Reija

Hämäränhyssyssä ladulla

Aamuladulle ehdin tänään. Täällähän aamu(kin) on suhteellinen käsite. 😉 Puolikymmeneltä olin Savottakahvilan nurkalla valmiina ladulle. Laanilaan on tehty uusi hieno alikulku hiihtäjiä varten, mutta enpä mennyt siitä vaan ohi, Prospektorin ladulle.

Aamuhämärissä on hienoa hiihdellä, omaan tahtiin, kuvailla välillä. Tykkyä on täällä kovasti, ihan talven ihmemaa. Tänään pakkasta ollut alle kymmenen astetta. Oiva keli ulkoilla. Sitä sitten tein monta tuntia. Niin kuin eilenkin. Hiihtäninen on tuntunut mukavalle. Pehtoori on puuhastellut pihapiirissä ja tepastellut pikkuteitä kylille tai kyliltä mökille. Tyär on melkein joka päivä käynyt salilla; tosin tänään piti pyjamapäivän. Käytti sen työnhakuhommissa; hakemuksia duunasi useampaankin paikkaan. Minä en koneelta luentodioja aukaissutkaan. Ajattelin, että ehdinhän minä. Ensi vuonna. Silloin on pakko. 😛

Lumitöitäkin oli tänään tehtävänä; yöllä oli satanut, päivälläkin vähän kevyttä pakkaslunta. Kauppareissulla vahvistui käsitys siitä, että japanilaiset ovat löytäneet Saariselän. Partioaitan tuttu myyjä sanoi, että vuodenvaihteessa täällä olevien turistien suhde on 60 – 40 ulkomaalaisia – suomalaisia.

Ja kyllä täällä kelpaa kaikkien olla. Eiliseltä iltapäivän hiihtolenkiltä muutama sinisen hetken kuva.

Hiljaista, pehmeää, kaunista, sinistä, kaukana kavala maailma. liikkumisen iloa, yhdessä syöden, yksinkertaista, hyvää, nyt lempeä raukeus. Siitä on vuoden viimeinen tiistai tehty.

Lappi Niitä näitä Ruoka ja viini Valokuvaus

Pakkasessa

Eilen illalla revontulia oli vähän, niitä kymmenen jälkeen iltasella koetin kuvailla, vaatimattomia olivat … siinä odotellessa taivaantulien näkymistä kuvailin puita, kauniita, pakkasen kuorruttamia puita, mökin pihapiirissä.

Tyärkin tuli välillä kaveriksi pihalle pomppimaan – kylmää loitolla pitääkseen hyppi ja heilui. 😉 Ihan älyttömän järkevän näköistä: toinen kulkee puiden juurilla, kamera vaivaiskoivuissa kiinni, jalusta ja lamppu apuna ja toinen hyppii ja pomppii mökkipihassa tähyillen taivaalle.

Alkuillasta oli katseltu Netflixiltä sarjaa nimeltä House of Cards. Esikoinen on siihen koukuttunut, ja vetäisi sitten meidätkin mukaansa. Nyt on sitten minunkin, telkkaria katsomattoman, varmaan kotiin Netflix laitettava. 😉

Puolilta öin telkkari kiinni ja kirjat sivuun! JA TÄNÄ AAMUNA HERÄTTIIN KYMMENELTÄ!! KYMMENELTÄ. Minä en koskaan nuku niin kauan. En vaikka olisi oltu juhlissa tai meillä ollut vieraita myöhään yöhön. En vaikka olisin sairas tai vaikka mikä. Mutta tänään nukuin. Jos on ollut päivät ihan sekaisin, niin nyt on vuorokaudenajatkin!

Pakkasen ollessa ”vain” noin -15 C ulkoilimme ja urheilimme kukin tahoillamme, tavallamme.

Safkaksi tein punikkitatticrepsejä ja fetasalaattia, jälkkäriksikin lettuja ja lisäksi hilloja ja pistaasitahna-jukurtticremeä. Olisiko siinä vaikka vinkki uudenvuodenaaton illanistujaisten menuksi? Punikkitattitäytteen voi tietty vaihtaa mieleisekseen. Yksi variaatio ja hyvä crepes-ohje täällä. Siellä on ohje myös hilloffeeseen. Suosittelen.

Ja uudenvuodenherkkuja voivat olla lapaksetkin? Lappilaisista tapaksista tein viime vuonna pitkän postauksen; olisiko niistä joku hyvä?

