Isovanhemmuus – Sivu 13 – Tuulestatemmattua

Vauhtia, muttei vaarallisia tilanteita

On vähän sellainen lösö tunnelma. Tyven, raskaskin. Sadekuuron jälkeen ei edes raikastunut, ehkä tulee vielä yksi ryöpsähdys vettä.

Tänään on liikuttu, älykellon askelmittari näyttää käveltyjä kilometrejä seitsemän, vaikka mitään ”varsinaista” liikuntasuoritusta ei ole tullut tehdyksi. Onpahan vain kahden ikiliikkujan kanssa vietetty monta tuntia.

Kyllä käytiin aamusella vilkas ja monivivahteinen keskustelu siitä, minne mentäisiin. Eilen oli jo sovittu, että Tivoliin tänään. Onneksi en ostanut nettilippuja valmiiksi jo eilen, koskapa tänään Apsu ilmoitti haluavansa sittenkin liikennepuistoon (eilinen kokemus ilmeisen mukava) ja Eevis halusi Tivoliin, vaikkei ole siellä koskaan käynytkään. Ja jossain vaiheessa keskusteluun tuli vaihtoehtona mukaan myös Vauhtipuisto. Voisin väittää että oli pientä säätämistä ennen kuin ilmoitin, että mennään piipahtamaan liikennepuistossa, josta sitten yhdeksitoista VAuhtipuistoon. Ja se sopikin kaikille oikein hyvin. Siispä pakkaudumme autoon, ja kohti Hollihakaa, jossa liikennepuisto on. Ja MITÄ ihmettä? – Se ei kesälauantaina olekaan auki. Kaupunki ilmeisesti säästää juuri tässä kohdassa. Huoh.

Ajelimme Nallikariin, siellä on hyvä leikkipuisto, ja sieltä Vauhtipuistoon! ja vauhtia riitti! Olen käynyt siellä Apsun kanssa siitä asti, kun hän oli 3-vuotias – siis samanikäinen kuin Eevis on nyt. Ja kyllä on sisaruksilla ihan eri meno ja meininki! Eipä juuri sellaista laitetta ja härpäkettä ollut, jota Eevis ei olisi halunnut kokeilla, – jos vain suinkin puiston säännöt sen sallivat. Tosin aika moniin menemisen edellytyksenä oli, että ”mummi tulee mun viereen”. Ah onnea mummille. Ja se lasten riemu, nauru, innostus.

Eipä sitten ole papan kanssa lasten lähdettyä kummoisia puuhailtu. 😀

Kesää kaupungissa

Se syy, miksi mökiltä eilen palauduimme, konkretisoitui varhain tänäaamuna, kun meidän ”brunssipöytään” tuli pari mieluista vierasta. Vaihdeltiin kuulumisia, oltiin iloisia kesäsäästä, mietittiin tekemistä aamupäiväksi, ja kaksi asiaa ylitse muiden: Blippi ja Liikennepuisto. Ja Blippiä (”opettavaisia videoita” in english) pitää ehdottomasti katsoa yhdessä mummin kans. Kunhan aamupala ja Blippi oli hoideltu, lähdettiin kaupunkiin.

Hienoa kun oltiin ajoissa Liikennepuistossa, lapset saivat valita mieluiset kulkupelinsä, eikä ollut ruuhkaa. Se sallittu tunti kului nopesti, ja tänä vuonna Eeviskin jo pystyi kunnolla polkemaan ralliautoa, ja eka kertaa (tämä on neljäs kesä kun yhdessä ollaan ajelemassa) Apsu ylsi ajamaan traktoria. Ja sai kehuja puiston väeltä rauhallisesta ajosta ja tarkoista parkkeerauksista.

Viereissä leikkipuistossakin viihdyttiin pitkään. Lopuksi kävimme torilla ostamassa mansikoita, heippaamassa toripolliisia, jätskivälipalalla ja hakemassa Hallista lohta. Mäkkäri skipattiin yhteispäätöksellä. Tori on jo pienille tuttu ja mieluisa paikka – niin monen kesän kokemus, A:lla varsinkin. Selvästikin viihtyivät.

