Tuossa, tämän työhuoneeni ikkunan yläpuolella, jossain villiviinin oksistossa on kirjosiepolla pesä. Ja tuo lintu on TODELLA äänekäs. Eikä sitä kuunnellassa jää epäselväksi, etteikö lintu tekisi selvää kaikista, jotka yrittävät hänen perheensä pesälle tehdä häiriötä. Eepi – loputtoman eläinrakas luonnontutkija – oli eilen todella innokas tarkkailemaan linnun elämää, laulua ja kurkkimaan myös pesän suuntaan, mutta me muut emme moiseen ole rohjenneet. Silti – tuo lintu on tuonut hyvää tunnelmaa pihaan, oloonkin.
Emme siis häirinneet peipon perhe-elämää, vaikka Pehtoorin kanssa on puolenpäivän jälkeen – vihdoin – vietetty aikaa kotipiazzalla. Oli tultava runon ja suven päivään asti, että me tarkenimme ensimmäistä kertaa!!! tälle suvelle nauttia ulkona syömisestä. Ei koskaan, ei koskaan meidän liki 40-vuotisen täällä asumisen aikana ole edetty näin pitkälle kesään, että oltaisiin voitu kattaa pihalle. Useimmiten niin on tehty viimeistään äitienpäivänä, usein vappuna tai viimeistään juhannuksena. Mutta tänä ilmastonmuutoksen kurittamana aikana me tehtiin niin vasta tänään! Noh, ilo olikin sitten sitäkin suurempi.
Molemmilla aamupäivällä useampien kymmenten kilometrien pyörälenkki, joten olihan se mukava leppoisasti istahtaa eilisten rääppiäisten äärelle kotipihalle. Juniorikin piipahti. Aika lailla leppoisa olo. Kesä! Nyt.
~~~~~~~~~~~~~~~~
Lupasin kertoa spessusuklaasta: ns. Dubai-suklaa oli (kai) tämän vuoden alkupuolella kaikkien suklaafriikkien testailtavana, kehuttavana ja kummasteltavana, ”tiktok-hitiksikin mainittu suklaa oli meilläkin maisteltavana. Hyväähän sekin, mutta ei me toista levyä etsitty. Nyt sitten kun etsin rose-suklaata vadelmapossetia (nyt on sille oivallinen aika!!!) varten törmäsin tällaiseen. Mistacchio!
Ensimmäisessä kaupassa, jossa tuollaisen näin, hinta pienestä levystä oli yli kympin, joten jätin hyllyyn, mutta sitten meidän omassa K-supermarketissa, joka ei yleensä kylläkään kilpaile halvoilla hinnoillaan, sama levy oli rapiat kuusi euroa. Ja mehän tietysti sitten sen testasimme.
”Enkelinkiharoiksi” mainostettu suklaa jakoi mielipiteitä: lapset (A & E) sanoivat ”ihan hyväksi”, me aikuiset, Juniori & R. totesivat OK, minä ja Pehtoori tykkäsimme aika paljonkin. Ehkä en kuitenkaan huomenna riennä ostamaan lisää. Mutta kokeillahan kannattaa! Löytyisipä jostain perusruby -suklaata!
