Showing: 11 - 20 of 437 RESULTS
Mökkielämää

Jo vain, maali näkyvissä!

Luonnossa alkukesän kirkkaus ja heleys ovat hiipuneet. Aamulla kuuden aikaan terassin mittari näytti +1,0 C! ”Raksalla” seitsemän aikoihin aloiteltaessamme oli jo hyvinkin syksyn tuntua, tyventä, mutta lämmin aamu ei millään muotoa ollut. Vetäydyinkin pariksi tunniksi sisälle ikkunoiden pesuun.

Aamun toisen kahvin jälkeen minäkin jo ulos, kunnolla pihalle: loppukesän täyteläisyys, syvä vihreä, levollinen päivien kulku on hellinyt koko viikon, muutamia saderäpsäyksiä lukuunottamatta on ollut hyvää tekevää… niin sitten tänäänkin. Heti yhdeksän jälkeen! Kun oli jo aika lämmin, alkoi viikon duunaamisen jälkeen tuntua, että hetkinen … mitenkäs jos välillä sienimetsään, jos tunturiin, puron varrella voisi istuskella, kuvailla.

Mitä sitä turhia jossittelemaan: kimpassa uuden terassin pintaan puunsuoja, sävy …  ja siitähän tulikin hyvä!! 

Meillä alkaa olla terassiremontti, ikkunanpesut, maisemoinnit, siivoukset, monet isot ja pienet maalaukset sisällä ja ulkona tehtynä. Hyvälle näyttää ja tuntuu. Tosin ei Pehtoorin käsissä; tämän kesän toisen (Juniorin pihalle toukokuussa) terassin teko taitaa olla viimeinen iso remppahomma, johon enää ryhtyy. Ainakin jos on minusta kiinni. Eikä taida enää itsekään haluta mihinkään isoihin projekteihin. Nyt me vaan nautiskellaan kaikesta rakennnetusta ja tehdystä. Koetan huomenissa saada aikaiseksi kuvia valmiista, ja vaiheista matkan varrelta.

Illan olemme olleet ”kylillä”. Eka kertaa viikon aikana mökin ulkopuolella – Ivalon rautakaupan, jätehuollon ja ruokakaupan lisäksi. Ystävät Oulusta, joilla on osake Saariselän keskustassa, hakivat heille syömään; johan oli mukava. Ilta ja ruoka, ja se, että vietin illansuun ruokapöydässä, johon joku muu oli tehnyt, mitä mainioimman, selkeän lappilaisen illallisen. Päivittelimme omat ja yhteisten tuttujen kuulumiset, Saariselän jutut. Huomenna me mökkiläiset – ollaan! Ainakin enimmäkseen. 

Mökkielämää Niitä näitä

Uutta pintaa monessa kohtaa

Remppaaminen ei ole vain uuden tekemistä, vaan myös vanhan (40 vuotta on pienen hirsimökin elämässä jo aika paljon) purkamista, poistamista pesemistä, petraamista ja pensselöitiä.

Mökkiterassin purku saatiin eilen suunnilleen tehdyksi. Reilun parinkymmen neliön terassissa on yllättävän paljon painekyllästettyä lautaa, lahonnutta hirttä ja mielettömästi painavia salvosnurkkauksia. Pehtoori pilkkoi kaiteet ja salvokset palasiksi, minä roudasin ne ja lattialankut mökkitien varteen ja siitä peräkärryyn. Lopulta varmaan muutama tuhat kiloa tuli kanniskeltua ja heiteltyä. Mikä solisluun murtuma? – Ei ole tarvinnut fysioterapeutin vetreytysliikkeitä ja kuminauhajumppaa tehdä; on ollut koko kropalle hyötyliikuntaa yllin kyllin.

Eilinen Ivalon hyötyjäteasemalla käynti jäi kyllä mieleen; melkein teki mieli antaa periksi ja tehdä ”eiramot” tai kuten täällä usein on (tai on ainakin ollut) maantapa: haudata iso peräkärryllinen (ja tänään toinen) romppetta jonnekin hiekkamontun reunalle tai pahimmissa tapauksessa polttaa omassa pihapiirissä. Liekö ne mötjäkkeet, joiksi hirsikehikon lahoja, painavia nurkkia nimettelin, olisivat edes palaneet?

Noh, joka tapauksessa nekin saatiin jätehuollon piiriin ja pois uuden tieltä. Käytiin rautakaupassa hakemassa vähän lisää maalia – tänään jo siirryin sisämaalauksista terassin huudeille.

