2017

Home 2017 (Page 17)
Showing: 161 - 170 of 352 RESULTS
Ruoka ja viini

Soppapäivä jatkaa juhlaa: keitto ja kirsikkaclafoutis

Viikon kestänyt juhlallinen syöminen jatkui vielä tänäänkin. Aamupäivällä äidin luona mansikkashowia ja muuta huolehtimista, sillä seurauksella, että toin vielä kotiinkin litratolkulla mansikoita. Onneksi Apsu ja Juniori tulivat illansuussa käymään ja laitoin sitten edelleen heille niitä kotiinkin vietäväksi. Minä kun en mansikoita enää pakasta.

Iltapäivällä olimme Pehtoorin kanssa appivanhempien luona: appi kun täytti huikeat 92 vuotta. Siellä sitten mansikkakakkua.

Kauppaan mennessä en vielä ollut keksinyt, mikä keitto olisi tässä juhlasyömisessä hyvä ratkaisu, mutta marketin ovenpielen marjanmyynnissä olikin kanttarelleja! Siispä soppa niistä. Tein sen vähän paremman: juustoa ja kermaa ettei nyt ihan yhtäkkiä tapahtuisi romahdusta kalorien hankinnan runsaahkossa määrässä. Viini jo sentään jätettiin tänään nauttimatta.

Se Parempi Kanttarellikeitto

litra kanttarelleja
1 rkl voita
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
7 dl Puljonki-kasvislientä
1 dl valkoviiniä
1 pkt (~ 200 g) tuorejuustoa (ruohosipulikin sopi, mutta kanttarelli olisi ollut vielä parempi)
ruohosipulia, timjamia
mustapippuria, ehkä vähän suolaa

Huuhdo ja kuivaa sienet. Silppua sienet ja sipulit. Laita kattilaan ensi sienisilppu, ja sekoittele niin kauan, että enin neste on haihtunut. Lisää voi ja sipulit. Lisää joukkooon viini (voi toki jättää poiskin kuten tänään tein) ja kanaliemi.

Anna keiton kiehua hiljalleen noin 20 minuuttia, ja sekoita sitten tuorejuusto mukaan. Lisää yrtit ja pippuri ja lopuksi löysäksi vaahdoksi vispattu kerma.

Tämä on ihan juhlasoppa, jota olen joskus vieraillekin tarjonnut. Jälkkäri olikin sitten jotain ihan uutta. Meillä on perjantaina paistinkääntäjien piknik ja teemana on ranskalainen keittiö, ja kun tuntui, että liki kaikki muut aikovat tuoda jotain suolaista, eikä jälkkäreitä paljon listassa ollut, niin ajattelin kokeilla jotain ennen syömätöntä.

Kirsikka Clafoutis!  Kirjoittelen ohjeen kunhan saan kuvat työstetyksi, voi mennä huomiseen…

 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

(EDIT 25.7.2017 )

Tässäpä soppapäivään mainio jälkiruoka.

Clafoutis-nimen käyttö tästä kirsikkapannarista on kyllä hieman riskaabelia, sillä Limousinen alueen ihmisten mukaan vain heidän alueellaan tummista kivellisistä (hapan)kirsikoista tehty paistos on ainoa oikea clafoutis, muut ovat vain yhdenlaisia ”kirsikkapiirakoita”. Clafoutis-taikinan alle kätkeään usein myös luumuja, persikoita tai karhunvatukoita, joten syksyn tullen tätä voi varioida monin tavoin. Mutta nyt tähän sesonkiin tämmöinen versio, joka on hyvin lähellä Julia Child´n Kirsikkaclafoutia.

Kirsikkaclafoutis

7 dl kirsikoita 
3 dl kermamaitoa
1½ dl (mauste/ruoko)sokeria (puolet taikinaan, puolet pinnalle ennen uuniin laittoa)
3 munaa
1 rkl vaniljasokeria tai vaniljatangon sisus
ripaus suolaa
2 dl vehnäjauhoja
25 g sulatettua voita

Poista kirsikoista kivet. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Laita vuoan (24 cm) pohjalle leivinpaperi

Laita kirsikat vuoan pohjalle. Tee pannaritaikina: sekoita jauhot ja maito ja lisää joukkoon munat ja sekoita tasaiseksi (vaikka sauvasekoittimella). Lisää 3/4 dl sokera ja vaniljasokeri, suola ja sulatettu voi. Ripottele pinnalle loput sokerit ja paista vielä noin 30 minuuttia, kunnes taikina ei tikuilla kokeiltaessa tartu ja pinta on kauniin värinen.

