Reija

Ryhtiliike ja reseptejä

Blogissani alkaa nyt ryhtiliike. Tilannehan on se, että kävijämäärät ovat tämän vuoden puolella pudonneet liki 400 päivittäisestä kävijästä lähelle 350 kävijää. Pudotus on siis melkoinen.

Itsetutkiskelun jälkeen olen tulkinnut syiksi
a) yliopistojuttujen poisjäämisen (minkä myötä opiskelijani ja monet kollegani ovat varmastikin luopuneet täällä käymisestä),
b) olen ehkä täällä blogissa itsekseni höpissyt koulustani ja etätehtävistä niin paljon, ettei jaksa moniakaan kiinnostaa,
c) mitään reissuja ei ole tehty sitten viime vuoden syksyisen Ligurian patikkareissun ja
d) olen kovasti laiskistunut kokeilemaan, ja varsinkin kirjoittamaan, mitään uusia ruokajuttuja. Sunnuntaisin pääosassa on meillä nykyään Aapeli (niin kuin äskenkin. Nuoripari kävi vähän tavallista pitempään kauppareissulla ja Aapeli ja pappa kehittivät uudenlaisen koripallopelin), eikä uudet safkat. 😉

e) viinisuosituksiakin on ollut (kai) tavallista vähemmän, ja sehän taas johtuu siitä, että meillä on talvi nautittu pääosin Systembolagetin tarjonnasta. Kkerran kuussa kouluviikonloppuisin käyn Haaparannasta ostamassa viinejä, joita ei Suomesta saa ja jotka ovat halvempia kuin Alkon tuotteet. Niitä en paljon ole viitsinyt täällä mainostella.

Mutta nyt! Ensinnäkin voin kertoa, että yksi mielenkiintoinen matka on varattu. Se ei todellakaan ole ihan lähiaikoina edessä, mutta tulossa siis taas matkaraporttia. Toiseksi kesä tuo väistämättä uudenlaista kokkailua; kalaaseihin ei ole enää kuin kuukausi, joten on korkea aika pistää koekeittiö töihin.

Ja ehkä kesän juhlien myötä tulee käytyä taas Alkossakin ja sitä kautta tännekin viinisuosituksia. Tässä jo yksi esimerkki. Järjestimme nuorten kanssa piccolokuohuvien maistelun. Ensi lauantaiseen luokkakokoukseen kun pitää valita piccolot…

Jätin maistelusta pois tavalliset Freixenetit, joita meillä on kyllä testattu, maistettu ja kulutettu ihan kyllin, ja niitä olen jouluviinisuosituksissa tainnut parikin kertaa kommentoida. Mitään Balletia en edes pistänyt ehdolle, ja samppanja on liian kallista, joten maistelussa olivat nämä.

Itse pidin eniten Codorniun Annasta (toinen vas.), keskimmäisestä cavasta (Jaume Serra) ei piitannut kukaan, Codorniun Classico todettiin vähän mitäänsanomattomaksi, ja ensimmäisen sijan jakoivat prosecco (vas.) ja saksalainen sekt eli Henkellin talon kuiva skumppa.

Ja sitten eilisiin kasvisgrillauskokeiluihin. Kurkkua grilliin? – No niinhän minä kuulin Vappu Pimiän yksi perjantaiaamu kouluun ajellessani radiossa kehottavan, ja sitten viimeisessä Viini-lehdessäkin oli moisesta mainittu.

Siispä – tietenkään – mistään ohjetta etsimättä/löytämättä päätimme kokeilla. Kokeilussa oli sekä taviskurkku että avomaankurkku. Molemmista rapsuttelin siemenet pois, sutiloin oliiviöljyllä ja ripottelin pintaan Maldon-suolaa ja osaan myös grillimaustetta. Tulos? – Ok. Yllättävänkin makoisaa tuli. Mutta! Tänään sitten Juniori kertoi, että oli löytänyt ohjeen Vapun (Vappendaali) Instagram-tililtä. Ja tällä mekin kokeilemme ensi kerralla: ”vähän minttua, valkosipulia, suolaa, oliiviöljyä ja sitruunamehua, marinoin vähintään puoli tuntia ennen grillausta.👌😋”

