Loputkin lumet ja huurre puista on hävinnyt eilisen ennätyslämpimän sään vuoksi. Lumeton ja tuulinen oli aamulla maisema. Mutta valoa kymmenen jälkeen kuitenkin.
Joten ei mitään syytä jäädä sisälle: korkealle tuuleen ei tahdottu, joten päätettiin lähteä kulkemaan Kakslauttasen* (laskee Tolosjokeen) rannoille. Joki oli paikoin jäässä, ja metsä aurinkoinen! Taas niin kaunista.
Samoilla poluilla tykkään talvisin hiihdellä. Ei ole kovia nousuja eikä laskuja. Hyvä oli kävelläkin.
Oli hyvä, että tuli pari tuntia tepasteltua ja nälkää hankittua: olemme juuri lähdössä Lapin Keittiömestareiden Herkkupöytä tapahtumaan Santa’s Hotel Tunturiin.
Olemme olleet siellä viisi kertaa aiemminkin: 2010, 2011, 2012, 2013 ja 2021.
Menu on taas huikea ja monipuolinen. Näin alustavasti olen ajatellut keskittyä näihin
Hanhirilletteä, karpalokompottia ja kotimaisia juureksia
Riekkopateeta, naurislastua ja riimiriekkoa
Kampasimpukkaa, porkkana-inkivääri pyrettä ja kurkku-minttupikkelssiä
Kuningasrapua, perunaa ja emmentalia
Kerron sitten huomenna miten meni, mikä maistui.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~
*Kakslauttanen-sana tulee ajalta, jolloin näillä meidän mökin tienoilla peuranpyynti oli tärkeä elinkeino (nimenomaan hangaspyynti ~ Hangasoja) eli 1600–1800-luvuilla. Syystalvella, metsästyskauden lopulla peuranpyynnin saaliit kerättiin yhteen paikkaan. Tehtiin ”kakslauttanen” = hirren/kelon päälle tehtiin lankuista levy, ja sen päälle laitettiin saalislihat. Sitten taas lauta ja sen päälle kiviä. Näin saalis suojattiin pedoilta, ja se voitiin lumikelien tultua käydä hakemassa. Kakslauttanen, juuri tuo paikka oli hyvä saaliiden keräämiseen, säilömiseen ja sitten talvikelillä hakemiseen. (lainaus tästä postauksesta)