Keittiöhommia

Intiaanikesästä voidaan ehkä puhua, ainakin suomalaisesta intiaanikesän versiosta.

Aamupäivällä vitkuttelin lähtöä ulos, ja siinä odotellessa tein tiikerikakun. Milloinhan viimeksi? – En ole oikein kuivakakkujen ystävä, muutenkin välttelen ”turhaa” leipomista. Turhaa siten, että tulee sitten syötyä makeaa jos sitä on kaapissa. 🙂 No ihan vaan meitä varten tätäkään en leiponut.

Raidoitus siten kuin meillä lapsuudenkodissa oli tapana: äiti teki aina vain yhden leveän raidan. Teki siten, että kaakaoraitaa, suklaista tummaa, oli yhtä paljon kuin vaaleaa. Ja ainoa oikea kaakao tiikerikakkuun on Ögönkaakao, jota entiseen maailmanaikaan sai vain Haaparannasta. Ja nimenomaan tällaisissa tölkeissä sitä meillä oli. Nythän se on Fazerin ”alla”, mutta hyvä tuote edelleen.

Pyörälenkiltä en olisi malttanut kotiutuakaan. Oli melko tyven, sää niin ihanan lämmin ja leppeä, kaupunki ja sen laitamat aika tyhjät, pyöräteillä hyvin tilaa, hyvä kirja kuuntelussa, ei mitään kiirettä mihinkään…

Jos eilen oli hyvää ”La Cucina Italiana” -tyylistä sapuskaa, niin oli tänäänkin. Tattirisotto. Ihan perinteinen, ainoa ero tavalliseen, että parmesan oli markkinoilta ostettua, melkein makeaa 24 kk kypsynyttä herkkua. Ja viininä alkoholiton rose (ei kuvassa), jollaista puoli pullollista oli jäänyt kaappiin … Näistä huolimatta tai niiden ansiosta oikein kelpo risottoa oli. Lisäksi Pehtoorille paistelin uunissa HK:n Prosciutto pekonia, ja toimintani saa kiitosta: sopi kuulemma erinomaisen hyvin risoton kanssa.

 

Oli meillä vielä hunaja-meloni-parmankinkku-salaattikin, joten hyvin Italian ikävää tuli helpotettua ja levollista, aurinkoista sunnuntaita vietettyä.

Kuvaan piti rotissööri-essu tällätä mukaan, sillä koko viikonlopun olen somesta saanut seurata/joutunut seuraamaan, kun ruokaystävät, monet oululaiset paistinkääntäjät ovat viettäneet Turussa kapitulia. Kymmenen kertaa mekin niissä pilheissä on oltu mukana, mutta tänä vuonna asiat vähän toisin, ja vielä me kapituliin joku kerta pääsemme ja lähdemme.

Eilisen kesäkurpitsapastan reseptin vohkin Harri Syrjäsen Instasta. Hänellä on siellä menossa OnePot Pasta -projekti. Yhden kattilan pastaruokaa… Juniori vinkkasi tästä, ja kyllä kannattaa ottaa seurantaan.

”Creamy” kesäkurpitsa🥒 sitruuna🍋 OnePot Pasta🍝

2 pientä kesäkurpitsaa
300g pastaa
1 mieto chili
1 sitruuna
1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
kourallinen mintunlehtiä
2 dl kermaa
0,5 dl oliiviöljyä
9 dl mietoa kasvislientä
1 dl raastettua parmesania
suolaa, mustapippuria myllystä

Leikkaa punasipuli ¼ renkaiksi. Pilko chili ja valkosipuli. Leikkaa yksi kesäkurpitsa lohkoiksi. Raasta toinen kesäkurpitsa ja purista käsin ylimääräinen neste pois. Revi mintunlehdet, jotta eteeriset öljyt tulevat esiin. Laita kasariin puolet oliiviöljystä ja lisää punasipuli, kesäkurpitsalohkot ja chili. Kuullota muutama minuutti ja ota lautaselle sivuun. Lisää kasariin loppu oliiviöljy sekä raastettu ja puristettu kesäkurpitsa ja valkosipuli. Freesaa miedolla lämmöllä jatkuvasti sekoitellen noin 5 minuuttia, kunnes rakenne muuttuu kermaisen pehmeäksi. Lisää kasvisliemi ja kerma. Kiehauta ja lisää pasta. Keitä hiljaa hymyillen noin 12 min. Lisää joukkoon kesäkurpitsa, punasipuli ja chili. Raasta sitruunankuori ja purista mehut siitä. Raasta parmesania mukaan ja mausta suolalla ja pippurilla. Lisää vielä mintunlehdet ja sekoita. Keitä vielä muutama minuutti, kunnes pasta on kypsää.

 

Nyt nauttimaan TTK:n alkamisesta.

2 kommenttia artikkeliin ”Keittiöhommia”

  1. Kiitos kesäkurpitsapastan ohjeesta ja vinkistä laittaa Harri Syrjänen seurantaan. Olipa hyvää tuo pasta jopa minun tekemänäni! 🙂

    Vastaa
    • ”jopa sinun tekemänäsi”? – Mitä ihmeen vähättelyä! 🙂 Oleppas hyvä vain, ilo jos voin jakaa mieluisia linkkivinkkejä.

      Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.