Reija

Home Reija (Page 599)
Showing: 5981 - 5990 of 6 405 RESULTS
Niitä näitä

Pakkauksen jälkeen

Matkaohjeistuksessa luki että ”Safarilla emme pukeudu kirkkaanvärisiin vaatteisiin”. Khakinvärisiä vaatteita ? Just. Ei niin, että minulla mitään retliiniä tai oranssia olisikaan. Vaatekaapin perusvärit kun ovat musta, valkoinen ja harmaa. Eiköhän niillä mennä Afrikassakin. Taskulamppu on. Ja sadekamppeet. Siellä näyttää sää vaihtuvan eteläiseksi: siellä se tarkoittaa tuulta Antarktikselta elikkäs etelätuuli on kylmä!

Ja lääkkeitä pikkuinen kassillinen. Olen aina ollut sitä mieltä, että mitä paremmin reissulle varustautuu, sitä vähemmän siellä mitään tarvii. Koskee erityisesti lääkkeitä. Malarialääkkeitä ei ole, kun alue ei kuulemma ole malaria-aluetta. Toivottavasti ei ole.

Ja mukana on kamera. Kaksikin. Kiikarit. Muistikirja. Paljon on kirjoitettava muistiin. Ja miniläppäri. Toivon voivani sieltä bloggailla. Pysykää linjoilla. 🙂

Niitä näitä

Ojenna kätesi ja sulje silmäsi

Töissä lomallelähdön meininki: jotta hopusti hommia pois alta. Ja töistä sitten hopusti kaupungille.

Ojensin käteni, itse asiassa molemmat. Kävin verenluovutuksessa ennen kuin taas joudun matkan takia karanteeniin. Vaikka luovutuskertoja alkaa olla jo kymmeniä, ei se aina ole helppoa: nytkin on molemmat kyynärtaipeet – paitsi kohtuullisen pahassa taiveihottumassa – myös hyvää vauhtia mustumassa ja neulanjäljet ovat isot. Se on mukava kun ollaan lähdössä lyhythihakeleihin! Tahtoo aina suonet paeta neulaa, ja sitten kokeillaan toisesta kädestä, ja yritettäisikö vielä uudelleen toisesta…?

Ja sitten Veripalvelusta kosmetologille: tarkoituksena ottaa kestovärit kulmiin ja ripsiin. Se kun on reissussa ja lämmössä, uidessa ja hikoillessa (aivan niinkuin minäkin muka hikoilisin. Saa olla TOSI lämmin että minulle hiki tulee!) hyväksi havaittu juttu. Ei tarvi juuri meikkien kanssa tupuloida, ja silti on naama edes jotensakin kuosissa. Mutta onko nyt? Joo, väriä on. Kestovärit on luomillakin, ylhäällä ja alhaalla. Aika tummat on silmänympärykset.

Käsivarret piikitettyinä, naama kalpeana ja silmät mustana. Tässä sitä ollaankin jo pitkälti tehty matkavalmisteluja.

Ruokahaaste

Lokakuun ruokahaaste: leffaruokaa

Sisilia. Sàvocan kylä. Pienen aukion laidalla Bar Vitelli, jossa Michael Corleone ja Apollonia kohtaavat.  Kummisetä-elokuvan maisemissa, tunnelmissa.

Sisilian välimerellisissä, kuvauksellisissa maisemissa Forza d´Agron kylässä, jossa sielläkin on Kummisetä-elokuvia kuvattu, saimme jotensakin tasan vuosi sitten syödäksemme Pesce spada alla Siciliana (miekkakalaa sisilialaisittain). Sieltä tuomisena makumuisto, mutta myös resepti. Melkein kuin elokuvasta saatu resepti siis. Miekkakalaa meidän kalatiskillä on tarjolla kovin harvoin, eikä koskaan noin komeita kuin Sisiliassa oli (klikkaa kollaasi suuremmaksi, näet kalatkin paremmin), joten reseptiä on sovellettu sekä lohelle että kuhalle.

Sisilia

Syyskuun ruokahaasteen Syysillan kaaliherkullaan voittanut Jytis asetti Herkku ja koukku -blogissa mainion haasteen: Leffaruokaa.  Lokakuun ruokahaasteena on siis tehdä ruoka, jonka innoittajana on elokuva. Vaikka haasteeseen on jo Kirsikkakin vastannut Kummisetä-leffojen innoittamana, en voi olla tekemättä samoin. Siispä osallistun reseptillä, jonka nimi olkoon vaikka

Corleonen kuha

2 silputtua sipulia

2 pilkottua lehtisellerin vartta

2 murskattua valkosipulin kynttä

2 laakerinlehteä

5 rkl oliiviöljyä

5 kaltattua, palasiksi hakattua tomaattia (hyvä tölkkitavarakin käy)

2 tl sokeria

½ ploa kuivaa valkoviiniä

suolaa ja pippuria

600 g kuhafilettä (tai miekkakalaa tai lohta)

kuha_ainekset

Pehmitä sipuli, lehtiselleri, valkosipuli ja laakerinlehti ruokalusikallisessa oliiviöljyä. Lisää tomaatit ja sokeri. Hauduta aineksia viitisen minuuttia.

