Isovanhemmuus

Showing: 41 - 50 of 359 RESULTS
Isovanhemmuus Niitä näitä Oulu

Kesäiloa

Koti on taas hiljainen.

Sen jälkeen kun alkuiltapäivästä vein Eepin kotiinsa, vasta huomasin, kuinka paljon tyttö puhua pulputtaa. Jopa yksikseen tietokoneella pelatessaan. Kuten mumminsakin, tai siis mummi ei pelaa koneen ääressä, mutta juttelee silti omiaan myös esim. blogitekstejä raapustaessaan.

Yleensä, tosiasiassa aina, Eepi on veljensä kanssa kahdestaan yhtäaikaa mummipapalla, mutta nyt kun tyttö oli yksin yökylässä ja kesäiltaa- ja päivää viettämässä, hän sai tilaa ja aikaa höpötellä, kysellä, nauraa hekottaa (naurunsa on niiiiin hyväntuulinen), kysellä, kertoa, selittää ja taas kysellä. Ja ällyyttää!  Taitavat vain oululaiset osata ällyyttää? – Eepi osaa, vaikkei ole vielä ihan kuutta vuottakaan.

Aamupäivällä kävimme kahdessakin leikkipuistossa, ja jätskillä tietysti.  Ainolan puistossa jo aamupäivällä paaaaaljon lapsia – isovanhempineen.  🙂 Ja siellä oli enemmän pionipenkkejä kuin olen ennen nähnyt.

Puistossahan on huikea ruusutarha, ja erikoisia puita, vettä ja valkoisia siltoja ja niitä kaikkia olen kuvaillut paljon ja tänne blogiinkin suoltanut, mutta enpä ennen ole sellaista määrää pioneja nähnyt. Useita penkkejä oli täytetty niillä.

Isovanhemmuus

Mumminelämässä aurinkoa

Aamusta iltaan. Kesäpäivä lapsenlasten kanssa.

Koko päivä. Neljästään. Intensiivisesti, 100 % yhdessä ja läsnä.
Potna-Pekka ja Vauhtipuisto, ja paljon muuta.
Hattaran syönnin ohessa
Eepi jo piti itsestäänselvänä, että hän jää yökylään.
Tuosta noin vaan.
Kuinka usein olenkaan sitä toivonut ja pyytänyt, ja nyt.
Veljensä ei halunnut jäädä.

Nukutin tytön, luettiin pitkään,
ja sitten silitin hänet uneen ja
huomaamattani itsekseni kuiskailin
”suojelen sinua kaikelta…”
Kipeää teki, että tiesin,
etten kuitenkaan voi.

Silti – niin suuri, pieni päivä.

Isovanhemmuus

Kesälomatunnelmaa edelleen

Juhannusjuhlan ”jatkoaika” tänään.

Heräsin vauvan itkuun aamukuudelta. Ja tunnin päästä olimme kaikki jo hyvin hereillä. Aamubrunssilla parikin kattausta, sillä Emmiliini, Tyär ja Vävy lähtivät heti aamusella toiseen mummulaan pariksi päiväksi. En juuri ehtinyt kyynelehtiä, sillä Apsu ja Eepi tulivat samalla oven avauksella, kun toiset lähtivät. Miniä kun toi isommat lapset brunssille ja kesälomapäivää viettämään.

Tänään oltiin sitten papan kanssa sataprosenttisesti läsnä vain heidän kanssaan.

Eepin kanssa vähän aikaa vielä kaipailtiin Emmiliinä, mutta sitten ikävämme unohtui, kun lähdimme Liikennepuistoon (Eepi oli jo ihan mestari, eikä liikennöintiä seuranneella poliisillakaan (ks. otsikkokuva) ollut tytön ajotavoissa, ryhmittäytymisissä tai vauhdissa mitään huomauttamista. Melkein tunnin autoilun jälkeen siirryttiin viereiseen leikkipuistoon ja lopuksi vielä urheilupuistoonkin.

