Meri ja matka

Tommy Taberman sanoi eilen radiossa, että hänelle meri antaa illuusion vapaudesta, luulon siitä, että ihminen voi lähteä,  mihin vain, millon vain. Ajattelin, että minulle tunturit antavat saman tunteen, – ei meri. Tänään kun en päässyt tunturiin,  kävelin merenrantaan. Hieno, tyyni sää. Hienon hieno.

Syksyn värit ovat kauniita. Ei Oulussa yleensä tähän aikaan ole näin kaunista, tyyntä, aurinkoista. Tänään oli. Tuntuu hyvälle.

Otin kuvan kuustakin. Ajattelin että otan ensi sunnuntainakin. Puolelta päivin. Miltä kuu näyttää seitsemän päivän kuluttua  ja 11 000 kilometrin matkanteon jälkeen.

kuu

Perjantaina lähdemme. On yleensä aina hienoa lähteä reissuun, nytkin. Tietysti. Mutta nyt matkassa on erinomaisen suuri jännitys, sillä kohde on ihan uusi. Todellakin jotain aivan uutta. Jo ajatus sinne lähdöstä antaa illuusion siitä, että ihminen voi lähteä mihin vain. Illuusion siitä, että on vapaa.

Matkaamme Etelä-Afrikkaan. Ensin lennämme (Helsingin ja Frankfurtin kautta) Johannesburgiin, josta jatkamme bussilla Pilanesbergin riistansuojelualueelle, siellä pääsemme parina päivänä safariajoille. Pilanesbergissä olemme kolme yötä ja loppuviikoksi lennämme Kapkaupunkiin, jota sanotaan yhdeksi maailman kauneimmaksi kaupungiksi. Tunnen vain yhden ihmisen, joka on siellä käynyt ja hänestäkin se on tavattoman kaunis kaupunki. Odotamme kovasti…

4 kommenttia artikkeliin ”Meri ja matka”

  1. Kiitos, kiitos, Yaelian. Matkakuume on jo korkea, mikä pistää lukemaan ja surffailemaan aiheeseen liittyen. 🙂

    Yritän bloggaillakin tuolta toiselta puolen maapalloa, joten matkakokemuksia on toivon mukaan tulossa reaaliajassa….

    Vastaa
  2. Luonto on IHIMEELLINEN – Oulussakin! On vain
    (1) jätettävä hetkeksi Suomi-Soffa ja
    (2) omattava taito vangita näkemänsä pikselimatriiseiksi.

    Tein Soffa-matkan kuvakollaasisi tunnelmiin. Vierailin (ainakin):
    (1) japanilaisessa bambuviidakossa,
    (2) Schwarzwaldin ikikuusten katveessa,
    (3) Uralin takaisella (lehtikuusi)taigalla ja
    (4) vietnamilaisella riisivainiolla.

    Ei meri eikä tunturit, vaan putkiradio (ASA vuosimallia 1955).

    Lyhytaalloilla operoivat radioasemat olivat minun vapauttajani. KOKO maailma oli koulupojan hyppysissäni. Eurooppa – piece of cake! Jännitys ja väristykset tulivat kauempaa: Radiodiffusion de la Côte d´Ivoire, Voice of Indonesia, WRUL New York, AFRTS Los Angeles, Emissoras brasileiras da Rádio Jornal do Comércio, Recife, Pernambuco…

    Fyysinen vapautuminen Suomenniemen kahleista tapahtui kohdallani vasta 1960/70 -l. taitteessa.

    Hyvä Reija, Vapauden Ansioitunut Airut; käytä vapauttasi varoen! Pidä leijonat ja muut etelän elikot riittävän kaukana hellekypärästäsi!

    Vastaa
  3. Koivu, sinä se osaat repiä riemun, vaikka Suomi-Soffalla surffaten, vaikka ihmekkös tuo jos kerran putkiradio jo on vienyt sinut ”vapauden aalloille”.

    Yritän pysyä safarilla lava-auton kyydissä, mutta olisihan se suurenmoista nähdä jellona livenä, muutoinkin kuin eläintarhassa. Matkaesitteessä vähän lupaillaan jotta koko ”Big Five” olisi mahdollista nähdä.

    Olisipa!

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.