Rantapellossa lounas ja sen jäkeen pihahommiin. Koskapa meillä Pehtoorin kanssa mökkielon jälkeen on pihahommia, käytimme sumeilematta lapsityövoimaa apuna. Semminkin kun mielellään niitä puuhasivat. Apsu oli takapihan voikukkien kitkennässä (siihen on sellainen laite, jota poika jaksoi ja halusi käyttää) Pehtoorin apuna ja minä sain Eeviksestä kaverin yrttipenkkien kitkentään (taisi kyllä yksi hyvä basilikan taimi hävitäkin 🙂 ) ja kesäkukkien kasteluun apuja.

Kunhan Juniori töistään pääsi ja lapset lähtivät kotiin, oli minun ”pakko” lähteä vähän liikkumaan: pyöräilin kaupungin ja hautuumaan kautta vähän kauemmas, ja pyöräillessä palasin äänikirjojen maailmaan. On ollut reilun viikon tauko niistä. Ennätyspitkä tauko.

Kaupunkikesä näyttää kauniilta, puut kukkivat, kaikki on rehevää ja tänään niin hyvä ilma!

Oulujokivarressa polkiessa voikukka”peltojen” ja joen värit kummasti tuntuivat tutuilta; edellisenä kesinä tämä väriyhdistelmä ei aiheuttanut mitään tuntemuksia, mutta nyt heti sattui silmiin, ja tallentui kameran muistikortillekin.

Isovanhemmuus

Juhlapäivä

Tänään on ollut perhepäivä, juhlapäivä.

Aika kylmäkin päivä. Niinpä Apsun ja Eeviksen kanssa päätimme jättää leikkipuistot väliin (suurin syy taitanee olla että Apsu alkaa olla vähän ”liian vanha” pikkusiskon kanssa leikkipuistojuttuihin). Niinpä päätimme vain piipahtaa kirjastossa, ja sitten pitkästä aikaa museoon: ”Joo, joo, hyvä, mennään museoon!” Tässä vaiheessa mummilla ilon läikähdys; enpä ole – ainakaan vielä 🙂 – heiltä onnistunut nitistämään museoinnostusta.

Kiertelimme koko talon, ja joka osastolla viivyttiin aika pitkäänkin. Pehtoorillekin uusia osastoja, ja minäkin vihdoin katselin De Urbe Uloa -näyttelyn: maalauksia Oulun kaupungista. On kyllä ennen museon sulkeutumista ja muuttoa käytävä huolella tutustumassa noihin tauluihin. Uusi ”Leikkilä” oli varsinkin Eeviksen mieleen: kalastimme ja kahvittelimme siellä. Museokaupasta oli juhlapäivän kunniaksi molemminlle pienet aarrearkut lunastettava.

Lounaalla oli tarjolla herkkulautaset: nakkivartaita, lasten salaattia (kurkkua, hunajamelonia, porkkanoita), dippiä ja briossileipää. Pieni hetki pelaamista ja Blippiä kunnes oli aika lähteä kotiin.

Kun Suomen finaalipaikka jääkiekon MM-kisoissa oli varmistunut, oli paluu mummilaan ja meillä aika synttärijuhlalle; Apsu 7-vee, Eevis, Juniori ja R. tulivat porukalla meille syömään ja synttärikakulle. Ja laulettiinkin. Eka kertaa kuulin Eeviksen laulavan, ja tytöllähän on hyvä lauluääni!

Kuten kuvasta näkyy poika on saanut toiselta mummultaan puhelimen ja kyllä sillä tänään otettiinkin kuvia. Museon ´kaikki´ vitriinit tuli kuvatuksi, kivikauden kirveistä 70-luvun keittiöihin, luodikoista laiva Toivoon. Ja täytekakusta (Marvel/mansikkateema tänäkin vuonna) on varmaan 10 kuvaa.

On niin mukava kun nyt voidaan viesteillä – tämä alkuinnostus on kyllä melkein hengästyttävää.

Niin rakas seitsemänvuotias jo.

Isovanhemmuus Reseptit Ruoka ja viini

Herkkua mielelle ja vatsalle

Ei voi väittää että olisi ollut puuduttava päivä. Ei todellakaan.