Lisää viini, suola ja pippuri. Hauduta toiset viisi minuuttia.

Lisää annospaloiksi leikattu kala. Käännä kala kerran. Kuha kypsyy nopeasti, noin viisi, korkeintaan kymmenen minuuttia. Kun se on valkoista, eikä enää läpikuultavaa, se on valmista. Perfetto!

Corleonen kuha

Rapitala Kalan valmistukseen tarvitaan viiniä: sisilialainen Rapitala sopii siihen ovallisesti.

(Kaikki kuvat muuten suurenevat klikkaamalla).

Rapitala-viini ja Nino Rotan säveltämä Kummisetä-elokuvan musiikki,

Waltz erityisesti :),

tekevät leffaruoasta melkein aitoitalialaisen.

Bon appetito!

~~~~~~~~~~~

Traileri vie tunnelmaan…

http://www.youtube.com/watch?v=lSj9IdwLfzo

Luettua

Kirjojen maailmassa

Nythän on niin, että eilen siivosin kotona kirjahyllyt. Oli pakko. Vastoin kaikkia aikeitani – taas kerran – olen viimeisen kuukauden aikana repsahtanut uusiin ja vanhoihin kirjoihin, sitä paitsi olen saanut kirjoja työn kautta, saanut niitä kollegoilta ja saanut niitä ystäviltä. Vastoin kaikkia aikeitani – taas kerran – nyt on siis  myös luovuttava kirjoista. Meille ei enää mahdu. Päätin viedä kirjoja töihin. Historiakirjoja historiatieteiden käytävällä olevan työhuoneeni kirjahyllyihin, sinnehän ne historiakirjat kuuluvatkin. No mahtuuko sinne? No ei mahdu! Ryhdyin sitten tänään iltapäivällä perkaamaan sielläkin hyllyjä. Ja nyt minulla on kaksi kassillista kirjoja, ylimääräisiä kirjoja. Ja jälleen kerran vannottu lupaus: en hanki enää kirjoja. Hah! Sama kuin lupaisin, etten enää syö.

Eilen iltasella, myöhään yöhön luin Cape Town and Winelands-, Olympian Afrikka- (matkatoimiston tuotos) ja Karen Blixenin Eurooppalaisena Afrikassa -kirjoja. Afrikassa on käyty kerran ennen: vuonna 2005 Marokossa (Agadirissa ja Marrakeshisssa) mutta ei koskaan Saharan eteläpuolella.

Merkillistä, miten noita kirjoja lukiessani palaan lapsuuteeni. Ehkä koska Lif ja Puff -aamiaismuropaketeista keräsimme Afrikan pieniä muovieläimiä (aina kun oli minun vuoroni saada paketista paljastuva ylläri sain harmaita möhkälemäisia virtahepoja ja veljeni sai aina kaikki kauniit seeprat ja harvinaiset leijonat). Ja lapsuudessa katseltiin ja luettiin Tarzaneita. Eivätkös Pekka ja Pätkäkin käyneet Afrikassa? Ehkä Afrikka vie lapsuuteen, koska alaluokkien maantiedon (vai ympäristöopin nimelläkö se silloin oli?) tunneilla oli kiehtovaa kuulla ja lukea Afrikasta, ehkä koska seurakunnan kerhossa meille kävi lähetystyöntekijä kertomassa elämästä Afrikassa. En tiedä. Kirjat vievät menneeseen. Taas kerran.

Blixenin kirja kyllä tuo mieleeni myös opintoni. Tein graduni Englannin 1700-luvun siirtomaapolitiikasta, ja merkillistä kuinka tanskalaisen 1910- ja 1920-luvulla  Keniassa eläneen naisen (sinänsä hieno) teksti tuo mieleen ne kirjeet, joita englantilaiset kirjoittivat Lontooseen 1700-luvun lopulla ja joita minä luin 1980-luvun alussa. Mennyt maailma.

Valokuvaus

Meri ja matka

Tommy Taberman sanoi eilen radiossa, että hänelle meri antaa illuusion vapaudesta, luulon siitä, että ihminen voi lähteä,  mihin vain, millon vain. Ajattelin, että minulle tunturit antavat saman tunteen, – ei meri. Tänään kun en päässyt tunturiin,  kävelin merenrantaan. Hieno, tyyni sää. Hienon hieno.

Syksyn värit ovat kauniita. Ei Oulussa yleensä tähän aikaan ole näin kaunista, tyyntä, aurinkoista. Tänään oli. Tuntuu hyvälle.

Otin kuvan kuustakin. Ajattelin että otan ensi sunnuntainakin. Puolelta päivin. Miltä kuu näyttää seitsemän päivän kuluttua  ja 11 000 kilometrin matkanteon jälkeen.

