Nimipäiväruokapöydässä

Aamulla merenrannassa tiheä sumu. Ei muuta, tai siis ei muita. Mietin siinä kaislikkoa katsellessa, että kehenhän pitäisi ottaa yhteyttä, että ranta raivattaisiin siten, että pääsisi vaikka kahlailemaan… Jokunen vuosi sitten lähetin kaupungin katurakennus- tms. toimistolle sähköposti,a että ryhtyisivät talvisin auraamaan Meri-Toppilan rannan kävelytietä. Ei tullut vastausta. Ei minkään moista. Ja talvet on tuolla meidän lenkkeilijöiden ja koiranulkoiluttajien voimien tallottu polku lumisateiden jälkeen. Talvella ei aurata, eikä kesällä kahlata. En siis tänäänkään jäänyt kahlailemaan, topakka sauvakävelylenkki vain.

Aamusella paistinkääntäjäasioita sähköpostilla ja muutamiin työsähköposteihin vastailu tyyliin ”Sori, en enää syksylllä ole näiden asioiden kanssa tekemisissä… ” .

Kauppareissulla vierähti kauan: paitsi äidille kauppa-asioita, jotka tyär sitten tervehdyskäynnillään ”punahilkkana” kävi viemässä, hankin myös kaikkea vähän erikoisempaa… Tein nimittäin uusia ruokia tänään, kokeilin pariakin uutta reseptiä.  Parikin tämän naisten viikon nimipäiväsankaria kun oli ruokapöytään tulossa. Tyär ja Miniä juhlivat tänään meidän viiden seurueessa nimppareitaan.

Minulla tuo syöminen niin ollut tärkeää kun kerran läsnä oli Tahvokin (olen tässä päättänyt, että pojanpojan ”bloginimenä” pysykööt Tahvo. Blogimaailmassahan ei oikein ole tapana omilla nimillä ketään ”puhutella”, joten siksikin … ja tulevaakin ajatellen en lapsenlasta omalla nimellään täällä enää mainitse.)

Pehtoorin kanssa teimme aika runsaan nimppariruokatarjoilun, jonka parhaita osia olivat Perämeren lohi, alla oleva kurkku-fenkoli-vuohenjuusto-salaatti sekä mustikkapiirakka basilika-twistillä. Se kyllä varmasti vaatii maistuakseen vähän ennakkoluulottumuutta, mutta itse pidin siitä kovasti. Molempien ohje on siinä samaisessa Glorian Ruoka & Viini -lehdessä, josta olen jo liki kyllästymiseen asti täällä puhunut. Kirjoitan nuo reseptit joku päivä…

Uusia kesäruokia-2

Uusia kesäruokia-3

Yatsyakin ehdittiin pelata. Eikä kilpailuhenkisyys meidän kolmen kesken ainakaan vähenemään päin ole. 😉

WP_20150721_15_20_33_Pro

Ja onhan tässä illassa taas jo lähdön tunnelmaa: tyär palautuu huomenna Helsinkiin.

Kastajaisten jälkeen (vol. II)

Johan tässä pari päivää olen vähän herkillä ollut. Vielä tänään aamulla lenkillä – pienen, ohuen sateen tehdessä hyvää kasvoille – kuuntelin tätä Hectorin uusimman levyn ”Hauras”-nimikkokappaletta ja sain kyyneleet silmiini.

Niin suurta on syntyä
Hetki kaunis säihkyvä
Kun kaikki on edessä
Aika matkaan lähteä
Nähdä kauas niin läheltä
Myös taivaan täysi tähtiä
Olla tyynenä myskyissä
Matkalla, perillä

On hauras elämä
Kirkas ja hämärä
Voimassaan väkevä
Hetkessä särkyvä
Läpinäkyvä
Se antaa enemmän
Jos pyytää vähemmän
Vain hetken kestävä
Hauras on elämä

 —

Kastajaiset-17

Enemmän itkin tuota kuunnellassa kuin eilen, jolloin pihallamme kuului ”Ystävä sä lapsien”.