Aamu alkoi brunssilla. Kaksi pientä istahtivat heti aamuseitsemän jälkeen keittiön pöydän ääreen, ja söivät mieluusti pikku, pikku kipolliset mansikkahakkelusta, ja katselivat vähän inhon sekaisin tuntein papan kaurapuurokulhollista. Hönö-leipä sopivine päällyksineen, kaakao (jota ei saa muualla kuin mummin luona?), hedelmät ja pikkuinen pullanpala olivat riittävä energialataus kun lähdettiin ”koulun pihalle” = Toppilan koulun (meidän lasten yläaste) pihalla on hienoin leikkipuisto ikinä. Sieltä sitten Valkeaan, pieni humputtelukierros (liukuportaat ja Kivisydän ovat maalaislapsille melkein kuin Lintsi!) ja takaisin mummilaan.

Melkein kesäksihän sää repesi, ja oltiinkin koko päivä pihalla. Paljon puuhaa, kesäromppeiden/lelujen esille ottamista, kasvimaalla, Huvilassa lounas, pallopelejä, aurinkoa, naurua… Kaikkea pientä, joka olikin iso ilo. Ja sitten jo isin töistä pääsyä odotellessa meni alkuiltapäivä. Lähtivät sitten kotiin, ja mie lupasin tehdä hampurilaissapuskan illansuuksi.

Tein tykötapeet, coleslaw´n tänään, hillotun punasipulin jo eilen, ja ennen kaikkea kävin eilen pyörälenkiltä palatessa hakemassa Torin Lihamestarilta hampurilaispihvit, juuston ja sämpylät. Tänään Pehtoori & poika grillasivat ja avot! johan oli gourmetia!

Eikä siinä vielä kaikki. Eilen ehtoolla, melkein yön puolella tein jälkkkäriksi sitruunapiirakan. Vanha resepti, jota tuunasin. Kannatti. Olennaista on että lisäsin mukaan kokonaisen sitruunan mehun. Tuli siten raikkaampi ja mehukkaampi. Mansikoitakin meillä oli (lapset erityisesti niistä innoissaan), lisäksi tuhtia kermavaahtoa.

Toscanalainen sitruunapiirakka

Pohja

200 g vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
100 g sokeria
2 munaa
100 g voita

Täyte

5 dl lämmitettyä maitoa
3 keltuaista
100 g sokeria
50 g vehnäjauhoja
1 sitruunan kuori
1 sitruunan mehu

tomusokeria

Tee ensin täyte: laita (teflon)kattilaan keltuaiset, sokeri ja raastettu sitruunankuori. Kuumenna hiljalleen ja lisää jauhot ja maitoa. Sekoittele koko ajan ja keitä kymmenisen minuuttia tai niin kauan, että kastike sakenee. Jätä jäähtymään ja tee taikina. Sekoita kuivat aineet, ja sekoita niihin voi nokareina, lisää lopuksi munat yksitellen. Lisää lopuksi yhden sitruunan puristettu mehu.

Ota puolet taikinasta ja painele voideltuun piirakkavuokaan. Kaada jäähtynyt täyte pohjan päälle ja kauli lopputaikinasta kansi kakulle. Paista noin 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia.

Koristele snack-sitruunoilla ja mansikoilla, tarjoa vispikermavaahdon kanssa.

Kun lapset, Juniori & R. olivat lähteneet ja me olimme siivoilleet pihapiirin ja keittiön, päätimme lähteä pienelle pyörälenkille. Toppilan promenadin varrelle on avattu pop-up -jäätelökioski sekä ulkoilmabaari. Sinnehän me sykkelöimme digestiiveille – camparisoda on ihan pelkkä vatsalääke. 🙂 Ja patiokausi tuli avattua. Siisti mukava baarimiljöö oli tuo. EIkä meiltä oli kuin muutama kilometri. Ei ehkä jää ainoaksi kerraksi tälle kesälle…

Isovanhemmuus

Tyttöjen ”huttuja”!

Meillä on ollut niin pitkään puhe tästä: Eevis ja mummi lähtevät humputtelemaan vain kaksistaan. Vain tyttöjen ”huttuja”. Eikä isi, ei veli, ei pappa kuuluneet seurueeseemme.