Sitten lauantaina löysimme Saariselän Alkosta tällaisen mukavan uuden tuttavuuden. Eteläitalialainen Pipoli, joka on tehty vähemmän tunnetusta Aglianico-rypäleestä, on miellyttävä, pehmeä, olematta mitäänsanomaton. Siitä maistuu lämpö, se on hedelmäinen, ryhdikäs ja kaiken kaikkiaan hyvä 12 euron viini.

Lappi Valokuvaus

Sinisiä hetkiä tunturissa

Sinisiä hetkiä, pakkasta, lunta, kauniimpaa kuin koskaan – tai noh, ainakin siltä taas tuntuu. Hyvää ruokaa, rantasauna, pitkiä yöunia ilman painajaisia. Kävelyä tunturin reunalla ja Hangasojan varrella. Rakkainta seuraa (vain pari puuttuu), glögin tuoksua ja takkatulen loimua. Kirjoja, lautapelejä ja käsitöitä.

Ensi vuoden joulukorttikuvat otettu. Todellakin, vaikka koko joulukalenterin kuvat!

Aurinko ei nouse, eikä laske. Eilen puolelta päivin Kaunispään huipulta etelään näkyi kuitenkin auringon halo. (Ai niin, kaikki kuvat kannattaa klikata isommiksi)

Kuvissa näkyy usva, joka peittää koko Saariselän kylän. Mietittiin ensin, että ”alavilla mailla hallanvaara”, mutta sumupatja olikin Iisakkapäällä olleiden lumetuskoneiden aikaansaamaa…

”Yleisön pyynnöstä” = Pehtoorin ja Tyttären kannustuksesta lähettelin revontulikuvia ja näitä muita Ursan taivaanvahti -sivustolle ja Ylen sääkuviin. Yllätyin, että revontuliotokseni rankanttiin (IV/V) vallan hyvin, mutta nuo halot eivät saaneet kuin I/V. Eilen illalla ei tähtikirkkaasta taivaasta huolimatta mitään reposia näkynyt.

Tänään on ollut pilvessä, ja pakkasta.

Aika vastikään palasimme ”brunssilta”. Tästähän on ollut puhetta, että tällä brunssikin on hyvin suhteellinen käsite. Laanilan Kievarissa taas kerran.

Ja nyt?

Kertosäe: ”Sinisiä hetkiä, pakkasta, lunta, kauniimpaa kuin koskaan – tai noh, ainakin siltä taas tuntuu. Hyvää ruokaa, rantasauna, pitkiä yöunia ilman painajaisia. Kävelyä tunturin reunalla ja Hangasojan varrella. Rakkainta seuraa (vain pari puuttuu), glögin tuoksua ja takkatulen loimua. Kirjoja, lautapelejä ja käsitöitä.”

Lappi Valokuvaus

Aurinkotuuli Myötätuulessa

Revontulet. Niitä me – tyär erityisesti – odotimme eilen näkevämme. Ajateltiin että kirkas taivas, pakkanen, vuodenaika ja valosaasteeton mökkimaisema voisivat olla otollisia niille.

Auroras now -sivuilla piipahdeltiin pitkin iltaa.

Pelattiin Othelloa, – hävisinkö pelin toisensa perään? – Jep, jep.

Ja kymmenen jälkeen mökkipihalla taivas reposten valaisemana!

Kirkkaaita, aktiivisia säteitä, harsoa ja loimua.

Olin jo tulomatkalla surffaillut nettisaiteilla hakusanoilla ”revontulien kuvaaminen” ja löytyyhän noita ohjeita.

Paljolti näillä ohjeilla:

laajakulma (f 2,8), manuaalisäätö, valotusaika 8 – 20 sek, jalusta tietysti, iso 1600

Klikkaa isommiksi

Kansanperinteen mukaan revontulia kutsutaan täällä myös ”pohjanpaloksi”.

Pakkanen laski lähelle 20 astetta, ja kun ei tuullut niin toki tarkenimme reilun puoli tuntia noita ihailla.

Kuvia nettiin laittaessa (tyttären meksikolaiset kaverit olivat aika vaikuttuneita) vierähti liki puolille öin. Lomahan se.

Tänään, aamun tuikeassa pakkasessa, lumilinko ei käynnistynyt, joten teimme lumityöt kolmistaan ”luomuna”. Kelpo liikuntaa.

Eikä yli 20 asteen pakkasessa palellut. 😉

Ladulle ei silti vielä tullut lähdetyksi.

