Showing: 251 - 260 of 437 RESULTS
Mökkielämää

Mökkihöperöitä

Harvoin näinä huhtikuun viikkoina on ollut näin paljon lumi-, räntä- ja vesisateita silloin, kun me on täällä Hangasojan varrella retiriittejä, pääsiäisiä ja  talvilomia vietetty. Nytkin sataa märkää, hyvin märkää räntää. Yöllä oli tullut taas muutama sentti lunta, hangen korkeus on nyt yli metrin.

Noh, eipä moinen ole iso murhe. Päätimme viettää pirttipäivän. Ja sitten, emme kuitenkaan viettäneet. Kauppareissua ennen kävimme Kakslauttasen West Villagessa ajatuksena vierailla sen taidegalleriassa ja tutustumassa uuteen, Euroopan suurimpaan planetaarioon. Ihan linjassa ko. paikan olemassaolon, tiedottamisen ja melkein salamyhkäisten avoinnaoloaikojen suhteen ne olivat kiinni. Siispä ajelimme Kuukkeli-kauppaan.

Kauppareissulta palatessa Pehtoori päätti, että tänään on lumenpudotuksen aika ja kapusi Tuulentuvan katolle. Mie yritin aikani, että vain luppoilisin, mutta ei se taaskaan onnistunut: kun sade taukosi, lähdinkin ”kotiladulle”.  Siispä Laanila – Rönkönlampi – Poroaita ja takaisin. Vain paluumatkalla satoi vedensekaista räntää. 😀

Ja juuri kun suunnilleen tasan kahdelta olin Laanilassa, kuului kauas ulos asti Monotanssien ensitahdit. Siinä sitten miettien, menenkö mukaan, semminkin kun tiesin ystäväpariskunnan siellä olevan, mutta kyllä ajatus mökkisaunasta vei sittenkin voiton.

Aasialaista kalaruokaa ja espanjalaista valkoviiniä. Ruoka kelvollista ja viini niin hyvää, että sitä voin suositella. Äyriäisille varmasti ihan nappiosuma. Pazo de Villarei Albariño (15 €). Olen tainnut suositella joskus aiemminkin, mutta haitanneeko.

Mökkielämän suuria tapahtumia on, että keltaista ja vihreää on vähän joka nurkalla.  🙂  Näin mullistavia juttuja nyt. 🙂

 

 

Lappi Liikkuminen Mökkielämää Niitä näitä

Hiihtopäivä

Saariselän latuverkosto on laaja ja hyvin huollettu! Ja latujen varsilla on päivätupia ja latukahviloita, joissa useimmissa on tullut piipahdettua vuosien varrella. Joko yli 30 vuotta sitten tai muutaman edellisen vuoden aikana. Rautulammella en muista koskaan ennen käyneeni, ja kun siellä päivätupa paloi pari vuotta sitten ja nyt on uusi (paljon keskustelua  aiheuttanut) tupa valmiina ja nyt kun tuntuu, että hiihtokunto yltää sinne ja takaisinkin, niin päätimme yhdessä (sic!) lähteä tänään sinne.

Aie vaati aurinkoa ja lupaavaa luistoa parinkymmenen kilometrin lenkille, ja nämä ehdot näyttivät aamulla täyttyvän.

Pitkästä aikaa hyvin nukutun yön jälkeen aamuyhdeksältä lähdimme (ensin autolla) reppu pakattuna eväillä, kahvilla ja kameralla kohti Suomen ladun majaa Kiilopäällä.

Sieltä retki alkoi ylös tunturin kuvetta haarakäyntiä pari ensimmäistä kilometriä. Ja aurinko paistoi aina vain komeammin. Niin hyvä olo. Kun eilisen illan ja yön oli satanut pakkaslunta ja aamulla latukone ajellut, niin ladut pehmeät – siis ei lentävä keli, mutta ei myöskään vaarallisia laskuja. Uskalsimme nauttien lasketella kohti Rautulammin laturisteystä.

Ja sitten! Latu Rautulammelle oli ajamatta, vain aika tukkoinen luonnonlatu, joten yhteispäätöksellä skippasimme alkuperäisen suunnitelman: siispä hiihdetään Luulammelle.

Niin tehtiin. Melkein ruuhkaisessa latukahvilassa nautimme kaakaon (minä) ja kahvi-munkin (Pehtoori) ja taival jatkui Rumakurulle. Aurinko paistoi, suksi kulki, ei huolen häivääkään. Lappi!