Ja eilisessä postauksessa ollut paprika. Paprika sopii broilerin tai possun lihan oheen paremmin kuin Perämeren lohelle, ja sen valmistaminen käy näin: pese paprika, hiero pintaan öljyä ja grillaa ihan mustaksi. Pistä muovipussiin tai kääri folioon. Kymmenen minuutin jälkeen voit repiä palaneen kuoren irti, leikata paprikan viipaleiksi (poistaa tietysti siemenet ja kalvot), lorauttaa pinnalle balsamicoa, oliiviöljyä ja myllystä pippuria ja meri/maldonsuolaa. Se on siinä.

Kokeilimme eilen sekä keltaisen että vihreän kesäkurpitsan grillausta. Mukailin ohjetta Viini-lehden reseptin pohjalta. Ja koska keltaisesta ei tullut erityisen hyvää, eikä varsinkaan verrattuna (luomu)vihreään, niin enpä siitä edes kerro. Mutta vihreä kesäkurpitsa jalostuu grillissä näin:

Halkaise kurpitsa, raaputa teelusikalla siemenet kulhoon, lisää joukkoon nopaksi paloiteltua savusulatejuustoa (tai jotain omaa lempparijuustoasi (feta, chevre, cheddar), oliiviöljyä, suolaa, pippuria, valkosipulin kynsi, 2 tl hunajaa, chiliä tai peperonciona. Sekoita massaksi ja täytä kurpitsa. Grillaa noin 15 minuuttia. Nämä oli hyviä. Vaikka pääruuaksi.

Sitten kun kerran grillauksesta on puhetta, niin olettehan löytäneet HK:n Maakarit -artesaanimakkarat? Me olemme testanneet jo nuo kaikki kuusi. Ja kaksi on ylitse muiden (Dylan oli huonoin): Nürnbergin Günther ja Jaavan Rahmad ovat lihaisia, ihanan mausteisia, ei tuhottoman rasvaisia hyviä ruokamakkaroita, jotka coleslaw´n tai salaatin kanssa ovat meille maistuneet.

Tähän hätään ei nyt ole jälkkäriohjetta, mutta makeaksi lopuksi vinkki: Salmiakki Suffeli. Mökillä oli meillä joka päivä iltapäiväkahvilla ja toinen pussillinen nautittiin juhannuksena ihan vaan makean nälkään. Ovathan hyviä!

Seuraava uusi kokeilu olisi lehtikaali. Minulla on jo kaksi isoa ”puskaa” sitä – tällainen punainen ja sitten tavallinen. Mitä niillä tehdään? En ole ikinä tehnyt mitään. Olisiko kellään vinkkiä, miten noista kannattaisi valmistaa jotain hyvää?

Ja sitten vaikka vinkkiä miten blogiani pitäisi ehostaa, uudistaa, kohentaa, jotta kävijämäärä palautuisi entiselleen? Mitä puuttuu? Mikä on pielessä?

Niitä näitä Ruoka ja viini

Kaksistaan kotona grillaillen

Pihalle kuuluu musiikki. Tulee merenlahden yli, Varjakasta, siellä on tänään Suvirock.

Miksei me olla siellä? Siellä on monia tuttuja, – siis ´vanhojakin´. Sinne mennään piknik-eväiden kanssa ja nautitaan musiikista ja luonnosta, ruoasta. Miksei me olla siellä?

Miksei me olla kartanokierroksella? Tai Kuusamossa karhunkierroksella – kuten on pitkään aiottu.

Ehei, me olemme kotosalla. Vaikkei olisi mikään pakko.

Me käytiin erikseen ja yhdessä lenkillä, ruokakaupassa, pari tuntia puutarhapuuhissa ja sitten ryhdyimme kaksistaan laittamaan ruokaa – kahdelle.

Kaikkea uutta kokeilimme. Olipa mukava.

Tästä se lähti.

