Reija

Home Reija (Page 133)
Showing: 1321 - 1330 of 6 404 RESULTS
Muistikuvia Valokuvaus

Kuvausiloa on löytymässä

 

Tämä maisema tyynnytti kummasti. Aurinkoisen lämpimän päivän loppupuolella pääsin pyörälenkille, on se mieluisaa liikuntaa. Aika paljon on jo pyöräilijöitä, ehkä tänä vuonna taas uusia ennätyksiä. Ja sähköpyöräbuumi on kuulemma niin kova, että Oulussa joutuu uusia pyöriä jonottamaan melkein yhtä kauan kuin sähköautoja. Kausi alussa, ja liikkeet myyvät eioota.

Eka kertaa ikinä multa on pyydetty kuvan käyttöoikeutta ison julkisen tilan seinälle, Valtion virastoon (tämä on ollut vireillä jo toista vuotta, nyt varmempaa kuin aiemmin)! Ja nyt pitäisi osata hinnoitella sellainen. Aamupäivällä sähköposteja yhteen sun toiseen suuntaan, että saisin apuja. Lehtiin kuvia menee 30 – 50 euron hinnalla (ja mun kohdalla hyvin harvoin niitä menee), mutta mitäs tämmöiseen isoon juttuun? – Huomenna pitäisi tarjous lähettää…

Sitten kampaajalle hakemaan väriä, tai siis harmaata, hiuksiin. Kummasti ryhtikin paranee kampaajalla käynnin jälkeen. Tukan huolto oli tarpeen siksikin, että lauantaina on Oulussa rotissöörien ”pikkukapituli” = installointi, dinner ja lopuksi Grand Ball -tanssiaiset. Tanssiaiset! Mutta se on minulle varsinkin ensimmäisten tuntien osalta myös kuvausreissu. Jo toisen kerran saan kuvata kapitulia. Tapahtuman valmistelua, valojen ja kuvakulmien suunnittelua, etc. olin tänään tekemässä. Tuntuu, että hukassa ollut kuvausinto on palailemassa. Tuntuu hyvältä saada aikaiseksi jotain näkyvää jälkeä.

Niitä näitä

Uusia ja vanhoja asioita

On ollut pitkä päivä, ja merkillisesti minulle kovin tuntemattomassa maailmassa.

On kulunut vuosi siitä, kun äiti sai infarktin, jonka jälkeen maailmani muuttui, taas kerran uusi askel, askel johonkin suuntaan. Eteen vai taaksepäin, ylös vai alas? – Riippuu mihin katselee. Kompastellen joka tapauksessa. Kompastellen tänäänkin. Ja kyllähän se kompastelu sattuu ja tekee mustelmia.

Mutta kevättä on.

Luettua Niitä näitä

Helmet 2022 -lukuhaaste on nautittu

Tänä vuonna Helmet-lukuhaasteeseen yhteensä 50 kirjaa luettuna ja kuunneltuna. Haasteen ulkopuolella aika monta vielä kesken, muutamia haasteen ulkopuolella luettu tai kesken jäänyttä. Tietokirjoja, elämäkertoja, historiallisia romaaneja, viihdekirjoja, lasten kirjoja, runokirja, sarjakuvakirja, uusia kirjailijatuttavuuksia, rankkoja kirjoja, mieleenpainuvia, lohduttavia, ilahduttavia, naurua aikaansaavia.

Uusiin maailmoihin vieviä, monista olen saanut paljon oppia ja ajateltavaa, pohdittavaa, unohtamaan auttavaa. Pakopaikkoja ja levon hetkiä, haastavia ja tiedonhakuun yllyttäviä.

Haaste on vienyt pois omista, vakiintuneista, jämähtäneistä kirjavalinnoista. Siksikin se on ollut hyväksi. Tämä oli toinen kerta, ja jos vain mahdollista, osallistun myös ensi vuonna.

Kuvakollaasissani kirjat ovat haasteen mukaisessa järjestyksessä.

Suunnilleen neljääkymmentä ensimmäistä lukemaani olen täällä blogissa kommentoinutkin. Alla olevaan listaan olen merkinnyt tummennetulla ja kolmella tähdellä ne, jotka jättivät vahvimman muistijäljen, koskettivat  jotenkin, antoivat eniten.