Eilinen nimpparisankari sai päättää, mihin mennään lounaalle, ja – ylläri pylläri – Mäkkärille. Käytiinpä heippaamassa lasten isää työpaikallaankin, ja sitten vielä pikaisesti muutama historiakohde ja lopuksi Linnakahvilaan jälkkärijätskeille. Kesälomapäivä perinteisin menoin, ja lapsethan ne tykkäs. Me tykättiin lapsista. 😀

Isovanhemmuus

Voi sanoa perinteiseksi

Kaupunkijuhannus – kuten niin monina edellisinäkin vuosina. Aurinkoinen, tuulinen, ei niin helteinen juhannusaatto. Ja jos joulu on minulle ruokajuhla ja perhejuhla niin on myös juhannus. Saan sydämeni kyllyydestä tehdä ruokaa, tarjota sitä rakkaille.

Näin tämä päivä on mennyt. Aamupäivällä kävin sentään parin tunnin pyörälenkillä – kuten jo perinteeksi on tullut ajelen Kellon Kiviniemen kalasatamaan meren äärelle toviksi. Matkakahvi mukanani, pieni hetki ihan yksikseni. Tällaiset ovat tärkeitä hetkiä. Vuodenkierrossa toistuvat juhlat tuovat muistoja edellisistä, ehkä on hyväkin tavallaan paaluttaa kuluneita vuosia ja panna niiden muistot kohdilleen. Ja niin kuin tänään: huomata, että asiat voivat muuttua myös paremmiksi.

Muutoin päivä ruoan ja perheen ympärillä ja ääressä. Osasinpas olla lunkisti, ei mitään kummoisia tänään.

Nämä me tehtiin Eepin kanssa, eivät ihan sitä mitä aiottiin, mutta hyvin upposivat…

Hyvää yhdessä oloa, yhdessä tekemistä, Eepistä on mukava kattaa pöytää, Apsusta ei. Välillä ehdimme pelata pihalla. Ja ”vaaaauuuuu”. Se on jäänyt parin viikon takaisen Kalajoen reissun jälkeen lähtemättömästi meidän keskinäisen kanssakäymisen perusilmaukseksi. 😀

Nyt oli ensimmäinen vuosi, jolloin Eepi sai papan kanssa nostaa lipun salkoon. Se on lapselle jännä juttu.

Tänään olimme kuudestaan (me + Juniori, Miniä ja muksut), huomenna saadaan tänne Emmiliini vanhempineen. 🧡Brunssipöytä on jo katettu.

Isovanhemmuus Liikkuminen Niitä näitä Oulu

Garden Partyt ja pyöräilyn vaarallisuudesta

Malcesine, kotiin, flunssa, yo-juhlat kuvauksineen, lapsenlasten kesälomaviikko, Kalajoki, paluu, mietin, mikä päivä, garden partyt, pakkaaminen. … Aivan kuin olisin liikkeessä koko ajan.

Tänään Garden Partyt 

Kun tämän päivän yhteisestä ruokahetkestä eilen paluumatkalla Kalajoelta kotiin juteltiin, pojanpoika ilmoitti, ”etten halua mitään puutarhajuhlia. Te vaan Eepin kans kastelette kukkia, …” Noh, tehtiin me sitäkin, mutta enin osa kolmen tunnin juhlista kului piazzalla syöden ja jutellen. Toki ötökkätutkimuksia, Tuupo-Heikki, pöydän kattamista ja grillausta.

Menu oli melkoista ”silppua”, mutta kaikille jotain, paljon mieluista jokaiselle.

Garden Partyt 6.6.2024

Antipasti

Paesano
Prosciutto
Salame
Suolatikkuja, suolakeksejä

Primi & Secondo

Karitsankaretta grillistä
Emmental-gratinoituja tryffeliherkkusieniä
Lohipalaset (A & E)
Hello Kitty -pastaa (A & E)

Iso salaattivati, mm.
lehtikaalisalaattia
cantaloupemelonia
tryffelimarinoitua mozzarellaa
halloumia
raejuustoa

Dolce

mansikoita
mangoa
kirsikoita
Nutella-pullaa
Vanhan ajan vaniljajäätelöä
Cantuccineja

Tryffeliherkkusienet onnistuivat hyvin. Tein kolmannen kerran ja nyt jo erinomaisia.