Retkieväiden jälkeen kohti Vahtamapäätä ja kohti Ahopäitä. Aurinkoa, hiljaisuutta, liikkumisen iloa.

Hiljalleen alkoi tuuli nousta, ei paha, mutta jo pilveili, vastatuuleili.

Nousimme Ahopäälle, laskettelimme tovin, ja taas tamppaamista. Kunnes Kiilopään keskus jo näkyi. Leppoisaa laskettelua pehmeällä latu-uralla…

Ehkä tämän kuvauksen perusteella voi saada sen käsityksen, että ollaan hiihdetty vähintään 50 km mutta ehei, se parikymmentä tuli täyteen. Ja siihen olen oikein tyytyväinen. Oli ihan hurjan hieno hiihtopäivä. Toivottavasti kausi jatkuu  vielä muutaman päivän…

Rantasauna, toissapäiväisen vierasillallisen rääppiäiset ja päiväunet täydensivät tämän päivän. Elämä on. Hyvä päivä tänään.

Liikkuminen Mökkielämää Niitä näitä

Pieniä, isoja asioita

Koska näytti siltä, että tänään puolelta päivin alkaa suunnilleen viikon kestävä lumisade ja koska olin herännyt kun oli vielä pimeää*, oli hyvä syy hankkiutua ladulle jo aamuyhdeksän tienoilla.

*Täällä päivän pituus ja valoisan aika on selkeästi eteläää runsaampaa.
Saariselkä: Auringonnousu tänään 6:06. Auringonlasku tänään 20:23.
Päivän pituus 14 h 17 min.

Oulu: Auringonnousu tänään 6:23. Auringonlasku tänään 20:20.
Päivän pituus 13 h 57 min.

Helsinki: Auringonnousu tänään 6:36. Auringonlasku tänään 20:11.
Päivän pituus 13 h 35 min.

Jo lähtiessä päätin, että eipä minulla ole kiirettä. Eikä ollut. Kiersin Pieranvaaran, Prospektorin kautta takaisin Laanilaan. Siinä kaikki ja se oli oikein hyvä.

Pysähtelin, kuvailin, chattailin, olin hiljaa, kuuntelin kun luontokin oli hiljaa, mietin, mikä se ”pyhän” määritelmä olikaan, jatkoin, eihän se mikään huippuluistava keli ollut, mutta entä sitten. Oli hyvä.

 

 

Lämmittelimme saunan, tein kohtuullisen surkeaa ruokaa, mutta tein loistavan löydön internetin kätköistä: Koiviston evakuointia ja pika-asutusta käsittelevä gradu.

Uutisia kieltäydyn taas katsomasta, harmittelen vanhan läppärin oikeuttelua (kuvankäsittelyohjelmat eivät enää avaudu – aavistuksen verran raivostuttava juttu) ja samaan hengenvetoon mietin, so what. Jatkan lukemista. Olisikohan takkatuli valoisana huhtikuun maanantai-iltana hyvä juttu? – Voi se olla.

Pieni suuri maailmani! 😀

Mökkielämää

Mökkimatkalla

Kuten tavallisestikin, myös mökille lähtöaamuina tykkäämme nousta ja lähteä ajoissa. Tänäänkin lähdettiin. Kahdeksalta. Pehtoori olisi ollut valmis lähtemään jo kuudelta.

Meillä on kaksi edellistä yötä oravat pitäneet kevätjuhliaan kattorakenteissa. Ettekä usko, kuinka iso meteli kahdesta (tai kolmesta) kurresta voi lähteä! Pehtoori on pitkin talvea tukkinut verkoilla koko talon räystäät, mahdolliset pienetkin kolot, joista nämä pienet otukset pääsevät  elämöimään välipohjaan. Ja miksi hitossa ja miten edes näkevät keskellä yötä, kahden jälkeen ravata ympäriinsä pimeällä katolla, räystäissä ja kattotuoleissa. Toissayönä onnistuttiin jossain välissä nukahtamaan uudelleen, mutta viime yönä Pehtoori ei puoliviiden jälkeen enää nukkunut.