Iltapäivän aluksi lähdimme kylille, kauppaan, ja Kaunispäälle.

Ja kyllä täällä on kaunista päivisinkin.

Lisää Kaunispäällä otettuja päiväkuvia säästelen huomiseksi.

Lappi Niitä näitä

Lämpimästä kylmään

Kotipihalla kilometritolppa näyttää matkan Roomaan ja mökille. Tapaninpäivän ajelun matka nuo 480 km, ei siis Roomaan.

Paljon oli liikennettä. Matka tuntui pitkältä, – ehkä siksikin, että olin niin odottanut pääsyä tänne. Elo-syyskuun vaihteessa olen ollut viimeksi. Ihan kuin en olisi enää malttanut muutamaa tuntia odottaa.

Matkalla nähtiin aurinkokin, puolelta päivin se oli yhtä korkealla kuin juhannuksena puolilta öin. Haloakin taisi olla, mutta vauhdista kännykameralla ei paljon tallenneltu…

Rieskapaikassa kahvilla, Sodankylässä kaupassa, ja iltapäivällä lumisella Hangasojalla. Koskaan ennen ei mökin edessä oleva koivu ole taipunut tykystä, lumesta, pakkasesta.

Kovin kylmähän täällä, vähän turhan kylmä. Mutta mökissä on lämmintä.

Ja seuraakin meillä on. Nuoripari ei päässyt, työt odottavat maanantaina.

Mutta tytär on.

Matkalla ja täällä on todennut useampaan kertaan, että maailmanlaidalla ollaan. Maiseman vaihdos viiden miljoonan asukkaan Meksikon Monterreystä Suomen Lappiin ei merkitse vain 50 asteen lämpötilaeroa.

Vanhemmuus

Joulupäivän rauhassa

Jouluyö, juhlayö,— Jussi Bjöklingin ”O Helga Natt” jäi radiosta tänä jouluna kuulematta. Onhan youtube, nyt soi neljättä kertaa peräkkäin. Se on minulle se The Joululaulu.

Lenkkipolun joulukuusi.

Ja horisontissa aurinko. On se. Harvoin kävellessä tulee mieleen, että lepään, levähdän, – – tänään niin tein. Aamun – 20 asteesta puoleenpäivään mennessä lähelle kymmentä noussut lämpötila ei ollutkaan kylmä, ei palellut. Valkea, kaunis, kaunis joulu on tuntunut hyvälle. Kiertäen, kaartaen rantoja, metsäpolkuja puolitoista tuntia toi hyvän mielen, punaiset posket ja luvan taas syödä.

Joulupäivän illassa tuntuu, että eilisestäkin on jo kauan …

Näinä hetkinä, tässä joulussa, kun olimme neljästään, nuoret puurolla, joulurauhanjulistusta kuunnellessa, keittiössä kynttilänvalossa radion ääressä, ruokia tehdessä, Pyhän Luukkaan kappelissa ”Sininen hetki” aattohartaudessa, haudalla, illalla Miniän tullessa mukaan joulunviettoomme, joulupöydässä istuessa, mietin menneitä, tulevia. Tavallistakin enemmän. Ja olin tavallista levollisempi. Vaikka ehkä ei olisi syytä.

Joulurauhaa joka tapauksessa. Se jatkukoon.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Joulukalenterin ”bonusluukku”: Downtonin joulu… olkaapas hyvä!

http://vimeo.com/115023404

Niitä näitä

Joulutervehdyksiä

Tänään on ollut aikaa käydä viemässä joulutervehdyksiä, käydä tapaamassa vanhuksia. Aamulla käveltiin Pehtoorin kanssa anoppilaan – tai siis heidän ”sijaisasuntoonsa” – aamukahville ja joulupullalle. Sinisessä hetkessä, jo pitenevässä päivässä, tyvenessä pikkupakkasessa, lumisia pikkuteitä pitkin oli mukava kävellä. Tytär tuli autollaan ja toi kukka- ja ruokakorit tullessaan. Iltapäivällä sitten Caritakseen äidin luo. Ennen, välissä ja jälkeen ruokapuuhia. Lussukka päivä.

Kaikki saamamme joulukortit kävin läpi, mukava niitä on saada, lähettääkin omia. Enkä koskaan jaksa lakata ihmettelemästä niitä (sisareni etunenässä), jotka jaksavat, osaavat vuosi toisensa jälkeen itse värkätä, askarrella, kymmeniä kortteja… Muutamia muitakin ihan erityisen ilahduttavia, hauskoja, muistoja tuovia kortteja. Ja kaikki ihania, kiitos kaikille korteista!