Sisämaalauksista puheenollen: kovasti mietin tänään kun sain maalatuksi myös Tuulentuvan eteisen ovien pielet valkoisiksi, että miksi niitä ei ole ennen maalattu? – Eli vessasta maalausremontti on jo levinnyt eteiseen… 😊

Tälle reissulle ehkä ei enempää, saapa nähdä. Talvellakin voi sisähommia tehdä, – jos edes enää sitten huvittaa.

Kaikkinensa aika mukavaa kuitenkin, vaikka pitkiä päiviä on tehtykin. Näkee tekemisen jäljen ja sää on suosinut. Ei ole tarvinnut sateessa tehdä, eikä ole paarmat häiritse.

Pehtoori sai tänään tukikehikon valmiiksi, tehtyä uudelle lampulle tolpan ja muutkin sähkötyöt ok, ja kuten kuvasta vasemmalla näkyy olen jo levitellyt kuntat vanhan puretun sivuterassin paikalle, samoin kuorikatetta ja multaa. Ja etuoven edessä on jo laudoitusta! Tänään siis on saatu jo ”pintaa näkyväksi”. Kyllä tämä tästä!

Mökkielämää

Raksahommissa

“Kuule, Pehtoori. Mis sie tarviit oikein hyvää hanslankarii? – Täs siul on sellanen.”

Pitkä päivä (aika) aurinkoisella Hangasojalla on taas duunattu. Ensimmäinen kuva toissaillalta ja loput sen jälkeen. Vanha terassi on nyt mennyttä! Oli muuten aika lahoa hirttä – ja ihan hiton painavaa!

Pehtoori on saanut uuden etupuolen terassirungon melkein valmiiksi, ja minunkin ”tonttini” (mökin vasemmalla seinustalla ollut käyttämätön terassi) jo purettu/pois/matkalla kierrätykseen, terveisin ”purkutyöhön erikoistunut”.

Taaplarina ja köksänä, saunanlämmittäjä ja kärrääjänä, sorkkaraudan kanssa ja ilman on tullut tepasteltua sen verran kuin täällä sellaisina tavallisina pikkupatikkapäivinä; mutta hyvin me vähän raihnaiset ollaan touhuttu. Tämmönenkin sopii meille oikein hyvin, kokemusta on, ja hyvin on ennenkin sujunut.

Huomenna ensimmäinen lasti, iso peräkärryllinen lautoja ja lahoja hirsiä Ivalon hyötyjäteasemalle. Toinenkin joudutaan vielä roudaamaan. Samalla vähän lisää tykötarpeita, maaleja – ja ruokaakin. Hyvin ollaan viikonlopun aikana syöty: ruumillinen työ vaatii kunnon, hyvää, maukasta ravintoa.

Eilen illalla jaksoin kulkea kameran kanssa purolla, tehdä kuvia (Instassa ja Facessa) – nyt vain luppoilua.

Mökkielämää

Työleirillä hyvä alku

Työleirimme käynnistyi aurinkoisessa, hiljaisessa aamussa heti seitsemän jälkeen. Mökin pihapiirissä ihan hiljaista, tyventä, aurinko jo puiden latvojen tasolla.

Otsikkokuvassa ja yllä olevassa kuvassa vanha mökki ja sen vanha terassi eilen iltasella. Se on tarkoitus purkaa ja tehdä uusi, pienempi.

Tänään Pehtoori sai etuosan jo melkein puretuksi. Ja totesi, että yli 40 vuotta vanha, katosta vailla oleva osa, on jo varsin laho. Kun tuo vasemmalla oleva lisäosa on ollut täysin käyttämätön nyt jo sen parikymmentä vuotta kun uusi mökki on ollut olemassa, ei lahonneen tilalle uutta tehdä. Uutta ilmettä ja turvallisia portaita valmistunee viikon kulueassa.

Olin vain vähän jeesaamassa, mutta maalaushommissa mökin wc-kylppärissä, pihan vielä siistimässä, kämppäemäntä (mm. italialainen kaalilaatikko, mmmm — kirjoittelen reseptin tässä joku päivä) ja saunamajurina.

Kuinka onkaan mukavaa ja mahtavaa kun on terve ja työkykyinen, kesä parhaimmillaan (+ 23 C), leppeä lounatuuli ja aurinkoa siniseltä taivaalta valkoisten kumpupilvien välistä. Kyllä kelpaa.

Ai, niin: ja ”raksapäivän” jälkeen rantasauna ja pulahdus purossa (+ 7 C). Kaikki hyvin.