Kastajaiset-16

Että se oli niin hieno kesäpäivä, että saimme kastejuhlan pihalla viettää! Se oli niin hienoa… Aamupäivän viidestään juhlaa teimme. Meistä kaikista aamupäivä tuntui kovin pitkältä, ja puolelta päivin kaikki oli valmiina. Nelisenkymmentä vierasta, sisarukset lapsineen ja lisäksi nuorenparin ystäviä tuli juhlistamaan pikkuisen kastepäivää. Meidän sisäpihasta tuli hetkeksi pieni kappeli, – sininen taivas ja kaunis kesä.

Kastajaiset-28

Toki – luonnollisesti – kyynelehdin eilenkin, mutta sentään enemmän hymyilin, – oli hyvä mieli.

Kastajaiset-20

Katsoin kun poikani kihlattunsa kanssa olivat vanhempina, kauniina, rohkeina ja kun tytär oli pojanpojalle kummina ja pieni Tahvo sai kasteen ja siinä samalla nimensä Aatu Samuel.

Kastajaiset-23

Jossain pienellä äänellä koetin itselleni hokea: nyt, elä tämä, juuri nyt, vain tämän kerran, unohda muu,  …

Kastajaiset-29

Enhän minä isovanhemman rukousta saanut loppuun asti itkemättä luettua, onneksi oli Pehtoori vieressä, – jatkoi siitä, mihin asti minä pääsin.

Enkä ole vielä aiemmin ollut kastetilaisuudessa [paitsi omien lastemme ;)] jossa pappi olisi tehnyt kasteesta ja nimenannossta välittömän, nimenomaan vauvan, juhlan. Pappi, joka olisi saanut syntymään tunteen siitä, että meillä kaikilla läsnäolleilla oli oma osamme tuossa tilanteessa, pappi, joka ei tehnyt tilaisuudesta pönytystä, vaan lämminhenkisen, välittömän juhlan.

Kastajaiset-32

Kastajaiset-30

Kastajaiset-22

Siinä se minun perheeni (ja Miniän vanhemmat). … oli syytä onnen kyyneliin yllin kyllin.

Kastekakku sai aiheellisesti paljon ihastuneita kommentteja,

Kastajaiset-25

eivätkä muutkaan tarjoilut jääneet syömättä.

Kastajaiset-24

Paljonhan en ehtinyt kenenkään kanssa jutella, mutta oli hienoa edes pikaisesti tavata Miniän sisarukset (kolme siskoa) perheineen. Ja tärkeää oli, että meidänkin sisarukset olivat Aatun juhlassa mukana.

Iltapäivällä sitten yhdessä laittelimme kastejuhlan puitteet pois, ja ryhdyimme järjestelemään ruokaa. Pari nuorten kaveria tulivat takaisin, – oli leppeä, leppoisa tunnelma, aurinkoinen kesäilta. Minä lähdin ensimmäistä kertaa ”vaunukävelylle” ja kuinka olinkaan hyvilläni.

Grillailimme, nuoret avasivat kaikki kastelahjat, istahdimme pöytään, juttelimme. Tahvo – eiku Aatu – oli illalla vielä kovin virkeä … osallistui keskusteluun …

Kastajaiset-9

Kastajaiset-21

Vietimme pitkän illan, tyttären muutama ystäväkin tuli vielä syömään pikku perheen jo lähdettyä, me istuimme ja juttelimme puolille öin. Luulen, että unohtumaton päivä ja ilta oli tuo.

________

Juniorin (työ)kaveri oli – onneksi! – lupautunut kuvaamaan kastejuhlaan. Juhlassa otetut kuvat ovat siis hänen ottamiaan (Vesku1 voin lämpimästi suositella). Onneksi oli puoliammatilainen kameran kanssa mukana, ettei minun tarvinnut edes yrittää.