Meillä mahdottoman mukava ja rauhallinen päivä; kun ei tarvinnut kilpailla veljensä kanssa huomiosta. Juteltiin paljon, ja paljon vaan oltiin hiljaa, kaksistaan vierekkäin. Eevis ei ole sellainen hätähousu kuin veljensä, vaan tyynen rauhallisena odottaa, että Mäkkärillä päästään tekemään tilausta, tyynen rauhallisena odottaa ruokaa ja tyynen rauhallisena myös syö. Niin tyynen rauhallisena, että mummi jo ehti hoputtaa…

Auton tankkaus ja kirjasto olivat ehkä parhaat rastit tänään. Bensapistoolin pitäminen yhdessä oli merkityksellistä tekemistä kolme ja puolivuotiaalle. Hän sai ja osasi! Ja kirjastohan on ollut Eeville tärkeä paikka aina. Eipä paljon muualla (ulkoleikkipuistoja lukuunottamatta) korona-ajan lapsen kanssa ole käytykään. Nyt kun pienet on koronan jo sairastaneet ja pandemiarajoitukset hiipuneet, uskalletaan jo liikkua enempi.

Niinpä me kävimme myös kesävaatteita shoppailemassa Valkean lastenvaatekaupoissa. Olisin halunnut ostaa pikkukukkakuvioisen, laadukkaan, koko kesän kestävän mekon ja yksväriset kesähousut, mutta nope: printtikuosiset ryhmä Hau ja My Little Pony paidat ja legginsit hän halusi. Mikäpä minä olen tyrkyttämään omia aatoksiani, jos kerran lupasin ostaa, mitä haluaa. 🙂

Valkean leikkipaikka ja lelukauppa katsastettiin myös. Ja leluvalinta oli ehdottoman yksimielinen. Saippuakupla”kone”. Hulvaton määrä palloja! Niitä ehdittiin iltapäivällä lukemisen ja askartelun (tehtiin hieno enkeli) ohessa ihailla.

Nyt lähden kaupunginteatteriin: ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen! Billy Elliot Oulun teatterissa ja nyt ”seurueessa” on pappa, ei muita.

Isovanhemmuus Niitä näitä Ruoka ja viini

Pitkäperjantaina lyhyeltä tuntuva päivä

Ei oikeastaan tunnu pääsiäiseltä, ei varsinkaan pitkäperjantailta.

Ei lapsuudessani, eikä vielä nuoruudessanikaan, ei edes meidän lasten lapsuudessa, pitkänäperjantaina syöty suklaamunia, eikä muutenkaan juuri juhlittu. Pitkäperjantai oli nuiva, aika iloton päivä. Käytiinpä joskus kirkosssakin.

Mutta tänään meidän lapsenlasten kanssa on vietetty pääsiäistä kaikin asiankuuluvin menoin: on ollut virpomispalkkojen (vaikka sattuneesta syystä virvonta jäikin väliin…) lunastus = Suuri Pääsiäisen Aarteenetsintä, johon Eeviskin eka kertaa osallistui varsin skarppina, mitä veljensä ei oikein hyvällä katsellut.

Sitä ennen syötiin – takautuvasti – Juniorin synttäripäivällinen. Alkuun viherkaalisipsejä ja lammaspateetapaksia, lapsille galiamelonia ja mansikoita, pääruoaksi Lombardialaista broileria tykötarpeineen (mm. insalata caprese ja perhosmakaronia).

Jälkkäriksi tein Mantelimarenki-Daim-jätkskikakun.

Kelpasi lapsillekin, semminkin kun jätin toiselle puolelle puolukat ”vähemmän näkyviksi”. Valmistuu lopulta aika nopeasti.

Ison osan päivästä vietin sapuskan parissa, kuvailin, kokkailin, katoin, koristelin, fiilistelin.

Välillä piipahdin parinkymmenen kilsan verryttelypyörälenkillä: kausi avattu!!! Sulia reittejä ajelin, hissuksiin, tunnustellen. Linnut lauloivat ja aurinko paistoi. Ei järin lämmin, mutta silti hyvä!