Helmet-lukuhaaste 2022

  1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota
    Jojo Moyes, Morsianten laiva
    2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa
    Bea Uusma, Naparetki – minun rakkaustarinani
    3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana
    Naomi Moriyama, Lumotun metsän sisaret
    4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana
    Rosa Liksom, Väylä ***
    5. Kirjassa sairastutaan vakavasti
    Jan Philipp Sendker, Sydämenlyönneissä ikuisuus
    6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija
    Pirkko Saisio, Passio
    7. Kirja kertoo ystävyydestä
    Antti Tuuri, Mies kuin pantteri, Wahlroosin elämä
    8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua
    Jan-Philipp Sendker, Sydämen ääniä
    9. Kirjan päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön
    Bernardine Evaristo, Tyttö, nainen, toinen
    10. Kirjan nimi on mielestäsi tylsä
    Elisabeth Strout, Olive taas
    11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä
    Ann Patchett, Hollantilainen talo
    12. Runokirja, joka on julkaistu viiden viime vuoden aikana
    Heli Laaksonen, Aurinko. Porkkana. Vesi.
    13. Lasten- tai nuortenkirja, joka on julkaistu 2000-luvulla
    Mikko With, Saakelin satanen
    14. Kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta
    Inger Stetten Kolloen, Kuningatar Sonja
    15. Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää
    Catherine Belton, Putinin sisäpiirissä ***
    16. Kirjan luvuilla on nimet
    Jyrki J. J. Karvi, Kasvin kolme elämää
    17. Kirja on aiheuttanut julkista keskustelua tai kohua
    Elizabeth Gilbert, Tämä kokonainen maailmani
    18. Kirjan on kirjoittanut toimittaja
    Mari Manninen, Yhden lapsen kansa. Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret
    19. Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa
    Tommi Melander ja muita, Pakopiste
    20. Kirjan hahmoilla on yliluonnollisia kykyjä
    TJ Klune, Talo taivaansinisellä merellä
    21. Kirja liittyy lapsuuteesi
    Anni Polva, Tiina aloittaa oppikoulun
    22. Kirja sisältää tekstiviestejä, sähköposteja tai some-päivityksiä
    Juha Itkonen, Myöhempien aikojen pyhiä
    23. Pieni kirja
    Antoine de Saint-Exupéry, Pikku prinssi
    24. Kirjan on kirjoittanut Lähi-idästä kotoisin oleva kirjailija
    Golnaz Hashemzaden Bonde, Olimme kerran
    25. Kirjan nimessä on ilmansuunta
    Karin Smirnoff, Viedään äiti pohjoiseen
    26. Kirja liittyy kansalaisaktivismiin (hyvin väljä tulkinta 😊)
    Ann-Christin Antell, Puuvillatehtaan perijä
    27. Kirjaa on suositellut toinen lukuhaasteeseen osallistuva
    Nita Prose, Huonesiivooja ***
    28. Kirjan päähenkilö on alaikäinen
    Jan-Philipp Sendker, Sydäntemme kaihoisa syke
    29. Kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa
    Ville Jalovaara,Piispa Wallinmaan surma – Partisaani-isku Saariselällä 1943
    30. Kirjassa muutetaan uuteen maahan
    Annette Bjengfeldt, Palermotien taivaallinen laulu
    31. Kirjassa on jotain sinulle tärkeää
    Merja Mäki, Ennen lintuja ***
    32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja
    Karin Smirnoff, Lähdin veljen luo
    33. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Afrikkaan
    Viola Wallenius, Koti Keniassa
    34. Kirjailijan nimessä on luontosana
    Aila Meriluoto, Mekko meni taululle
    35. Kirjassa on oikeudenkäynti
    Jenni Kokander, Yksi miljoonasta
    36. Kirjassa seurataan usean sukupolven elämää
    Pirkko Saisio, Spuuki Spiderman ja Raju Nonna
    37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle
    Eira Pättikangas, Talvella päivä ovat pitkiä
    38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave
    Liisa Talvitie, Heidi Herala, Teatteria koko elämä
    39. Novellikokoelma
    Jeffrey Archer, Totta vai tarua
    40. Kirja kertoo maasta, jota ei enää ole
    Anna Kortelainen, Uusi Viipuri
    41. Sarjakuva tai kirja, joka kertoo supersankarista
    Obelix ja kumppanit
    42. Kirjassa asutaan kommuunissa tai kimppakämpässä
    Richard Osman, Mies joka kuoli kahdesti
    43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan
    Anniina Holmberg ja Johannes Lahtela, Pää pilvissä, kiviä kengissä ***
    44. Kirjan nimessä on kaupungin nimi
    Janet Skeslien Charles, Kirjasto Pariisin sydämessä ***
    45. Palkittu esikoisteos
    Britt Bennett, Mikä meidät erottaa ***
    46. Kirjan kannen pääväri on punainen tai kirjan nimessä on sana punainen
    Eeva Kilpi, Punainen muistikirja
  2. – 48. Kaksi kirjaa, joiden kirjoittajat kuuluvat samaan perheeseen tai sukuun
    Antti Rönkä, Jalat ilmassa
    Petri Tamminen, Kun kohtaat avaruusolennon
    49. Kirja on julkaistu vuonna 2022
    Joel Haahtela, Jaakobin portaat
    50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä
    Mikko Kuustonen, Omaelämäkerta ***