Ja kukista. Ihan hurjan ihania kukkatervehdyksiä tänä vuonna on saatu.

Nyt on aamupuuropöytäkin jo katettu.
Joulu voi tulla. Oikeastaan on jo alkanut.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

Ruoka ja viini

Viimehetken jouluherkkuasiaa

Eihän näistä nyt enää joulupöydän vinkeiksi taida olla, mutta onhan noita pyhiä tulossa vaikka ja kuinka …

Nyt kun kaupoissa on hyvin saatavilla erinomaista kalkkunaa, niin kannattaa tehdä – vaikka uudenvuoden juhlaan? – vitello tonnatoa. Italiassahan, tai siis ”oikeesti” se tehdään vasikasta, mutta tässä ohjeessa se tehdäänkin kalkkunasta. Minulla oli iso kahden ja puolen kilon valmiiksi suolattu ”juhlafile”-rulla, jonka lauantaina paistoin paistipussissa 200-asteessa niin kauan, että mittari näytti sisälämpötilaksi yli 80 astetta. Jäähdytin kunnolla. Ja illalla tein soosin, ja sen jälkeen kokosin ruoan. Eihän siitä saa kauniinnäköistä ei niin millään, mutta hyvää se oli. Tuosta annoksesta riitti meille viidelle eilen ja sitten vielä nuorille koteihinsa dogibagit ja meillekin tälle päivälle safka. Ohessa tarjosin munakoiso-tomaattivuokaa, riisiä, salaattia, jossa oli paljon tomaattia ja pähkinöitä.

Vitello tonnato – kalkkunasta

1 paistovalmis kalkkunapaisti tai kalkkunafilettä
1 purkki tonnikalaa öljyssä
1½ dl majoneesia
4 rkl kapriksia
4–5 anjovisfilettä
oliiviöljyä/kermaa
puolen sitruunan mehu
suolaa, mustapippuria
parmesan/grano padano -viipaleita

Paista kalkkunarulla tai file uunissa paistopussissa kypsäksi. Jäähdytä (vaikka yön yli). Sekoita tehosekoittimessa tonnikala, majoneesi, puolet kapriksista ja anjovisfileet. Purista puolikkaan sitruunan mehu kastikkeeseen. Notkista kastiketta vedellä, öljyllä tai kermalla. Levitä astian pohjalle kastiketta ja sitten ohueksi viipaleiksi leikattua kalkkunaa, viipaleiden päälle suolaa ja pippuria, ja taas kastiketta jne. Lopuksi päälle loput kaprikset ja juustolastut. Anna makujen tasaantua vaikka seuraavaan päivään.

Ja sitten jälkiruoaksi oli eilen piparkakkurahkaa.

1 prk sitruunarahkaa
1 prk vaniljaproteiinirahkaa
1 dl vispikermaa
½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Vispaa ainekset, murustele mieluinen määrä pipareita vaahtoon ja annostele laseihin.

Ja tässä tulee harjoitusversio joulupavlovasta. Ihan tavallinen pavlova-pohja vaikka Valion ohjeen mukaan, sitten siihen maustettu kermavaahto päälle. Hedelmiä, marjoja mieltymysten mukaan, mutta jouluisen siitä tekevät taatelit (joita minulla ei vielä tuossa harjoitusversiossa ollut) ja rommiluumut.

Kuukausi sitten laitoin pussillisen luumuja lasipurkkiin, keittelin desin vettä ja sulattelin siihen desin sokeria. Sokeriliemeen sitten pari desiä Sailor Jerry -rommia, jota kesältä oli jäänyt mansikoiden marinoinnista. Ja liemi luumujen päälle. Pari kertaa olen luumuja hämmennellyt…

Ja niitä sitten siis pavlovan päälle. Ne ovat varmasti hyviä myös vaniljajäätelön kanssa, eikös voisikin olla?

Eilen leivon ensimmäisen leipomuksen ”Kinuskikissan helpot suosikit” -kirjasta. Puolukka-kookospiirakka. Pieni palanen puokkiin jo Pehtoorin kanssa syötiin äsken jälkkäriksi. Ihanan ”tiviä” oli tuo. Sellaista vähän lasehtinutta, vähän piparkakkutaikinan makuista, kerrassaan hyvää. Ohjeessa kehotettiin tarjoamaan kermavaahdon kanssa, varmasti niin teenkin sitten kun sitä oikein tarjolle, en vain maistiaisiksi, laitan.

