Showing: 261 - 270 of 437 RESULTS
Isovanhemmuus Lappi Mökkielämää

Pienten kanssa turisteillen

Hangasojalla pyryttää edelleen. On harmaata, lunta on joka paikassa. Ehkä vähän liikaakin. Mutta ei kylmä, ei sietämätöntä tuiskua.

Pihapiirissä kuuden hengen lumityötalkoot aamulla, ja sitten poroja katsomaan ja ruokkimaan.

Vaikka viime aikoina olen harrastellut Facea ja Instaa aika minimaalisesti, vain satunnaisesti piipahdellut päivityksiä katselemassa, niin eilen oli hyvä ”mätsi”. Saariselkä-ryhmästä löytyi tieto, että Northern Lights VIllagen ”takapihalla” saa käydä poroja tapaamassa. Sinne siis pihahommien jälkeen. Pienethän olisivat voineet olla siellä puolituntista kauemminkin.

Minä (pöhkö) olin kerännyt leivänkannikoita reppuun, mutta eihän niitä poroille, ne mitään lintuja ole! Siellä oli ”talon puolesta” poroille heinää ja napposia, joilla sai poroja ruokkia. Ja pienethän ruokkivat! Ihan täpinöissään olivat molemmat. Apsu kysyi lähtiessä, ”tullaanko huomennakin tänne”.

Seuraavaksi Suomen pisimpään pulkkamäkeen. Vaikka kuinka hieno olikin, niin vähän jäi vaikutelma, että se mökkitien päässä oleva, itse tehty oli sittenkin parempi. 🙂

Sitten ”pakollinen” tai siis peristeinen Kaunispäälle ajelu, Eikä ollut mikään pikku juttu päästä sinne ja sieltä pois: tie tunturin laelle tuiskun jäljiltä aika ummessa, aika vaikeasti hahmotettavissa. Mutta varo- varovasti ettei kaadu kallis lasti… Lounaan nautimme Huippu-kahvila-ravintolassa. Iltapäivällä myrsky vain yltyi… luovuimme Apsun kanssa hiihtoaikeista.

Mökin lämmössä oli mukavaa tekemistä, olemista. Saunottiin, laitettiin ruokaa, ruutuaikaa vietettiin, otettiin valokuvia, lapsilla ja papalla ihan oma show tänäänkin, taputukset olivat Eevikselle tärkeitä. Meidän pikku komedienne! Joka illan tullen herää ja aloittaa oman pulputuksensa. Aihkukin (nalle, minun mörön karkotin) kylvetettiin ja peiteltiin nukkumaan.

Jossain välissä Apsu totesi: ”taidan olla Lappi-hullu”. Se tuntui oikeastaan ihan mahdottoman hyvälle. Annoin itseni ymmärtää, että poika on mökkilelossa viihtynyt.

Päivän menussa tänään tagliatellea ja nuorille uutta ruokaa: Pringles-kana maistui. Jälkkäriksi hilloja ja leipäjuustoa kerman kera uunista. Kukaan ei valittanut.

Pienten kanssa minä vielä pihalle: voiko paremmin aikansa viettää.