Matkan teko Rantapellosta Hangasojalle kestää rajoituksista, pysähdyksistä, kelistä ja liikennemääristä riippuen viisi tuntia ja vartin (kesärajoitukset, vähän liikennettä, sula tie, vain yksi pikainen kahvi/pissatauko) tai 7½ tuntia (talvirajoitukset, liukas, lumisateinen, tietyöt ja ruuhkaisa liikenne sekä tauot). Tänään tultiin talvirajoitusten vallitessa, liki autioilla sunnuntaiaamupäivän hiljaisilla, sulilla teillä, pikainen pysähdys Rollossa ja 5½ tuntia.

Rovaniemelle asti aurinkoista, ja viimeöisen lumisateen jälkeen hohtavan valkoiset hanget ja pikkupakkanen; kuin oltaisiin helmikuun lopussa oltu. Ja mökkipihaan puolikahden aikaan tullessa näkyi sinitaivasta, eikä pahastikaan lumitöitä tiedossa, joten minäpä lähdin käväisemään ladulla, Pehtoori kieltäytyi vetäytymästä päiväunille ja lähti kolailemaan mökkipihan siistiksi. Ja niinhän se jo ennen Piispanojaa satoi lunta niin, ettei latua tahtonut nähdä. Mutta eipä haitannut. Hyvä oli olla ulkona, talven keskellä.

 

Lappi Liikkuminen Mökkielämää

Kaunispäällä tänään ja kauan sitten

Urheilija ei tervettä päivää …

Sataa lunta. Sataa tiheästi, sataa pientä, tuiskunkaltaista kuivaa, kaiken peittävää pakkaslunta. On satanut jo monta tuntia. Tälläista oli säätiedotuksessakin uhkailtu, joten oli hyvä lähteä heti aamusta ulkoilemaan.

Pehtoori vaihteeksi pihan raivaukseen (se kun on tällä mökkilomalla ollut ihan vain hänen to-do-listallaan) ja myös valmistelemaan huomista etelään lähtöä. Minulla tavoitteena Kaunispään huiputus suksilla. Aika vähän olen tiukkoja ylämäkiä (pl. eilinen Iisakkipäälle nousu) harrastellut yleensäkään ja tällä lomalla erityisesti; oikea käteni, olkapääni, hartiani ovat olleet lähinnä vain rytmittäjänä ja tasapainottaja hiihtäessä, ei paljon tasatyöntöjä alamäkeen tai nousua avittavaa lykkimistä niillä ole tehty. Mutta nyt sitten ajattelin, että viimeisenä päivänä voisin riskeereta. 🙂 (Tiedän: ei kovin suuria nämä minun juttuni.)

Kaiken kaikkiaan hiihtäminenhän on ollut hyväksi olkapäälleni ja ”määrittämättömille rintakivuille”. Pieni, ponnistusta vaatimaton, kovin korkealle nousematon, toistuva liike on ikäänkuin ”avannut” kivulloista oikeaa puoltani. Lääkäri puhui jopa kuntoutuksesta. Aika vähän särkylääkettä olen tarvinnut. Ennen tänne tuloa osteopaatin käsittelyt ja fysiatrin antamat muutamat kortisonipiikit, täällä kylmägeelipaketti saunassa ja muutenkin, sekä nivelgeeliä toistuvasti – ja voila! Olen melkein unohtanut koko säryn.

Ja torstainapa sitten kuulen, missä jamassa yläkroppa on, mitä kaikkea ongelmallista siellä näkyykään, kun magneettipömpeliin joudun heti aamusta sulahtamaan. Viimeksi kun täältä lähdettiin, oli silloinkin huoli terveydestä: mammografia (rintasyöpäepäilyn vuoksi) ja mahalaukun tähystys (”varmuuden vuoksi” sanoi lääkäri) odottivat Oulussa. Toki myös tyttärenä ja mummina oli palattava Ouluun. Tällä kertaa ne eivät ole syynä huomiselle etelään lähtemiselle.

Nyt on oltu jo reilu kaksi viikkoa, eikä olisi mitään vaikeuksia olla vielä vaikka viikko. Ei mitään vaikeuksia. Pienet, suuret päivät täällä kaikesta irti  – melkein. Ja nyt on kuitenkin lohdullinen, aika varma olo, että pian taas tänne palataan.

Huipulle ja alas

Kaunispään huipulle olen noussut autolla, linja-autolla, maastopyörällä, läskipyörällä, hiihtohissillä (tuhansia kertoja!), kävellen, patikoiden, hangessa tarpoen, mutta en (kai) koskaan ennen murtsikoilla. Alaspäin olen tullut niilläkin, mutten itse kavunnut ylös. Tänään sen tein.

