Hiljalleen alkaa kummalliset ”syksy-fibat” hiipua tasatahtia sen kanssa, että viime viikon flunssa jo hellittää (ääni vain tavallisen matala) ja että nenän niistäminen ei keskeytä pyörälenkkiä. Sadettakaan ei sitten maanantain jälkeen ole enää ollut, ja lämmintäkin jo selvästi yli +10 C. Tosin aamupäivällä vastatuuli vallan kylmä. Mutta paistaa. Ja ennuste lupaa hyvää. Viileähköstä säästä (ja flunssasta huolimatta) huolimatta pyöräily on ollut ilomme. Tänään jopa kaksikin pientä pätkää yhdessä.
Kun muutama vuosi sitten Oulun kaupunki teki päätöksen, että teiden pientareita ei enää ajeta, ei kukkaniittyjä parturoida, olin vähän ihmeissäni ja aattelin, että ´ei hyvä´, että tulee sellaista hoitamattoman näköistä, vähän niin kuin ”ennen oli” tai niin kuin oltaisiin jossain maaseutupitäjässä.
Mutta tänä vuonna kun sateet ovat saaneet kaiken mahdollisen kukkimaan runsaana, on kaupunkimaisemassa kukkaista ja kaunista. Kaupunkimaisemassa! Paljon. Niittyleinikkipeltoja, apilalammikoita, puhalluskukiksi muuttuneita voikukkaketoja, koiranputkipitsien reunustamia baanoja, päivänkakkarapälviä, ja siellä täällä väleissä vilahtelee violetteja ja liloja hiirenvirnoja, tupakkakukkia, horsmia, ohdakkeita ja lupiiinejakin.
Pientareiden lisäksi olen katsellut taivaita, – ja jatkanut pilvibongausharrastustani. Ja maanantaina jo luulin nähneeni sen kaikkien pilvibongareiden kokoelmien hienoimman helmen: Kelvin-Helmholtsin aaltopilvet (ks. kuvia).
Noh, melkein. Mutta mietin, että olisikohan tuohon Toppilansalmen maisemaan sellainen voinut syntyä?
Ostin vastikään Pilvibongarin taskuoppaan. Siinä on pistetaulukko, johon voi havaintonsa merkitä ja kerätä pisteitä! Ihan mahdottoman mieluista juttu minulle! Vähän kuin pientä kilpailua (ihan itsen kanssa) ja häivähdys suorittamistakin.
Pikisaaressa ”bongailin” lintujakin.
En tiedä mikä näiden idea tai tarina on, mutta monta kertaa ovat saaneet hymyn huulille.
Iltapäivän lopulla meillä (myös Pehtoori) oli pizzatreffit ystävän kanssa Tubassa. Ei huono, mutta en ehkä tavoittele toiste. Pizzaa siis. Ystävän kanssa toki tavataan mieluusti tiuhempaankin. Ja meillä oli sitten vielä liput kesäteatteriin Hupisaarille: Juurihoitoa siirtolapuutarhassa. Huonompaakin on nähty, mutta toki paljon parempaakin. Kepeää, kuplettimeininkiä, kohellusta, mutta ei mitään kipeää. Ja kesä, kesäilta, kesäteatteri. Hyvä näin.