Tulevista mökki- ja muista lomista haaveita – haaveita on kuitenkin hyvä olla.

~~~~~~~~~~~~

PS. Tietokoneen näyttöongelma, vika, korjautui, kun tyhjensin kovalevyltä kasapäivän tiedostoja ja kansioita (Light Roomin varmennustallennustiedostoja monen gigan edestä!), jotka rasittivat toimivuutta ja käynnistymisvarmuutta. Kymmenen vuotta vanha läppäri pelittää taas, ainakin hetken, mikä on minun lomanvietossani rentoutta suova juttu.

Isovanhemmuus Mökkielämää

Talviurheilua sisällä ja ulkona

Yöllä oli noussut myrsky ja myräkkä. Iso myräkkä.

Ei niin, että olisin siitä mitään tiennyt ennen aamua. Oli melkein ”pakko” herätä, brunssin olin luvannut kahdeksaksi.

Eikä sitten sen jälkeen ole tarvinnut peukaloita pyöritellä. Kaksi maailman parasta liikuttajaa ovat taanneet mummin hyötyliikkuvan ja nauttivan koko päivästä.

Aamupäivällä oltiin koko poppoolla tekemässä  lumitöitä, tolskattiin mökkipihalla. Ja vaikka Apsun kanssa aiottu ladulle lähtö Laanilaan päätettiin tuiskun ja umpeutuneiden latujen vuoksi siirtää huomiselle, poika halusi silti hiihtämään. Niinpä eilen liukulumisuksilla tehty latupohja oli enemmän kuin hyvä olla olemassa. Sinnehän me mökkipihasta lähdimme. Eikä jonkin verran vaikeahko taival kuusivuotiasta lannistanut: sinnillä mentiin loivaan ylämäkeen kilometrin verran ja riemulla ja taidolla takaisin.

Eikä siinä suinkaan vielä kaikki: ”mummi, tuu!” – ja liike jatkui.

Pikainen käynti Kuukkelissa (mummi, voitaisko me saada tällaiset (lelut)?), lounastauko ja pieni lepo (= iltasapuskan misat = pottumuuri valmiiksi, laskiaispullat täytetyksi) ja sitten kylpylään, jossa oli kiitettävän vähän väkeä.

Elokuussa olimme viimeksi samalla poppoolla: ja vaikea uskoa, että samoja lapsia oli tänään mukana. Kaikki arkailu tipotiessään, Apsu oli eskarin uimaviikolla oppinut uimaan lähes ilman apuja ja Eevis tiesi, miten kylpylässä ollaan, vailla ujoilua, aristelua ja ettei vettä tarvi pelätä, luotti että voi pitää kädestä jos siltä tuntuu. Ei kyllä paljon tuntunut: ”Ei taavi pitää kii!” Saunassa mummi kuitenkin sai tuntea olevansa tarpeellinen.

Poron paistikäristys ja perunamuusi upposivat mukisematta! Ei tarvinnut kehottaa syömään, ei odottaa että lapsillakin lautanen tyhjenisi. Perjantaikarkkien, pullien ja kahvin, aikuisilla aika napakan, uuden Torresin Priorat -viinin (joka vaati ruokaa oheen) jälkeen olisi ollut houkuttelevaa simahtaa telkkarin tai vaikka lautapelien ääreen. Niin teimmekin  toviksi, mutta sitten tuli komento: nyt lähdetään ulos!

Olihan meillä Kuukkelista hankittu uusi taskulamppu ja otsalamppu, lempeää pimeyttä, paljon uutta lunta, valkoiset hanget, eilisen jälkeen korkeammaksi kasattu mäki ja lumilinna pihalla. Ja Eviksen (mielikuvitus)kaveri Annikin halusi mukaan kun iskä heitteli lapsia hankeen, kun laskettiin mäkeä ja tuiskusta huolimatta poltettiin isot tähtisädetikut!