Nutella-pulla oli kuitenkin lasten (ehkä myös aikuisten?) mielestä kaikkein parasta. Laskiaispullan ja ties minkä muffinsin tms. yhdistelmä: pulla halkaistaan, päälle sipaisu nutellaa, kermavaahtokiehkura ja sokerissa pyöritelty mansikka. No olihan se hyvää. 😀

Pyöräilystä ja sen vaarallisuudesta

Olen varmasti ennenkin tupissut skuuttien käytöstä ja varsinkin niiden lojumaan jättämisestä. Tänä vuonna Oulussa vuokraskuutteja on vähemmän kuin parina edellisenä kesänä, mutta on niitä nytkin paljon – ihan liikaa. Varsinkin kun ne lojuvat missä sattuu, miten sattuu. Tänään aamulla kirosin ääneen! Olin aamusella ennen kahdeksaa polkemassa pohjoispuolta Oulujokivartta kohti Poikkimaantiesiltaa ja aurinko paistoi, linnut lauloivat, vire oli hyvä – ja aurinkolaseille tarve.

Kun kirkkaasta auringonpaisteesta aurinkolasit päässä ajaa pimeään alikulkutunneliin, ei näe ihan hirveän hyvin. Ja siinä tilanteessa keskelle pimeää tunnelia poikittain jätetty skuutti on hengenvaarallinen!  Sentään näin sen ajoissa ja onnistuin kiertämään törmäämättä (ja kävin sitten siirtämässä syrjään), mutta voi hitto!!

Eilenkin oli pyöräteillä aika hurja meno: lähdin Kalajoelta palattuamme suunnilleen tarkalleen neljältä polkemaan kohti kaupunkia ja vastaantulevaa työmatkaliikennettä oli aika lailla, monilla tietyöpätkillä hurjaa menoa, torinrannassa ahdasta, Kuusisaaressa iso tapahtuman joka tukki kaikki kevyen liikenteen väylät. Mitä opin tästä?  –  Opin sen, että lähdin tänään ajoissa. Ja että on oltava huolellinen aliskoihin mennessä.

Olin  aamulla liikkeellä ja päätin, että niin pyrin tekemään niin taas vastaisuudessakin. Aamut on parhaita, varsinkin jos on polkemassa kaupungin läpi tai muutoin pääreiteillä.

Voikukkapellot jokivarressa keltaisia, tuomet kukassa, pihoilla ja puutarhoissa omenapuut ja syreenit valkoisia tai purppuraisia, aamun ilma raikas, vähän kosteakin. Aamut on.

Isovanhemmuus

Kalajoelta kotiin

Uni loppui Kalajoella kuuden jälkeen, siirryin makkarista olohuoneen sohvalle lueskelemaan ja vähän ennen seitsemää viisivuotias heräili toisen makkarin kerrossängyn yläpedillä, tepsutteli avojaloin olkkariin ja käpertyi kainalooni. Supateltiin, oltiin, levättiin vielä. Ja jotain suolaista minulla silmänurkissa. Liekö kylpylän vesi kirvelsi aamullakin vaiko vielä flunssan jälkiseurauksia?

Hotelliaaminen oli aika perus, mutta muksut arvostivat kovasti vohvelin paistomahdollisuutta – ja Nutellaa!! Tarvittiinhan sitä energiaa, kun me kolme  aioimme mennä vielä aamupäiväpolskinnoille kylpylään ennen huoneen luovutusta. Reilu tunti ehdittiin laskea vesiliukumäkeä, uida pitkässä virrassa, harjoitella sukeltelua, lillua porealtaissa (”ollaan niinkuin makaronit kattilassa”). Pehtoori & poika lähtivät lenkille.