Enemmän tai vähemmän vegesafkaa tuunattiin. Savujuustolla täytetyt kesäkurpitsat olivat erinomaisia. Ensimmäistä kertaa kokeilimme grillattua kurkkua. Sekä avomaan että tavallista kurkkua hiiligrilliin, ja oli hyvää.

Perämeren liki valkoinen lohi maistui näiden kanssa erinomaisen hyvälle.

Mustaksi grillattu (poltettu) paprika luovutti kuorensa helposti sen jälkeen kun se oli ensin ollut tovin muovipussissa. Sitten vain päälle balsamicoa, oliiviöljyä, pippuria ja Maldon-suolaa. Sopii kalaa paremmin lisukkeeksi lihalle.

Minulla on vakaa aie, suoraan sanottuna pakkosauma, tehdä täällä blogissa ryhtiliike. Tarkoittaa että ryhdyn, palaan, julkaisemaan reseptejä aika usein. Ylläoleviin herkkuihin kirjoittelen huomenissa, viimeistään maanantaina. Sitä ennen kannattaa klikata vaikka tätä vanhaa sivua…

Kesäpöytään piirakoita

Valokuvaus

On päiviä, on aamuja

On sellaisia päiviä, jolloin

1) Heti aamulla huomaat, että kahvi on loppu. Kahvi ON loppu! Se ei ennusta hyvää tulevalle päivälle.
2) Kuoritakin vetoketju jää jumiin. Tiedäthän, vähän kangasta jää väliin ..
3) Unohdat aurinkolasit kotiin, kun niitä kerrankin olisit tarvinnut.
4) Mietit lenkille lähtiessäsi kauan, otatko mukaan sontikan tai ehkä vain vaikka kertakäyttösadetakin Niken taskuun, etkä ota, ja TIETYSTI juuri silloin, kun olen lenkkisi ääripäässä, kolmen kilometrin päässä kotoa, alkaa sataa.
5) lenkille lähtiessäsi mietit kauan, otatko mukaan kameran, etkä ota, ja kuinka ollakkaan! – meri on kauniimpi kuin koskaan.
6) käy niin, että kun laitat pyörää lukkoon, sattuu niin, että se lukon liikkuva osa ottaa kiinni pinnoihin. Pyöräytät rengasta, ja yrität uudelleen, ja taas! siinä on pinna edessä. Argh!
7) olet kaupungilla, ja JUURI tänään olet lähtenyt liikenteeseen vähän kuin puolihuolimattomasti, tukka on pesty eilen, ripsiväriä ei ole, huulipuna on lapsellisen pinkkiä, olet lenkkarit jalassa [olkootkin uudet, trendinmukaiset valkoiset, kevyet, citylenkkarit] ja JUURI tänään kohtaat pitkästä aikaa ihmisen, joka oli kollegasi vuosia sitten ja jolla oli tapana silloin tällöin sanoa jotain positiivista ulkonäöstäsi, siitä että olet huoliteltu. Ja jonka sanomisilla oli merkitystä sinulle. Juuri tänään kohtaat hänet.
8) Sinulla on vähän kiire sovitussa aikataulussa kiinnipysymiseksi, ja matkalla huomaat, että bensaa on ihan turhan vähän: ehditkö käydä tankilla?
9) aiot tehdä kahden hengen päivälliselle ihan erityisen hyvää salaattia, jossa keskeisenä osana on manteliöljy, jota sinulla on kotona AINA, – paitsi tänään.
10) puhelimen akku loppuu juuri sillä hetkellä kun sinulla on tärkeä puhelu kesken ja laturi on jossain huitsin kaukana, tavoittamattomissa.

Kaikenlaista on, kaikenlaisia päiviä. Yleensä nuo kaikki ja paljon muuta sattuu samalle päivälle. Tänään ei mitään noista.

Kaikkien noiden välistä, katveesta, hyvin lutviutunu päivä. Sitähän tässä ihmettelen. ;D

11) Tyär palaa Helsinkiin, vaikka juuri olet tottunut siihen, että hänen kanssaan voi jutella livenä.