Ja sitten vielä illan lopuksi palkintojen jako ja lasten oma Mario & Luigi -show. Vedet silmissä nauroimme. Ihan hulvaton esitys täysin spontaanisti. Ja komidienne ja isoveljensä ilmoittivat että huomenna jatkuu ja taas pitää taputtaa. Lupasimme, huomiseen …

Isovanhemmuus Mökkielämää

Vain yksi pieni vika

Hangasojalla kaikki hyvin, enemmän kuin hyvin.

Hiihtolomalaisia saapui iltapäivällä. Että olen iloinen, että saimme heidät tänne, varsinkin kaksi pientä.

Pehtoorin kanssa valmistelimme tuloaan aamupäivän ja päivänkin.

Ehdin käydä lumiliukusuksilla tunnin lenkin, muutoin sapuskaa, petauksia, ja Pehtoori sai lumilinnan valmiiksi!!

Ruoan jälkeen kaikki ulos laskemaan mäkeä, lumilinnaan, purolle, linnuille ruokaa, rattikelkkarallia…

– ja iltapalalla: ”mökillä kaakao maistuu aina parhaalta”, totesi Apsu.

Ainoa vaan, että läppärin näyttö simahti, joten puhelimella postailtava, eikä se suju.

(edit. seur. aamuna: nyt näyttö avautui)

 

Isovanhemmuus Liikkuminen Mökkielämää

Mökkieloa viikkotolkulla!

Mökkielo tuntuu nyt ihan erityisen hyvälle. Nyt ei ole sellaista huolta kuin monta kertaa aiemmin viimeisen parin vuoden aikana. Muutaman kerran on lähdetty aiemmin kuin oli aie, ainakin kerran mökkireissua on siirretty ja kerran peruttu kokonaan – minä kun en ole osannut olla levollisena ja/tai on ollut oikeasti tarve jättää Hangasoja odottamaan huolettomampia ja vähemmän kriittisiä aikoja.

 

Tällä kertaa on aikeena olla kaksi viikkoa, ja vielä pari päivää päälle! Milloinhan ollaan viimeksi oltu pois kotoa kaksi viikkoa? Ehkä keväällä 2011, kun olimme Umbrian lomalla. Ei ole taidettu 10 päivää kauempaa olla reissussa 10 vuoteen.

Nyt ei ole tiedossa kuvauskeikkoja (se yksi, joka olisi ollut 12.2., olisi pitänyt antaa jollekin toiselle kuvaajalle hautajaisten vuoksi, mutta onneksi tapahtuma siirtyi koronan vuoksi huhtikuulle), ei perhepäivähoitoa, ei äidin sairaalajaksoja tai muuta huolehdittavaa. Nyt on mahdollisuus mökkeillä hulppeat reilut pari viikkoa; vasta ke 3.3. on oltava Oulusssa (magneettikuvaus ja lääkäri). Siis ihan vain ja ainoastaan ”oma vika” kun lähdetään takaisin ”alas”.

Eikä täällä nyt ole to-do-listalle juuri mitään pakollisia etähommia tai -töitä. Vähän vielä äidin lähtöön liittyviä asioita, mutta aika vähän.

Tämän mökkiloman ajoitus sattui ja ”satutettiin” vielä hyvään aikaan siten, että Juniori ja R. saivat järkätyksi talviloman tälle viikolle ja Apsullakin on mahdollisuus olla pois eskarista pari päivää ja Eeviksellä kerhosta, joten me saamme pienet tänne huomenna! Tiedossa on siis odotettu ja toivottu pidennetty viikonloppu heidän kanssaan talvisella Hangasojalla. Vähänkö on tänään valmisteltu heidän tuloaan. 😀

Ja ensi viikoksi me jäädään Pehtoorin kanssa taas jatkamaan sosiaalista erakoitumistamme, nukkumaan ja liikkumaan tänne Koilliskairaan.

Tänään sää on ollut aika suosiollinen. Aamusella herätessä -23 C, mutta puoleenpäivään mennessä oli jo pudonnut alle kymmeneen. Suksikin luisti paljon paremmin kuin eilen. Minä kävin perinteistä hiihtelemässä ja Pehtoori kokeili eka kertaa liukulumisuksia, jollaiset vävy oli tänne ostanut ja ”unohtanut” kaikkien käytettäväksi. Aika mukava vävy, ja aika mukava unohdus. Aion minäkin unohdusta hyödyntää joku päivä.