Lounaalle ajeltiin Tapion tuvalle, ja sen puodista molemmat lapset löysivät mieleistään osteltavaa papan antamilla lomarahoilla: Eepille pehmokissanpentu ja yksisarvislehti, Apsulle EM-jalkapallon erikoislehti. Risto Räppääjä -äänikirja kuului autossa ja matka taittui nopsasti alle kahdessa tunnissa. Ja aika monta kertaa kuulin, että ”sitten kun me ens kerralla mennään Kalajoelle”, ”milloin me mennään uudestaan”, ”kylpylä oli kyllä hyvä”, – ja vaaaauuuuuu. Se oli tämän lomasen hokema joka suusta, yhteen ääneen ja erikseen, moneen kertaan, illalla ja aamulla ja vähän joka asiaan: vaaaaauuuuu-uu. Kyllä oli yllin kyllin wau-efektiä parissa päivässä!


Siinäpä ne mun rakkaat vuoren valloituksessa.

Isovanhemmuus Niitä näitä

Kalajoella

Ollaan ”kesälomamatkalla jossain Pohjois-Pohjanmaalla”.

Lähdimme aamupäivällä, ja koska hyvä palvelu, saimme hotellihuoneen jo kahdelta. Puolikolmelta olimme hotelli Santa Claus & Sani Fani -kylpylän altaassa. Me kaikki viisi: Pehtoori, minä, Juniori, Apsu ja Eepi.

Niin hyvä mieli, olo ja ilo.

Hotellin ravintolassa kelpo ruoka, lapsiystävällinen palvelu. Todella. Ja Eepi söi! En ole sellaista ruokahalua hänellä ennen nähnyt.

Hieman vastentahtoisesti lapset suostuivat vielä iltalenkille – ainakin mummin oli päästävä merenrantaan. Lopulta viihdyimme siellä kaikki.

Iltapala hulppean neljännen kerroksen sviitissämme (hinta paljon alle sen kuin olisimme Helsingissä kahden hengen huoneissa).

Pidimme vielä ilta-auringossa parvekepartyt: sipsejä, paistettiin croissanteja ja jälkkäriksi Kalajoen torilta haettuja metrilakuja.Kello on kymmenen. Istun yksin parvekkeella. Levollisena, lämmössä, tässä hetkessä, auringon paistaessa vielä korkealla. On kesä.

[Kännykällä postailu vähän vaatimatonta, mutta päivä suurenmoinen.]

 

Historiaa Isovanhemmuus

Turkansaaressa kesäpäivää viettämässä

Turkansaaren ulkomuseo avautui tänään. Toisin kuin liikennepuisto, jonne lapset olivat isänsä kanssa aikoneet mennä.

Ehdotin sitten lomalaispoppoolle, että mennään porukalla käymään Turkansaaressa, eikä kellään ollut mitään sitä vastaan. Minä lähdin pyörällä jo ennen puoltapäivää, ja muut tulivat autolla: meillä oli treffit sillalla yhdeltä.

Juniori on käynyt ”joskus lapsena, kai.”, Eepi ei aiemmin, Apsu viime viikolla luokkaretkellä, mutta eivät olleet päässeet minnekään sisälle: ”Ja sitten kun se opas siinä navetan eessä kerto meille tästä paikasta, niin siihen tuli iso amppari, ja me vaan väisteltiin sitä.” Pehtoorin kanssa on käyty parikin kertaa yhdessä: kaikki ne kerrat ovat tainneet olla 27.8. Ensimmäisen kerran vuonna 1983, kun tahdottiin.

Hääpäivien lisäksi minä olen käynyt siellä työni vuoksi, kerran esitelmöimässäkin, ja siellä kävin kuvaamassa ammattiopiston hakemukseen vaadittavaa portfoliota, Vastavaloon (kuvapankki) olen siellä kuvannut ja sitten viimeisten viiden vuoden aikana pari, kolme kertaa kesässä pyöräillyt sinne lounaskahville tai limpparille. Se on jotenkin hirmu tärkeä paikka minulle. Siksikin oli sellainen hyvän mielen iltapäivä olla siellä rakkainten kanssa.