Pellavaisen kastepuvun tilasin täältä. Ei ollut turhan röyhelöinen …

Ennen kastajaisia

Oulussa on ollut kesä tänään.

Jo varhain aamulla tuntui, että hyvä päivähän tästä. Eikä tunne ollut aiheeton…

Kuppikakut onnistuivat paremmin kuin edellinen koe-erä. Päivällä Miniä kärsivällisyydellään tuli ne koristelemaan. Ja gluteeniton kakkukin onnistui kerta yrittämällä. Tehtiin iltapäivä porukalla kaikkea valmistelevaa… Kun ei kuitenkaan vain ihan pienet kahvikestit ole tulossa…

Sitten ryhdyin sellaiseen pipertelyyn, mihin en koskaan olisi uskonut: pieniä rusetteja pinocchio-kakun pintaan …

Kastajaiset-6

Eihän tämmöisten juhlien järjestämisestä paljon ole kokemusta. Kahdesti vain. Ja Miniän kanssa päivällä jutellessa oli todettava, että en kyllä Juniorin – huomisen sankarin isän – kastajaisten järjestämisestä juuri mitään muista. Tavattoman nopeasti ne halusin ”pois päiväjärjestyksestä”. Kotona nekin vietettiin, eikä vieraita, sukua, paljon ollut. Vähän sumussa taisin elellä siihen aikaan.

Jotain perinteitä sentään on…

Kastajaiset-5

Kukkia tietysti olen laitellut: aamupäivällä kävelin Hietasaareen puutarhalle, Pehtoori tuli sitten minut ja kukkalastin hakemaan.  — niitä pitäisikin vielä tuonne käydä laittelemassa koristeeksi.

Kastajaiset-4

Mutta melkein kaikki on valmiina. Kohta Pehtoori lähtee kentälle hakemaan tyttären. Veljensä esikoisen kummiksi tulee tyär – ja  viettämään osan viikon kesälomastaan kotikotona. Sekin juhla tässä vielä. 😉

Nimestä meillä ei ole tietoa, kiinnostaahan se tietysti. Minulla kun on tämä etunimi-harrastuskin vielä… 😉 Mutta ei sentään sellaista jännitystä Tahvolle annettavan nimen kanssa kuin minun anopillani oli meidän molempien lasten nimien antamisen kanssa. Anoppi-parka sai pahan migreenin ennen kastajaisia; pelkäsi, että annetaan jotain vaikeita, ”ulukomaalasia” nimiä lapsille. Ja oli sitten erinomaisen helpottunut kun sekä Esikoinen että Juniori kastettiin hyvin suomalaisilla, itse asiassa jopa raamatullisilla, suomalaiskansallisilla nimillä:  Miksi Saara nauroi? Tuomas seisoo niinkuin tammi…

Kastajaiset-3

Mutta huomiseen, ystävät!

Jotain elämää suurempaa

Tahvo sylissä

Tänä viileähkönä heinäkuun perjantaina olen saanut kaikenmoista aikaiseksi ja taitaa vallan erinomainen päivälllinen, jonka valmistamiseen myös Pehtoori ja Miniä osallistuivat, olla laajemmaltikin kiinnostusta herättävä.

Perjantai tuntuu perjantailta-6

Postailen reseptiikkaa tässä joku päivä, myös perjantai-illan punaviini ansainnee joskus jokusen mainesanan.

Elämää suurempaa on kuitenkin ollut se tunne, jonka koin, kun vauva, pienen tovin vatsakipujaan kitistyään, oli sylissäni, ja tunsin, kuinka lapsi rauhoittui: silmät alkavat vääjäämättä painua kiinni, kuulen pienen tasaisen tuhinan, tunnen pienten sormien kiertyvän omieni ympärille, tiedän varmasti, että lapselle lämmin syli on tärkeä, ja  tunnen vauvan täyden rentouden ja kivuttomuuden, aistin luottamuksen levolliseen oloon,- sitten tutin mutkasta näen tahattoman hymyn ja koen tuon pienen ihmisen painon sylissäni…

Silloin on ihan sama, mitä maailmassa ympärillä tapahtuu. Tiedän, etten voi olla rakastamatta tuota lasta.

