Showing: 4481 - 4490 of 6 409 RESULTS
Lappi

Rovavaara huiputettu!

Patikoimassa-25

Kangassieniä, tatteja, puolukoita, mustikoita. Koivuissa jo keltaisia lehtiä. Hangasojassa pikkukalat pyrähtävät uimaan kun haen vettä saunalle. Ilma enemmän kuin sopiva ulkoiluun. Aurinkoa, tuulta. Ja maisemia. Tuntureita, vaaroja. Puroja, hetteitä, ylväitä jokinäkymiä, kauniisti heijastavia lampia. Tuulisia järvenselkiä. Näimme salamaniskunjäljet Rovavaaran huipulla. Ja muistinhan sanoa, että aurinkoa.

Kertoisin vaikka kuinka paljon kuulumisia täältä raukoilta rajoilta, Kelujärveltä, saatikka Hangasojalta, liittelisin kauniita kuvia hallaisesta illasta, aurinkoisesta aamupäivästä, Hangasojan kesästä, mutta, .. mutta kun tämä tolkuttoman surkea nettiyhteys vie rauhallisemmankin ihmisen hermot! Eikä toimi.

Alavilla mailla hallan vaara…

Klikkaa ihmeessä kuvia isommiksi.

Patikoimassa-4-2

Patikoimassa-2-2

Patikoimassa-24

Patikoimassa-2-3

Patikoimassa-23

Eilen Kelujärvellä ilma viileni nopeasti. VIime yö liki pakkasella.

Nyt sataa hiljaisesti vettä.

PS. Luinpa  aamulla Lapin Kansan. Kuolinilmoitukset tietysti. Ja uusi nimi ”Erikoisten etunimien” -kokoelmaani: Anna Viesti. Eikä ollut tämä vainaja syntynyt tekstariaikakaudella, vaan 1918. ”Anna Viesti”? Voi kuinka haluaisinkaan tietää,  mitä tämän nimenannon takana vuonna 1918, Suomen vastikään itsenäistyttyä, olikaan.

Lappi Niitä näitä

Karhuja, karhuja

 

ranua1 (Custom)

Karhu! Nähtiin karhu.

Lähdimme aamupäivän muutamien työtuntien jälkeen pohjoiseen. Minulla kun ei ole syyskuussa mitään mahdollisuuksia pidennettyyn viikonloppulomaseen, ja syyslomalla olisi haaveissa päästä etelän suuntaan, niin nyt oli hyvä aika suunnata mökille.  Nyt kun päästiin, lähdimme. Ja matkalla nähtiin karhu. Karhuja.

Päätettiin ajella tavallisuudesta poikkeavaa reittiä: Pudasjärvi, Ranua, Kemijärvi, Sodankylä. (on vain 30 km pitempi kuin ainainen Kemi – Rovaniemi – Sodankylä).  Murmeli (äitini) oli kovin huolissaan ettemme karhujen huikopalaksi joutuisi ja päätimme hoitaa heti kärkeen tämän karhuasian pois päiväjärjestyksestä.  Ranuan eläinpuistossa ei olla käyty sen jälkeen kun olimme lasten tarhan porukan ja näiden vanhempien kanssa retkellä: oltiin kahdella onnikalla ja pehtoorin kanssa molemmat ajettiin. Siitä on varmasti 18 – 20 vuotta aikaa. Ei ollut Ranua Zoo paljon muuttunut. Vaikka onhan siellä Ranzo, parivuotias jääkarhun”pentu”

ranzo (Custom)

Mutta mukava oli käydä. On se hieno alue. Ja ilma oli mitä mainioin. Kaalikääryleet eläinpuiston lounasravintolassa olivat kotonatehdyn veroisia. Hmmm

Matkan jatkuessa – suht harvoin ajeltavia teitä mennessä – ihailtiin Kemijoen ja Kemijärven maisemia, perjantai-iltapäivän auringossa, pysähdeltiin kuuntelemaan hiljaisuutta, kuvailemaan vaaramaisemia. Ne harvat pihapiirit, jotka näkyivät olivat yllättävänkin siistejä, hyvinhoidettuja, istutuksia, ryytimaita. Ja kyllä me ihmettelimme, että ihan uusiakin taloja Koillismaalle ja Itä-Lapin keskelle-ei-mitään oli kuitenkin rakenteilla ja rakennettu. EI olis meistä moiseen.

