Niitä näitä

Vähän vaisu päivä.

Tänään, jo toissailtana ensimmäiset merkkinsä antanut, flunssa on vetänyt vähän viitsimättömäksi, tukkoiseksi, turhautuneeksi ja tupisevaksi. Vietettyäni viime viikonlopun flunssaperheen kotona melkein tiesin, että näinhän tässä kävisi. Mutta en kadu! 😊 Kaukana elelevän Emmiliinin kanssa vietetty viikonloppu saa flunssan asettumaan omiin asemiinsa: siis pikku juttu. 

Ja tälläkin kertaa flunssa ”tuli hyvään saumaan”. Tämä ei tullut kesken matkaa, en joutunut perumaan mitään, sain kuitenkin olla pienen kanssa, mihinkään en ollut menossa, mistään ei ollut pakko lähteä kesken kaiken pois, ei ole jäänyt tapaamisia väliin. 

Se, että tämä on tänä vuonna kolmas tauti (2 tavisflunssaa + 1 korona) parhaaseen pyöräilykauteen, tietenkin tekee ”kaudestani” rikkonaisen – ja kyllä vähän jo harmittaakin. Mutta so what! Ensi viikolla vielä ehdin sykkelöidä. Toivottavasti. 

Ja olen mie kaikenlaista sentään sisällä saanut aikaiseksi. Mm. erinomaisen hyvän kuha-annoksen! Ja jälkkäriksi korvapuusteja ~ öörfiilar kuten me oululaiset joskus olemme niitä nimitelleet. 

Syyskuu on ohi. Tämä oli aurinkoinen syyskuu, josta tuli vietettyä puolet muualla kuin kotona: Hangasoja ja Helsinki-Järvenpää olivat nekin lämpimiä ja vähäsateisia. Tänään Oulu oli aurinkoinen, sinitaivainen, värikäs. Jokivarressa ja muuallakin maisema terävä ja kirkas, hyvä hengittää. Tiedän monia, joille syksy merkitsee suklaansyönnin lisääntymistä, lievää ahdistusta talven tulosta, kaamosmasennuksen etiäisiä mielessä, mutta minulle syksy on melkein lempparivuodenaika. Varsinkin jos se on tälläinen kuin tänä vuonna. Toisaalta onhan kevätkin monin tavoin antoisa, antelias, lupaava ja herättävä…

Toisaalta tykkään kyllä kaikista vuodenajoista. Ja parasta on se, että niitä on. Oulussahan on – edelleen – oikea talvikin, vaikka marraskuu on usein sellainen ettei siitä oikein tiedä, miksi se muuttuu.  Kirjailija, kulttuurikyynikko Erno Paasilinna on todennut vähän ikävästi, omaan tapaansa: ”Parasta Oulussa on vuodenaikojen selvä vaihtelu. Eikä sekään ole oululaisten ansiota.”

Kesämekot ja T-paidat joutivat tänään vaatehuoneen ylähyllyn laatikoihin, kesätakit saivat väistyä kevyttopan, duffelin ja villapoplarin tieltä. Pyörälenkki vaati kerrospukeutumista jo melkoisesti. Mutta ei se mitään. Hyvät vaan. Nautitaan kun meillä on erilaisia vuodenaikoja!

Onni on herätä taaperon itkuun klo 5.22. Ei siksi, että pieni itkee, ei todellakaan siksi. Päinvastoin. Mutta siksi, että tiedät, että pieni on lähellä, että näet hänet tänäänkin. Että on tiedossa yhdessä oloa. Että hän on olemassa.

Järvenpäässä on satanut, Helsingissä on satanut, pitkin päivää, mutta niinä hetkinä, kun olen ollut ulkona, onkin ollut päivän paistetta, ja sen kerran kun ”häiritsevästi” satoi, oli Vävy autolla vastassa Järvenpään asemalla, ettei tarvinnut kilometriäkään sateessa kävellä. Tyttärellä etätyöpäivä, Vävyllä toipilaspäivä [koko perhe on täällä sairastellut viikon verran], Emmiliinillä päiväkotipäivä ja mummilla kävelypäivä.

Päivällä käväisin Helsingissä, muutamia tuliaisia (A:lle & E:le) ja pieniä tuomisia sinne ja tänne. Ja löysinpä Kapteenskasta itselleni uuden paitapuseron! Miten siitä tulikin hyvä mieli.

Päivän ”ohjelmassa” oli juhlaruoka, vähän kuin tyttären synttäreiden kunniaksi kokkailin kaikenmoista italialaista. ”Neljän ruokalajin” teko ei-omassa keittiössä vähän onnahteli, mutta lopputulos oli  ”ei huono”.

Pienen kanssa olemme jo ihan tuttuja, hymyjä ja haleja puolin ja toisin … Huomenna koko päivä yhdessä! 💕

Pikisaaren läpi pääsee taas pyörällä. Hulppea on uusi baanan pätkä!

Tänään tuntui siltä kuin en olisi liikkunut kunnolla piiiiitkään aikaan. No toissapäivänä kuitenkin kävin pyöräilemässä… Mutta tänään kunnolla. Johan oli mukava monta (kolme on monta)  tuntia ajeleskella.

Samalla kauppa-asioita [Lihamestari, Apteekki, Likis-messut joilla ei enää kahden aikoihin ollut hapanjuurileipää, siispä huomenna uusiksi] ja ihan vaan nautiskellen. Pitkästä aikaa myös sellainen ”vapaa lauantain -fiilis”. Sellaista olen kaivannutkin; tunnetta, että on ansainnut ”vapaata”. Ihan niinkuin vapaata ei olisi viimeiset kolme, neljä vuotta ollut muutenkin. No mutta, siis leppoisa päivä.