Tahvo meillä-2

Perjantai tuntuu perjantailta-7


Tahvo meillä

Tahvo meillä-3

Tänään ensimmäistä kertaa vauva oli meillä pienen tovin ilman vanhempiaan, ja koko illan vanhempiensa kanssa. Mihin me aurinkoa tarvitaan?

Sunnuntai kestää iltaan asti

Kuuntelen taas kerran sen biisin, joka soi Umbriassa meidän kylän A & O -kaupassa liki joka kerta, kun siellä kävimme. Koetan päästä johonkin kesä-, vapaa-, loma-, ajattelemattomuus-, — tunnelmaan. Ei toimi. Vapusta lähtien tämä kevät ja kesä ovat olleet jotenkin ”pois raiteiltaan”. En löydä kesävaihdetta. Mutta ilokseni huomaan, että sunnuntai-iltana ei ole töitä odottamassa.

kotisunnuntai-8

Kesän kaipuussa asiaa ei auta, että aamupäivällä lenkillä on oltava goretex-takki ja silti tuntuu aika viileältä. Kasvitieteellisessä kävin makroilemassa, – hakemassa kesäfiilistä sieltäkin.

kotisunnuntai-7

kotisunnuntai-6

kotisunnuntai-5

Päätöksenä oli ollut kuvata vain vaaleanpunaisia, vanhan rosaan värisiä ja syvän violetteja, koskapa ent. Elmerin huoneen (= vierashuone) taulujen kuvat pitäisi vaihtaa ja nuo värit olisivat hakusessa Ikea-kehyksiin.

kotisunnuntai-10

kotisunnuntai-9

kotisunnuntai-3

kotisunnuntai-4

Vähänhän se kuitenkin lipsui, muitakin tuli kuvatuksi. Mutta kaikkinensa, nyt kun tuo kasvitieteellinen yliopiston rakenneuudistuksesta huolimatta säilynee, siellä kannattaa käydä.

Päivä jatkui kotosalla.

kotisunnuntai-2

kotisunnuntai-17

kotisunnuntai-15

kotisunnuntai-16

Joka tapauksessa nuoripari tuli syömään, marokkolaista salaattia ohje alla,

Marokkolainen salaatti

grillattua possua, bataattia, erinäisiä muita lisukkeita. Ei huono. Ja jälkkäriksi viritelmiä kastajaisia varten.

Whoopies asiaankuuluvin värityksin.

kotisunnuntai-11

kotisunnuntai-12

Tahvo on kyllä edelleen sitä mieltä, että nämä ruokajutut ovat tylsiä!

kotisunnuntai


kotisunnuntai-13

Ihme poika nukkumaan! Sen verran parituntisen vierailun aikana kuitenkin oli hereillä, että mummilla oli lupa syliin ottaa. 😉

kotisunnuntai-14

City-juhannus

Juhannusaatto.

Vietettiinpä se taas Oulussa, aurinkoisessa Oulussa. Oleellista oli, että perhe oli täällä. Siksi mekin. Lappiin ehtii myöhemminkin.

Pikku perhe, tytär ja Oulusta yksi kaverinsa, joka on meillä ollut usein ennenkin, olivat ruokapöydässä, jossa viihdyimme viisi tuntia. 😉

Sen jälkeen Pehtoori ja tytär tekivät mitä ovat kauan aikoneet: lähtivät käymään yhillä Ykän pubissa. Yhet olivat riittäneet. 😉

 

Juhannus kotona-3

Juhannus kotona-4

Juhannus kotona-5

Juhannus kotona-6

Vähänkö Tahvoa täti kiinnostaa… ensimmäinen kohtaaminen.

Juhannus kotona-7

Nyt on väsy.