Ja vähän kulttuuriakin matkan ohjelmassa: Pelkosenniemellä on Andy McCoy´n patsas. Keskellä toria, Kemijoen rannassa. Huoh! Pikkuisen skitshiä.

Ja poroja! Paljon! nyt niillä on jo kaunis turkki.

matkalla pohjoiseen

 Illansuussa Sodankylästä poiketen Kelujärvelle. Tutttujen mökille mutka. Vieraanvaraista oli vastaanotto. 😉

 

Meksiko Niitä näitä Ruoka ja viini

Kalaaseista ja niiden tarjoiluista vielä

Palatakseni vielä kalaaseihin. Meidän kesän suurin ruokajuhlahan oli viime lauantaina, ja teemana – väistämättä – Meksiko. Kutsuun kirjoitin:

”Tänä vuonna mariachi-musiikki soi, chiliä ja salsaa on vähintäänkin riittävästi, tequila virtaa ja sombrerot lentelevät! – sikäli kun teillä sellaisia on! Pukukoodissahan voisi olla jotain latinoa …” 

Sombreroja ei näkynyt, mutta häivähdyksiä latinosta oli pukeutumisessa…

Kalaasit Meksiko-teemalla-3

Ja mariachi-musiikki todellakin soi: toin Meksikosta ceedeellisen. Mutta kun meistä neljästätoista lähti ääntä niin paljon, ei cd sitten pyörinyt kuin kertaalleen. Tässä pieni näyte. Kyllä sitä vähän aikaa kuuntelee… 😉

Kattauksesta on sanottava: plaseeraus”kortit” olivat hienoimmat ikinä! Keksin idean Playa del Carmenin viimeisenä iltana kun olimme kävelyllä ennen illallista, laiskasti etsien ehkä jotain kotiin vietävää, istahdimme helteisessä illassa proseccolle, katselimme matkamuistokrääsäputiikkeja, hopeakorukauppoja, teimme näyteikkunaostoksia, pehtoori viehättyi kovasti tästä. Ei sitten ostanut… 😀

Kalaasit Meksiko-teemalla-13

Kalaasit Meksiko-teemalla-16

Kalaasit Meksiko-teemalla-17

Kalaasit Meksiko-teemalla-14

Kalaasit Meksiko-teemalla-15

Ja sitten tämän kaupan nurkalla se oli: katukauppias, joka teki rannenauhoja. Rannenauhoja joihin oli ommeltu nimi. JA YESH, siinä se oli idea!  Tilattiin 14 rannenauhaa ystävien nimillä ja illallisen jälkeen kävin ne hakemassa:

Kalaasit Meksiko-teemalla-2-3

 Siispä jokaiselle kalaasivieraalle oli omalla nimellä varustettu ”All inclusive-ranneke”!

Kalaasit Meksiko-teemalla-19

Kalaasit Meksiko-teemalla-3-2

Kalaasit Meksiko-teemalla-5

Kalaasit Meksiko-teemalla-20

Menu oli paljolti sama kuin esikoisen valmistujaisissa heinäkuun alkupuolella… mutta nyt muunneltuna buffeesta päivälliseksi.

Kalaasit Meksiko-teemalla-7

Kesän paras salsa syötiin viime lauantaina. Siinä olin soveltanut italialaista salsaohjettani, monterreylaisen Paun ohjetta ja suunnilleen näin se meni (annos tosin nelinkertaisena)

Salsa Rantapellossa

2½ dl tomaatteja pieninä palasina (kalttaa tomaatit kiehuvassa vedessä, kuori ne ja ota kanta ja siemenet pois)
1 kesäsipuli
2 valkosipulin kynttä
1 dl rypsiöljyä
½ dl valkoviinietikkaa
2–3 tl hunajaa
2 rkl silputtua tuoretta korianteria
suolaa, mustapippurirouhetta

Pamixilla sekaisin, mutta sattumia saa jäädä.

Guacamolenkin (koko kesän käyttämäni resepti täällä) laitoin tällä kertaa ihan sileäksi. Avocadot olivat kesän parhaita, ja soseeni sai mainesanat, joilla elän pitkään (”Ei edes kuubalaissyntyisen monet kerrat tekemä guacamole ole ollut näin hyvää!”).

Kalaasit Meksiko-teemalla-8

Kalaasit Meksiko-teemalla-9

Oikeastaan kaikkia  edellisissä kesteissä käytettyjä reseptejä vähän tuunasin, ja kyllä me pehtoorin kanssa olimme sitä mieltä, että tuunaaminen oli kannattanut. Cajun-lohi muuttui gourmet-versioksi: ohjeen pohjan löysin ”Kaikki äitini reseptit” -nimisestä blogista.  

