keskeltä (Meriläisen leipomon takaa) pikkuruinen kauppa löytyi. Eikä siellä ollut vain lankoja, vaan myös kaikkea muuta, mitä neuloja tarvitsee. Paljon muitakin lankoja kuin islantilaisia: silkkilankoja, bambulankoja, mohair-silkkilankoja, käsinvärjättyjä .. Ja just se on hyvä, että voi katsella värit luonnossa, eikä vain nettikuvissa! Niin hyvä.

Ja siellä on myös neulemallikirjoja, – muutamat kirjat on putiikin pitäjän omista neulemalleista. Kunhan saan nämä luvatut joululahjariddarit valmiiksi, aion kokeilla ja opetella jo jotain muuta. Ostinpa muutaman kiekon Plötulopi-lankoja, josko niistä tekisin itselleni mökille lämpöisen neuleliivin, ehkä.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

PS. Eilinen kysely on vielä avoinna.

 

Isovanhemmuus Luettua Neulottua

Kohti uutta

Maanantaiaamuunkin oli ilo herätä kun oli tiedossa, että saisin pari tuntia viettää kahden pienen pulputtajan kanssa. Aikuiset lähtivät pelaamaan: Juniori ja R., jotka saivat joululahjaksi sulkismailat sekä Tytär ja Pehtoori lähtivät jouluherkkujen sulatukseen Nallisporttiin, joten minä sain mummihommia. Meillä lasten kanssa ”tonttujahtia” ja Legoja, ja lounaaksi lohta – Apsun herkkua melkein enemmän kuin tortillat.

Iltapäivällä siivoilin jo vähän joulua pois, Festasta ja jääkaapeista ainakin. Siivoilujen ja järjestelyjen jälkeen istahdin ihan itsekseni, tuosta vaan keskellä päivää kutomaan – ja kuuntelemaan kirjaa.

Kirjoista puheenollen. Ylihuomenna julkistetaan Helmet-lukuhaaste 2022. Tänä vuonnahan osallistuin haasteeseen eka kertaa, ja kokemus oli kyllä innostava, uudenlaisiin kirjoihin ”tartuttava”. Lukuhaasteen sain valmiiksi jo huhtikuussa, mutta ideahan ei olekaan kuka nopeiten lukee 50 kirjaa tai kuka lukee haasteeseen ”sopivimmat” kirjat, vaan jokainen voi muokata haasteen itselleen parhaaksi. Ensi vuonna aionkin etsiä haasteeseen kirjoja koko vuoden, vaikka useammankin kirjan yhteen kohtaan. Voin kyllä suositella ryhtymistä mukaan – ainakin kokeeksi. Voitaisiin täällä blogissakin sitten jakaa vinkkejä puolin ja toisin, eikös vain?

Ensi vuoden kirjojen parissa ei taida syntyä riddareita ja muita neuleita tämän ja edellisen vuoden malliin, sillä kehoni ei kaipaa kutomista niin paljon kuin mieleni, päinvastoin: selkeitä hylkimisreaktioita pitkille neulostasessioille on ollut aistittavissa.

Tässä nyt lupaamani kuva tyttärelle joululahjaksi neulomastani kaarrokeneuleesta. Mieluinen ja sopiva oli lahjani. 🙂

Neulottua Ruoka ja viini

Näkyviä aikaansaannoksia

Tänään tekemisen meininki, tai ainakin käsillä ja itetehyn meininki.

Aamusella sain viimeisteltyä Pehtoorin riddarin – saa nyt ukkeli sen mukaan mökkireissulle. Tämän kanssa meni kauemmin kuin omani, – osin siksi, että meidän kahden viikon mökkireissulla minulla ei ollut tarpeeksi lankoja mukana. Pitkästi toista kuukautta meni. Tosin tein välissä itselleni kaulurin ja yhdet lyhytvartiset villasukat. Mutta eihän tämä ole mikään sprinttilaji. Ja onhan se vaan niin rentouttavaa… istua takkatulen ääressä, kutoa ja kuunnella äänikirjaa.

