Reija

Hellepäivän hommia on tänään kuulunut juhannuksen jälkeiseen arkeen palaamiseen.

Ja sitten kalenteriin merkintöjä. Suunnitelmia ja sovittuja juttuja tuleville viikoille. Ettei menisi kesä ihan haaskioon odotellessa jotain mukavaa, kesäistä tapahtuvaksi. Siispä kesäteatteria, rotissööripiknikkiä, tapaamisia, ruokavieraita, humputteluaikeita muksujen kans, mökkireissua.

Ja eilen saimme päätetyksi, että teemme tänä kesänäkin jonkin pienen reissun: Lofootit on olleet vahvasti ehdolla jo pidemmän aikaa, mutta päädyimmekin lopulta eteläiseen Suomeen. Länsipuolelle. Parin viikon päästä ollaan jo matkalla, nimenomaan maanantain tiistain väliseksi yöksi pitäisi löytää joku mukava yöpymispaikka. SUunnilleen 100 km säteellä Jyväskylästä, eikä itäpuolelle. Olisiko kellään suositella jotain mukavaa järvenranta lomapaikkaa/mökkiä/kaupunkia, jossa mukava airbnb, kartano- tai boutique-hotellia, tai jotain – ei-ketjuhotellia,  jossain tällä aluella:

Paluumatkalle löysin Vaasasta mukavan oloisen majoituksen, eikä me olla juuri koskaan kunnolla Vaasaan tutustuttu. Mie olin kerran tilausajossa siellä yhden yön, ja sitten noin neljännesvuosisata sitten kävimme perheen kanssa siellä ”pikkujoulumatkalla” kun Vaasan kaupunginteatterissa oli Rölli, jota Tyär fanitti ihan hurjasti. Joku kylpylähotelli-majoitus ja teatteri oli sen kertainen Vaasa-kokemus. Kymmeniä kertoja on ajettu läpi, mutta nyt aiotaan olla yksi yö ihan keskustassa olevassa airbnb:ssä.

Mutta entäs menomatkalla? – Tampere on yksi mahdollisuus, mutta siellä on aika vastakin (koronakesä 2020) yövytty ja se on muutenkin aika tuttu. Veden äärelle mielellään. Tietysti.

Tänään pyörälenkkikin suuntautui veden äärelle. Madekosken sillalla oli taas kaunista.

Mittumaari on vietetty.

Ei juurikaan aurinkoa, ei reissuja, ei edes Hangasojalle. Mutta kotona perhettä, isommalla ja pienemmällä porukalla.

Ehkä se on niin, että kun minulla ei ole pitkään aikaan ollut mitään hyvää syytä kokkailla isommasti, niin nythän se on viime päivinä revennyt aika totaalisesti. Tämän päivän monista, monista herkuista omaan mieleeni parasta olivat  pastis-flambeeratut scampit. Onhan niitä tehty aiemminkin, ehkä juuri siksi tänään saimme Pehtoorin kanssa tehdyksi ihan perfetto-suorituksen. Vahinko ettei ole kuvia… Myös burrata oli kelvollista, vaikka unohdin appelsiinin tomaattien joukosta. Sellaista saimme Kroatiassa ja todellakin aion ensi kerralla muistaa lisätä sen burrata-tarjoiluun.

Ja focacciaakin meillä oli. Vähän nihkeäksi minusta se jäi, mutta Apsu tykkäsi kovasti.

Sitten oli paljon muuta, ja lapsista parasta oli – yllätys, yllätys – jälkkäri: mansikoita, kermavaahtoa ja Nutellaa. 🙂 Mitäpä sitä turhan vaikeaa koettaa. Hyvää oli tuo! Ja mansikat sekä tuliaisina saatu pistaasi-nougat! Onneksi niitä jäi. Huomenna ehkä aamisella vain niitä ja cappuccinoa.

Näinhän se mie pidän läheisiä hyvänä: parhaani mukaan ruokapöydän katan täyteen hyvää syömistä, … jotta hyvä mieli ja maku kaikille. Unohtuu muu kuin yhdessä syöminen ja höpöttäminen.

Illan edetessä pari tuntia me Eeviksen kanssa melkein kaksistaan leikimme, kun muilla oli Mario Kart -turnaus. Voi tuon pienen tytön mielikuvitusmaailmaa!