Puolukka-kookospiirakka

200 g voita
2½ dl fariinisokeria
2 munaa
5 dl vehnäjauhoja
2 dl kookoshiutaleita
2 tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa
200 g kermaviiliä (minulla ei ollut, laitoin rasvatonta, maustamatonta jukurttia, hyvin toimi)
4½ dl puolukoita

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, ja lisää munat yksitellen.
Yhdistä kuivat aineet, ja slisää taikinaan vuorotellen kermaviilin/jukurtin kanssa. Sekoita lopuksi joukkoon puolukat, mutta säästä ½ dl taikinan päälle.
Levitä voideltuun vuokaan, ripottele loput puolukat pinnalle.
Paista 200-asteisessa uunissa 35 minuuttia. Suojaa pinta jos alkaa tummua liikaa.

Näihin makeisiin kuviin ja tunnelmiin… nyt lähden jo kattamaan joulupöytää, joten leppoisia tuokioita toivottelen teille muillekin joulupuuhien parissa.

Tuosta puolukkapiirakasta ja joulukalenteri-kuvasta minulle tuli merkillinen assosiaatio LASTEN Rosvolauluun…

Milloinhan Valvira, Evira, kristillisdemokraatit, kieltävät tämän? Kaneli on pääkaupunkiseudun päiväkotilasten joulupuurosta jo kielletty, Ranskassa ei enää saa tehdä jouluseimiä yleisille paikoille, … Tästä huolimatta … Nyt hiljaa, hiljaa hiivitään näin Kardemumman yössä…

Taidan kyllä laittaa soimaan Kolme tenoria.

♪ ♫ ♫ ♪ ♪ ♪ ♫

Nyt hiljaa, hiljaa hiivitään näin Kardemumman yössä.
– – –

Ja kun me käymme leipuriin, jo huomaa aivotonkin;
vain leivän viemme, kaakun, niin ja kaljapullon jonkin.
No pipperkakun sirkaman voi joskus ottaa Joonatan.
Vaan muuten vie piukkaakin hiukkaakin niukemman
Kasper ja Jesper ja Joonatan.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

Oulu Valokuvaus

Jouluinen Oulu

Jouluarvontapäivä tänään. Oman jouluruokamuistonsa ovat kommenttilaatikkoon kirjoittaneet ja siten arvonnassa mukana Katri, Koivu, Erja, Kirsi, Tuula, Maarit, Irmeli, Tiina, Sirpa, Annu, Antti, Anna, Marja-Liisa ja Maisa. Näiden, yhteensä neljäntoista (kiitos kaikille mukavista jutuista, muistoista) kesken suoritettiin ”virallinen arvonta” – tällä kertaa onnettarena tytär, ja Pehtoori itseoikeutettuna päävalvojana, Juniori ja Miniä todistajina.

Arvontavideoklippi KLIKS

Onneksi olkoon voittajalle. Postitatko minulle (reija at satokangas.fi) maapostiosoitteesi, niin laitan kalenterin tulemaan. … 😉

Mitäkö muuta tänään? Ulkoilua ja ruoanlaittoa, nyt sitä leipomistakin. Kysymys kuuluukin: kuvia lenkiltä vai safkoista? Taidan nyt tyytyä lenkkikuviin, huomenna sitten ruokakuvia ja -reseptejä.

On tässä illan päälle vielä laadittava paistinkääntäjille joulukirje, ja hoideltava muita – liki (työ-) – asioita. Siispä nyt vain kuvia jouluisesta Oulusta.

Piispantalon (tuomiokapitulin) portti ja pihalla seimi.

Kaupungintalon edessä oleva joulukuusi on koristeltu vähemmän viehättävästi,
mutta tähti on kaunis.

Sunnuntaiaamuinen Rotuaari ei edes joulun alla ole ruuhkainen.

Näistä valoista pidän hyvin paljon.

Luulin, että halli olisi auki jo aamusta, ei ollut. Yhdeltätoista vasta.

Aittojen välissä menneen ajan tunnelmaa… Melkein näin merimiehiä ja kauppaporvareita, kauppiaita ja talonpoikia noilla tienoin.