Hieman jäähtyneenä vaniljajäätelön kanssa oikein hyvää.

Tein oheen kokeeksi myös sokerista tönkkiä kermavaahtoa, jossa oli vähän ranskankermaa ja puolikas raastettu tonkapapu (muistattehan). Hmmmm … maistuipa kokonaisuus ihan ranskalaiselle. Siis tämä on minun kontribuutioni ensi perjantain rotissööripiknikille.

 

 

Kalaasit

Kalaaseista opittua

”Japani lasissa ja lautasella” -kalaasit on nyt ohi.

Eihän se mennyt ihan niin kuin parhaimmillaan, … mutta pikkutunneille asti juhlimme. Ja tänään tulleista kiitosviesteistä olen ymmärtäväni, että ruoka oli ollut hyvää ja vieraat juhlissa viihtyneet.

Parasta oli kun välillä porukalla kuulosteltiin toistemme kuulumisia. Naurua ja äääntä ei illasta puuttunut.

Pehtoori on tänään siivoillut ja tiskaillut todella paljon, toki minäkin. Mietin ohessa, että ensi vuonna jos Kalaaseja ryhdyn puuhaamaan, en laita ruokalistalle yhtään sellaisia juttuja, jotka on tehtävä vieraiden läsnäollessa ja jotka vaativat pipertämistä vielä juhlassa ja jotka vaativat ihan hurjan paljon astioita. Kaiken pitää olla valmiina, vain pöytään nosteltavana, korkeintaan grillattavaa, – siinä on hyvä jutella ja olla läsnä.

Kunpa tuon muistaisin, ja muistaisin laittaa kaiken valmiiksi, etten sotkisi balsamicoa ja soijaa!!! Ja että kirjoittaisin (ehtisin kirjoittaa) MYÖS viinilistan ~ huomattiin yhtäkkiä kesken illan, että punaviinejäpä ei juuri ollut hankittu. Eikä todellakaan haluttu korkkailla ystävien tuomia hienoja huippuviinejä… No onneksi on olemassa hyvin sekalainen perusvarasto, josta sitten viinejä pöytään nostelin. Tämmöistä se on kun tulee kairalta suoraan juhlaan!

Parasta oli Choco Delin huikea vadelma-valkosuklaa-vanilja-kakku, eikä se minun onnnettomia vaiheita kokenut jälkkäri, matschajäätelökään, huonoa ollut, ei ollenkaan.

Kattauksessa olleet syömäpuikot kaikki saivat viedä kotiinsa, tuliaisina Japanista, muistoksi kekkereistä.

Ja tässä sitten ”hakukuulutus”: Jos joku teistä jossain kirpparilla, ulkomailla, poistomyynneissä, jopa Villeroy& Bochin -tehtaalla näkee tuollisia lautasia, ostakoot vaikka kaksi tai jopa neljä. VB:n Arco Weiss- sarjaa meillä on ollut pian 30 vuotta, ja koko serviisi on olemassa, mutta ruokalautasia tarvittaisiin muutama lisää… nyt on enää 13 kpl. Kalaaseissa niitä tarvitaan 14. Yksi on siis hävöksissä tai särkynyt, joten tarvetta olisi. Jos näet, osta, ja välitä minulle.

Viime yönä unet jäivät kovin niukoiksi, niin kuin koko viikon ovat jääneet, ja väsy oli syynä siihen, etten lähtenyt Turkansaareen vaikka siellä olisi tänään ollut ”Rahvaan päivät”, joihin olin ajatellut lähteväni kuvailemaan. Tympäsee moinen laiskuus, mutta onneksi ei ollut välttämätön juttu tuo kuvausreissu. Ja huomenna jatkuvat harjoitukset ja on yksi pieni kuvatilauskin tehtävänä. Hyvä niin.