kuu

Perjantaina lähdemme. On yleensä aina hienoa lähteä reissuun, nytkin. Tietysti. Mutta nyt matkassa on erinomaisen suuri jännitys, sillä kohde on ihan uusi. Todellakin jotain aivan uutta. Jo ajatus sinne lähdöstä antaa illuusion siitä, että ihminen voi lähteä mihin vain. Illuusion siitä, että on vapaa.

Matkaamme Etelä-Afrikkaan. Ensin lennämme (Helsingin ja Frankfurtin kautta) Johannesburgiin, josta jatkamme bussilla Pilanesbergin riistansuojelualueelle, siellä pääsemme parina päivänä safariajoille. Pilanesbergissä olemme kolme yötä ja loppuviikoksi lennämme Kapkaupunkiin, jota sanotaan yhdeksi maailman kauneimmaksi kaupungiksi. Tunnen vain yhden ihmisen, joka on siellä käynyt ja hänestäkin se on tavattoman kaunis kaupunki. Odotamme kovasti…

Niitä näitä

Ajankulu

Ilta. Äkkiä on ilta. Lauantaina aina liian äkkiä.

shotit

Hieno sää, kylmähkö, mutta haravoidessa ja pihatöissä iltapäivällä melkein hiki. Ulkonaolo teki työviikon jälkeen hyvää, vieläkin poskia kuumottaa. Ehkä osansa siihen on myös runsaahkolla aterialla. Söimme aika myöhään, vasta kun duunaritytär kotiutui. Poro-ossobuccoa, ruusukaalia ja palsternakkaa sekä korvasienimuhennosta. Ja sitten noita kuvassa näkyviä mangoshotteja jälkkäriksi. Antiikkimessuilla ( ja Kädentaitomessuilla, joihin kannattaa ehdottomasti tutustua) käytiin sisaren kanssa ja mukaan tarttui paitsi pari vanhaa keittokirjaa (ihan tutkimuksellisista syistä ostin! 🙂 ) ja nuo pienet siniset lasit.

Oli pikkuruisiin laseihin kehiteltävä jotain tarjottavaa: alimmaisena mangososetta (pakastetuista palasista pamixilla sekaisin, vähän vanilja- ja tavallista sokeria sekaan), sitten loraus Caramel-siirappia ja päälle nokare sitruunarahkaa. Ei ollut ollenkaan huono shotti. Ja uudet antiikkilasit tuli testattua.

Tavallista parempaan tarjoiluun oli muukin syy kuin uudet astiat: seuraavat kaksi lauantaita olemme reissussa – jos kaikki menee kuten toiveisssa on.

Ja sitten kolmen viikon päästä esikoinen muuttaa. Aika kuluu. Äkkiä se kuluu.

Niitä näitä

Hullut päivät a la Tavastkenkä

Toinen työmatka Pyhännälle on ohi: puutaloteollisuuden historiahanke on minun osaltani hanskattu. Aina nämä opiskelijatyönä tehtävät tilaushistoriahankkeet eivät  onnistu. Tämä onnistui. Hyvä niin. Loppupalaverin ja kiitosten jälkeen oli käytävä vielä paikallisessa kyläkaupassa: olen syvästi pahoillani etten sittenkin kehdannut kaivaa kameraa esiin ja kuvata Tavastkengän kyläkaupan ainutlaatuista valikoimaa ja tunnelmaa. Ei tarvinnut enää Ouluun palatessa Stockalle tunkea, olihan kaupankäyntiä tullut jo harjoitettua! Yllin kyllin. Oikeasti en keksinyt muuta ostettavaa kuin Pätkiksen ja vesipullon. Fairya olisin voinut kyllä ostaa, mutta olin jotensakin lamaantunut, joten ei tullut turhia heräteostoksia tehtyä eikä törsäiltyä.

On perjantai, työt tehty ja Don David -punaviini camembert-juuston (AOC:ta ei Oulusta löydy) kanssa maistuu oivalliselle.

Niitä näitä Yliopistoelämää

Elämä on täynnä valintoja

Kollega lähti eilen Bolognaan Euroopan yliopistojen historiatieteiden opetusfoorumin kokoukseen, toinen kollega on Latiumissa ja Roomassa oppaana Historian Ystäväin Liiton matkalla, kolmas palasi viime viikolla Virosta esitelmöimästä ja yksi on lähdössä syyslomalla arkistomatkalle Yhdysvaltoihin. Minäkin lähden huomenna työmatkalle: lähden Pyhännälle.

Ei, en minä valita. Minusta on mukava mennä huomenna Pyhännälle.