Ja kunhan oli syöty – vihdoin, lasten mielestä – oli se aarteenetsintä, mutta myös Apsun 7 v. -synttärilahjan luovutus. Synttärit on vasta reilun kuukauden päästä, mutta kun pyöräilykausi on jo alussa… Kuten kaksi vuotta sittenkin, niin nytkin tänä pääsiäisenä, poika sai meiltä etukäteissynttärilahjana uuden pyörän. Ja mikä oli tärkeintä? – Ei väri, ei maastorenkaat, vaan vaihteet! Seitsemän niitä pitää olla! Kujalla sitten harjoituspyöräilyä ja kaikki vaihteet muutaman sadan metrin matkalla piti testata.

Samaan aikaan meillä Eeviksen kanssa superpallolla heittelyä. Keväinen paljas asfaltti tuo pientä riemua eloon monin tavoin!

Ihan mielenkiinnon vuoksi – ehkä vähän historioitsijanakin – kyselin eskarilaiselta, tietääkö hän miksi pääsiäistä vietetään. Sanoi tietävänsä, kertoikin. Tuli mieleen, että pitäisiköhän mummin jotenkin laajentaa maailmankatsomustaan? – Ehkäpä ei.

Ilolla lupasivat tulla taas ylihuomenna syömään.

Isovanhemmuus Lappi Mökkielämää

Pienten kanssa turisteillen

Hangasojalla pyryttää edelleen. On harmaata, lunta on joka paikassa. Ehkä vähän liikaakin. Mutta ei kylmä, ei sietämätöntä tuiskua.

Pihapiirissä kuuden hengen lumityötalkoot aamulla, ja sitten poroja katsomaan ja ruokkimaan.

Vaikka viime aikoina olen harrastellut Facea ja Instaa aika minimaalisesti, vain satunnaisesti piipahdellut päivityksiä katselemassa, niin eilen oli hyvä ”mätsi”. Saariselkä-ryhmästä löytyi tieto, että Northern Lights VIllagen ”takapihalla” saa käydä poroja tapaamassa. Sinne siis pihahommien jälkeen. Pienethän olisivat voineet olla siellä puolituntista kauemminkin.

Minä (pöhkö) olin kerännyt leivänkannikoita reppuun, mutta eihän niitä poroille, ne mitään lintuja ole! Siellä oli ”talon puolesta” poroille heinää ja napposia, joilla sai poroja ruokkia. Ja pienethän ruokkivat! Ihan täpinöissään olivat molemmat. Apsu kysyi lähtiessä, ”tullaanko huomennakin tänne”.

Seuraavaksi Suomen pisimpään pulkkamäkeen. Vaikka kuinka hieno olikin, niin vähän jäi vaikutelma, että se mökkitien päässä oleva, itse tehty oli sittenkin parempi. 🙂

Sitten ”pakollinen” tai siis peristeinen Kaunispäälle ajelu, Eikä ollut mikään pikku juttu päästä sinne ja sieltä pois: tie tunturin laelle tuiskun jäljiltä aika ummessa, aika vaikeasti hahmotettavissa. Mutta varo- varovasti ettei kaadu kallis lasti… Lounaan nautimme Huippu-kahvila-ravintolassa. Iltapäivällä myrsky vain yltyi… luovuimme Apsun kanssa hiihtoaikeista.

Mökin lämmössä oli mukavaa tekemistä, olemista. Saunottiin, laitettiin ruokaa, ruutuaikaa vietettiin, otettiin valokuvia, lapsilla ja papalla ihan oma show tänäänkin, taputukset olivat Eevikselle tärkeitä. Meidän pikku komedienne! Joka illan tullen herää ja aloittaa oman pulputuksensa. Aihkukin (nalle, minun mörön karkotin) kylvetettiin ja peiteltiin nukkumaan.

Jossain välissä Apsu totesi: ”taidan olla Lappi-hullu”. Se tuntui oikeastaan ihan mahdottoman hyvälle. Annoin itseni ymmärtää, että poika on mökkilelossa viihtynyt.

Päivän menussa tänään tagliatellea ja nuorille uutta ruokaa: Pringles-kana maistui. Jälkkäriksi hilloja ja leipäjuustoa kerman kera uunista. Kukaan ei valittanut.

