Niitä näitä

Kuten uudesta blogipohjan värityksestä huomaa, odottelen jo kevättä. Vihertäminen alkaa pienistä asioista: keittiön ruukkuyrttejä varten hankin tänään yrttimultaa ja siemenet ja etsin jo purkit valmiiksi. Ruohosipulia, basilikaa ja sitruunamelissaa ainakin. Eihän muutamaan purkkiin istutetut yrtit riitä kuin parin viikonlopun kesäruokaan, mutta idea onkin se, että kaupasta ja torilta ostetut yrttikimput käytetään ruoan valmistukseen ja sitten niistä omista viljelyksistä voi napsaista ruokien koristeluyrtit. Sipuli ja basilika koristaa suolaisia ruokia ja sitruunamelissa – ja ehkä minttukin tänä vuonna – koristavat mansikka-annoksia ja kermakakkuja mukavasti.

Kaupasta ostettua pientä ruukkua varten ostin – vihdoin – Sagaformin yrttipurkin.  En vielä tiedä onko se hyvä, mutta katsotaan. Periaatteessa aika siisti ja kaunis, ainakin. Jos vielä toimii niin hyvä.

Klo 7.05 Hangasoja: Aurinko, lämpöasteita, lähdön tunnelmaa.

Pari tuntia myöhemmin Sattanen: Jäällä paljon pilkkijöitä etsimässä sopivaa paikkaa kairattavaksi. Edelleen aurinkoa.

Tiainen: Itärajalta nousevat pilvet. Sumustuu.

Ylinampa:  Ensimmäinen tutka. Kiitokset edessä ajaneelle, jonka peesissä ymmärsin ajaa 80-rajoituspätkät rauhallisesti!

Vikajärvi: Oluenostajat huoltsikan pihassa.

Napapiiri: Yhtäaikaa joutsenten kanssa ylitettiin. Ne matkalla pohjoiseen päin, minä etelään.

Klo 11.11. Rovaniemi:  Vartin tauko Shellillä. Ja matka jatkui tahtiin musiikin. Isolla.

Tervola: Ilmeisesti toinen tutka. Sumu ja liikenne aina vaan sakeampaa.

Kemi – Oulu: Poikkeuksellisen rauhallista liikennettä. Paljon mutta sujuvaa.

Klo 13.40  Rantapelto: Viikossa ei ole kevät juuri edennyt.  Lämmintä mutta ei aurinkoa.

Aurinkoa, liikkumista, pitkiä yöunia ja hyvin syömistä. Siinähän ne hyvän loman ainekset. Tänään täällä ihan kuin millä tahansa lomalla. Nytkin vielä + 6 C, ja auringonsäteet heijastuvat puiden latvoihin. Täällä bonuksena vielä piskuinen saunamme. Kaikki hyvin.

Nukuin kauan, pitkään, keskeytyksettä, levollisesti. Nukuin hyvin vaikka on valoa, vaikka kuu kasvaa koko ajan, on kohta jo täysi.

Täällä öinenkin valo on erilaista kuin kaupungissa; ei ole katuvaloja, eikä muitakaan kaupungin valoja, mutta silti on merkillisesti valoisampaa. Kimmeltävät hanget valaisevat, kuu on kirkkaampi. Tuntuu että ilma on puhtaampi, joten senkin vuoksi näkee ”läpi” paremmin. Pohjoisen valo tuo muistoja, vie murheita. Ja valosta huolimatta täällä nukkuu hyvin. Paremmin kuin missään muualla.

Stressiraja on Napapiirillä. Aamuheräilyt jäävät sen eteläpuolelle. Sen pohjoispuolella voi olla töitä – tällä kertaa niitä mukana hyvin vähän – mutta ne eivät häiritse unta. Täällä uni hellii, uni on lepoa, ei vain välttämätöntä voimavarojen tankkausta. 

Eteläinen tuuli helli sekin. Mäessä viihdyin, etelätuuli ahavoitti, siivitti laskemista. Etelätuuli toi myös pehtoorin ja nuoret tänne. Minun on taas opittava antamaan tilaa … Opittava pois itsellisestä, muutaman päivän kestäneestä riippumattomasta elämästäni.   

Hiljalleen hellittää. Lumisade ja kiire. Molemmat hellittävät. Tänään satoi niin paljon lunta, että jos olisimme New Yorkissa koulut ja yliopistot olisi suljettu. Mutta Oulussa ei suljettu. Yliopiston uuden puolen kolmannessa kerroksessa olevan huoneeni ikkunasta näkyy yleensä toisen siiven seinä ja ikkunat. Tänään välillä ei näkynyt; pyrytti niin sakeasti.

Mutta työhuoneessa alkaa näkyä pöydän pinta, sillä kuukauden jatkunut ”läjäyttäminen” on purkupuolella. Laittelen töissä papereita aina erilaisiin ”läjiin”: läjäytän proseminaarit, kokousmuistiot, täytettävät lanketit, tenttivastaukset, sekalaisen silpun, luettavaksi laskettavat. Jos kaikkia noita on paljon alkaa tuntua ahistavalta, ja läjät vain nousevat mutta nyt olen päässyt jo läjien purkupuolelle. Kaunis, hiljalleen paljastuva valkoinen kirjoituspöytä kertoo, että kevät etenee ja hommat alkavat tasaantua … Se tuntuu mukavalle. Keväälle.  Lumipyrystä huolimatta.