Tänään illalla.

Mökkielämää

Onni on oma mökki!

Olipa hyvä palata tänne hiljaiselle Hangasojalle – ajella mökkitien päähän ja asettua. Huom. kuvan oikean reunan viheralue! Pari vuotta sitten yhteensä pariviikkoinen puuhastelu ”raiviolla” alkaa nyt näyttää tuloksia.

Parin vuoden takainen myllätty, revitty, rujo tienvarsi on tänä kesänä vehreä, melkein luonnottoman vihreä tähän maisemaan, mutta kyllä se siitä maisemoituu. Nyt heinän seassa valtavasti kissankelloja. Varmaan satoja muutaman kymmenen metrin pätkällä. Illanvalossa niitä ihailin hyvillä mielin.

Ja sääskiäkö? – En ole nähnyt vielä yhtäkään! Toisin kuin esim. eilen iltana kotipihalla Oulussa kastellessa kukkia ja pakatessa orvokeita tänne mukaan. Päivä on täällä kaksi tuntia pitempi (yli 20 t/vrk) kuin Oulussa, ja jos sää pysyy näin hienona, aurinkoisena, liki tyvenä niin juhlaahan elo täällä taas on.

Ehdimme iltapäivällä ja illansuussa jo purkaa peräkärryn ja muuta tavarat, laitella mökki ja piha asuttavaksi, puron pulahduspaikan tikkaat ja pohjan jo putsailin, huomenna VIHDOIN talviturkki lähtee. Ehdittinpä vielä aloitella remppahommiakin. Laittelen tulevina päivinä kuvia etenemisestä. 🙂

Myötätuuli ei remppaa tarvitse, ikkunat ehkä voisi pestä, katsotaan nyt. Mutta vanhan mökin kylppäri ja terassi …

Mökkielämää

Mökkipäivä

Mökkiaamu alkoi puurolla (Musta Kaura) joka nautittiin pirtin pöydän ääressä, mutta kahvin lähdin juomaan puronrantaan.

Eihän täällä vielä kovin vehreää ole, mutta lämmintä, puron hyvää tekevää pulputusta ja linnunlaulua, laulurastaskin ilahdutti. Taivaanvuohikin muiden joukossa omalla ääntelyllään.

Ja minä astiafriikki iloitsin uudesta kahvimukista. Itseasiassa niitä on kuusi (Le Creuset), meillä vain lämpimän värisiä. Tyär kysyi, miksi hankin uudet, onhan vanhat (todella vanhat, yli 40 v.?) Pentikin mukit ihan ehjät. On ne, mutta kun ”koskaan-ei-ole-liikaa-kauniita-astioita” tai ”arjen-iloja-ovat pienet-asiat” tai — olen niistä oikein iloinen. Ja Pentikit on nyt pikkumökin, Tuulentuvan puolella. Täällä Myötätuulessa kahvit ja kaakaot nautitaan noista uusista.

 

Le Creusetin -pata minulla on sekä kotona että täällä mökillä: lapsilta toinen viime buonna joululahjaksi, toinen joskus vuosia sitten. Olette varmasti niitä pata- ja muissa ruokakuvissanikin täällä blogissa nähneet. Onhan ne mieluisia, käytettyjä, hyviä haudutukseen, kauniita myös kattaukseen.

 

Aamukahvilla saatoin myös iloita ”kätteni jäljistä”. Enhän minä täällä tällä viikolla isoja ole touhunnut, en patikoinut, en kuvaillut, – hyvin poikkeuksellista mökkielämää, muttaku. Mutta jotain sentään olen saanut aikaiseksi: mm. rantasaunan ikkunanpuitteet ja muuta pientä putsattuna ja maalattuna. Näitä näperrellessä tuli mieleen kesän 1986 kesäloma; silloin maalasin neljä viikkoa joka ikinen päivä. Uusi kotimme oli tekeillä! Mutta nyt edes tämmöistä. Aika aikaansa kutakin. Ja olisko tänään keskipäivän saunassa ollut vähän ”siistimmät” löylytkin?! 🙂 Puroon on yksikätisenä rohjennut (tikkaat!) pulahtaa, en vaikka vesi oli aika lämmintä (+ 9 C). Viime vuonna kun olimme täällä tähän samaan aikaan muksujen (Apsu & Eepi + isänsä) kanssa, vesi oli hyytävän kylmää (+2 C) ja silti humplahtelimme puroon.

Tänäänkin iltapäivällä saimme mökkinaapurin vaihtamaan kuulumisia. Tänään piipahti itäinen naapuri, ”Lähes naapuri”. Oli hyvä tavata, kun nyt pitkästä aikaa olemme yhtä aikaa saman parin sadan metrin etäisyydellä. Saimme tuliaisiakin Etelä-Italiasta.

Kaikkinensa, taas kerran, mökkielossa on paljon hyvää.

Mökkielämää Niitä näitä

Luontohavaintoja…

Pajulintu laulaa lähimetsässä. Laulaa niin isosti, että kuuluu mökkipihaan asti.

Toissapäivänä kuulimme haukan ääniä, monta kertaa. Toivottiin, jotta olisivat taas (kuten kymmenkunta vuotta sitten) pesimässä tässä meidän ´selkosilla´, mutta eipä ole nyt ollut yhtään näköhavaintoa. Tämä kuva ampuhakoista tuosta meidän kohdalta puronvarresta kesältä 20215.

Kuten tavallista lapintiaisia, viherpeippoja, järripeippoja, kuukkeleita ja käpytikka on nähty ja kuultu. Ja kirjosieppopariskunta on parinakin aamuna kierrellyt tuvan ikkunasta näkyvän linnunpöntön lähellä; ”asuntoesittelyssä”? – Eivät kuitenkaan ole tietääksemme tänne asettuneet.Olen tehneet luontohavaintoja lähinnä mökkipihassa, sillä emme ole vielä tunturiin lähteneet; on saatu aika kulumaan leppoisasti aurinkoisessa, lämpimässä (+ 18 C tänään) pihapiirissä. Minulla pitkästä aikaa pieniä maalaushommia; Pika-Tehoa puitteisiin! Maalaaminen on rauhallista, kevyttä puuhaa. Tykkään! Maisemointihommia luonnollisesti myös.

Yksi tutuista mökkitienoon naapureista piipahti pihassa mönkkärillään, ja Pehtoori ymmärsi kutsua sisälle kahville. Päiviteltiin kuulumiset ja oltiin yhtä mieltä, että mökkielämä kesäkuun alussa (myös silloin, erityisesti silloin) Hangasojan varrella on hyvää.

Mökkielämää Niitä näitä

Suunnitelmia uusiksi

Mökillä oltu kaksi päivää. JOS oltaisiin edetty (jo viime kesänä tehtyjen) suunnitelmien mukaan niin Tuulentuvan terassi olisi jo purettu. Mutta ei ole.

Eikä tällä reissulla puretakaan, saatikka että tehtäisiin uutta. Tehdään elokuussa, ehkä. Jos minullakin on silloin kaksi toimivaa, ja ennen kaikkea nostamiseen ja kantamiseen pystyvää kättä. Ja jos Pehtoorillakin rakentamiskunto on palautunut kunnolla Juniorin terassirempan jäljiltä. Muutamia muitakin muuttuvia tekijöitä tässä on tullut perusteeksi siirtää terassiprojektia. Sillä kun ei ole kiire. Meillä kun Myötätuulen terassi on oikeinkin suojaisa ja ilta-aurinko paistaa kauniisti. Terassiremppaa ei, mutta ollaan tehty muuta. Ajankohtaisempia asioita.

Eilisessä suvisunnuntaissa paistoi aurinko, oli lämmintä (+15 C), hiljaistakin; silloin kun ei tuule, varsinkaan länneltä, niin Jäämerentien autoliikenteen äänet eivät humise täällä. Eikä eilen tainnut muutenkaan olla kovin vilkasta pikitiellä.

Pehtoori meni metsään, palasi kolmen tunnin päästä: korillinen korvasieniä mukanaan! Saamaan aikaan minä keräilin talven myrskyroskia mökkitontilta, ja niitä oli enemmän kuin koskaan. Koetin vähän haravoidakin, muka siten, ettei vasen käsi liiku. Muka. Mikä sitten kyllä tuntui viime yön pätkäisinä, kipeinä yöunina.

Tänään heti aamusta isolle kirkolle: nyt on jääkaappi, lattiakellari, viinihylly, dosetit, siivousvälinekaappi ja maalaustarpeisto täytetty ja täydennetty. Tervehtymistä, leppoisaa mökkiarkea, liikkumista, kunnossapitoa ja ystävien viikonloppuvierailua varten kauppa-asiat hoidettu. Nyt ei suunnitella enää mitään, elellään hetkessä.

Mökkielämää

Sittenkin täällä!

Tänään lähdettiin. Sittenkin. Onneksi.

Koko matkan aika hiljaista. Pehtoori ajoi koko matkan, poikkeuksellisesti. Ihan varmuuden vuoksi. Ja niinpä minusta viiden ja puolen tunnin matka tuntui aika pitkälle, koska en itse ollut ollenkaan ratissa. Ehkä parempi niin. Peuran ”Essolla” normikahvit ja seuraavan mutkan jälkeen pieni pysähdys. Koska kullerot! Onneksi poimin sieltä sillä Rovaniemen jälkeen niitä ei vielä ollutkaan tienpientareilla.

Sodankylässä pysähdyttiin – taas poikkeuksellisesti – lounasleiville. Jäämerentie numerossa 12 on kahvila-konditoria Smak, ja siellähän me pororieskat ja focacciat nautimme. Oikeasti oli hyvää.

Ja yhtäkkiä ajankuva, päivän tunnelma, pohjoisen elämää hetki…. Kahvilaan tupsahti kolme tyttöä, nuorta naista, luulisin että juurikin yläasteen päättäneitä, bling-bling koruissaan, hiukset kiharrettuina ja kimalle-minihameissaan, tennareissaan, – ja untavatakit päällään. Arvostin! Sään ja juhlan mukaista pukeutumista. Isot kakkupalat ja paljon naurua. Elämän kevät!

Mökillä kaikki kunnossa. Ei täällä vielä kesällä leuhkita. Kevät sentään. Vihreää on, lunta enää vain pieni jäätynyt kumpu mökkitien päässä. Puro pulputtaa pinta korkealla, valoa on. Sitä on! Paljon.

Isovanhemmuus Mökkielämää

”Lienee jopa mummin onnenpäivät — ”

”Lienee jopa mummin onnenpäivät …” , totesi Tyär Järvenpäästä kun perhechatti keskipäivällä raikasi ja kuvia ja viestejä vaihtui.

Oikeassa oli.

Ollaan yhdessä ulkoiltu, pelattu (ristiseiska on nyt kova juttu!), istuttu ruokapöydässä. Ollaan nukuttu (ainakin osa meistä), nautittu auringosta, käyty Kuukkelissa täydentämässä suklaamunakokoelmaa, lämmitetty saunaa (”minä sytytin, pappa laittoi palamaan”, totesi Eepi 7 v. yhteisestä saunanlämmityspuuhasta), pääsiäisaarteen etsinnästä, on nautittu kestohangista, Tuulensuojan notskipaikalla lounaasta, hengailusta, oleilusta, — ja sanoinko jo, että auringosta! Varjossa + 4 C, auringossa tyven ja lämmin ja silti kunnon hanget. Lapset ovat juosseet kestohangilla, kulkeneet lumikengillä, …

Aika säikähtynyt o meidän brunssipöydän pupu!

Tänään iltapäivällä ajeltiin Saariselälle, rinteille. Ajatuksena oli, että menemme hissillä ylös, Kaunispään Huipulle legendaarisille munkeille, ja että sitten kävellään alas. Mutta kun oli ´pakko` ostaa edestakainen lippu, niin ajeltiin mennen tullen ylös ja alas.

Pääsiäislauantai, hissijonot aika lyhyet, rinteet näyttivät olevat vähintäänkin hyvässä kunnossa, aurinko paistoi siniseltä taivaalta — mikä nostalgia!!! Ja ihan hillitön ikävä mäkeen!

Viime vuosinakin olen käynyt – edes – pääsiäisenä mäessä. Edelleen sukset, monot ja kypärä ovat täällä tallessa, – ja kuinka olisin tänäänkin halunnut pojanpojan kanssa lähteä laskemaan. Urheilijapojalle näyttää ja opettaa kuinka laskeminen on vaan niin mukavaa.

Vuosikymmeniä Saariselän rinteissä kulkeneena nostalgia tänään aurinkoisilla rinteillä oli valtaisa, liki kipua tuottava! Mutta kun! Niinhän se lääkäri totesi, että ”osteopenian yms. tässä vaiheessa on jo välteltävä kaikkea sellaista, mikä ei oikein ole hyväksi… Hiiten moiset ohjeet, mietin tänään.

Mutta onneksi oli mukana muksut, jotka veivät ajatukset muualle ja jätin hakematta sukset liiteristä! Luopumiseen on totuttava. Siispä käristystä ja puikulamuusia tekemään… Ja niinhän oli iltakin oikein mukava ja vallan hyvä kaikin puolin.

Kuviakin päivistä on. Palannen asiaan.