Kalaasit Meksiko-teemalla-10

Ensin pitää tehdä Cajun-mausteseos

Cajun -mausteseos
2 rkl juustokuminan (=jeeran) siemeniä
2 rkl korinterin siemeniä
2 rkl fenkolin siemeniä
2 rkl (savu)paprikaa (sweet)
21 rkl kuivattua oreganoa
1 tl cayenne pippuria
½ tl valkopippuria

Lämmittele juustokuminaa, korianteria ja fenkolia miedolla lämmöllä pannulla pari minuuttia tai kunnes siemenet innostuvat pomppimaan ja mausteseoksesta leviää  hurmaava tuoksu. Ota pois tulelta. Kaada siemenet isoon mortteliin ja hiero hienoksi. Sekoita joukkoon muut mausteet.

Cajun -maustettu lohi

Cajun mausteseosta
700g lohifilettä

2 rkl Maldon-suolaa
tarjoiluun rucolapeti

Siisti fileestä mahdolliset ruodot, poista harmaa rasva ja nahka. Leikkaa file suorakaiteen muotoiseksi. Hiero Maldon-suola pintaan ja kääri lohipala tiiviiseen kelmuun ja laita yöksi jääkaappiin.

Pyyhi suola lohen pinnasta talouspaperilla, ja lohifilee koosta riippuen tangoiksi. Levitä reilusti cajunmausteseosta isolle lautaselle ja kierittele lohitangot yksi kerrallaan mausteessa.
Paista lohitankoja yksi kerrallaan semi-kuumalla (7/9 tai 4/6), pidellen lohitankoa ehkä, noin 15 sekuntia) jokaiselle neljästä kyljestään. Mausteet saavat palaa kiinni pintaan, mutta lohi ei saa tietenkään kypsyä läpikotaisin.

Kiedo paistetut tangot taas tiukkaan muovikelmuun ja aseta maustumaan viileään muutamaksi tunniksi. Tarjolle vietäessä leikkaa lohet suupaloiksi. Asettele palat rucolapedille.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Riso mexicana? Si! Chiliriisiä, tavallista, yrttiseoksella maustettua riisiä = Meksikon lipun värit!

Kalaasit Meksiko-teemalla-12

Pääruokana oli Meksikon kansallisruoka: Mole Poblano. Kalkkunaa suklaakastikkeessa. Hmmm… Ei ole minun ykkösherkkuani. Mutta mielenkiintoista, ja uskokaa tai älkää, moni vieraista piti siitä aidosti. Eivät kai muuten lisää olisi ottaneet. Semminkin kun olisi ollut muutakin syötävää. Mm. aikaa monta erilaista hyvää jälkiruokaa. Tämä on juuri se ruoka, jonka kastikkeen ainekset olivat jo viime perjantaina kuvassa …. KLIKS  Jos joku haluaisi kokeilla ja tarvitsee reseptin, niin kommenttilootaan vain viesti… kirjoittelen joku päivä.

Kalaasit Meksiko-teemalla-18

Valokuvaus Yliopistoelämää

Metsässä makroilemassa, yliopistolla toissijaisuuksien parissa

Aamupäivän olin koulutuksessa. Jokaelokuinen Etappi-koulutus. Mitäkö opin? No keskeisin huomio oli, että kyllä meidän tiedekunnassa ja oppiaineessa asiat on hyvin, ylivertaisen hyvin. Sekä opiskelijoiden että opinnäytetöiden ohjaajien kannalta. Kuulosti uskomattomalta, että joissakin aineissa opiskelija saattaa joutua odottamaan kaksi kolme kuukautta ennen kuin saa gradun esitarkastuslausunnon ja siten luvan kansittaa (laittaa Laturiin) työnsä!

Kuultiin juttuja professoreista ja muista opeista, jotka eivät vastaa sähköposteihin, eivät puheluihin tai kertakaikkisen töykeästi ilmoittavat opiskelijalle, että ei ole aikaa ohjata, eikä ole aikaa lukea opiskelijoiden opinnäytetöitä. Ihan hurjaa meininkiä! Tutkimus on nyt ykkössana meidän (ja muissa) korkeakouluissa: perustutkinto-opiskelijat ja opetus ovat toissijaisia, jos sitäkään. Merkillinen harha, että tulos (ja sitä kautta rahoitus) olisi kiinni vain tai ainakin ensisijaisesti tutkimuksesta, tuntuu joidenkin kampuksen käytävien varrella olevan vallan yleistä.

