Mieli myllerryksessä, tai paremminkin sellainen hyvä hyrinä on nyt.
Ollaan vietetty iltapäivä ja ilta Emmiliinin kanssa. Olen saanut mummeilla. Ja hyvinhän me tultiin toimeen.
Vilkkaasti yhdeksänkuinen jo liikkuu ja katselee. Konttaa ja nousee tukea vasten seisomaan, ja kulkee sohvan reunaa. Katselee ihanilla sinisillä, ultramariinin värisillä silmillään tarkkaan, rauhallisesti. Varsinkin papan kanssa innostui lällättelemään. Me luettiin kirjaa ja rakenneltiin duploilla. Ja juteltiin.
Iltapesun aikaan vetäydyimme papan kanssa tänne Vuorikadun AirBnB-asunnolle. Sama jossa olin syksylläkin pari yötä. Tästä on heti aamulla hyvä lähteä Emmiliinin luo sunnuntaita viettämään.
~~~~~~~~~
Aamupäivän olimme vielä Helsingissä, Stockalta löysin valkoiset Locin tennarit ja Aleksanterinkadun ALPA-kaupasta löytyi valkoinen bolerovillatakki – kesägarderobi on nyt täydentynyt tarpeellisilla lisillä.
Ehdimme sitten vielä käydä Ateneumissa. Eero Järnefelt-näyttely oli vaikuttava, tavattoman laaja, paljon sellaisiakin maalauksia joita en osannut/tiennyt hänen koskaan maalanneenkaan. Muotokuvat – kaikki ne 🙂 – vaikuttavia. Ja Suomen maaseudun elämästä (Raatajat rahanalaiset, Heinäkuun päivä (palaan tähän vielä), Pyykkirannassa etc.) maalaukset olivat juuri siitä maailmasta jota tutkin ja opetin yliopistovuosina; arjen historiaa kuvitettuna. 🙂 Tunnissa ehdittiin häthätää kiertää koko näyttely ja kun väkeä alkoivat Ateneumin salit olla jo aika täynnä, ajattelin, että seuraavalla Helsingin reissulla voisin käydä toistamiseen, rauhassa.
Puolen päivän aikaan lähdimme R-junalla kohti Järvenpäätä.
Ja useaan otteeseen ja nyt ainakin tunteroisen olen tupissut ja kiroillut, pahinta peläten, koettanut saada siirrettyä kuvia kamerasta läppärille, eikä se onnistu tänäänkään. Muistikortti vioittunut? Ehkä. En tiedä. Ja harmittaa kovasti. (EDIT seuraavana iltana: nyt toimii)
Mutta sitten muistan, että heti aamulla taas Emmiliinin tykö. Kaikki hyvin.
Sama ajatus itsellä, kun alkuviikosta Ateneumissa olin ja niin oli moni muukin.
Uusinta kierros, kun pahimmat ruuhkat hellittäneet.
Onhan näyttely onneksi koko kesän, joten eiköhän rauhallisempiakin aikoja vielä tule.
Mekin olimme tänään samaisessa näyttelyssä ja ilmeisesti samoihin aikoihin. Mukana oli tyttärentytär, 7v, joka oli vähän ihmeissään, minne on joutunut ja kauanko täällä ollaan. Sinnikkäästi kuitenkin kiersimme näyttelyn. Täytyy mennä toisen kerran paremmalla ajalla ja ruuhka-ajan ulkopuolella.
Antoisia hetkiä Järvenpäässä!
Kiitos, Taije. Aika jännä että yhtä aikaa Oulusta mummeilupuuhissa näillä huudeilla ollaan.
Ei ehkä seitsemän vuotiaalle ihan kaikkein kiinnostavin taidekokemus, mutta ei varmasti vahinkoakaan. Sinnikäs on tyttö ollut, jos kerrran jaksoi kiertää.