Lappi Liikkuminen Mökkielämää

Mökkiloman aluksi

Perhe (Tyär erityisesti) toivotti ja toivoi, että Hangasojan ”taika” olisi voimissaan, että maahiset toisivat rauhaisan olon, soisivat öiset levolliset unet. Ja kyllä itsekin kerroin lähteväni tänne mökkimaisemiin, paitsi ulkoilemaan, myös nukkumaan. Ja kyllä! Heräsin tänä aamuna yhdeksältä!!! Vaikka yöllä meni  pari tuntia valvoessa, onnistuin nukahtamaan uudelleen, nukkumaan yhdeksään! Tämä on siis mainos: Napapiirin pohjoispuolelle kannattaa hakeutua, jos on ollut unettomuutta. Univelkaa on vielä maksettavaksi, mutta kunhan tuo nytkin mökkipirtin ikkunasta mollottava täysikuu alkaa antaa periksi, …

Toisaalta., aamuyhdeksään nukkuminen vie päivästä ison osan, ja tänään onkin ollut melkein kiire. 🙂

Sikäli erikoinen mökille asettumisen päivä, että se on ollut Pehtoori, joka on yksin huolehtinut lumitöistä, enkä minä kuten tavallisesti (olkapää etc. ovat nyt minulle syy välttää mieluista puuhaa); onneksi uutta lunta ei ihan mahdottoman paljoa. Sehän oli vasta torstai kun tytär ja J. täältä lähtivat, joten lumikertymää on poistettu jatkuvasti.

Olipa minulla sitten kauppareissun ja muun päivittämisen lisäksi aikaa ladulle. Pakkastahan oli aamusella yli – 20 C, mutta iltapäivällä Kakslauttasen suunnalla vain vähän toistakymmentä astetta. Ja edelleen on niin kaunista, niin hiljaista, pehmeää, rauhallista.

Ainoa vaan että luistoa ei karvapohjista huolimatta juuri ollut – ehkä liikaa pakkasta, mutta tulipahan liikuttua. Onhan täällä ladut ja niiden huolto jotain ihan toista kuin Niittyaro – Risuniitty – Auranmaja etc …

Tänään olin Sivakkaojalla. Se on nyt mun lemppari. 🙂

Kolmen jälkeen  aurinko jo matalalla, kultaisia säteitä, kimmeltäviä hankia.

Rantasauna taas kerran paras ikinä. Ruoka hyvää (Mac & Cheese, ohjeen kukkakaalin vaihdoin parsakaaliin, hyvää tuli).

Hyvä päivä tänään.

Mökkielämää

Luonto ja valo tekevät hyvää

Ajeltiin mökille tänään.

Iltapäivällä mökkipihaan kääntyessä täysin kirkkaalla taivaaalla, Tuulentuvan yllä, oli yksi purppurainen pilvi: äiti toivotti tervetulleeksi.

Olen ihan varma siitä, ja niinhän ne taas silmät kostuivat. Pilvi oli niin ”äidin värinen”. Lohdullinen tunne ja ajatus.

Koko tulomatkan paistoi aurinko, ja melkein täysi kuu oli edessä, koko päivän sekin. Eilisen lumimyräkän jälkeen pellot samettisen kimmeltävän hangen peittämiä, metsissä puiden oksilla kristallia, täällä ylhäällä kynttiläkuusissa tykkyä. Kiitollinen jo matkasta, taipaleella olosta, saatikka tänne tulosta.

Revontuliakin oli vielä luvassa tälle vuorokaudelle, joten kävinpä äsken Kaunispäällä. Olisinpa muistanut ottaa kotoa jalustan mukaan.

Reposia oli, samoin ihan hirmuinen tuuli. Mutta minulla ei keinoa saada kameraa pysymään pitkää valotusaikaa paikoillaan; kuvat sen mukaisia.

Mökkielämää