Iltapäivän sitten käytinkin valmistellen ohjaussessioita: minun HOPS- ja muut info-paketit alkavat olla aika lailla valmiina fuksien, sivuaineopiskelijoiden, kandi- ja maisterivaiheen opiskelijoille esitettäväksi. Tänä vuonna HUOMATTAVASTI helpompi tehdä nämä setit kuin viime vuonna. Ja sitä paitsi mukavaa. Niin mukavaa, että tämän viikon tutkimuspanostus on jäänyt kovin vähäiseksi. Jospa huomenna ottaisinkin asiakseni ja palkkaisin tutkimusapulaisen. 😉

Niitä näitä

Rengasmatkan helmi – Korpihilla

Parin viikon takaisen kesä(kuva)retkeni, rengasmatkani Koillismaalle, yksi uusi tuttavuus ja päivän kiehtovimpia kohteita oli Korpihilla. Tai ei se ihan uusi tuttavuus ollut, sillä kävimme siellä pehtoorin kanssa portin takana pari vuotta sitten Kuusamon rotissöörikapitulista palatessa: ainoa vaan, että silloin oli pakkasta paljon, silloin lunta oli paljon ja silloin paikka oli kiinni. Mutta silloinkin miljöö viehätti niin paljon, että sanoin joskus palaavani. Palasin kuin palasinkin.

Kuusamon ja Posion välissä on Tolvan kylä*, jonka entiseen kansakouluun on tehty kahvisalonki, herkkumyymälä ja pihapiirissä on vielä Mamsellin maalaispuoti, jossa on kaikkea ihanaa romanttista kotiin, keittiöön, kattaukseen, kesäkeittioon katseltavaksi ja käytettäväksi.

On ehkä ihan turha ryhtyä pidempään tästä kirjoittelemaan, kuvat puhunevat puolestaan. Riittää kun totean, että paikka oli tavattoman viehättävä, ihmiset ystävällisiä, siellä oli muitakin kesäreissulla olijoita ihastalemassa paikkaa, maistelemassa kahvisalongin herkkuja. Ostamani mustikkasiirappi on jo testattu, makoisaksi todettu, muutama muu herkku odottaa sopivaa tilaisuutta avattavaksi. Jos Posiolle asti ajat, Pentikillä käy, niin jatka vielä vähän matkaa, näet jotain erilaista ja kuulemani mukaan saat Koillismaan parhaat kahvileivät. Minä en kahvitellut, kun olin juuri menossa Posiolle kahvittelemaan …

(Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla)

Korpihilla-13

Korpihilla-8

Korpihilla-9

Korpihilla-5

Korpihilla-4
Korpihilla-2

Korpihilla

Korpihilla-11

Korpihilla-10

Korpihilla-3

Korpihilla-12

Maalaispuodista sen sijaan en päässyt ilman ostoksia: sini-valkoinen kulho,
jonka tulette vielä näkemään täällä jossain kattauskuvissa, ja muuta pientä olivat vastustamattomia.

* (Kartta ja tietoja täällä (KLIKS).)

Niitä näitä Yliopistoelämää

Tunteita töissä

Esimieskin kävi töissä. Ei ole paljon rohvessooria tälle loman jälkeiselle kaudelle näkynytkään. Esimies kun eläköityy ensi kuun lopussa ja on tässä kesän aikana tehnyt paluun juurilleen: muutti vaimoineen Posiolle (siellä heidän luonaanhan minä työasioissa silloin kesäkuvaretkellä kävin), joten on duunimatkaa aika turhan paljon päivittäin kampuksella rampattavaksi. Matkalaukkaprofessoriksi aikoi syyskuussa vielä ryhtyä: aikoi aina kolme päivää viikosta olla Oulussa. Ei moni enää eläkkeelle lähtiessään viitsisi. Minäkin ajattelin ensi viikolla tehdä kolmepäiväisen työviikon. Olisi pidennettyjä viikonloppumenoja, mutta katsotaan …