Hopusti kesäpäivä humahti iltaan, – liikkeellä, liikkeessä oikeastaan koko päivän.

 Paljolti kotona. Siivoushommia koko huushollissa, Festassa, pihalla, … Toki pyörälenkillä myös.

Illansuussa vielä Ranta-Toppilan rantaan pyöräillen, kumppareissa ja aika tiiviisti pukeutuneena. Jos aikoo rämpiä rantakaislikossa hakemassa pihalle kaisloja ja heiniä on syytä suojautua; punkithan on rantautuneet Ouluunkin jo jokunen vuosi sitten. Mökillä niistä ei tarvi olla huolissaan, mutta Oulun seudulla vitikoissa ja rannoilla kyllä.

Pihalla on vihreää kyllä ilman kaislojakin, mutta kun tapana on niitä yhteen isoon ruukkuun joka kesä laitella, niin sitten nytkin. Suurimman, suuren osan puutarhahommistahan meillä hoitelee Pehtoori, mutta pihan ”irtaimisto” on ehkä enemmän minun heiniäni. Heh, heiniäni todellakin. Ainakin tänään.

Työhuone, johon Tyär on tällä viikolla etätyöpisteensä pystyttänyt, alkaa peittyä kesäiseen asuunsa. Nyt olen oikein tyytyväinen, että laitoinkin tänä vuonna japaninkelloja, enkä pelakuita. Tokihan nuokin tuosta vielä ryöpsähtävät, mutta jotenkin tälläinen hillitympi on nyt enemmän mieleiseni. Alppiruusut ovat nyt kukassa, pinkki hehkuu – kuten yleensäkin juhannusviikolla.

Pihalla myös söimme – tänäänkin, kuten koko viikon, hyvin kasvispainotteista. Tytärkin kun on ilmoittanut mielellään olevansa edelleen lellittävänä kuten veljensä lapset 😀 . Joten ihan perinteinen gratinoitu kukkakaali pääruokana, – onhan se hyvää ja makeaa. Lisäksi eilisiltä grillikekkereiltä vähän rääppiäisiä.

Ja jätskiä jälkkäriksi: Magnumin Sunlover on NYT the best!!  Mun mielestä, – perheessä ollaan kyllä muutoin aika tummasuklaa-hasselpähkinä-nougat-fudge etc. faneja.

Juhannuspöytään alkaa raaka-aineet olla hankittuna, menu suunniteltu ja huomenna sitten jo niitä tekemään. Mansikka-tiramisun aattelin eka kertaa tehdä.  Hillamisun ohjetta mukaillen.

Blogin tallennustila on TÄYNNÄ! 

Kuvien lataaminen ainakin tovin tauolla. 

🙁 Pahoittelen. 

Tämä päivä lyhyesti…

Aamulla kodin ja pihapiirin huoltoa, siistimistä, ruoan valmistelua, – aamupäivä paljolti normilauantai. Pyörällä lenkille, yrttiostoksille ja apteekkiin: olen täysin riippuvainen Nova Nightista.

Iltapäivällä uusi hame ylle ja vastoin aiempaa aietta sittenkin autolla kyläilemään. Pyörässäni kun ei ole pinnasuojaa/hamesuojaa. Hyvin harvoin pyöräilen hameessa, saatikka ”paremmassa” sellaisessa, joten oli vaihdettava kulkupeli pyörästä autoon.

Tähän pihapiiriin mennessä sellainen vanhanaikainen, melkein pitsinen, hamesuojus olisi ollut omiaan, olisi sopinut paikan henkeen. Mutta siis menimme kuitenkin autolla.

Pitkä tovi siellä viihdyttiin,  matkoista, pyöräilystä, kävelystä keskustelua samanhenkisten, uusienkin tuttavuuksien kanssa. Pihapiirissä paljon kaunista katseltavaa. Runsaista tarjoiluista huolimatta onnistuimme säilyttämään ruokahalua myös illansuuksi: olihan meille tulossa ruoka”vieras”. Tytär ja Vävy tulivat Ouluun: vävy vanhemmilleen, Tyär meille.

Hyvä oli lämpimällä piazzalla istuskella, syödä hyvin, livenä kuulumia vaihdella.

Kuvassa minun ”kahden puun oliivilehto”.

Lämpöaalto jatkukoon.