Yhtäkkiä huomaan viettäneeni päivän Interhomen sivuilla: jo kerran haaveeni ensi kesän reissusta Eurooppaan, haave talonvuokrauksesta, on haudattu, mutta eilen se heräsi uudelleen henkiin.

Eilen, kohtuullisen työteliään työviikon jälkeen, saatiin ”pienimuotoiselle päivälliselle” ystäviä, jotka iloksemme esittivät reissua … mentäiskö yhdessä Portugaliin? Provenceen? Espanjaan? Methän pehtoorin kanssa olemme valmiita lähtemään.

Kaihertavasta flunssaolosta ja matkakuumeesta huolimatta sinnittelin lenkillekin: kannatti. Olo parani ja ulkona oli taas niin kaunista. Ensimmäinen pajunkissakin jo. 🙂

On hyvä että sunnuntaina siirrytään kesäaikaan. Tai että muutkin siirtyvät. Minä olen jo siirtynyt. Kolmas aamu peräkkäin kun herään klo 4.50. Ehkä vuodenaika ei ole ainoa syy aamuvarhaisiin heräilyihin. Ylikierroksilla mennään. Eikä ihan vähänkään. En ole ehtinyt ajattelemaan. Sellainen ei ole hyväksi. Taidan leipoa jotain. Leipominen relauttaa. Ja lihottaa. Siis en leivo. Teen huomiseksi jälkiruoan. Lihottamattoman jälkiruoan. Mikä viikonlopun jälkiruoka se sellainen on? Ei mikään. Kalorit on hyviä. Tai ehkä joku rahkajuttu – pääsiäinenkin kun on lähellä? Joka tapauksessa poistun tietokoneen äärestä. Koko illaksi!  (No tuota en usko itsekään,…)

Miksen tehnyt tätä aikaisemmin? Muuttanut sorvin asetuksia paikallisen operaattorin ohjeiden mukaan ja samalla pois yliopiston reitittimen alta. Semminkin kun yliopistolaisten alennus on jo aiemmin poistettu. No nyt sen tein, ja onhan heti kerralla nopea nettiyhteys! Esim. massiivinen New York -sivuston julkaisu olisi sujunut hopummasti … Tässä on nyt vaan se huono puoli, että minussa asuva pieni nörtti alkaa nyt kaivata myös muun datailun sujumista nopeammin. Ja isommasta näytöstähän olen jo pitkään haaveillut. Tosin kone on vasta kolme vuotta vanha, mutta romppuasema on kaput, joten esim. kuvien varmennustallennus polttamalla CD:eille ei onnistu. Ja viimeisten kolmen vuoden ajalta on paljon kuvia once-in-a-lifetime -tilanteista: pojan rippijuhlat, minun promootioni, pehtoorin isot rakennusurakat, tyttären lakkiaiset, … ja paljon muita muistojen kuvia.

Joo ulkoinen kovalevy on ja kuvat siellä, mutta kun olen lukenut – ja minähän uskon kaiken mitä on kirjoitettu – että kovalevyt eivät ole mitenkään varma tallennusmuoto. Ja meillä sen rajallista varmuutta heikentää sekin, että kilpurimme on löytänyt kovalevyn kupeesta lämpimän ja mukavan majapaikan (klikkaamalla Elmeri suurenee). On muistettava, että kilpikonnia ei voi opettaa sisäsiistiksi, joten joku kaunis päivä ulkoinen kovalevymme voi kärsiä erinäisiä kosteusvaurioita.

Siispä uusi kone, isompi näyttö ja muutamien ohjelmien päivitysversiot olisivat haaveissa. Josko kesälomaksi itselleni sellaisten hankkimisen lupaisin?

Huikaiseva auringonpaiste meren jäällä tänään. Tarkoitus oli tehdä tunnin lenkki: pullat piti vielä leipoa ja suolaisia koristella… Jäällä kuitenkin venähti: ensin en malttanut kääntyä takaisin, pohjoistuulen ahava tuntui, mutta hyvältä vain. Ja oli niin kaunista. Sitten kun hakeuduuin rannantuntumaan kestohanki muuttuikin pehmeäksi pettäväksi, tulipahan tehtyä pohjetreeniä oikein kunnolla. 😉 Kiirus tuli kuitenkin.

Kun pojan synttäreille mummut ja pappa, eno ja täti puoliskoineen ja osin perheineen tulivat olin onneksi kahvit ja kakut pöytään saanut. 18-vuotista kuopusta juhlimme.  Nyt on sitten minunkin uskottava ettei meidän perheessä enää lastenkutsuja järjestetä.

Ja luulen että huomenna töissä on kakkupäivä! Sen verran paljon baakkelseja jäi.

Lapissa? Ei vaan kuva on vakkarilenkiltäni Toppilan rannasta. Hulvattoman hieno kevätpäivä tänään. Ja minä suoritan. Hyvänen aika, kuinka minä suoritankaan…

Mukavaa on huomisten kestien järjestely. Pihaa jo sai jo siistiä. Ikkunalautoja luututa, ja sitten kävin puutarhalta hakemassa pikkunarsisseja. Ostin heti tusinan. Ripottelin pitkin pihapiiriä. Minä joka en voi sietää keltaisia kukkia! Ostin niitä sisällekin. Huominen kattaus on hyvin pääsiäismäinen… (Kamala sana!) Mutta keltaisia kukkia rekkalastillinen. Kukkia enemmän kuin kakkuja. Niitäkin on. Ja menen tekemään vielä yhden …