Suru-uutisiakin töissä: positiivinen, hymyilevä, ei niitä ahkerimpia, mutta reipas kuitenkin, reilu ja kova urheilemaan, mukava kuin mikä. Yksi parhaista.  Olin tavallista enemmän kanssaan tekemisissä, koska hommasin aikoinaan tilaushistoriatyön graduaiheekseen, ja liikennehistoriaa vielä, joten minusta oli hänelle avuksi tavallistakin enemmän.  Valmistui jo puolenkymmentä vuotta sitten, vaimo, kaksi lasta, opettajan virka kotiseudultaan. Elämä mallillaan, kaikki hyvin. Oli. Tuli tieto että syöpä vei nuoren miehen. – Totesin itku kurkussa, että ei ole elämä reilua, mihin yksi yhteinen tuttavamme vastasi, että onhan se reilua, syöpä voi tulla kenelle tahansa. Ihan kenelle tahansa.  –  Jäin silti miettimään, onko se sillä perusteella reilua? Sillä perusteella, että voi tulla kenelle tahansa. Ehkä minusta ei sittenkään ole reilua – ei sillä, eikä millään muullakaan perusteella. Suru.

hopeareunukset-2

No tuli viime viikolla hyviäkin uutisia. Yhden opiskelijan hääkuva tuli postissa ja yksi pitkään väitöskirjan tekoa harkinnut soitti ja kertoi, että oli saanut ”oikeita” töitä, ihan maisterina,  – aikoi unohtaa jatkotutkijan haaveet. Olin iloinen puolestaan.

Hyvin postipitoisen työpäivän jälkeen Caritaksen kautta Voutineuvoston kokoukseen, josta juuri kotiuduin. Jopas me höpöttelemmekin.

Ja haluaisin lähteä vielä lenkille, mutta kun en saa aikaiseksi. Menen aamulla kävellen töihin. Niin teen. Lupaan.

Kesäkuvakisa

Kesäkisan tulokset

On aika julkistaa kesäkisan tulokset, oikeat vastaukset ja voittajat!

Kisaan osallistui 10 henkilöä ja vastausten taso oli vallan korkea.

Koillismaallehan minun tämänvuotinen retkeni suuntautui, ja sattui niin, että ajelin melkein muutaman blogini lukijan mökin tai lapsuudenkodin pihapiirissä, mikä selittänee, että lähes puolella oli lähes kaikkiin kysymyksiin oikeat vastaukset. Kiittelen kaikkia osallistuneita ja leikkiin lähteneitä!

kesäkisan tulokset

Erityisiloinen olen muutamista osallistuneista, joilla ei todellakaan ollut mitään kotikenttäetua. Kuten Satu kirjoitti:

Suurta urheiluhenkeä osoittaen minäkin annan nyt panokseni tähän kisaan tietäen, että vastauksillani on ehkä lähinnä viihdearvoa… 🙂 Minähän en ole ikinä Oulun tai Lapin lääneissä edes käynyt, mutta onneksi Google on keksitty! Pientä lounastaukoa lukuunottamatta tämä päivä on mennyt koneella salapoliisitöissä.

Eikä mitenkään huono tulos ”pelkän” googlen avulla!

Tulostaulukko alla; nimet ovat vastausten tulojärjestyksessä. Ja täydet pisteet saivat Sari ja Kati! Hyvityspisteiden turvin [ks. niiden perusteista täältä] myös Antti ylsi 21 pisteeseen. Siis voittaja oli ratkaistava arvalla ja voittaja on SARI!! Onneksi olkoon.

tulokset

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viime vuonnakin – silloin ainoana – täydet pisteet saanut Kati lähetti nytkin ehdottomasti täydellisimmän vastauspaperin.Tässä on Katin vastaukset suoraan. Olen vain lisäillyt linkkejä ja kuvia [ ja huomautuksia hakasulkujen sisällä] väliin.

1. Mikä ja missä?
Korpihillan herkkupuoti ja kahvila.
Sijainti: Holtinojantie 5, Riisitunturi, 97925 Tolva, Posio

kesäkisan tulokset-11

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

[Tämä on äärimmäisen viehättävä paikka, jossa aika moni vastaaja oli käynytkin. Teen Korpihillasta tässä joku päivä kokonaisen postauksen: kuvia on paljon. Herkkupuodin ja kahvilan lisäksi siellä on mamsellin puoti, jossa kaikkea viehättävää. Kerron joku päivä lisää.]

2) Mikä ja missä?
Rukan suurmäki (K120) on maailman suurin ympärivuotisessa käytössä oleva hyppyrimäki.
Sijainti: Rukan kansainvälisellä hiihtostadionilla.