Aamuvarhain vein tyttären lentokentälle.

Se hyvä puolihan näissä aamuajeluissa on, että tulee lähdetyksi kuvailemaan. Ajelin Papinjärvelle aamukuuden jälkeen. Ei ollut enää sitä hienoa venettä rannalla, eikä sumua kuten viime vuonna, mutta oli kyllä sama lintutarkkailijamies joka nyt katseli kaverinsa kanssa kuikkaa poikasineen. Siinä tovi rupateltiin, sääskien keskellä. Koetin otella kuvia, mutta tällä kertaa ei paineita toisin kuin viime vuonna kun kouluun pyrkiminen oli ajankohtainen; silloin piti portfolioon saada hyviä luontokuvia(kin). Tänään vain ilokseni, ja teidän blogissakävijöiden iloksi, kuvia otin.

Ja tietysti suosittelen, ehdottomasti, klikkaamista isommaksi.

Niitä näitä VAT

Kesäkuu on eletty

Parasta kesässä? Tähänastisessa nyt ainakin? – Ulkona oleminen, tai sen mahdollistuminen yhä useammin. Tunturissa, merenrannassa, kotipihalla, kaupungin kaduilla kulkeminen. Kesällä näkee lapsia enemmän kuin talvella. Tänäänkin taas tulivat ruokapöytään. Maanantaina Ylläkselle kaverinsa luo lähtenyt tyär palasi pohjoisesta iltapäivällä, ja kun veljensäkin pääsi sopivasti duunista, olimme taas kaikki ruokapöydän ääressä.

1-36

”Salaattibuffetin” tein lehtipihvien oheen, ja sitten vihdoin raskin avata pienen Culatello-palasen, joka tuotiin Liguriasta, Parmasta, viime syksynä. Se on kallista, kalliimpaa kuin Parman kinkku, kuin ”tavallinen prosciutto”. Se on makeaa, hyvin intensiivisen makuista. Ihanaa se on!

Lienenkö sitä koskaan Suomessa saanut? Italiassakin ehkä vain pari kertaa.

Aamupäivällä pitkällä pyörälenkillä ja kasvitieteellisessä.

Pitäisi kyllä ottaa joskus oikein asiaksi ja lähteä sinne harjoittelemaan kuvausta. Mie olen niin iloinen kun yhdestä etätehtävästä tuli – eka kertaa minulle – palaute ”hallittu kokonaisuus”. Kaikenlaista huomauttamista, toki, ja ihan aiheesta, mutta tuota ”hallittu” sanaa olen monelta muulta opiskelukaverilta kadehtinut, ja nyt se sitten minulle tuli. Innostaa jatkamaan. Heinäkuussakin kun on koulua ja paljon etätehtäviä.

Oulu

Kesän tuoksuinen nimpparipäivä

Kyllä minä niin mieleni ilahutin, kun Pehtoori tuli minua kampaajalta vastaan ja vei ulos syömään.

Me kun emme nyt näköjään tälle kesälle mitään reissuja saa aikaiseksi, on hulppeaa arki-iltana käydä kotikaupungissa leikkimässä turistia, ja mennä ulos syömään. Toki minulla olisi ollut nimpparipäiväsankarille nuudelikeittoa ja ´pullet porkia´ jääkaapissa, mutta onneksi ei tarvinnut niihin kajota.

Tuo maitosuklaapallero keskellä oli ihan erityisen hyvää.

Kun kerran uhkaavat sadepilvet olivat jo poistumassa, koska edelleen oli ihanan lämmin, koska jopa kaupungin keskustassa tuoksui ihanalle, ja olo oli kuin ulkomailla, lähdimme viinibaari Voxin patiolle odottelemaan bussia. Tulihan se ennen kuin ehdimme lasillisia enempää nauttia (ks. oik. Insta-kuva).

Illan turisteilusta huolimatta ihan liikkuva ja touhukas päivä on ollut tänään.

Niitä näitä

Ulos kaapista

Olen voipunut.