Varsinkin Eepi oli innoissaan, Apsukin, mutta hänhän nyt ei varsinaisesti juuri koskaan hihku riemuaan. 😊 Vekara-vintti (jossa 50- ja 60-lukujen lasten maailmaa) taisi olla molemmista paras.

Myös tukkikämpät ja elämä niissä (koetin kertoa) kiinnostivat poikaa. Tuulimyllyssäkin käytiin sisällä, – sen toimintaa ja tarkoitusta on diginatiiveille, sähköisessä ja moottoroidussa arjessa eläville, kaupunkilaisille lapsille vähän vaikea selittää. Kiinnosti se kuitenkin.

Yksi kohokohdista Eepille oli kun pääsi ihan lähelle pikkuruista pupua, joka lymyili tervavenekatoksessa.

 

Käveltiin puolen kilometrin luontopolkukin, ja sitten kahvilaan. Jätski oli just oikea välipala.

Pirtin katossa olevista leivistä kerroin, että häitään Turkansaaressa viettävät morsiamet, kuten minäkin, leipovat orsille leivän, ja  sen jälkeen lapset yrittivät kovasti etsiä minun leipomaani. Yrittivät vaikka kuinka selitin, että se on jo ajat sitten hajonnut, oravat syöneet tai se on vaan otettu pois uusien tieltä. Eepistä se oli epiä.

Lapset ovat jo monta kertaa mumminsa kanssa kulkeneet ja kiertäneet museoissa, että tietävät että museokaupoissa on kaikkea mukavaa pientä. Löytyihän sieltä ötököiden tarkkailuun suurennuslasipurkki ja pikkuruinen mobiiliauto. Ja olipa hyvä, että viivähdettiin siinä museoputiikin tienoilla tovi; tuttu vuosikymmenien takaa. Itse asiassa juurikin niistä ajoilta, kun me Pehtoorin kanssa vasta styylailtiin. Olipa mukava.

Isovanhemmuus Niitä näitä

Paljon liikkuvia tekijöitä

Joskus viikkoja sitten suunniteltiin, että tänä aamuna lähdetään ajelemaan Hangasojalle.

Muonitusvahvuuteen oli merkitty me kaksi, Juniori, Apsu ja Eepi. Juniorilla kun ei vielä (työpaikkaa syksyllä vaihdettuaan) ole moniakaan kesälomapäiviä, ja kun ensimmäinen lomapätkä sattui ja sopi lasten toisen vanhemman perheen kesälomasuunnitelmiin siten, että heti kesäkuun alkuun olisi viikko aikaa viettää Lapin mökillä, niin mikäs siinä. Lähdetään vaan!

Mutta muuttuvia ja liikkuvia tekijöitä on todettu aina olevan.  Juniorin ja lasten mahatauti ja minun flunssani on jo ”taputeltu”, ja kuten poika viime viikolla totesi: ”Sairastetaan nyt, niin ei sitten mökillä tarvi.” Näin tehtiin.

Nyt lasten vähän puskista tullut totaalinen haluttomuus lähteä istumaan 2 x 500 km autossa muutamassa päivässä, vähän epävakaa huolitilanne Jäälissä etc. sai meidät tekemään varasuunnitelmia. Niinpä me lähdetään kaksin möksälle vasta ens viikonloppuna. Kait. Toivottavasti. Ehkä. Jos.

Tänään lapset tulivat pihapeleihin, mutta meillähän meni leipomiseksi. Ihan omin pikku kätösin leivotut pullat, pienen Nutella-sipaisun saattelemana olivat mitä parhain kesälomapäivän välipala meidän pihaHuvilassa.

Kaikenmoista höpöteltiin. Suunniteltiin yhteistäkin tekemistä tuleviin päiviin. Pikku reissu edes.

Tänään jo pääsin taas pyöräilemaan! Että se tuntui hyvälle. Ja mikä ihana ilta onkaan. Tyven, itikaton, lämmin, ja valoa! Paljon valoa.