Olosuhteet eivät olleet parhaat mahdolliset. Juuri kun aloin olla huipulla, nousi sumu, joka vei näkyvyyden melkein nollaan.

Onneksi alaspäin lähdettyäni, noin puolen kilometrin jälkeen, sumu jäi tunturin laelle ja alhaalla oli jo parempi näkyvyys. Ja lopultakin, hyvä olo jäi tästä lenkistä.

Aikoja sitten

Olen käynyt Kaunispään huipulla ensimmäisen kerran kevättalvella 1965 (tai 1966). Tarkoittaa, että olen näillä huudeilla kulkenut jo pian 60 vuotta!

Menneestä välähdyksiä. Kaunispään ensimmäisestä reissusta, ja laskusta alas yhdessä tätini kanssa, on kaitafilmin pätkä olemassa. Siitä otin muutaman screen shotin iloksenne. Toivottavasti iloksi. Tuosta on siis yli puolivuosisataa aikaa.

Huom. (inhoamani 🙂 ) rusetit tyylikkäässä rinne/hiihto-lookissani!! Lisäksi Ray-banit vai sittenkin vain ihan lasten aurinkolasit =) ja skottiruutuinen kypärälakki, ja hanskat sävysävyyn. Se oli silloin.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Mökkielämää Niitä näitä

Pieni sunnuntai

Olemisen riemu ei ravistele olkapäitä
Runoilijan kehto ei ole ruusuista tehty koskaan
Hiljaisuuden huntu ei milloinkaan petä kuulijaa
Mikä nämä yhdistää? Rakkaus suureen elämään
Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni
Aivan sama tunne kuin koskettava tuuli
Pieni ja hento ote, siinä kaikki.
     (Dave Lindholm, Pieni ja hento ote)
Aika pieni sunnuntai tänään.
Ulkoilua, ladulla, saunassa ja syöden. Vähän liikaa syöden, mutta hiihtäminen tekee nälän. Ison nälän.
Ladulle poikkeuksellisen myöhään (yhden jälkeen), taas odotelin aurinkoa, jota näkyi vasta kun lenkki Vellinsärpimälle ja takaisin oli lopuillaan.
Päivätuvalla oli hiihtäjäkansaa yllätävänkin paljon: turvavälit sentään mahdollisia, enkä kauaa istahtanut. Vastatuuliselle, vastamäkiselle paluumatkalle lähdin pian, sosiaaliset taidot ja tahto aika vähissä täällä ollessa.
Mökkisukat valmistuivat.
Siinäpä ne elämänmenon hyvät jutut tälle päivälle. 🙂
Lappi Liikkuminen Mökkielämää Ruoka ja viini Viini

Luonnossa

Toisin kuin toive ja tapa täällä on ollut, eivät yöunet ole vieläkään kovin kummoisia. Mutta lyhyet yöt tarkoittavat pitkiä päiviä. Ja tänään se on ollut hieno asia. Tänään on ollut hienoin sää ”koskaan”. Saariselkä on kylpenyt valossa, auringossa, kimmeltänyt valkoisten hankien valaisemana. ”Aina ennen” hiihtolomilla oli tällaista. Ja tänään. Lapin luonto on taas näyttänyt kauneutensa, hellinyt ja helpottanut.

Aamukuudelta oli pakkasta turhankin paljon (- 23 C), mutta maltettiin odotella (kirjoittelin äidin elämäkertaa, pyykkihommiakin, Pehtoori ristisanojen ja uutisten parissa) lauhtumista. Seurasimme tiaisten, punatulkkujen ja urpiaisten pitkää brunssia. Minä en edes pidä linnuista, mutta nämä ovat saaneet minut tykästymään. Kilokaupalla on niille auringonkukansiemeniä roudattu. Metka niitä on katsella samalla kun kirjoittelee,,,

Puolenpäivän aikaan aurinko paistoi korkealta. Sini-valkoinen maisema pakotti jo ulos, purolle, puron varteen kävelylle kameran kanssa.

Tuosta voisi  tehdä kortin, tai alumiinitaulun kylppäriin, eikö? – Tunturipuron valoisa, pehmeä kaunis talvi. Vuodesta toiseen näistä näkymistä nautin, luonnon kauneutta ihastelen. Siitä ilahdun, hämmästyn, kuinka hyvällle tällaisen näkeminen aina vain tuntuu hyvälle.