Muutama kommentti muutamista kirjoista, joista en ole täällä blogissa maininnut, mutta ansaitsevat tulla mainituksi.

Antti Tuurin kirja ”Mies kuin pantteri. Wahlroosin elämä”. En odottanut Tuurilta näin lämminhenkistä, tärkeää, myötäelävää kirjaa, saatikka melkein elinikäistä kokemusta down-ihmisestä. Kirja on paitsi tietokirja myös elämäkerta Downin syndroomaa sairastavasta Wahlroosista. Pieni hyvä kirja, joka opetti paljon.

Yksi haasteen kohta velvoitti lukemaan kirjan ”joka liittyy lapsuuteesi”. Minun lapsuudessani Tiina-kirjat olivat joka jouluinen ja toukokuinen (synttärilahjakirja) toive. Ja luin ne kaikki, monet varmaan moneen kertaan. Ja nyt puolen vuosisadan jälkeen eka kertaa jonkun niistä uudelleen. Valitsin nimenomaan kirjan ”Tiina aloittaa oppikoulun”. Ja melkein järkytyin. Järkytyin, koska tämän luettuani tajusin kuinka nuo kirjat ovatkaan minun arvomaailmaani muokanneet, kuinka Tiina on TO-DEL-La ollut idolini. Ja nyt tekee melkein pahaa osa noista kuusikymmenlukulaisista arvomaailmaa, maailmakuvaa, kasvatusta. Toisaalta tulipa takaumia – ihan hurja määrä muistoja – hyviä ja pahoja – heräsi henkiin. Antaa seuraavaa Tiina-kirjakokemuksen odotella taas muutamia vuosia. 😀

Obelix. Siihenkään en olisi tarttunut ilman haastetta. Mutta sen ja parin muun Asterix-sarjakuvakirjan lukeminen olikin ihan yhtä juhlaa.

Haasteet kohta ”Kaksi kirjaa, joiden kirjoittajat kuuluvat samaan perheeseen tai sukuun” olisin voinut suorittaa viime vuonnakin näillä samojen tyyppien kirjoilla. Petri Tammisen koko tuotannon olin lukenut ennen tätä, ja minähän olen hänen faninsa. Vain Tammisen lastenkirja ”Kun kohtaat avaruusolennon” oli lukematta ja kun Apsu sen oli parinkin kertaa kirjastosta lainannut ja hyväksi kehunut, valitsen sen tähän toiseksi. Ja se ON hyvä lastenkirja.   Poikansa Antti Röngän esikoiskirja oli lukematta, joten se pariksi.
Antti Rönkä, Jalat ilmassa
Petri Tamminen, Kun kohtaat avaruusolennon

Kohdassa 13 (Lasten- tai nuortenkirja, joka on julkaistu 2000-luvulla) minulla on Mikko Within kirjoittama nuorten kirja ”Saakelin satanen”. Hyvin upposi mummi-ikäiseenkin. Hyvin uponnee yläkouluikäisiin teineihinkin. Mikko Within esikoisteos oli ”Vaimosi vasen rinta ja muuta sairasta”, joka kosketti ja jossa hän osoitti osaavansa kirjoittaa. Osaa kirjoittaa myös nuorille.

Nita Prosen kirja ”Huonesiivooja” on mainio. Ne, jotka ovat lukeneet ja tykänneet ”Eleanorille kuuluu hyvää” ja ”Lähikaupan nainen” -kirjoista tykännevät myös tästä. Yhden sortin dekkari, mutta aika vekkuli sellainen. Juonenkäänteitä ja lurjuksia riittää yllin kyllin. Hyvä lomakirja.

Berbardine Evariston ”Tyttö, nainen, toinen” on oppinut feministinen kirja. Sitä luonnehditaan näin: ”moniääninen sinfonia mustien naisten elämästä: se esittelee kaksitoista erilaista päähenkilöä”. Sitä kaikkea se on. Hengästyttävyyteen asti. Se on reipas, ronski, ei roisi. Se avaa monia monia ikkunoita oman kuplan ulkopuoliseen maailmaan. Kieli on värikästä, elävää, liikkeessä. Kyllä minä tästäkin tykkäsin.