Mutta myös vapautunut. Käytin monta tuntia vaatekaappini – tai pieni vaatehuone se on – järjestämiseen. Sovitin kaikki, mitkä sitä tarvitsivat, vein pyykkiin, roskiin ja isoon kirppiksellä lähtevään kassiin melkoisesti vaatteita. Monta Masain ”telttaa” lähti ulos kaapista, ja muutama jakku lähtee ompelijalle modistettavaksi ja miksi parasta pienennettäväksikin. Pari kolmekasia puseroa pääsi ylähyllyltä hengariin käytettäväksi.

Vuosi pois säännöllisestä työelämästä on mahdollistanut liikunnan lisäämisen ja tolkumman syömisen, ei enää väsymykseen turhaa hiilareiden ja sokerin tankkaamista. Ja kevään sairastelukin vei vähän painoa. Niinpä sitten taas mahtuvat pari vuotta kaapin perällä olleet muutamat lempparikamppeet päälle. Tosin kierrätykseen lähtee niin pieniä, etten enää koskaan usko niihin mahtuvani.

Tämän päiväisen homman tuloksena on selkeästi se, että uusia vaatteita ei tarvitse/ei ole perusteltua lähteä ostamaan. Sikäli vähän vahinko, koskapa Ouluun on avattu By Pias -liike aittatorille. Noh, ehdinpäs sieltä mustat, ihanat löysät pellavahousut jo käydä viime viikon torireissulla ostamassa. Muutama vuosi sitten, ennen Meksikon reissua tilasin Pia’s verkkokaupasta yhden huivin ja sellaisen ranta-tähtitunikan ja olen kyllä tykännyt siitä. Shoppaamisen väliin jättäminen ei kyllä varsinaisesti harmita.

Pikkuisen on kyllä vielä epäselvää, mitä pistän päälleni kun reilun viikon päästä on luokkakokous. Edellisen kerran (1976) kun me porukalla juhlimme, oli meillä pukukoodi hieman erikoinen.

On suunniteltu, että otetaan nyt uusi kuva. Jokainen samalla paikalla kuin tuossa kuvassa.
Kaikki eivät pääse, mutta on meitä 24 yhteensä tulossa.

Oulu Ruoka ja viini

Kaupunkielämää

Paluu arkeen, tai ehkä olisi parempi sanoa, että paluu juhlattomiin päiviin. Ja onhan sitä näin vapaaherrattarellakin sentään vielä jotain velvollisuuksia, vaikkei niitä nyt työksi voi nimittääkään. Niiden parissa sitten tänään.

Puolenpäivän jälkeen kuitenkin lähdin Pehtoorin kyydillä kaupunkiin, jossa vietin parituntisen Rotuaarilla. Käymättä yhdessäkään kaupassa sisällä, yrittämättäkään löytää mitään alennettua tai muutakaan. Kunhan kuvailin tämän viikon etätehtävää …

Matkalla bussipysäkille, aikeissa palata kotiin, törmäsinkin shoppaamassa olleeseen mieheeni, ja menimme iltapäiväkahville Antellin uuteen Cafe Pihaan.

Torikadun ja Kauppurienkadun kulmassa, entisessä Oulun Puhelimen talossa avattu Piha saa pian kylkeensä myös lounasbuffet-ravintolan ja viinibaarin (kuvassa oik.). Hmm.. mielenkiintoista.

Ja mitä tervehdin ilolla, on se, että kahvila on auki sunnuntaisinkin. Se on harvinaista herkkua Oulussa. Tosin taitaa uudessa Valkeassa kahvilat olla auki sunnuntaisin. Mutta mukava uudenlainen cafe kuitenkin Oulun keskustaan on siis avattu.

Siinä jääkahvia nauttiessani tietysti tsekkasin, mitä Pehtoori oli löytänyt. Ja katsomatta kassiinsa olisin kyllä melkein voinut arvata, mitä siellä on, minkä värisiä ja minkä merkkisiä.