Iltapäivällä pakkanen putosi alle kymmeneen, joten oli aika ladulle. Ajatella, että on tullut sellainen aika, että minäkin oikein odotan pääseväni hiihtämään. Pehtoori palatessani kyselikin, että oisitko 10 vuotta sitten uskonut noin paljon hiihtämisestä taas innostuvasi. – No en olisi. Mäkeen olisin entisinä aikoina tänäänkin mennyt. Mutta tänään ladulle. Oi, että. Eihän se pakkasella, metsätaipaleilla suksi mitenkään lentävästi kulje, mutta entä sitten. Prospektorin pitempi lenkki oli niin hyvä. Kaikki muu unohtui hiihdellessä, kimmeltäviä hankia ja sinitaivasta katsellessa.

Illansuussa, pihvipäivälliselle avasimme vävyltä joululahjaksi saadun punaviinipullon. Mistä lienee oli moisen primitivon tilannut, ja vaikka ihan kaikkea ei ole vielä nautittu, on se hyväksi, jollei jopa erinomaiseksi, jo todettu. Primitivon lempeä makeus, jonka kohtuullinen 🙂 (16,5 % !!!!) alkoholi terävöitti ryhdikkääksi nautinnoksi. Arvostan myös tyylikästä etikettiä, ja lahjaa! Lyhyesti viinin nimi: Es.

Illan ohjelmassa ollut C-Moren sarja ”Kämppikset” – harmitonta viihdettä, välillä onnistunutta dialgoia, kesänäkymiä. Ja nuorison kanssa chattailyä. Lauantai lopuillaan…

Lappi Mökkielämää Ravintolat Ruoka ja viini Valokuvaus

Lomapäivä

Pakkasaamupäivä

Ei mitään kirjallisia puuhia aamupäivällä, joten suuntasin kylille. Kuvailemaan, ja ostamaan Partioaitasta sellaisen hiihtäjän vyö(selkä)laukun. Tarpeeksi ison, että siihen mahtuu kamera pienellä obiskalla ja juomapullo. Anorakin taskuun kun molemmat eivät sovi. Löysin hyvän.

Kuukkelin raunioita kuvailin ja totesin palaneen ja savun hajun ulottuvan aika kauas. Nesteen kahvila-myymälä, joka nyt on jonkinlainen hätäapukauppa alueella, oli myös ”shoppailukierrokseni” varrella: ei liene yllättävää, että hautakynttilät eivät sittenkään kuulu ko. myymälän perusvalikoimaan. Toivoin sellaisen löytäväni; olisin Kappelin viereiseen hautalehtoon halunnut yhden viedä.

Onhan Saariselkä ollut yksi äidin yli 20 kodin paikasta. Varmaankin hän vietti täällä yhteensä ainakin kolme vuotta, jollei enemmänkin. Taitaa minullakin olla hyvinkin tuo pari vuotta täällä elettynä.

Iltapäivällä aika liukulumisuksille. Enkä edes pahasti eksynyt. 🙂

Auringonlaskun aikaan (noin klo 16.30) olimme autolla liikkeellä: Kutturantien varressa Tolosjoen sillalla pysähdys. Laskevan auringon talo oli kuvattava.

Ravintolaruokaa

Tapanahan on, että mökillä ollessa käymme kerran ulkona syömässä, tänään oli tämän reissun se päivä.

Matkalla Kiilopäälle, Muotkantien varrella on uusi pieni iglukylä, ja sen yhteydessä uusi ravintola. Saariselän ravintolat, uudet ja vanhat, on jo koettu, testattu, hyviksi havaittu tai meille ”sopimattomiksi” havaittu, joten olipa ilo päästä testaamaan uusi Arctic Queen. Pehtoori oli tehnyt alustavaa tunnustelutoimintaa paikalla jo sunnuntaisella lenkillään ja minä surffaillut ja lukenut Saariselän Sanomia.

Muotkantielle ajeltiin päivän ulkoilujen ja saunan jälkeen illansuussa. Iloksemme ravintolassa oli muitakin, ranskalaisia monessa pöydässä. Tuli ihan lomafiilis, ja kun vielä ruokalistakin englanniksi: oltiin melkein kuin ulkomailla. 🙂

Arctic Queenin -menu oli aika lailla odotetun oloinen; olenhan tästä ennenkin kirjoittanut. Lapin ravintoloissa on Lappi-menut. Niinhän se on meidän mökilläkin viikonloppuisin ja vieraita tai perheenjäseniä pöytään saadessamme. Koko LappItalia-keittokirjani on enemmän ja vähemmän lappilaisen keittiön herkkuja ja paikallisiin raaka-aineisiin perustuva.