Pienten kanssa minä vielä pihalle: voiko paremmin aikansa viettää.

Tulevista mökki- ja muista lomista haaveita – haaveita on kuitenkin hyvä olla.

~~~~~~~~~~~~

PS. Tietokoneen näyttöongelma, vika, korjautui, kun tyhjensin kovalevyltä kasapäivän tiedostoja ja kansioita (Light Roomin varmennustallennustiedostoja monen gigan edestä!), jotka rasittivat toimivuutta ja käynnistymisvarmuutta. Kymmenen vuotta vanha läppäri pelittää taas, ainakin hetken, mikä on minun lomanvietossani rentoutta suova juttu.

Isovanhemmuus Mökkielämää

Talviurheilua sisällä ja ulkona

Yöllä oli noussut myrsky ja myräkkä. Iso myräkkä.

Ei niin, että olisin siitä mitään tiennyt ennen aamua. Oli melkein ”pakko” herätä, brunssin olin luvannut kahdeksaksi.

Eikä sitten sen jälkeen ole tarvinnut peukaloita pyöritellä. Kaksi maailman parasta liikuttajaa ovat taanneet mummin hyötyliikkuvan ja nauttivan koko päivästä.

Aamupäivällä oltiin koko poppoolla tekemässä lumitöitä, tolskattiin mökkipihalla. Ja vaikka Apsun kanssa aiottu ladulle lähtö Laanilaan päätettiin tuiskun ja umpeutuneiden latujen vuoksi siirtää huomiselle, poika halusi silti hiihtämään. Niinpä eilen liukulumisuksilla tehty latupohja oli enemmän kuin hyvä olla olemassa. Sinnehän me mökkipihasta lähdimme. Eikä jonkin verran vaikeahko taival kuusivuotiasta lannistanut: sinnillä mentiin loivaan ylämäkeen kilometrin verran ja riemulla ja taidolla takaisin.

Eikä siinä suinkaan vielä kaikki: ”mummi, tuu!” – ja liike jatkui.

Pikainen käynti Kuukkelissa (mummi, voitaisko me saada tällaiset (lelut)?), lounastauko ja pieni lepo (= iltasapuskan misat = pottumuuri valmiiksi, laskiaispullat täytetyksi) ja sitten kylpylään, jossa oli kiitettävän vähän väkeä.

Elokuussa olimme viimeksi samalla poppoolla: ja vaikea uskoa, että samoja lapsia oli tänään mukana. Kaikki arkailu tipotiessään, Apsu oli eskarin uimaviikolla oppinut uimaan lähes ilman apuja ja Eevis tiesi, miten kylpylässä ollaan, vailla ujoilua, aristelua ja ettei vettä tarvi pelätä, luotti että voi pitää kädestä jos siltä tuntuu. Ei kyllä paljon tuntunut: ”Ei taavi pitää kii!” Saunassa mummi kuitenkin sai tuntea olevansa tarpeellinen.

Poron paistikäristys ja perunamuusi upposivat mukisematta! Ei tarvinnut kehottaa syömään, ei odottaa että lapsillakin lautanen tyhjenisi. Perjantaikarkkien, pullien ja kahvin, aikuisilla aika napakan, uuden Torresin Priorat -viinin (joka vaati ruokaa oheen) jälkeen olisi ollut houkuttelevaa simahtaa telkkarin tai vaikka lautapelien ääreen. Niin teimmekin toviksi, mutta sitten tuli komento: nyt lähdetään ulos!

Olihan meillä Kuukkelista hankittu uusi taskulamppu ja otsalamppu, lempeää pimeyttä, paljon uutta lunta, valkoiset hanget, eilisen jälkeen korkeammaksi kasattu mäki ja lumilinna pihalla. Ja Eviksen (mielikuvitus)kaveri Annikin halusi mukaan kun iskä heitteli lapsia hankeen, kun laskettiin mäkeä ja tuiskusta huolimatta poltettiin isot tähtisädetikut!

Ja sitten vielä illan lopuksi palkintojen jako ja lasten oma Mario & Luigi -show. Vedet silmissä nauroimme. Ihan hulvaton esitys täysin spontaanisti. Ja komidienne ja isoveljensä ilmoittivat että huomenna jatkuu ja taas pitää taputtaa. Lupasimme, huomiseen …