Anna Kortelaisen ”Uusi Viipuri” ja Ville Jalovaaran ”Piispa Wallinmaan surma” ansaitsevat tulla käsitellyksi erikseen joskus toiste. Ne ovat historiakirjoja, faktaa ja fiktiota, sotakirjojakin. Mutta palaanpa niihin myöhemmin.

EPILOGI

Haaste on ollut – toisen kerran – hyväksi. Siinä ei ole kenellekään ”tilivelvollinen”, se vie uusiin maailmoihin, sitä on mukava ”ruksia” (sanoo suorittaja 🙂 ). Eikä haittaa vaikka jää kesken. Minua taitaa nyt vähän harmittaa, että se on nyt jo valmis. On vaikea aloitaa mitään uutta.

Reseptit Ruoka ja viini Viini

Pääsiäinen on ruokajuhla

Olen pitkään – aina? – ollut sitä mieltä, että pääsiäinen on joulua parempi ruokajuhla.

Pääsiäiseen kuuluu monia minun lempiraaka-aineitani, paljon väriä, makua, grillikauden aloitusta. Vaikka en enää vuosiin ole paastonnut ennen pääsiäistä, tulee pääsiäisen ruokaan satsattua aika lailla. Tänään oli se päivä, että sain toteutella, soveltaa, tarjoilla uusia kokeiluja.

Juniori ja eritysesti R. (joka toi kiitokseksi sekä aperitiiviksi/alkuruoalle kuohuvan ja pääruoalle viinin. Ihan mahdottoman hienon IGT-viinin Toscanasta (Turpino) toikin) nauttivat pitkästä päivällisestä.

Ja kyllähän pienillekin omat herkut kelpasivat, maistelivatkin monia juttuja. Mutta jälkkäripöydän suklaamunat taisivat sittenkin olla kaikkein parasta!

Pääsiäispäivän menu

Aluksi

Kampasimpukoita, katkarapusalsaa, hernepyrettä
Vehnäjuurileipää
Galia-melonia (lapsille)

Grillikauden avaus 

Karitsan karetta, lapsille makkaraa grillistä
Sitruunarisottoa
Horiatikia
Fetavaahtoa
Pommes noisettes (perunapalleroita, lapsille))

JÄLKIRUOKAPÖYTÄ!

Lemon posset
Suklaamunia
Macarons
Suklaarahkamoussea
Mansikoita

Muutamia ohjeita edellisiin.

Näistä voi valita vaikka vappu- tai äitienpäivämenuun helppoja juttuja… Salsaa teen ehdottomasti toistekin.

Katkarapusalsa

1 kpl (180 g) pakastekatkarapuja
pala tuoretta kurkkua
2 kpl kevätsipulinvartta
1/2 kpl punaista chiliä
2 rkl limetinmehua
1 rkl oliiviöljyä

suolaa
rouhittua mustapippuria
2 rkl hienonnettua persiljaa

Sulata katkat, valuta neste pois.
Pilko ravut, kurkku, sipulit ja chili pieniksi.
Sekoita ainekset ja mausta limetinmehulla,
öljyllä, suolalla ja rouhitulla pippurilla.

Hernepyree

300 g pakasteherneitä
1 pieni salottisipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl voita
noin 0,5 dl kuohukermaa
2 tl sitruunamehua

sormisuolaa, mustapippuria myllystä

Keitä herneitä pari minuuttia suolalla maustetussa vedessä.
Kuori ja hienonna sipulit. Kuullota ne pannulla voissa kypsäksi.
Kaada keitinvesi pois herneistä.
Laita herneet kulhoon sipulin ja kerman kanssa.
Soseuta sauvasekoittimella.
Mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla.

En ole varma, olenko ennen tehnyt sitruunarisottoa, ehkä en ainakaan tällaista simppeliä. Mutta teen varmasti toistekin, sillä se sopi hiiligrillatun lihan oheen oikein hyvin. Ja koristeena sekä syötäväksi oli minisitruunoita, joita löysin Lidlistä ihan vahingossa. Sitten luinkin että nehän ovat ihan hittijuttu. Ja kyllä niitä todella voi syödä kuorineen. Ja koristeluun ne ovat erinomaisia. Niitä on myös lemon possetin päällä.