3) Mitä nuo paketit on ja missä kaupassa?
Kotimaista pilli- ja pöllitupakkaa ja sikaareja 1900 -luvulta, hevosenkenkänauloja, toppasokeria ym. Jalavan pirttikahvilassa.
Jalavan kauppakartano on perustettu 1883. Nykyinen kauppias on jo neljäs sukupolvi. Valikoimassa on perinnevaatteita kuten sarkatakkeja ja housuja, kalastus- ja metsästystarvikkeita, erävaatteita, kenkiä sekä naisten vaateita. Siellä oli vielä joku aika sitten myynnissä myös uskovaisten pastilleja (suussa sulavia piparminttupastilleja), pikilankaa, äimiä ja muuta tarpeellista.
Sijainti: Mikonkuja 2, 93400 Taivalkoski

kesäkisan tulokset-3

4) Mikä ja missä? Valostakin jo näkee että paluumatkalla… Kyltti voi auttaa… Risteys tai ”veden” nimi takaavat kaksi pistettä.
Tie 863 Virkkusenjärven kohdalla Taivalkoskella. Etäämpänä risteys Syötekyläntielle (tie 862) joka johtaa Syötteen Kansallispuistoon ja Isosyötteen laskettelukeskukseen.

[Tämä kysymys aiheutti päänvaivaa, mutta lupasin kaksi pistettä jo risteyksen TAI veden tietämisestä.]

kesäkisan tulokset-10

5) Mikä koski, missä ja mitä varten nuo tikut?

Iijoen Taivalkoski, joka sijaitsee Taivalkosken keskustan tuntumassa. Kuvassa Taivalkosken melontakeskus, joka on monipuolinen vesiurheilukeskus. Siellä voi harrastaa kanoottipujottelua, freestylemelontaa tai laskea riverboogielaudalla. ”Tikut” ovat kanoottipujottelun radan portteja.

[Laura osasi kertoa, että ”Vihreät ovat  myötävirtaportteja ja punaiset vastavirtaportteja.”]

kesäkisan tulokset-2

6) Mikä ja missä?
Tykky paviljonki on Rukan ydinkeskustastan uusi maamerkki. Näköalatasanne on seitsemän metrin korkeudessa.

7) Missä nämä ja kenen suunnittelemia?
Kulttuurikeskus Pentik-mäen pihalla on Anu Pentikin suunnittelema keramiikkataideteos. Se on tehty Pentikin tehtaan tuotannossa rikkoutuneesta keramiikasta.
Sijainti: Pentik- mäki, Maaninkavaarantie 3, 97900 Posio

http://www.pentik.com/fi/myymalat/Kulttuurikeskus/Sivut/AnuPentikGalleria.aspx

kesäkisan tulokset-8

8) Missä rakennuksessa on tällaisia ja missä ko. rakennus on?
Matkailukeskus Karhuntassussa sijaitseva Hannu Hautala luontokuvakeskus. Hannu Hautala luontokuvainstituutti -hankkeen synnyttämässä 150 neliön näyttelytissa on esillä Hautalan klassikkokuvat vaihtuvana näyttelynä sekä hänen merkittävimmät työt.
Sijainti: Palvelupiste Karhuntassu, Torangintaival 2, 93600 Kuusamo

kesäkisan tulokset-4

 

kesäkisan tulokset-5

[Tätäkään eivät monet tienneet: luontokuvaajan ”must”-paikka. Kannattaa käydä. Samassa tilassa Kuusamon matkailutoimisto, jossa mukavaa ja avuliasta väkeä.]

9) Missä on tällainen museo? (1 piste)
Muistoja Maalta -museo , jossa on esillä on tuhansia suomalaisia talonpoikaisesineitä 1800-luvun ja toisen maailmansodan väliseltä ajalta. Kokoelman esineistön on kerännyt lapualainen Arvo Ampiala.
Sijainti: Pentik- mäki, Maaninkavaarantie 3, 97900 Posio

10) Mikä ja missä?
Rukan kesäkelkkarata on kilometrin mittainen teräksestä rakennettu rata. Tuolihissillä noustaan tunturiin ja erikoisvalmisteisella kelkalla lasketaan rataa alas.
Sijainti: Rukankyläntie 8, 93825 Rukatunturi

kesäkisan tulokset-6

[Kävin muuten laskemassa: aika nöössi oli. Olen ollut tämän mäen avajaisissa kesällä 1983; muistuttakaapa, että joskus kerron siitä reissusta  jutun. 🙂 Siitä ei vauhtia ja yllättäviä käänteitä puuttunut! Rukan huipulta oli hienot nähikset, jo niiden takia kannatti maksaa hissikyydistä ja laskusta seitsemän euroa. ]

