Il Viaggio Grande on tehty! Tai oikeastaan: se ei ollut ”vain” matka. Se oli pala elämää. Se oli unelma, joka toteutui. Sellaista ei ole koskaan ennen tehty, eikä se enää samanlaisena, onnellisena toukokuuna koskaan enää toistu. Eikä tarvikaan. Se oli hieno kuukausi. Kaikille niille, jotka sen onnistumisen tavalla tai toisella mahdollistivat, lähetämme kiitoksia….
Tänään aamulla laiva oli Vuosaaren komeassa, uljaassa, uudessa satamassa puoli yhdeksältä ja puoli tuntia sen jälkeen me olimme jälleen tien päällä. Kovin hiljaiselta vaikutti Helsinki – Oulu väli. Vuorotellen taas huristeltiin ja tänään aikataulu piti; neljältä olimme Rantapellossa. ”Sulkeuduttuaan ympyrä on ummessa” (merimaskulainen sananlasku, muistattehan).
Meidän ympyrä oli hieno. Numeroina:
– 6350 kilometriä auton mittariin
– 23 yötä Italiassa, 4 laivoilla, 2 Saksassa
– Villa Francossa kävi 14 vierasta
– ylimääräisiä kiloja tuli joitakin
– nolla Buranaa tai mitään muutakaan ”ylimääräistä” lääkettä
– 3 kassillista ruoka- ja viinituliaisia (+ shipatut jotka toivottavasti joskus tulevat)
– vähintään 10 km kävelyä päivittäin
– neljää päivää lukuunottamatta uintia enemmän tai vähemmän
– kaksi luettua kirjaa
– postauksia kaikkina 29 päivänä
– rahaa kului kaikkinensa tuhansia euroja
– yli 3000 kuvaa tuli otettua
– yksi huikea ”ralli” Assisissa ajettua
– kymmeniä ihania tomaatteja, monia uusia ruokia, vain kaksi pizzaa nautittua
Ei sairastumisia (pari nuhaista vierasta toisella viikolla, ei muuta), ei pieniäkään onnettomuuksia, ei tavaroiden katoamisia, ei yllättäviä rahanmenoja.
Paljon enemmän näkemistä ja kokemista kuin oli odotettukaan. Paljon enemmän aurinkoa ja lämpöä kuin uskalsimme toivoa.
Siis mistä meidän Umbrian matka oli tehty?
Se oli tehty keväästä, kukista, italialaisista herkuista, auringosta, ystävistä, lämmöstä, linnunlaulusta, proseccosta, kauniista miljöistä, rautatieasemakäynneistä, kulttuurimaisemista, historiasta, keskiaikaisista pienistä kylistä, vanhoista linnakaupungeista, tekemättömyydestä, levosta vaikkei ehkä niinkään unesta, rauhasta, tärkeistä ja rakkaista ihmisistä, kulkemisesta, olemisesta, San Lorenzon läsnäolosta, aamu-uinneista, yhteisesti tehdyistä ja nautituista illallisista ja (ehkä kaikkein parhaista) hetkistä aamulenkeillä. Kauniin Umbrian kauniissa maisemassa yksin, yhdessä kaikkien Villan asukkaiden kanssa, kaksistaan tai Juniorin mukanaollessa… Aamulenkit olivat minulle ehkä sitä parasta … Niissä oli jotain ainutlaatuista.
Minä elän tätä reissua vielä kauan, joten varoittelen jo nyt teitä hyvät blogilukijat, joudutte vielä viivähtämään Umbriassa … Tulossa on salaattiohjeita ja kuvia cimitarioista, takaumia samettisiin iltoihin ja aurinkoisiin aamuihin, puheensorinaan ja maaseudun rauhaan, unikkopelloille ja viinitiloille, niitä kaikkia tulee vielä olemaan. Ja kuvia. Paljon kuvia (KLIKS, Umbrian kuvasivustolle tästä)
Tänään sokerina pohjalla, jo moneen kertaan lupaamani:
Giro d´Italian Assisin etapin maaliintulo Audilla.
Klikkaa video auki TÄSTÄ
(lataus kestää pienen tovin, video pari minuuttia)
(Kiitos E. videoinnista ja luovutuksesta blogiin!)
Videon tapahtumiin johtavat vaiheet on kerrottu täällä.
Kiitos Reija jälleen kerran ihanasta matkakertomuksesta! Olen päässyt mukanasi käymään monissa tutuissa paikoissa (etenkin Italiassa) mutta myös paikoissa joissa itse en ole käynyt! Kerrontasi on aivan omaa luokkaansa, se on elävää ja tempaa mukaansa, lukijalla on todella mahdollisuus ”osallistua” kokemiisi asioihin!
Mukava kun virtuaalisesti piipahdit mukanamme Umbriassa. Kiitos sinulle palautteesta! Onhan palkitsevaa, että reissupostaukset kiinnostavat ja saavat jonkun niitä lukemaan. Ja jos oikeasti vielä tuntuu, että osallistut, niin olenhan iloinen.
Jäinpäs itsekin lukemaan noista Umbrian päivistä, jotka nyt tuntuvat niin kaukaisilta, mutta kuinka niihin liittyykään paljon lämpimiä, hienoja muistoja! Reissun kuvasivustonkin klikkailin läpi: ikävä Italiaan tuli http://www.satokangas.fi/Matka/Umbria/index.html
Hyvää kevättä ja kokemusrikkaita matkoja sinulle!