Ja joulukalenterikuvaksi yksi Valoa Oulu -tapahtuman kuvista, jonka ehkä sittenkin olisin voinut kelpuuttaa joulukorttikuvaksi. En kelpuuttanut, vaan otin sellaisen, josta Pehtoori sanoi, että ”jäätynyt Unski”. Unski (alias Nahka) on nuorenparin kiinanharjakoira (ks. kuva).

Taidan kuitenkin laittaa kelpuuttamani joulukorttikuvan (tuosta Pehtoorin nihkeästä luonnehdinnasta huolimatta) tänne blogiin sitten aattona. 😉

Mutta nyt siis kuva ”Promenadi Huwisaarilla” -tapahtumasta.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

Oulu Ruoka ja viini Valokuvaus

Suuri Leivontapäivä kuihtui tryffeleiden teoksi

Herään aura-auton ääneen. Kello on 4.40. Kaksikymmentä vaille VIISI! Päätän nukahtaa uudelleen. Saahan sitä päättää. Puolen tunnin piehtaroinnin ja miettimisen jälkeen (nopeasti menee asiat tajuntaan!) ymmärrän, että se oli aura-auto! Tarkoittaa, että on satanut lunta niin paljon, että sitä riittää aurattavaksi asti. Tämän ilahduttavan tosiseikan ymmärrettyäni pomppaan ylös ja lähden kahvin keittoon. Ensimmäisen lomapäivän aamuna olen puolikuudelta jo valmis ryhtymään toimiin!

Piti olla Suuri Leivontapäivä tänään. No ei ole ollut, ei.

Hyvin varhain olin lenkillä – nauttimassa lumisesta maisemasta, hiljalleen avautuvasta sinisestä hetkestä. ”Valoa Oulu” -festivaalin viimeiset julkistukset ovat olleet tällä viikolla (Oulun Energian 125-vuotislahja kaupunkilaisille) ja nyt pääsin niitä kuvaamaan.

Klikkaa isommaksi. Lämpimästi suosittelen. Nuo padon lamellien valot kannattaa nähdä … livenäkin. Valot vaihtuvat – kirkkaasta siniseen ja violettiin ja takaisin.

Oulun Energian talo Kasarmintiellä on myös saanut valoja: lasitiilien valaistus on myös vaihtuva. Hieno.

No mutta ei pelkkä aamulenkki voi torpedoida leipomisaietta, eihän? – No ei. Mutta lenkillä meni paljon aiottua kauemmin (liki kaksi tuntia), kuten myös kaupassa ja Caritaksessa. Varhaisesta lenkille lähdöstä huolimatta olin takaisin ja keittiössä vasta alkuiltapäivästä. Sitä paitsi se tosiseikka, etteivät appivanhemmat sittenkään pääse huomenna tulemaan kahville ja herkuille, vei innokkaimman terän leipomiselta.

Jotain sentään sain aikaiseksi: Limoncello-valkosuklaatryffelit. Tiedättekös, että jo reseptin lukeminen lihottaa! Ihan varmasti!

Toissaviikon Hesarissa oli resepti, joka oli ihan ohittamaton.

Limoncello-valkosuklaatryffelit:
250 g valkosuklaata
½ dl kuohukermaa
2 rkl limoncello-likööriä
3 rkl hienonnettua tuoretta basilikaa

Pinnalle:
noin 1 dl kookoshiutaleita
½ limetin raastettu kuori
Paloittele valkosuklaa.
Mittaa kattilaan kuohukerma ja limoncello. Kiehauta. Nosta kattila liedeltä ja sekoita joukkoon valkosuklaapalat. Sekoittele välillä, kunnes suklaa on täysin sulanut. Sekoita joukkoon hienonnettu basilika. Nosta tryffelimassa jääkaappiin jähmettymään pariksi tunniksi.
Pyörittele tryffelimassasta pieniä suupalan kokoisia palloja. Sekoita kookoshiutaleet ja limetin raastettu kuori keskenään lautasella. Pyörittele tryffelit kookoshiutaleseoksessa. Säilytä suklaatryffelit jääkaapissa. Ohjeesta tulee noin 20 kappaletta.

Voin leuhkia sillä, että minulla oli käytettävissä ”home made -limoncelloa”! Yhtä kaikki: ihania ovat.

Joululahjaprojektikin eteni vähän, ja nukuin päikkärit. Surffailin, roikun FB:ssa, luin, söimme tavattoman hyvää taimenta, kuvailin lisää… Olen lomalla! 🙂

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

White Christmas

Tässä oli joulukorttikuva-ainesta (tämäkin kannattaa klikata isommaksi)…