11 a ja b) Mitä näissä kahdessa kuvassa on (b-kuvassa aika keskellä)? Molemmista yksi piste.
a) Vanha pölynimuri ja siivousliinoja.
[Tämä oli kaikkein vaikein kysymys, vain kaksi tiesi, mistä oli kyse. Kun olin rajannut alla näkyvän imurin letkun pois ja kun vieressä näkyi vain tuo värjäyspesuaine, niin moni luuli jonkin sortin minipesukoneeksi. Mutta ei: ”imutin” – kuten aikalaistermi kuului – tämä on.)

kesäkisan tulokset-9

b) Lotta Svärd -yhdistyksen puku eli lottapuku. Lotta Svärd toimi 1920–1944 suomalasten naisten vapaaehtoisuuteen pohjautuvana maanpuolustustyön tukijärjestönä. Taisit tietääkin sen 😉 Vieressä kalosseja, kengän lestejä ym. tuon ajan tarpeistoa.

 

Kilpailun voittanut Sari saa siis valita, haluaako Vuorotellen-kirjan, meikkipussin tuotteineen vai Pentikin 10 euron lahjakortin. Ja sitten kun jää kaksi palkintoa, ne jaetaan viime yönä suoritetussa arvonnassa pärjänneiden Sadun ja Annun kesken! Kalaasivierasta M. toimi onnettarena ja nosti ensin Sadun lapun ja sitten Annun, joten Satu saa valita heti Sarin valinnan jälkeen seuraavaksi. Lähettänette minulle maapostiosoitteen, jotta voin postitella voittonne.

Kisasta tuli vastausten mukana kommentteja: ”Koukuttava”, ”mukava välipala tässä töihin orientoitumisen ohella”, ”Se ei ollut helppo.”, ”mahtava kuvakisa”. Nämä kannustavat jatkamaan aloitetulla tiellä: ensi kesänä uusi kisa!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ja nyt nukkumaan! Eikö vielä voi? Olisi tähdenlentojen yökin, mutta kun nukuttaisi: viime yön uni jäi kello kolmen ja puolikahdeksan väliseksi, kovin vähäksi siis, ihan liian lyhyeksi. Aamupäivä siivoilua, tiskiä, järkkäilyä, kodin palauttamista ”oletusasetuksiin”  ja iltapäiväksi uusi juhlaruoka: nuoret tulivat isänsä synttäreitä juhlistamaan ja syömään. Meksikolaisella vielä tämäkin päivä; rääppiäisiä ja uuttakin. Alkuviikosta postailen kalaasikokemuksia ja -reseptejä.

Niitä näitä

Juhlien alla

Töistä – hyvissä ajoin – tullessa… kotona olivat ainekset juhlaan…
Molemmat olemme viikolla jo roudanneet muutaman lastin.
Pehtoori oli tänään hakenut vielä loput.
Joten ei muuta kuin valmisteluihin.
Huomenna on KALAASIT.

ainekset juhlaan

Allaolevista tuli aika hyvä kastike.
Ainakin parempi kuin viime viikonlopun koe-erä, jossa fuskasin. Tänään en.

kirje-2-2

kirje-5

Ehkä arvannette teeman?

kirje-4-2

Kyllähän se aina on ollut niin,että kalaasien teema
ja menu rakentuu meidän edellisen reissun perusteella.

Viime  ja edellisenä vuonna oli sellaiset aika hienot menut,
teemat, kattaukset, vähän kuin fine diningiä.
Nyt sitten mariachi-musiikki  soi ja
ruoka  on enempi, vähempi rustiikkia.
Siis arvannette teeman?

ainekset juhlaan-3

Sombrerot oli kutsussa merkitty ”pukukoodiin”.
Niitä tuskin on. Tuskin on koodiakaan.
Mutta on vaan niin mukava,
kun taas (14. kerta) ystävät tulevat
ja kun nämä juhlat pystytään järjestämään.

Olen varma, että huomenna tähän aikaan Festassamme
on ääntä kuin Mexico Cityn Zócalossa!
Meitä on 14 saman pöydän ääressä,
ja nuorisokin aikoi piipahtaa ystäviä,
jotka heidänkin elämässään ovat olleet
kaikki nämä vuodet olemassa, tervehtimässä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kalaasiystävien kanssa suoritamme huomenna puolen yön aikaan
kesäkuvakisaan osallistuneiden kesken arvonnan.