Sitruunarisotto

7 dl kanalientä
2 salottisipulia
2 rkl öljyä
1 rkl voita
3 dl risottoriisiä
1–2 dl valkoviiniä
1/4 dl sitruunanmehua
1–2 rkl luomusitruunan kuoriraastetta
4 rkl voita
4 rkl parmesaania

mustapippuria, suolaa

Koristeeksi tuoretta minttua, sitruunaa, esim. minisitruunoita 

Kiehauta vesi ja liemikuutio. Kuori ja hienonna sipulit.
Kuullota sipulit pannulla tai kattilassa öljy-voiseoksessa.
Lisää riisi, kuullota viisi minuuttia tai kunnes riisi on läpikuultavaa.
Lisää viini ja puristettu sitruunan mehu. Keitä, kunnes neste on haihtunut.
Mittaa sekaan puolet kanaliemestä ja keitä, kunnes liemi on imeytynyt riisiin.
Lisää loput liemestä vähitellen. Risotto kypsyy noin 20 minuuttia.
Siirrä risotto liedeltä, sekoita sitruunankuoriraaste voin ja parmesaanin kanssa risottoon.
Mausta pippurilla ja tarvittaessa suolalla.
Koristele annokset tuoreella mintulla, kuoriraasteella (tai minisitruunoilla) ja parmesaanijuustolla. 

 

 

Paavi Franciscuksen sanoin:
pääsiäisrauhaa,
rauhaa, – urbi et orbi!

Rauhaa kaikille.

Ruoka ja viini

Välipäivän puuhasteluja

Valmistuluja, kokkailuja, imurointia, (työ 🙂 ) sähköposteilua, kaikenmoista viivykettä ennen ulos lähtemistä. Taskilantiellä (Juniorin ja pienten luona) piipahdus ennen oikealle pyörälenkille suuntaamista. Sitten Oulujokivarren lempparireitti Poikkimaantielle ja takaisin (kaupan kautta). Pyöräilykausi on kunnolla avattu.

Oulujoki ihan tyven. Ei vielä kovinkaan lämmintä, mutta niin kaunista, maaulauksellista, graafista, hyvä hengittää, ilo kulkea. Lajin vaihto hiihdosta pyöräilyyn on nyt sujunut saumattomasti.

Iltapäivällä taas keittiöön. Ihan meille kahdelle värkkäilin monenmoista pientä, josta lopulta kertyi lautaset kukkuroilleen: välipäivänä välipaloja ruoaksi asti. Ja Pehtoori hoksasi tarjoilla inspiroivaa kuohuvaa.  Franciacorta on Italian lahja maailman kuohuviinien ystäville. Parhaimmillaan samppanjan veroista, ja hintaista: tämänpäiväinen puolikas pullo Fratelli Berlucchi 25 maksoi ison normiskumpan verran. Mutta oli kyllä sen väärti.

Franciacortaa tuotetaan Pohjois-Italian Lombardiassa, melkein Alppien tuntumassa, Gardan ja Milanon välimailla, – joten? Ei viinikään voi olla huonoa. Samppanjamenetelmällä Pinot Nero (Pinot Noir), Pinot Bianco (Pinot blanc) ja Chardonnay rypäleistä tehty kuohuviini on todellakin melkein kuin samppanjaa. Ehkä vapun piknik-koriisi tällainen pieni herkku?

Isovanhemmuus Niitä näitä Ruoka ja viini

Pitkäperjantaina lyhyeltä tuntuva päivä

Ei oikeastaan tunnu pääsiäiseltä, ei varsinkaan pitkäperjantailta.

Ei lapsuudessani, eikä vielä nuoruudessanikaan, ei edes meidän lasten lapsuudessa, pitkänäperjantaina syöty suklaamunia, eikä muutenkaan juuri juhlittu. Pitkäperjantai oli nuiva, aika iloton päivä. Käytiinpä joskus kirkosssakin.

Mutta tänään meidän lapsenlasten kanssa on vietetty pääsiäistä kaikin asiankuuluvin menoin: on ollut virpomispalkkojen (vaikka sattuneesta syystä virvonta jäikin väliin…) lunastus = Suuri Pääsiäisen Aarteenetsintä, johon Eeviskin eka kertaa osallistui varsin skarppina, mitä veljensä ei oikein hyvällä katsellut.

Sitä ennen syötiin – takautuvasti – Juniorin synttäripäivällinen. Alkuun viherkaalisipsejä ja lammaspateetapaksia, lapsille galiamelonia ja mansikoita, pääruoaksi Lombardialaista broileria tykötarpeineen (mm. insalata caprese ja perhosmakaronia).

Jälkkäriksi tein Mantelimarenki-Daim-jätkskikakun.

