On kotiseuturetkiä, on ryhmämatkojen ”kokopäiväretkiä”, on turistiretkiä. Meillä oli tänään ”mökkiseuturetki”.
Päätimme lähteä autolla ”jonnekin”. Koko pitkä päivä oltiin reissun päällä. Kävimme uusissa ja tutuissa paikoissa. Ajelimme ja kävelimme, jopa pientä patikan tuntuakin välillä. Kameran muistikortilla on yli 200 kuvaa, mikä kertonee siitä, että kohdalle on sattunut jotain mielenkiintoista, kaunista, ennennäkemätöntä, asioita, joihin haluaa palata ja jotka haluaa muistaa.
Palauduimme vasta illalla, nälkäisinä. Lounas jäi fetapiirakkapalaan (joka oli kyllä hyvää) ja kakkuviipaleeseen, lakkalimppariin ja kahviin Ilonkassa, joten palattua on mennyt kokatessa ja syödessä. Kuvasaaliin purku ja tarkempi ”matkakertomus” jääköön huomiseen.
Reitillämme oli monta rastia, ja toinen seurasi toista ”intuitiivisesti, ex tempore, vahingossa”, mitään ei ollut tarkkaan suunniteltu.
Laanilassa etsittiin S-ryhmän kämppää (löytyi), koska olimme sen saaneet tehtäväksemme, ajeltiin Viskitie tsekkaamassa uudisrakennuksia, käytiin ”hisseillä” koska tiesin siellä oleva tupasvilloja, sitten Iiskonlompolon rannalle kiertelemään ja ihmettelemään veden vähyyttä sielläkin, – ja sitten kohti pohjoista.
Pitkään aikaan ei olla ajeltu Magneettimäen museotietä. Nyt käytiin siellä, – myös tepastelemassa.
Jatkettiin kohti Ivaloa, ja koskapa olen monta kertaan sinne mennessä miettinyt, millaista on Auskottivaaralla, mitä sen tien varressa on, käännyimme sinne. Siellähän olikin hevostallit ja husky-farmi, Laplands Hotelsin resort, muutamia mökkejä, isojakin, soratietä pitkästi, paljon kauniita tunturi-Lapin maisemia ja rautaoksidin peittämiä kiviä.
Vähän ennen Ivaloa on tänä vuonna avattu uusi Ilonka farm & cafe.
Sellainen sympaattinen pieni elämysfarmi, jossa isossa kodassa nautimme lounaan (ks. ed.), saimme kuulla, mitä kaikkea kiinnostavaa tilalla on, josko me saisimme muksut joskus sinne mukaamme: olen varma, että Eepi riemastuisi huskeista, lampaista, ankoista ja kanoista.
Päätimme jatkaa ohi Ivalon Nellimiin. Siellä (42 km Ivalosta kohti itärajaa) ei olla koskaan ennen käyty. Aiottu on usein. Tänään kävimme, ja kannattihan se! Todellakin. Erinomaisen hyvää tietä ajeltiin, tajuamatta ollenkaan kuinka ”korkealle” nousimmekaan. Mietittiin, että Suomi pitkä maa, jossa on niin paljon erilaista.
Nellimissä oli monta mielenkiintoista kohdetta, ihan nähtävyyksiä. Historiaa ja kulttuuria: Paatsjoki, pitkä, säilynyt uittoränni, Nellimin ortodoksinen kirkko ja minulle tärkeä kohde hautausmaa, Rautaportti, kylän raitti ja uuvahtanut hotelli sekä Tsarmitunturin erämaa-alueen maisemat, joihin (tällä kertaa) tutustuimme vain ohi ajaen.
Kun jatkosodan sotatoimet tasan 80 vuotta sitten päättyivät, Suomi allekirjoitti aseleposopimuksen, jossa se velvoitettiin ajamaan Saksan sotavoimat Lapista. 10 päivää myöhemmin alkoi Lapin sota, jossa yhteenottaja ja kahakoita, ei varsinaisia taisteluita, oli myös Nellimissä. Niillä alueilla tänään kävimme. Nykyisen Venäjän rajan pinnassa olleilla saksalaisten leirialueilla kuljimme.
Paluumatkalla hoitelimme kauppa-asiat Ivalossa: ensi viikolla on toiveita saada ystäviä vieraaksi, joten kellariin ruokatarpeita valmiiksi.
Toisin kuin tavallista, annan periksi, jätän postauksen vajaaksi ja huomenna aamulla on aikaa ja energiaa purkaa ja editoida kuvasaalis, kertoa lisää… Levollisia unia…
EDIT 5.9.2024: Nellimin retken kuvat ja kuvatekstit ovat TÄÄLLÄ