Vähän oli tarkoitus hankkiutua Pehtoorin seuraksi myös puutarhaan. Kesäkukkien deletointia, siivoiluja, kukkasipulien istutusta etc. Mutta ehei. Enpä millään muotoa ´ehtinyt´. Luontokin on syksyn tulon kanssa jäljessä, joten miksenpä minäkin. Osaan jo chillailla! Oi, että!

PS. Otsikkokuvassa näkyy, kuinka meidän villiviini pyrkii jo sisälle. Ja BTW: alppiruusuissa on uusia nuppuja!]

Nyt on kyllä vähän noloa, mutta kun en muutakaan nyt keksi ja jaksa. Juuri tänään arkistoistani tipahti tämmöinenkin. (Kaleva 19.9. joko 2005 tai 2006)

(Varoitus: postaus sisältää taas kerran tuotesijoittelua.
Mutta kuten tavallista, ihan ilman mitään sponssauksia.)

Hammaslääkäripäivä. Näitähän minulla oli yhteen aikaan paljon! Pahimmoillaan vuosina 2020 ja 2021 liki viikottain. Mutta tänään vain vuositarkastus ja -huolto. Hyvin meni.  Ehkä tällä kertaa vähän vähemmän hammaskiveä kuin tavallisesti? – Niin ainakin itse haluan ajatella, sillä …

Kuukauden olen ollut uuden sähköhammasharjan käyttäjä. Ostin sekä Pehtoorille että itselleni hääpäivälahjaksi Loiste-sähköhammasharjat. Ja olemme molemmat hoksanneet, että se ON hyvä, ellei erinomainen. Ja molemmilla on hampaat valkaistuneet, eivät valkoisiksi, mutta vaaleammiksi. Jo kuukauden käytöllä. Ja pesun jälkeen suu on todella puhtaan tuntoinen.

Minä kävin viime syksynä juuri tämän hammaslääkärin vuotuishuollon jälkeen vielä valkaisuhoidossa, sillä hampaat, jotka minulla näkyvät jo puhuessa, saatikka hymyillessä, olivat selvästi tummentuneet. Näin huolimatta siitä, että punaviinin ja kahvin nauttimiseni on muutaman vuoden takaisen gastriitin ja IBS-oireiden tunnistuksen jälkeen vähentynyt melko vaatimattomaksi. Nehän ne tahtovat hampaita värjätä. Mutta johan ikäkin tuo tummia sävyjä purukalustoon.

Kallis ja vähän ikävän tuntoinen valkaisuoperaatio tuotti kyllä aika hyvän tuloksen. Mutta ei pysyvää. Alle vuoden jälkeen, kesän alussa jo hoksasin, että melkein lähtötilanteessa olen. Siis en toistamiseen mene valkaisuhoitoon.

Loiste-harjojen aika aggressiivinenkin, tai ainakin runsas mainostaminen, sattui monen monta kertaa silmiini ja perustelin itselleni, että jo yhden valkaisuhoitokerran hinnalla saisin meille molemmille harjat ja vielä vaihtoharjojakin. Siis tilaukseen, – näitähän ei kaupoissa ole myynnissä.

Verrattuna entisiin ORALin perusharjoihin näissä sekin hyvä puoli, että akku kestää kauan. Vielä ei ole tarvinnut uudelleen ladata. Siis reissuun tai mökille mukaan ilman laturia. Pieni asia, mutta plussaa joka tapauksessa. Ihan hyvä häälahjaidea oli tämä! 😁

Melkein koko päivän olen ollut koneen ääressä. Enkä silti ole muistanut mitään postailla.

Huomenna muistan.

Melkein kaksiviikkoinen mökkielo päättyi tänään, kun ensin lähtivät ystävät ja sitten me kohti Oulua.

Etten sanoisi, että suurenmoinen lomareissu oli tämä. Eikä vähäisin syy kaikin puolin onnistuneeseen reissuun ollut sää. Oli lämmintä (+15C – 22C joka päivä) lähes sateetonta, tuulta vain tunturissa. Lepoa, luppoilua ja liikkumista, pitkiä yöunia, aika hyvää ruokaakin. Ja lopuksi vielä ystävien seuraa, naurua, maailmanparannusta, yhdessäolemisen helppoutta, kokemuksia, muistoja, paljon puhetta, vaivaantumatonta hiljaisuutta. Niistä oli tämänkertainen reissu tehty.

Hyvin harvoin on viime vuosikymmenen aikana ajeltu perjantai-iltapäiväliikenteen ja vieläpä ruskaliikenteen aikana Saariselkä – Oulu väliä. Tänään ajeltiin, eikä ihan mahdoton kokemus ollut.

Kyllä kolmaskin viikko Hangasojan huomassa olisi helposti kulunut, mutta kun jo ikävä muksuja, hammaslääkäri, hiuspehkon perusteellinen taltuttaminen katu-uskottavaksi, ja vielä semmoinenkin, isoin ja vaikein, syy, että en vieläkään osaa sanoa ei: kun kauniisti pyydettiin, niin minä pöhkö lupauduin tekemään esitelmän ensi viikon perjantaiksi.  Oma vika! Siinä se ensi viikko menee!

[Otsikkokuvassa Kakslauttanen tänään aamupäivällä]