Kelpasi lapsillekin, semminkin kun jätin toiselle puolelle puolukat ”vähemmän näkyviksi”. Valmistuu lopulta aika nopeasti.

Ison osan päivästä vietin sapuskan parissa, kuvailin, kokkailin, katoin, koristelin, fiilistelin.

Välillä piipahdin parinkymmenen kilsan verryttelypyörälenkillä: kausi avattu!!! Sulia reittejä ajelin, hissuksiin, tunnustellen. Linnut lauloivat ja aurinko paistoi. Ei järin lämmin, mutta silti hyvä!

Ja kunhan oli syöty – vihdoin, lasten mielestä – oli se aarteenetsintä, mutta myös Apsun 7 v. -synttärilahjan luovutus. Synttärit on vasta reilun kuukauden päästä, mutta kun pyöräilykausi on jo alussa… Kuten kaksi vuotta sittenkin, niin nytkin tänä pääsiäisenä, poika sai meiltä etukäteissynttärilahjana uuden pyörän. Ja mikä oli tärkeintä? – Ei väri, ei maastorenkaat, vaan vaihteet! Seitsemän niitä pitää olla! Kujalla sitten harjoituspyöräilyä ja kaikki vaihteet muutaman sadan metrin matkalla piti testata.

Samaan aikaan meillä Eeviksen kanssa superpallolla heittelyä. Keväinen paljas asfaltti tuo pientä riemua eloon monin tavoin!

Ihan mielenkiinnon vuoksi – ehkä vähän historioitsijanakin – kyselin eskarilaiselta, tietääkö hän miksi pääsiäistä vietetään. Sanoi tietävänsä, kertoikin. Tuli mieleen, että pitäisiköhän mummin jotenkin laajentaa maailmankatsomustaan? – Ehkäpä ei.

Ilolla lupasivat tulla taas ylihuomenna syömään.

Hautausmailla

Pääsiäiskukkia ja aika

Kiirastorstai-iltana minun jo pari viikkoa sitten kylvämäni rairuohot ja oraat alkavat olla jotensakin ´förbi´, mutta pupuja näkyy kodissamme entistä enemmän. Limen- ja nurmenvihreää sekä keltaista myös.

Pienet Pirkka-narsissit ilahduttavat myös. Tiedättekö, mikä tässä kuvassa on parasta? – Iltavalo. Valo illalla. Luonnon valo vielä näin myöhään, Oulussakin.

Pikkunarsissien lisäksi ostin kolmen pionin kimpun: ja ne aukesivat heti! Onkohan niilläkin kiire kevääseen?

Minullakin oli päivällä keväisempi olo kuin mitä luonto tarjosi. Olin ajatellut huristelevani hiusten leikkuuseen pyöräillen, mutta onpa vielä niin kylmä, ettei puhettakaan. Sitä paitsi oma ”kulkuneuvovastaavani” (sukset, pyörä, auto) Pehtoori on juuri saanut sukset huolletuksi ja varastoiduksi (mökillä), auton pestyä ja kesärenkaat vaihdetuksi, joten pyörän varastosta noston ja huollon aika lienee huomenissa. Tänä vuonna nämä vaihdokset ovat ihan yhdessä rysäyksessä.

Mutta pääsinpä autolla kaupungille vallan hyvin. Eilisten kuvien editointi vei aamupäivän niin ettei puhettakaan, että olisin ehtinyt kävellä. Ja kun oli roudattavaakin.

Kukista puheenollen — pääsiäiskukan, sinililjoja, vein myös äidin haudalle. Tai onhan se vielä tietysti myös isän hauta, mutta näinä kuukausina on tullut ajateltua sitä vain äidin hautana. Nykyisin juttelen siellä vain äidille.

Niin tein kyllä mökilläkin, siis juttelin äidille. Jotenkin siellä, Tuulentuvan pihapiirissä ja Laanilan laduilla, äiti oli kummasti läsnä. Ehkä siksikin, että nyt ei sieltä enää tule äidille soitetuksi, ei keneltäkään hänen vointiaan kysellyksi, mikä on kuulunut mökkieloon viime vuosina. Ehkä juuri siksi näin melkein joka yö unta äidistä tai jotain, jotenkin häneen liittyvää: muistoja, painajaisia, lapsuuteen liittyviä asioita, äidin omasta elämästään kertomia vaiheita, yhteisiin Lapin päiviin liittyviä juttuja, kaikkea… Ihan selvästi mieli tekee unimaailmassa vielä ”töitään”.