SIIS: vielä reilu vuorokausi aikaa osallistua.
Nyt minulla on vasta seitsemän vastauspaperia,
joten ei muuta kuin osallistumaan!

Kilpailu on täällä KLIKS

Niitä näitä

”Tässäpä tämä”

Kansakoulussa me käytimme tokaluokalla monta koulutuntia siihen, että opeteltiin kirjoittamaan kirjeitä. Opeteltiin, miten kirje aloitetaan, mihin kohtaan pistetään päivämäärä ja paikka. Miten kirje aloitetaan (tervehtien, kiittäen edellisestä kirjeestä, sanoen muutama sananen säästä tai vuodenajasta, ajankulumisesta tai jotain muuta mukavaa johdattelua), miten tehdään kappalejako ja miten kirje lopetetaan (toivotellaan hyvää jatkoa, tai ”kirjoitathan pian takaisin” tai vain lyhyesti ”terveisin ystäväsi R.”). Myös osoitteen ja lähettäjätietojen oikeanlainen asemointi kirjekuoreen harjoiteltiin perusteellisesti, opeteltiin jopa muutamia erilaisia tapoja – virallisempi ja tavallinen. Minusta se virallinen oli hienompi ja käytinkin sitä kirjeenvaihtokavereille kirjoittaessani.

snoopyKirjeenvaihtokaverit tosiaan! Koululainen-lehden palstalta niitä löytyi. Minulla oli yksi pitkäaikainen kaveri: Ulla joka asui Turussa. En muista hänen sukunimeään, mutta sen muistan, että hän kirjoitti pitkiä hienoja kirjeitä. Ullan lisäksi oli muutamia satunnaisia kirjekavereita, lopultakin olin aika laiska noissa hommissa. Kansakouluajalta muistoni ovat enimmäkseen pihalta. Olin aina pihalla. En ”ihan pihalla”, mutta siis ulkona. Kesät, talvet. Ja varsinkin syksyt ja keväät ulkona.

Ehkä tuosta 60-luvun kansakouluopetuksesta johtuen (vai onko tämäkin historioitsijan ammattitauti)  olen niin jämähtänyt, että tässä digitaalisen viestinnän, tekstareiden, WhatAppien, sähköpostien, FB-chattailyn maailmassa joskus hämmennyn, ärsyynnyn tai jään vaan ihmettelemään viestejä, posteja – tai tapaa, jolla ne ”kyhätään”.

Ei ole yksi kerta kun olen saanut opiskelijalta sähköpostin, jossa on merkitty asia-kenttään ”Tässäpä tämä”. Ja sitten varsinaisesti tekstiä ei ole mitään, on vain liitetiedosto jossa esim. kandityön johdannon aihio tai hops-kaavake. Ei mitään saatesanoja. Ei edes sitä keneltä se on. Okei, näkeehän sen lähettäjästä, mutta silti.

Tai kun lähetän kollegalle sähköpostikirjeen, jossa vaikkapa esitän tapaamista jonkin yhteisen projektin tiimoilta, saan vastauksen, jossa todetaan että ”selvä”. That´s all. Ei mitään missä ja milloin tai mitään muutakaan.

Tai kun lähetän tutulle tekstarin, jossa kerron kuulumisen tai asian, mutta en varsinaisesti esitä mitään suoraa kysymystä, ei viestiini mitenkään reagoida. En tiedä, onko se mennyt perillekään! Usein ”ok” tai ”kiitti” ois aika mukava.kirje

Mutta toki mieluisaakin viestintäkulttuuria on. Minulla on monta sähköpostituttua (ystävää, työkaveria, sukulaista), joiden kanssa on ilo kommukoida kirjoittaenkin. Tervehditään ja lopetetaan kirje/viesti, muutamat osaavat tehdä senkin kirjallisesti nautittavasti, verbaaliakrobaatit tai muuten sujuvasanaiset, kirjallisesti taitavat.

Hyvä on: eihän pikaisten asioiden sähköpostiviestien tarvitse mitään kaunokirjallisia tuotteita olla, mutta ”hei” ja nimi alla nyt ovat jotenkin sellaisia juttuja, joita tällainen vanhan liiton ihminen arvostaa.  Ja ainakin se, että jos kysytään jotain, niin silloin  vastataan. Ja ehkä jopa jatketaan dialogia…

Tänään nyt vaan sattui tulemaan peräkkäin parikin melkoista rimanalitusviestiä, joten siksipä tämä:  Tässäpä tämä.

kirje-4