Herätessä mökin kattoon kuului sateen rummutus, ei ropina, vaan rummutus. Ja mökkipihan puiden oksat näyttivät siltä, että tuulee, tuulee kovasti. Ja oli hyvin pimeää, mikä ei tuntunut millään muuttuvan edes hämäräksi. Aamupalalla pohdiskeltiin, että eipä meillä ole mitään kiirettä ulos: ”Aikaisintaan sitten iltapäivällä jos kerran säätiedotuksen mukaan tyyntyy ja selkenee… ”

Ja eipä aikaakaan kun oltiin pihalla. Yhdeksän jälkeen oli jo vähän valoakin. Aateltiin vähän vaan käydä katselemassa pihapiiriä ja  tepastelemassa mökkitiellä. Ja puronrannassa! Hangasojaan on palannut pulputus ja solina, vettä on jopa paljon! Ilon asia on se! Syyskuun alun kuivan kauden jälkeen vedenpinta on noussut parikymmentä senttiä. Silti en rohjennut saunasta puroon pulahtaa.

 

Sadekuuroista piittaamatta hoksattiin pian jääneemme puuhailemaan kaikenlaista: Pehtoori rakensi liiterin pikkupuolen takaseinälle hyllyt – järjestys parani entisestään. Mie siivoilin pihaa, laittelin terasseille somistetta: lyhtyjä ja havuja etc. Kannoin saunalle vedet ja puita parin viikon lämmityksiä varten. Sen sellaista. Eikä rännäksi muuttunut sade oikeastaan edes haitannut – kolme tuntia touhuilua teki hyvän mielen ja toi väriä kasvoille.

Iltapäivän puolella, kun taivaalla näkyi jo pastellisävyjä ja sinitaivastakin, oli hyvä lähteä saunaan ja sen jälkeen vetäytyä sisälle. 🙂 

Nyt jo pakastuu, ja sää kuivaneekin. Aurinkoloma tästä näyttää tulevan. 🌤

Jokainen kommentti on ilo!

You might also enjoy: