Tänään lähdettiin. Sittenkin. Onneksi.
Koko matkan aika hiljaista. Pehtoori ajoi koko matkan, poikkeuksellisesti. Ihan varmuuden vuoksi. Ja niinpä minusta viiden ja puolen tunnin matka tuntui aika pitkälle, koska en itse ollut ollenkaan ratissa. Ehkä parempi niin. Peuran ”Essolla” normikahvit ja seuraavan mutkan jälkeen pieni pysähdys. Koska kullerot! Onneksi poimin sieltä sillä Rovaniemen jälkeen niitä ei vielä ollutkaan tienpientareilla.
Sodankylässä pysähdyttiin – taas poikkeuksellisesti – lounasleiville. Jäämerentie numerossa 12 on kahvila-konditoria Smak, ja siellähän me pororieskat ja focacciat nautimme. Oikeasti oli hyvää.
Ja yhtäkkiä ajankuva, päivän tunnelma, pohjoisen elämää hetki…. Kahvilaan tupsahti kolme tyttöä, nuorta naista, luulisin että juurikin yläasteen päättäneitä, bling-bling koruissaan, hiukset kiharrettuina ja kimalle-minihameissaan, tennareissaan, – ja untavatakit päällään. Arvostin! Sään ja juhlan mukaista pukeutumista. Isot kakkupalat ja paljon naurua. Elämän kevät!
Mökillä kaikki kunnossa. Ei täällä vielä kesällä leuhkita. Kevät sentään. Vihreää on, lunta enää vain pieni jäätynyt kumpu mökkitien päässä. Puro pulputtaa pinta korkealla, valoa on. Sitä on! Paljon.