Isovanhemmuus Mökkielämää

Vain yksi pieni vika

Hangasojalla kaikki hyvin, enemmän kuin hyvin.

Hiihtolomalaisia saapui iltapäivällä. Että olen iloinen, että saimme heidät tänne, varsinkin kaksi pientä.

Pehtoorin kanssa valmistelimme tuloaan aamupäivän ja päivänkin.

Ehdin käydä lumiliukusuksilla tunnin lenkin, muutoin sapuskaa, petauksia, ja Pehtoori sai lumilinnan valmiiksi!!

Ruoan jälkeen kaikki ulos laskemaan mäkeä, lumilinnaan, purolle, linnuille ruokaa, rattikelkkarallia…

– ja iltapalalla: ”mökillä kaakao maistuu aina parhaalta”, totesi Apsu.

Ainoa vaan, että läppärin näyttö simahti, joten puhelimella postailtava, eikä se suju.

(edit. seur. aamuna: nyt näyttö avautui)

Isovanhemmuus Liikkuminen Mökkielämää

Mökkieloa viikkotolkulla!

Mökkielo tuntuu nyt ihan erityisen hyvälle. Nyt ei ole sellaista huolta kuin monta kertaa aiemmin viimeisen parin vuoden aikana. Muutaman kerran on lähdetty aiemmin kuin oli aie, ainakin kerran mökkireissua on siirretty ja kerran peruttu kokonaan – minä kun en ole osannut olla levollisena ja/tai on ollut oikeasti tarve jättää Hangasoja odottamaan huolettomampia ja vähemmän kriittisiä aikoja.

Tällä kertaa on aikeena olla kaksi viikkoa, ja vielä pari päivää päälle! Milloinhan ollaan viimeksi oltu pois kotoa kaksi viikkoa? Ehkä keväällä 2011, kun olimme Umbrian lomalla. Ei ole taidettu 10 päivää kauempaa olla reissussa 10 vuoteen.

Nyt ei ole tiedossa kuvauskeikkoja (se yksi, joka olisi ollut 12.2., olisi pitänyt antaa jollekin toiselle kuvaajalle hautajaisten vuoksi, mutta onneksi tapahtuma siirtyi koronan vuoksi huhtikuulle), ei perhepäivähoitoa, ei äidin sairaalajaksoja tai muuta huolehdittavaa. Nyt on mahdollisuus mökkeillä hulppeat reilut pari viikkoa; vasta ke 3.3. on oltava Oulusssa (magneettikuvaus ja lääkäri). Siis ihan vain ja ainoastaan ”oma vika” kun lähdetään takaisin ”alas”.

Eikä täällä nyt ole to-do-listalle juuri mitään pakollisia etähommia tai -töitä. Vähän vielä äidin lähtöön liittyviä asioita, mutta aika vähän.

Tämän mökkiloman ajoitus sattui ja ”satutettiin” vielä hyvään aikaan siten, että Juniori ja R. saivat järkätyksi talviloman tälle viikolle ja Apsullakin on mahdollisuus olla pois eskarista pari päivää ja Eeviksellä kerhosta, joten me saamme pienet tänne huomenna! Tiedossa on siis odotettu ja toivottu pidennetty viikonloppu heidän kanssaan talvisella Hangasojalla. Vähänkö on tänään valmisteltu heidän tuloaan. 😀

Ja ensi viikoksi me jäädään Pehtoorin kanssa taas jatkamaan sosiaalista erakoitumistamme, nukkumaan ja liikkumaan tänne Koilliskairaan.

Tänään sää on ollut aika suosiollinen. Aamusella herätessä -23 C, mutta puoleenpäivään mennessä oli jo pudonnut alle kymmeneen. Suksikin luisti paljon paremmin kuin eilen. Minä kävin perinteistä hiihtelemässä ja Pehtoori kokeili eka kertaa liukulumisuksia, jollaiset vävy oli tänne ostanut ja ”unohtanut” kaikkien käytettäväksi. Aika mukava vävy, ja aika mukava unohdus. Aion minäkin unohdusta hyödyntää joku päivä.