En suinkaan ole ainoa, jolla ajankulku on hieman sekaisin, vuoden- ja vuorokaudenajat aika ajoin hakusessa: joulukaktukseni on nyt kauneimmillaan, kymmenet kukat avautuivat sopivasti näin pääsiäisen juhlaan.

Ai niin. Tänään tuli Helmet-lukuhaaste valmiiksi. Mitähän nyt lukisi/kuuntelisi?

 

Niitä näitä

Ruokakuvaushommissa

Johan oli mukava olla ruokakuvauskeikalla tänään.

Annoskuvauksia pari, kolme tuntia, ja loppupäivä kuvia editoiden. Huomenna viimeiset. Pari kokkia teki ruokaa ja ravintolan (Radisson Blu Oulu) keittiömestari oli minun apunani stailaamassa. Enpä niitä asiakkaan kuvia tähän laittele, mutta yksi kännykkäotos kertokoon, millaisia herkkuja oli kuvattavana. Ja toki sain sitten lounaankin homman lopuksi. Nämä on mulle tietysti ihan mieluisimpia hommia tehtäväksi.

Kaupungilla asioitakin – olihan lasten pääsiäisaarteen etsintää varten hommattava palkinnot. Ja spesiaali ruokatarpeita haettava myös, sillä nyt vasta vietetään Juniorin synttäreitä, tietysti pääsiäisruokien merkeissä. Kuukauteen en ole pieniä nähnyt ja ikävä on ihan hirmuinen. Ei kertaakaan aiemmin näin pitkään erossa heistä.

Niitä näitä

Automatkalla

Vuotsossa aamukahdeksan jälkeen matkalla kohti kotia pysähdyimme hetkeksi: Sompion Arjan käsityöpajan/myymälän pihapiirissä on ympäristötaidetta. Aika monenlaistakin, mutta katseenvangitsija on vanhoista polkupyöristä tehty aita. Olen kuvannut sitä joskus ennenkin, tänään talvisia otoksia. Laskeskelin että ”teokseen” kuuluu ainakin puolensataa käytöstä poistettua pyörää.


Mökkimatka sujuu useimmiten aika nopsasti, niin tänäänkin. Minua eivät pitkät automatkat ole oikeastaan koskaan ärsyttäneet tai edes väsyttäneet. Ehkäpä se johtuu siitä, että olen pennusta asti niihin tottunut. Tykkään vieläkin (varsinkin sulalla kelillä ja valoisan aikaan) ajaa itse, mutta mökkimatka jaetaan aina puoliksi.  Rovaniemi – Oulu -väli on mun, joten siellä pohjoisempana on sitten saatava aika kulumaan muuten. Ja hyvin kuluu.

Tosin minua yleensä kyllä aina – enemmän tai vähemmän – harmittaa lähteä möksältä kohti etelää, kohti milloin mitäkin… joten koetan ajatella jotain muuta kuin mökkiloman loppua. Niissä tunnelmissa tänään tein vinkkilistan, josta ehkä jokainen voi soveltaa omansa, valita omalle automatkalleen ajanvietettä.

Ota kännykällä tai vaikka järkkärillä kuvia pitkin matkaa. Kuvia, joista tulee huonoja ja joilla ei ole mitään käyttöä. 😀 [Tätä teen ihan liian usein!]

Kudo. Myös kirjoneule onnistuu hyvin, itse asiassa paremmin kuin telkkaria katsellessa.

Tee kauppalappu. Kotiin palattua on kuitenkin käytävä kaupassa.

Selaa kalenteria, etsi päiviä, jolloin voit taas palata pohjoiseen.

Varaa aika kampaajalle, hammaslääkäriin tai hierojalle. Tai millaista kehonhuoltoa ihmisten ilmoille palatessasi tunnet tarvitsevasikaan.

Kuuntele äänikirjaa, kaiuttimella. Valitse kuunteluun kirja, jota voi kuunnella, vaikka vain puoliväliin. Ei dekkareita eikä 500-sivuista sukukronikkaa, vaan ehkä novelleja, uutistoimittajien omaelämäkertoja, tietokirjoja jotain mikä kiinnostaa kaikkia autossa olijoita, eikä siinä loppuratkaisu jää kutkuttamaan kun matka loppuu.