Nyt ollaan sitten vähän samiksia. Vaikka tuskinpa muualla kuin mökkimaisemissa näissä yhtäaikaa liikummekaan. Ja samapa tuo. Omani olen jo lämpimäksi ja mukavaksi havainnut.

Kahden tekeminen ainakin vähäksi aikaa riittää minulle; ei ole neuloosi iskenyt ihan niin voimallisesti kuin joihinkin muihin (24 jumpperia/8 kk). Ehkä seuraavaksi teenkin luotolaisen tikkurin. Niihin ihastuin jo kaivauskesinä 1980-luvun puolivälissä, jolloin hailuotolaiset isännät (ainakin S:n isännällä oli tikkuri) kävivät päivittäin meidän kirkonpaikan arkeologisilla kaivauksilla ihmettelemässä touhujamme.

Tänään harrastuneisuutta myös keittiössä. Tein elämäni parhaan parsarisoton. Ja söin sitä ihan liian paljon. Sehän ei ole mikään kevyt kasvisruoka, vaan voilla, viinillä ja juustolla aateloitu kevättalven, kevään, ruoka. Tällä kertaa tein Alkon sivuilta löytyvän ohjeen mukaan. Ja hyvää oli!! Ehkä pääsiäispyhien yksi ruoka on tässä!

Neulottua Niitä näitä

Ikioma riddari

Siinä se on!

Mun ikioma, ite tehty riddari. Olipa mukava neulottava. Ei todellakaan valmistunut tuosta vaan, kuukausi kului, joka päivä neuloin ainakin vähän. Automatkoilla, takkatulen ääressä, mökki-iltoina, pakkaspäivinä äänikirjoja kuunnellen, C Moren ja Netflixin äärellä… Mielenrauhaa ja mieluisaa tekemistä. Käsillä tekeminen on mukavaa, hyödyllistäkin.

Istex Lettlopi -lanka on islantilaista karkeaa villalankaa, jonka sanotaan kestävän vähän kosteuttakin ja olevan lämmin. Näitä syitä enemmän painoi se, että Lettlopin värit ovat niin herkullisia ja se, että tuolle langalle sain valmiin, ilmaisen ohjeen. Lankojen värit puserooni valitsin itse. Minun värejäni…

Langan karkeus oli kyllä aika ajoin vähän haasteellinen, koska varsinkin oikean käden sormeni olivat pakkasjaksolla taas kerran pienillä haavoilla, mikä ei karkean langan kanssa ollut hyvä yhdistelmä. Mutta: puuvillahanskat kädessä onnistui ihan hyvin. Valmistumisen jälkeen – ohjeen mukaisesti – kastelin neuleen ja kuivuttua höyrytin raudalla, minkä jälkeen se pehmeni ja sileytyi melkoisesti. Varmasti käytössä vielä pehmenee lisää.

Pitkäikäinen vaate ei tullut kalliiksi, vaikka ostin pari pyöröpuikkoakin oli loppusumma alle 80 €.

Olisi ehkä kannattanut mittailla ja tehdä testauskappale ensin, mutta enhän minä tehnyt, vaan vain valitsin M-koon. Kauan mietin, että teen ällän, että saan vähän väljyyttä – onneksi en tehnyt, sillä M-koossa on juuri  sopivasti väljyyttä, tosin hihat ovat vähän turhan pitkät ja voisi jumpperikin olla vähän lyhyempi. Mutta toisaalta tällaisena on hyvä pyörälenkeilläkin: ei ranteet tai tai alaselkä palellu. Ja jos teen toisen …

Kyllä jo nyt kutkuttaa aloittaa toinen, jos tekisi Pehtoorillekin. Tai itselle vaaleamman (ja lyhemmän 🙂 ) version.