AQ:n listalla oli onneksi muutakin kuin paistettua lohta ja nieriää, käristystä tai poronfilettä. Monelle turistille ne varmaankin ovat juuri niitä toivottuja, mutta minulla (meillä molemmilla) oli tänään harkinnassa joko poroburgeri tai ravioli (= savuporolla täytettyä raviolia, savujuustokastiketta, kuivattua suppilovahveroa ja Västerbotten juustoa). Päädyimme ravioliin. Naapuripöytään meni hyvännäköisiä burgereita, ensi kerralla ehkä sellaiset.

Mutta toki ravioli oli hyvää: pasta just sopivan al dente, sopivan kosteaa ja Västerbotten-juustokastike kovasti mieleeni (olisipa ollut kastikelusikka tai pala maalaisleipää viimeisten kastiketilkkasten nauttimiseksi), sienipöly lähinnä (vain) kiva koriste.

Liki yhtä aikaa totesimme, että tänne sitten PP:n kanssa kun ovat möksällä seuraavan kerran. Ravintolan välitön tunnelma, tunkeilematon, sujuva palvelu, ulkomaalaiset ja salin isot ikkunat lisäsivät kokemuksesta nauttimista. Ei pönöttämistä, mutta ei myöskään mitään tusina-ketjuravintolafiilistä.

Tämän jälkeen on sitten taas huomenna mukava kokkailla mökkikeittiössä. Eikä vieläkään tarvitse lähteä kotiin!

Lappi Liikkuminen Mökkielämää Reseptit Ruoka ja viini

Tuulin päivä 22.2.22

Nimiä ja ainutlaatuinen päivämäärä

Tuulin nimipäivä 22.2.22

Vuoden 2019 loppuun mennessä etunimi Tuuli on annettu noin 6 730 naiselle ja alle 15 miehelle.

Sukunimi Tuuli on suojattu, ja se on aika harvinainen.

Tuossa tilastossa ovat sekä äitini että sisareni ja myös (nykyisenä nimenä) yksi serkkuni perheineen.

Tänään on tasan kuukausi äidin lähdöstä. Vasta kuukausi? Mutta kyllä täällä Myötätuulessa ja Tuulentuvan pihapiirissä sekä tuntureilla on tullut paljon muistoja menneiltä vuosilta, vuosikymmeniltä.

Lepopäivänä hiihdellen

Tänään on ollut lepopäivä. Hyvä, hämäränhyssyinen päivä. Säätiedotus lupasi iltapäiväksi auringonpaistetta siniseltä taivaalta puolenpäivän jälkeen. Sitä sitten odoteltiin pitkälle iltapäivään ennen kuin ladulle lähdettiin. Ei vilaustakaan auringosta, mutta olipa silti ihan mahdottoman mukava hiihdellä.

Sinisen sävyjä taivaalla, ja tuntureiden rinteilläkin. Hanget valkoiset, luonto liikkumaton, hiljainen. Eikä edes paljon hiihtäjiä. Tänään ei mitään urheilusuoritusmeininkiä, ihan vain nautiskellen hiljalleen, pysähdellen, kuulostellen ja katsellen. Oi, että, niin hyvä.

Pieranvaaran kiersin, Hangasojan vartta kohti Ahopäitä, sieltä ”ylängöltä” näitä kuvia. Mikähän olisi oikea sana tuolle tuntureiden väliselle ”tasangolle”? Alpeilla tai jossain muualla sitä kutsuttaisiin ylängöksi, mutta mikä se on tuntureilla? Joka tapauksessa, pidän juuri tuosta, tuostakin, taipaleesta tässä meidän lähimaastossa.

Minnehän huomenna? – Ei tarvitse tietää sitä. Ei vielä, ei edes aamulla. Voin vain lähteä, ja päättää sitten. Mikä vapauden tunne!

Tunturipuro tuskin enää jäätyy tälle talvelle, helmikuu alkaa olla pian ohi.