Tai mieti, minkä nimen antaisit kotitiellesi/kadullesi, jos saisit vaihtaa sen. Ei meidän Rantapellonkujassa (Strand Field Boulevard 🙂 ) mitään vikaa ole, mutta jäin tätä taas miettimään, kun tuo Sompion Arjan paja on Taivallammentiellä. Se on kaunis tien nimi. Usein mökki- ja muilla automatkoilla katselen ja mietin teiden nimiä: Petäjäskoskella on Sinnikuja, siinä on jotain perisuomalaista mentaliteettia! Ja Jaatilassa on Lähteväntie. Siitä olen kirjoitellut täällä ennenkin.

Tee töitä. Kuinka monta kanditutkielmaa tai gradukässäriä onkaan tullut Saariselkä – Rovaniemi (- Oulu) -välillä luettua.

Suunnittele tulevan viikonlopun tai pääsiäisen, vapun, juhannuksen, lasten synttäreiden tai ihan minkä tahansa seuraavan juhlan menu. Surffailu auttaa tässä.

Ajattele ja ole kiitollinen, että on koti, mihin palata ja että, kotiinpaluun syy ei ole hätä, ei huoli, ei pelko, ei sairaus.

Tee blogiin listaa, mitä automatkalla voi tehdä, kun kerran mitään parempaakaan et keksi tai viitsi, eikä sinun ajovuorosi ole vielä.

Liikkuminen Mökkielämää Niitä näitä

Hiihdot on hiihdelty

Pääsiäisviikko, retriitin aika. Tänäkin vuonna on ollut jonkinlainen retriitti, vetäytyminen arkielämästä, – aika hiljaistakin on meidän oleilu täällä Hangasojan rannalla ollut.

Tänään vielä ladulle. Yksikseni lähdin. Valitsin reitin, jossa arvelin olevan mahdollisimman vähän muita: Kiilopäältä paliskuntarajan vartta kohti Kakslauttasta ja Sivakkaojalta kohti Niilanpäätä (Rautulammen retkiladulle). Eipä laavun jälkeen muita näkynyt. Kirjan kuuntelunkin jätin pois. Oli hiljaista, niin hiljaista. Välillä on saatava olla itsekseen, yksikseen. Enimmäkseen hiljaa minä nykyisin olen muutenkin.

Tämän talven hiihdot on nyt hiihdelty; sukset jätetään tänne mökille kun huomenna palaamme kotiin.

Oulussa perinteistä pääsi hiihtämään vasta vuodenvaihteen aikaan, ja sen jälkeen olenkin hiihdellyt. En yleensä pitkästi kerralla,  mutta aika usein sentään. Niin usein, etten varmaan koskaan aiemmin elämässäni. Tavoitteita ei ollut; ajatuksena, että kunhan hiihtelen niin paljon kuin olkapää sallii ja vaatii. Ja niin paljon kuin huvittaa, niinä päivinä kun se on mahdollista ja kun se tuntuu mukavalle.

Elämä on valintoja, tämän kanssa tuntuu, että valitsin hyvin. Luovuin suorittamisesta, ainakin enimmäkseen. 🙂 Tästä huolimatta, vai juuri sen ansiosta, sain hiihtokalenteriini melkein 600 km. Se on enemmän kuin yhtenäkään talvena elämässäni. Viime talvena, jolloin kausi oli pitempi, hiihdin melkein 500 km. Ja nyt tuli toinen talvi, etten käynyt ollenkaan rinteessä.

Parhaimmillaan täällä Saariselän – Kiilopään alueella on yhteensä 200 kilometrin mittainen latuverkosto, jota huolletaan todella hyvin ja valinnan varaa on: on tasaista, avotunturia, retkilatuja, helppoja latuja, pitkiä nousuja ja pitkiä laskuja tuntureita ylittävillä laduilla, metsätaipaleita, ”parfyymilatu” (meillä sitten kuitenkin jäi ne monotanssit kokematta!), yksi musta latukin (Kulmakurulle).

Tänä vuonna minä olen hiihtänyt alle puolella kaikista laduista. Juuri nuo pitkät, vaikeatkin taipaleet (Moitakuru, Rautulampi ja Kulmakuru) ei ole olleet mun reittejä. Toisaalta monilla pätkillä olen käynyt monen monta kertaa.

Pehtoori on tehnyt täällä tänä vuonna enemmän lumitöitä kuin koskaan: monina vuosina ne (pl. katoilta tiputtelut) ovat olleet ainakin enimmäkseen mun hommia ja Pehtoori on hiihtänyt silloin enemmän. Tänä vuonna minä en juuri ole kolaan tai lapioon koskenut.

Lunta sataa nytkin, niin kuin on tehnyt melkein koko viikon. Hangen korkeus on yli metrin. Ihan täysi talvi! Huomenna kohti kevättä. Ja pyöräilykauden alkua! 😀