Mutta mikäs siinä. Samanlainen sisältö se varmasti olisi ollut, jos olisin ollut mukana, makutuomarina tai neuvojana, mitä en kyllä oikeastaan koskaan ole. Reissussa ehkä. Ei ole meillä ollut tapana kimpassa vaateostoksilla käydä. Rautakaupassa ja huonekalukaupassa sekä puutarhalla me käydään yhdessä, mutta ei vaatekaupoissa.

Bloggailu VAT

Kesäsunnuntai

Nallikarissa.

Kuvassa on minusta ihana valo ja värit, joten suosittelen klikkaamaan isommaksi.

Kävimme tänään porukalla Nallikarissa brunssilla. Siellä oli ihan merenrantakaupungin tunnelmaa, paljon ihmisiä sekä ravintolassa että rannalla. Leppoisaa oloa, paitsi Aapelilla, jolla oli niin paljon katseltavaa, nähtävää, uusia makuja kokeiltavana, että pää pyöri vinhasti ja suu kävi: omia juttuja ja makustelua riitti harvinaisen ravintolareissun aikana.

Aika myöhäisen brunssin jälkeen, jo hyvinkin oli iltapäivä pitkällä, kävelimme vielä rannalla, ja poika kävi ”uimassakin”. Päätti hoitaa tämän ensikosketuksen mereen ihan vaan toisen jalan varpaita virutellen. Onhan sitä siinäkin.

Minulla etätehtävien palautuspäivä tänään; yksi niistä kuului (lyhennettynä) näin: ”Tutkimuksen mukaan maassamme elää poikkeuksellisen homogeeninen kansa.” Kuvaa oma näkemyksesi – essee/reportaasi suomalaisuudesta.

Tämä on ollut jo pari viikkoa minulla vireillä. Ja tähän se liittyi se Koskenkorva-pullon ostaminen viime maanantaiaamuna: mökillä oli mahdollista toteuttaa idea! Käyhän katsomassa sarjani, kommentointi olisi erinomaisen tervetullutta. Ei ole meillä Pallojuustoa eikä HK:n sinistä ollut vuosikausiin; nyt on ollut. Ja perhe on taas tullut avuksi äidin opinnoissa. Pallojuusto tuli kyllä syödyksi, mutta Koskenkorva ja makkara ovat edelleen nauttimatta. 😀 Sen verran olen suomalaista ruokakulttuuria tutkinutkin, että tämä reppari tuli väistämättä toteutetuksi näin. Kuvasarja on täällä.

Sitten koneella käytin myös taloudessamme tilapäisesti asustelevan digiasiantuntijan (= tyär) läsnäoloa hyväksi: tämän blogini sivupalkista on Instagram-feed ollut hävöksissä pari viikkoa, enkä millään ole saanut sitä palautetuksi. Aikansa värkättyään Esikoinen löysi kuin löysikin siihen ratkaisun, joten tuosta oikealta taas näkyvät minun Insta-kuvani. Klikkaamalla kuvaa, se suurenee ja avautuu Instagram-tiliin kuten ennenkin. Instagarmiinkin olen jo laittanut yli 200 kuvaa, ja seuraajiakin on toistasataa.

Vanhemmuus

Juhannus ruokapöydässä

Juhannus tuntuu tänä vuonna – ehkä enemmän kuin aiemmin – ruokajuhlalta.

Tai olemme viettäneet ruoan äärellä aika paljon aikaa. Mutta mikäs siinä. Tänään Pehtoori savusti ison taimenen.

Ja alkuun ja sen jälkeen nautittavaksi minä tein kaikenmoista, tsatsikin ja mätimoussen lisäksi burrataa.

Erinomaista burrataa söimme tyttären kanssa BasBasissa reilu kuukausi sitten. Ja nyt olen pari kertaa sitä koettanut tehdä, ja tänään oli jo lähellä kelpuutettava versio. Se on siis italialainen herkku, joka tehdään mozzarella-juustosta ja kermasta, suolasta ja mintusta. Ihan dieettiruokaa sekin. 😉

Ja ohje tässä.

