Pientä kutomishommaa ajattelin

Tänään, ihan kuten eilenkin lenkki hoitui pyöräillen, sekä omilla että äidin asioilla. Tuulinen, aurinkoinen ilma, ilo olla ulkona.

 

Caritaksesta palasin kotiin mutkan ja vielä Lankamaailman kautta. Kylläpä oli taas ihania uudenlaisia lankoja, ja malleja. Oli vaikea valita värejä, mutta näihin sitten päädyin.

Ajattelin nyt kesän jälkeen, pitkästä aikaa taas ryhtyä kutomaan, jotain ihan pientä vain.  Koska Apsukin sanoi, että Taunoa voi palella sitten kun se tulee, niin ajattelin jotain lämmittävää tehdä. Eniten ehkä lämmittää minua itseäni tämä kutomishomma.

Taunolle tuotiin tuliaisia myös Jyväskylän reissulta viikonloppuna.

Taunolle siis nekin.

Ja kuka on Tauno? Aiemmin Tauno oli Aki-Santeri. Ainakin Apsu sanoi niin. Ja Tauno on se, jolle Apsu on jo kesällä luvannut antaa mummulassa ja mummilassa olevat ”huonot” potat. Ei, – ei Tauno ole Apsun keksimä satuolento tai mielikuvituskaveri, jollaisia isällään tuossa iässä oli kyllä pilvin pimein.

Tauno on meidän toinen lapsenlapsi,   talvivauva, jonka tuleva isoveli on nimennyt Taunoksi jo paljon ennen kuin vauvan sukupuolesta yhdessäkään ultrassa oli sanottu mitään. Ei sillä niin väliä, – nimellä ja sukupuolella siis. Mutta vauvalla on … kovasti jo odotamme, ihan kuten Tahvoakin, josta sitten tulikin Apsu. Ollaan odotettu jo monta kuukautta.         Pikkuperheestä tulee vähän isompi perhe.

23 kommenttia artikkeliin ”Pientä kutomishommaa ajattelin”

  1. Onnea ! Tämä uutinen hymyilyttää ihan täällä Haminassa asti. Teille kaikille puhaltavat nyt muutoksen tuulet ! IHANAA!

    Vastaa
  2. Hei, onnea oikein isosti! En tiedä mistä, mutta jotenkin olen aanannut tämän. Ja taas tällaista hassua, vaikka en teitä ketää oikeasti tunne, on teistä tullut todellisia. Niin todellisia, että ihan oikeasti olen jostain (ehkä sieltä rivien välistä?) tätä aavistellut. Onnea vielä!

    Vastaa
    • Minuahan (blogiani 🙂 ) luetaan kuin avointa kirjaa; Katrikin oli aavistellut. Onhan tämä blogini yhdenlainen ”saippuasarja”. Ainoa vaan että käsikirjoitusta ei ole. Kiitos onnitteluista, Anneli. 😉

      Vastaa
  3. Onnea teille kaikille!Etenkin mummo/iloihin…mummo/ilot ovat hitaan elämän oppikouluja,joissa ei kiirehditä,vaan ollaan yhdessä ja nautitaan.

    Vastaa
    • Juuri niin, kyllä Apsu on minua paljon opettanut. Ja Tauno varmasti opettaa vielä lisää. Kyllä tämä meille kaikille on onni! Kiitos.

      Vastaa
  4. Ihanaa, onnea! Ihan sama juttu kuin Annelilla, olen tällaisen uutisen arvannut olevan ilmassa. Ehkä rivien välistä sitten. Tosi hieno juttu Minustakin tulee vielä kerran täti sydäntalvella, iltatähteä odotellaan veljen perheeseen <3

    Vastaa
    • Onnea siis iltatähden tädillekin! Ja että aavistelit? Muutamat ystävät jotka lukevat blogia ovat hekin sieltä aavistelleet. Pikkuperheen ja omasta tahdostani odottelin kertomista toissapäiväiseen ultraan asti. No mutta, onhan tämä iloinen asia.

      Vastaa
  5. Onnea ! Luin jostain ,”parasta mitä voi lapselleen antaa on sisarus”. Samat on aikeet..langan väri vielä avoin.Ihana asia…

    Vastaa
    • Kyllä sisarus on tärkeä, aina vain ei onnistu, mutta kyllä Apsukin jo odottaa Taunoa vaikkei taida oikein tajuta mitä on tulossa.

      Iloisia langan värin valintoja sinnekin.

      Vastaa
    • Kiitos, kiitos, Taije! Meillä vähän verkkaisempaa tämä ”isovanhemmuuden kertautuminen” kuin teillä, mutta iloista on!

      Vastaa
  6. Isosti onnea! Täytyy tosin myöntää, että minun ei tarvinnut asiaa aavistella, vaan ”tiesin” jo… 😉 Useampi viikko sitten satuin ruokakauppaan yhtä aikaa tutulta näyttäneen tomeran pienen kaverin (meinasin jäädä pienten ostoskärryjen yliajamaksi 😀 ) ja vanhempiensa kanssa.

    Vastaa
    • Ai Taunon isoveli on ollut pyöristyneen äitinsä ja isänsä kanssa kaupassa. Tunnistit heidät, vaikket oikeastaan tunnekaan? Jännä juttu. Ja kiitos onnitteluista, Erja.

      Vastaa
  7. En tunne en… sitä itse asiassa jäin vähän miettimäänkin tuon kauppareissun jälkeen. Tai oikeastaan aika paljonkin. Nykyisin some yms on aiheuttanut sen, että voi tietää ja tunnistaa ihmisiä vaikka ei heitä koskaan olisi tavannutkaan. Ja että he eivät tiedä sinusta mitään. Ihan varma en kyllä ollut siitä, onko se hyvä juttu… Mielessäni kyllä jo silloinkin ajattelin, että taitaa tuleva tupla-isoäiti olla onnellinen!

    Vastaa
    • Ja juuri somen, ja vain sen, kauttahan minäkin tiedän miten matkustavaisen ja ilmeisesti aika upean työn sinä olet saanut.

      Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.