Oli lähdettävä

Aamulla hyvästelimme Hangasojan. Vaikka oli sumuinen aamu (kuva on sunnuntai-illalta), ja vaikka oli jo kahdeksan päivää saatu mökkikuplassa elellä, tuntui taas kerran pahalta lähteä pois. Tosi pahalta. Tiedä häntä, milloin seuraavan kerran pääsemme.

Keli oli aika karsea, paljon poroja teiden varsilla, märkinä, hämärässä niitä vaikea nähdä. Onneksi Pehtoori ajoi Tervolaan asti, joten mie sain lueskella.

Kotiin sopeutumista on helpottanut, että täällä on ollut kalenteritilauksia pakattavana ja on siis tekemistä. Ja että on puhdas koti. Meidän S. oli käynyt luutuamassa ja kaikin puolin putsaamssa huushollin. Kyllä tämä taas tästä.

Mökkielämää

Kuin talvisessa unessa

 

Eilisen lumisateen jälkeen metsässä, latujen varsilla lumi samettista, maisemat kuin kauniissa talviunessa.

Otin pikkukameran ladulle ja niin oli hyvä syy ja lupa pysähdellä sopivasti, tasoitella sykettä ja nauttia ja miettiä, että ainako, vuosi toisensa jälkeen, aina vain, näitä maisemia jaksaa ihastella, kuvata, niiden äärelle hakeutua. Hyvillä mielin, isompia ajattelematta, kului valoisa osa iltapäivästä hiihdellen, ulkoillen, Piispanojan (= Laaniojan) vartta kävellenkin kulkiessa. Auringon heijaste teki siitäkin kultapuron. 🙂

Katsokaa puroa ja
kuunnelkaa sen laulua.
Ikuisesti se etsii merta
ja vaikka se ikuisesti etsii,
se ei väsy laulamaan
salaperäistä ja heleää
lauluaan vuorokaudet
umpeensa.

    – Kahlil Gibran

Kymmenen asteen pakkanen ei näissä pehmeissä maisemissa tunnu kylmältä, varsinkaan kun tänään ei juuri tuullut.

Kahden jälkeen aurinko jo luovutti, painui horisontin alle. (kuva meidän risteyksestä)

Tässä iltasella sain valmiiksi yhden joululahjan. Ehkä sitten jouluna laitan kuvan siitä. 🙂

Lappi Mökkielämää Valokuvaus

Valoilmiöitä

Perjantain kuvani haloilmiöstä, auringonpilari(t), sai Taivaanvahdissa kommentteja ja mahdollisen selityksen ”kahdelle auringolle”.

”Hieno ja mielenkiintoinen tapaus.  – – Halo voisi selittyä sillä, että auringon kiekko on jostain syystä (ohut pilvinauha tms) ollut keskeltä peittynyt ja halo on syntynyt kiekon molemmille laidoille.”

Ja toinen:

”On kyllä metka tapaus, en ole ennen moista nähnyt.  – – Hyvinkin voisi tosiaan olla niin että pilvi peittää auringon keskiosan, jolloin laitojen ”sirpit” tekevät kumpikin oman pilarinsa. — Ja kun pilvi (ja Aurinko) on vähänkään liikkunut, asetelma on mennyt ohi ja siksi ei enää toisessa kuvassa sama toistunut. Nappiajoitus kuvaajalta, siis! :)”

Pystypilvi siis olisi ”halkaissut” auringon. Mikseipä…

Tänään ei ole taivaalla ollut valoilmiöitä. On ollut vain lumi-ilmiö. Lunta on satanut, tuiskunnut, pyryttänyt, piiskannut, kertynyt koko päivän. Puuskainen tuuli on lisännyt perusteita ulkoilman välttelyyn. Minulla onkin ollut  jotensakin totaalinen pirttipäivä.

 