Burrata

1 l vettä
1 tl suolaa
250 g puhvelimozzarella
2 dl kuohukermaa
tuoretta minttua (tai basilikaa)
pippuria

Kiehauta vesi, laske sitten lämpö ja mozzarellapallot veteen kolmeksi minuutiksi (älä keitä). Sen jälkeen nosta pallot reikakauhalla pois vedestä ja revi lämpimistä mozzarellapalloista söikeitä ja palasia, sentin, parin kokoisia. Kaada päälle kerma ja lisää suola. Laita massa jääkaappiin yöksi. Ennen tarjoilua sekoita joukkoon minttua tai basilikaan (pari rkl) sekä pippuria.

Tarjoile tomaattisalaatin ja patongin kanssa.

Toki meillä oli samppanjaakin, Juniori tilasi tämän keväällä Ranskasta. Kyllä pidimme kovasti.

Ja jälkkäri tässä (Omar Creme brûleehan se).

Että eikö muuta ole tehty kuin syöty (ja tehty ruokaa)?

Aika sateistahan se on välillä ollut…

mutta tyttären kanssa ehdimme aamupäivällä käydä lenkillä, juuri ennen kuin vettä alkoi tulla oikein todella.

Ja sitten lapsen palattua mummuaan tervehtimästä, päätimme taata, että näemme viimeistään syksyllä, ja varasimme liput oopperaan, Helsinkiin tietysti. Eipä ole paljon oopperoissa käyty; minä ja Pehtoori kolmena, vai neljänä, vuonna Savonlinnassa; Carmenia en unohda, mutta tyär ei ole käynyt koskaan. Nyt on liput syyskuulle varattu.

Ja juteltavaahan meillä riittää, sitä nyt jatkamaan… 😉

Bloggailu Niitä näitä

Juhannus pienesti, mutta mieluisasti

Nyt on pitkän kaavan mukaan istuttu ruokapöydässä, menu paljolti sama kuin jouluisin: alkuun graavilohta, (uusia) perunoita, korvasienimuhennosta, erilaisia leipiä ja vähän muita herkkuja, pääruokana ei poroa eikä laatikoita, mutta hiiligrillittua karitsankaretta ja tsatsikia, salaattia ja sen sellaista. Jälkkäri tuo perinteinen.

Nyt Helsingistä tullut tyär nukkuu sohvalla, vähän työpaineet ovat lauenneet, ja Apsu, josta on tullut vallan vallaton – kaikkea pitäisi ehtiä katsoa, kokeilla, säätää, aukaista… lähti vanhempineen kotiin tullakseen taas huomenna.

Ei minulta mitään puutu.

Taustalla kun ovat vielä Miniä ja Pehtoori.

~~~~~~~~~~~~~~~~

Tänään oli myös JUHANNUSARVONNAN aika. Kisaan osallistui Facebookissa, Instagamissa ja täällä blogissa yhteensä 19 henkilöä, ja meidän ensimmäisen korvasienikorin painoksi arvattiin 2,8 kg – 14,1 kg. Toinenhan (joka ei kisassa mukana ollutkaan) ei ihan noin täysi ollut…

Lupasin, että kaikkien oikein arvanneiden (300 g plus-miinus-nolla) kesken arvotaan kultaa!! Arvonta suoritetaan juhannusaattona Rantapellossa: Aapeli olkoon taas arpojana.

Ja oikein arvanneita oli vain kaksi! Moni ei uskonut korvasienten painavan aika paljon,… Ja nämä kaikki ovat (FB:ssä vastannut) Markku K. (”Arvaukseni on 7, 347 kg), jonka tiedän ahkeraksi sienestäjäksi ja Mannu, joka itse arvatessaan toteaa: ”Minulla ei mitään tieto eli villi veikkaus 7,86 kg”.

Mökin vaaka näytti punnituksessa tasan 7,5 kg.

Joten arvontaan pääsi vain kaksi: punainen pallo on Mannun ja hopeinen Markun. Palkintona KULTAA, kuten lupasin. Ja arvonnan suoritti Aapeli!!! Onnea Mannu! Toimitan palkinnon mitä pikimmin perille. 😉