Reseptivinkki

Myös mökkikeittiössä onnistunut päivä. Leikkasin Inarin nieriää noin sentin paksuiksi laakeiksi viipaleiksi, sivelin sitruunatuorejuustoa jokaiselle viipaleelle, päälle kaistale savuporoleikkelettä, minkä jälkeen viipale rullaksi ja tikulla kiinni. Rullat uunivuokaan ja 200-asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi, samalla kypsyivät Lapin puikulat ja valmistui salaattikeot lautasille. Hyvällehän ne maistuivat. 🙂

Lappi Liikkuminen Mökkielämää

Hyvin erikoinen päivä

Retriittiviikko, hiljentyminen, somen minimointi, Whatsapp tauolle, jotain tällaista meillä oli ajatuksena tälle maanantaille.

Tuskin on montakaan kertaa WA laulanut kuten tänään. Suuntaan jos toiseen. Eikä Kuukkelin tulipalo ole ollut ainoa syy, vaikka onhan se täällä ihan valtavan iso ja surullinen asia. Kyllä minä taas sain silmäkulmia pyyhkiä kun kymmenen aikoihin oltiin katselemassa sammutustöitä ja tuhon jälkiä.

Kuukkeli on ollut minun ja perheen  – vanhemmistani Eevikseen asti, neljän sukupolven ajan – legendaarinen kauppa mökkilomilla ihan sen perustamisesta lähtien. Ollaan oltu Kuukkelin kanta-asiakkaita vuodesta toiseen. Se on ollut yksi ”nähtävyys” myös kaikille vieraille, lapsille ja aikuisille, jotka ovat mökillämme olleet. Kuukkeli on vilahdellut myös tässä blogissa tuon tuostakin, onhan se ollut niin olennainen osa mökkieloamme.

Ja tänään siitä (ja Apteekista, postista, Alkosta, pyörävuokraamosta, taksiasemasta, joita kaikkia on käytetty) on jäljellä vain tuhkakasa. Ja savua.

Tämä kuva on puolenpäivän jälkeen ottamani, tulimme silloin pohjoisesta päin kohti Saariselän keskustaa.

Palasimme silloin Ivalosta, jossa oli käytävä kaupassa. Ja apteekissa hakemassa koronatestejä, niillekin ilmeni tarvetta, sillä heti aamulla saimme tiedon altistumisesta.

Emme suinkaan olleet ainoita, jotka olivat jo aamusta ajelleet ruokaostoksille, postiin, Alkoon ja apteekkiin Ivaloon. Melkoinen trafiikki oli sekä mennessä että tullessa, ja kaikissa kaupoissa väkeä kuten tavallisesti ehkä perjantaisin. Me lastasimme kärryyn viikon ruoat, vessapaperia ja muuta ”huoltovarmuustarviketta” paljon enemmän kuin kertaakaan  koronan alkuvaiheessa kaksi vuotta sitten. Melkein tuli sellainen hamstrausolo.

Olimme päättäneet varmuuden vuoksi hankkia viikon ruokavaraston, ”josko vaikka sairastutaan ja on eristäydyttävä”. Nythän ei kyllä enää, ainakaan oireettomien rokotettujen, tarvitse jäädä karanteeniin altistumisen jälkeen, mutta ostettiinpa kuitenkin sapuskaa olikein kunnolla. Totta puhuen siksi, ettei tarvi ihan heti uudestaan Ivaloon ajella. Sinne kun on kuitenkin yli 70 kilometrin matka edestakaisin mökkipihasta. Ei ihan kahvipaketin tai broilerfileiden takia viitsi piipahtaa kaupassa.

Testitkin sitten tehtiin, ja ainakin tänään olivat negatiivisia. Joten ei mitään syytä, miksei olisi lähdetty hiihtämään. Sellainenkin poikkeustapaus tänään, että lähdettiin ladulle kimpassa. Yleensähän me lenkkeillään, pyöräillään ja hiihdetään erikseen, koska 1) Pehtoori menee paljon lujempaa kuin minä 2) lenkillä on hyvä tilaisuus olla itsekseen, miettien tai olla miettimättä 3) aika usein olemme lähdössä liikkumaan vähän eri aikoihin. Mutta hyvin se tänään meni. Poroaidalla (Inari-Sodankylä paliskuntaraja) jopa pieni hengähdystauko, ja sain Pehtoorin kiinni. 😉

 

Mökille palattua  taas paljon viesteilyä nuorten kanssa.

Nyt väsy, on ollut kaikenlaista muuta kuin mielenrauhaa. Mutta kyllä tämä taas tästä tasaantuu.