Molemmilla kerroilla nautimme kolme ruokalajia. Perjantaina minulla Arancini al Tartufo (Herkkutatti- ja tryffeliarancini, herkkutattipyrettä ja basilikaöljyä) (hyvä), puistettua rautua ja veriappelsiinirisottoa (perfetto, rautu oli paistettu täydellisesti) ja jälkkäriksi vain Affogato (ookoo). Muutkin olivat tyytyväisiä.

Tiistaina 32 hengen seurueemme nautti tällaista.

Alkuruoka, poronkieltä (ohuen ohuina siivuina) savumuikkukastikkeessa kapristen kera, oli ainakin minulle uusi tuttavuus. Kieli oli ohutta, tekisi mieleni sanoa hienostunutta, kastike samettista, kaprikset eivät olleet tavallisia etikkapalleroita, vaan mehukkaita ja parmeran kypsää ja vasta raastettua. Tätä voisin syödä monta päivää peräkkäinen alkuruoaksi tai lounaaksi.

Osso Bucco tarjoiltiin risoton kera, – ei suuria tunteita, ei ikimuistuisia makuelämäyksiä, mutta makoisaa, täyteläistä, sopivan tomaattista, mureaa ja ainakin meistä Greco di Tufo oli hyvä pari sille. Talon tiramisu? – Ei valittamista. 🙂 Miksei siinäkin Italia kohdannut pohjoista – kuten vaikka rotissöörikilpailun yhdessä ”perinneruoassa”? 😄🧑‍🍳

Jokainen kommentti on ilo!