Mutta eilen oli mahtava keli, iltapäivällä pari tuntia näytti siltä kuin maaliskuun illansuussa: varjot pitkiä, matalalta paistava kirkas aurinko, kimmeltävät hanget, latu Saariselkä – Kakslauttanen priimakunnossa. Tosin pitihän minun yrittää Sivakkaojalle ja menihän se sitten paikoin rämpimiseksi. Mutta liikuntaa, aurinkoa, niin kauniita metsätaipaleita.

Käytiin myöhemmin kaksistaan autolla Kaunispään huipulla kaakaolla ja kaarnikkamehulla. Kaarnikkakakkua ei tarvinnut siellä syödä kun sitä oli vielä lauantailta jäljellä mökissäkin.

Illalla vielä FB.ssa vinkki mahdollisista revontulista – yhdentoista jälkeen, pakkasen jo kirittyä melkein – 20 asteeseen, oli sitten pakattava itsensä toppaan ja kameralle jalusta ja eiku mökkitielle ja purolle vartoomaan vihreitä tähtitaivaalle. Niinpä tämän talven revontulikausi tuli avatuksi.

Nouseva ja kasvava kuu vei reposilta tehoa, mutta toisaalta valaisi maisemaa melkein maagisesti. Laitoin alla olevan kuvan pulahdus- ja vedenottopaikaltamme (johon sain heijasteenkin kuvaan) omalle FB-seinälleni ja sainpa siihenkin kuvaan asiantuntijakommentin, havainnon, jota itse en tietenkään ollut hoksannut, en tunnistanut.

Lintuharrasja/ammattilainen ystävä pohdiskeli: ”Onko tuossa oikeassa alanurkassa riekon tai muun metsäkanalinnun kieppi? Oikealla tulojälki ja siitä vasemmalle lentoonlähdön kuvio…” – Enhän minä tietenkään ollut sellaista hoksannut, keskellä olevia pupun jälkiä harkitsin kuvailevani, mutta että riekonkieppikin olisi ollut! Eipä siitä tänään enää mitään jäljellä – lumikerros peitti isommatkin jäljet!
Onhan täällä taas kelvannut olla. Tällaista se pimeä kaamosaika täällä voi olla. 😀
Lappi Mökkielämää

Luonnossa nauttien, hämmästellen

Hiihtokausi avattu. Kylläpä oli mukava hiihtää. Pikkupakkanen, valoa, luistoa ja kaunis, levollinen, tyven metsä, latu erinomaisessa kunnossa, eikä todellakaan ruuhkaa. Vain pienen lenkin hiihdin, vaikka täällä olisi jo parikymmentä kilometriä latuja kunnostettuna: Saariselkä – Kakslauttanen on kunnossa. Mie hiihtelin Laanilassa, Piispanojalle, Prospektorin lenkkiä. Varovaisesti aloiteltava. Pehtoori oli lämmitellyt saunan kun palasin. Hyvälle tuntui sekin.

Iltapäivällä, auringon laskun aikoihin lähdin käväisemään kylillä, huomisen lounastarpeita hakemassa (saamme ruokavieraita) ja joku etiäinen kehotti ottamaan kameran mukaan. Ja siinä samalla kun käännyin mökkitieltä isolle tielle näkyi etelässä, pilvien välissä aurinko, pysäytin Paukkulan levikkeelle ja tsädäm! Sen hetken kun nousin autosta taivaalla ennennäkemätön ilmiö: aurinkoja kaksin kappalein. Komeat pilarit molemmilla. Kaksoispilarit, kaksoisaurinko! En ole vielä löytänyt tälle nimeä, selitystä. Laitoin Taivaanvahtiin kyselyn…

Hyvin monta kertaa aiemminkin täällä kulkieassa, tuntureilla luontoa ja sen valoja ja varjoja katsellessa, olen miettinyt miten ja mitä luonnonkansat, esikristillisen ajan ihmiset ajattelivat tällaisista taivaan ilmiöistä. Tämäkin vain hetken kestänyt ilmiö oli merkillisen maaginen, yliluonnollinen.

Illansuussa valmistelimme yhdessä ison kattilallisen soppaa ja tein vielä kaarnikkakakunkin, joten huomiseksi kaikki valmiina.