Niitä näitä

Mikä meitä vaivaa? Mikä töissä mättää että tämmöinenkin työpäivä piti olla? Monta kertaa jouduin sanomaan eri asioista en oikein voi tälle mitään, en tiedä miten auttaa, en tiedä mitä pitäisi tehdä ja monta kertaa kihisin raivosta ja turhautumisesta. Eihän meillä tämmöistä kuulu olla!

Olen huhkinut aamuseitsemästä, vastannut puhelimeen, elämäni eka kertaa ollut palaverissa jossa oli oikein Agenda (olen vanhanaikainen ja tottunut esityslistoihin), auttanut tietotekniikkaongelmissa, vastaillut turhiin ja tähdellisiin sähköposteihin, kuunnellut kollegaa, tehnyt Tärkeitä Ksymyksiä, kiteyttänyt luentoaineistoa, neuvonut opintojensuunnittelussa, muokannut powerpointteja, – ja mitä on jäänyt ja päällimmäisenä mielessä: täysikuu. Täysikuu aamulla matkalla töihin oli taianomaisen kaunis. Kun tästä nyt ei tämän kummempaa tule lähden kampaajalle! Noin vain, kesken päivän.

Tämän keväinen (hieman varhain tänä vuonna) paastoni alkaa olla ohi. Tämä kymmenes (suunnilleen) paastoviikkoni oli helpompi kuin yksikään ennen. Paastoamiskokemuksia kyseltiin joten kirjaanpa tähän minun paastofiiliksiä

1 Miksikö? Paasto on keino puhdistaa elimistö (munuaiskiviä en enää ikinä halua!) ja saada ruokatottumukset taas kohtuulliselle tasolle. Aineenvaihdunnalle tekee hyvää. Oppii taas odottamaan nälkää eikä vain syö kun se on niin mukavaa. Siis puhdistus ja ruokamäärän reivaaminen kohtuuteen.

2. Painonpudotus? Putoaahan se paino (kolmisen kiloa tällä kertaa), mutta eihän viikon paastoamisella varsinaisesti laihdu. Painonpudotus on vain turhien nesteiden poistumista ja suoliston tyhjenemistä, joten kilot on pian takaisin. Mutta sellainen vaikutus paastolla on, että sen myötä oppii taas nauttimaan vähemmästäkin ruuasta. Ja siten olo kevenee tai ainakin paino lopettaa nousunsa.

3. Nälkä? Ensimmäisten paastojen aikana oli nälkä, varsinkin toísena ja kolmantena paastopäivänä, mutta tällä kertaa ei oikeastaan ollut ollenkaan nälkä. Elimistö osaa jo heittäytyä ”paastovaiheelle” nopeasti. Syödähän tekee tietty mieli. Purra jotain. Ja kahvintuska on kova. Tällä kertaa annoin kaksi kertaa kahvihimolle periksikin. Oli töissä niin mieletön päänsärky ilman kofeiinia, jotta ajattelin, että menköön.

4. Mistä energia? Pari viimeistä kertaa olen koonnut paastoviikon eväät (lue: nesteet) itse, aiemmin turvauduin Vogelin valmiiseen pakettiin. Joka onkin kyllä aloitellessa ja opetellessa hyvä, mutta Breuss-mehu ja koivunlehtitee eivät enää minulle maistu, joten hankin muita Biottan mehuja ja Gefilus-tuoremehut on hyviä. Yrttiliemikuutioista tein ”lounaskeiton” ja vitamiinit ja glaubersuolan (paaston aluksi sitä 30 g nesteeseen sekoitettuna. Sen litkun nieleminen on paaston kamalin juttu!! Puistattaa kun ajattelenkin.) hankin apteekista.

5. Miltä tuntuu? Kerta kerralta paremmalta. Unentarve vähenee, olo kirkastuu, ja tekee hyvää tuntea, että pystyn tähän! Joskus on isoja lihaksia ”juilinut”, sellaista kummallista särkyä reisissä ja selässäkin mutta tätäkään riesaa ei tällä kertaa ollut. Haju- ja makuaisti herkistyvät. Riesaksikin asti. Ja palelee. Iltaisin varsinkin. Tällä kertaa oli hyvä kun ei ollut pakkasia ja kun työhuoneeni patterit on tänä talvena säädetty, joten päivisin ei duunissa tarvinnut istua Marja Kurjen viltti harteilla.

6. Milloin? Minulla kuuluu kevääseen. Ennen pääsiäistä. Joulun jälkeen. Olen yrittänyt etsiä sosiaalisesti rauhallisen viikon. Ei vierailuja eikä mitään menoja. Paaston aikana kun on mukava olla itsekseen mahdollisimman paljon.

Kaksi päivää on satanut – vettä! On liukasta, pimeää. Vaikken kyllä juuri ulkoilmasta ja -maailmasta tiedä. Työhuoneet ja 1800-luvun arki olleet maailmani viime päivinä. Edes keittiöön ei ole juuri ollut asiaa – paasto helpompi kuin koskaan. Hannu Väisäsen Vanikanpalat on ollut oiva ja riittävä ”ruoka”nautinto … Voi miten suuremmoinen kirja se on!

…oispa maapallossa kahvat, nostaisin korkealle! Tämä voimantunto ei johtune kuntosalitreenien koventumisesta, vaan ehkä enemmänkin siitä, että sää saa minut kuvittelemaan, että on marraskuu. Se nimittäin merkitsee, että tekemisen meininki on olennainen osa elämänmenoa. Ja meneillään olevalla paastollakin lienee osuutensa asiaan, ainakin siihen, että unta ei aamuviiden jälkeen yksinkertaisesti riitä. Aamusauna ja verkkaiset aamutoimet tasaannuttivat mukavasti ylikierroksia, ja nyt on hyvä aloittaa päivän duunit.

Luennontekemisen keskeyttäneellä lenkillä – räntäsateessa, loskassa – ympärivuotinen kaipuu Myötätuuleen ja sitä ympäröivään luontoon tuntui melkein huimauksena.

Eilen alkoi Arjen historia -luentosarja. Hämmästyksekseni salissa oli 65 opiskelijaa! Yritän opettaa lyhyesti. Sitähän tässä opettelen koko ajan! Ja eilen alkoi myös italian kielen jatkokurssi: Pekka totesi kesken tunnin: ”Et osaa EDES luntata!” Aika ikävää olla oppilas … Olla opiskelija joka ei osaa edes luntata! Auts! Ja sitten vielä uusi kuntosaliohjelma: 3 x 12 noin, 4 x 12 näin ja 2 x 20 vaihteeksi eteenpäin ja siihen tyyliin. Huh! Ja minähän treenaan!

Tänään räntää, väsymystä (heräsin klo 4, pieniä ylikierroksia taas!), palaveria, puhumista, puheluja, pohdiskeluja – – – . Ja sitten – yhtäkkiä: kuinka mukavaa onkaan kun on opiskelijoita!