Kalaasit Ruoka ja viini

Kalaasit 2017 – Japani lautasella ja lasissa

Tänä vuonna kalaasimenu ei todellakaan ole minun mukavuusalueellani, kuten esimerkiksi 2014  tai 2012.

Mutta itseppä olen ottanut tämän tavan: kalaasimenu on edellisen vuoden aikana tehdyn (ulkomaan)matkan teeman mukainen. Nythän olisi ollut vara valita Japanin ja Espanjan (Lanzaroten) välillä, mutta otinpa kunnolla haastetta ja päädyin Japaniin. Osaksi siksikin, että kaikenlaista kattaus- ja tarjoilutarviketta ostelin Kiotossa ja Tokiossa viime marraskuussa..

 

Kalaasit 2017

Maki- ja nigirisushi
Wasabi, inkivääri, soija

Teriyakilohi
Yakitoribroiler
Pähkinäkastike
Paistettu nuudeli
Hapanimeläkurkku
Grillattu munakoiso
Kalesalaatti
Matsutake

Matchajäätelö
Wasabisuklaa
Vihreä tee

Pieni!! kakku

Kaiken muun – jopa sushit 14 hengelle – ehdin tehdä itse, mutta kakun tilasimme viime lauantaina, ja kävimme eilen hakemassa. ChocoDeli Rovaniemellä tekee paitsi huikeita konvehteja myös kakkuja. Sitruuna-salmiakkikakku oli ensin ajatuksena, mutta sitten keksin että näinhän kakkukin saadaa taipumaan Japani-teemaan. 🙂

 

Niitä näitä

Juhlasta toiseen

Mökkiviikko ohi. Tytär, vävykokelas ja kaverinsa lähtivät aamukoneella Helsinkiin, me ajelimme Ouluun. Ero ei ollut kipeä, koska tiedän, että näemme taas pian. 🙂

Juhlaviikko jatkuu nyt täällä. Kotosalla oltiin iltapäivällä, hyvissä ajoin, että ehdimme Alkoon hakemaan tilatut viinit, saken ja japanilaiset oluet ja kauppaan hakemaan tuoretavarat, huomenna Kauppahallista loput.

Onhan huomenna on meidän Kalaasit. Kaikista tämän kesän viikonlopun päivistä huominen on ainoa, joka sopi meidän 12 ystävälle ja meille. Pikkuisen järjestelyähän tämä on vaatinut, ja ehkä hieman tavallista lyhkäisempää menulistaa, mutta onnistuu toki. Ainakin toivon niin.

Käytiin tänään kaupassa ja Alkosta hakemassa tilatut viinit ja sake. Yksi hieno sake tuotiin Nagoyasta, mutta eihän yhdestä pullosta neljälletoista riitä kuin tilkka. Puutarha oli Juniorin (ja sateiden) ansiosta aika helposti ”ylösrakennettavissa”, joten aikaa keittiöön jäi. Ehdottomasti suurin osa ruoasta on sellaista, että sen voi tehdä vasta huomenna ja osa grillissä vasta sitten kun vieraat ovat jo tulleet.

Joten tänään oli sitten jopa luppoaikaa niin, että ehdittiin Aatuakin pikaisesti nähdä. Molemmin puolin oli jo ollut ikävä.

Niitä näitä

Kisoja Tankavaarassa ja Hangasojalla

Tänään ei satanut, ei kyllä paistanutkaan. Eikä aamulla nukuttanut, mikä harmitti suunnattomasti. No mutta olipa aikaa laitella aamiaista, lueskella.

Kunhan myöhäinen aamiainen oli nautittu, lähdimme nuorten kanssa kohti Tankavaaraa. Siellä oli tänään, Saariselkä-viikolla, kullanhuuhdontakilpailuja ja muuta markkinameininkiä. Ja museo.

Minulle, meille, paljon tuttua ja ennen nähtyä, mutta olipa se mukava tietysti ”uusien ihmisten” kanssa siellä käydä. Ja minä sain pitää pieniä historialuentoja. 😀 Mukavaa kun oikeasti tuntuivat olevan kiinnostuneita.

Museon ja alueen kulttuuriperintöön ja elinkeinoihin tutustumisen jälkeen Kuukkeliin. Kuten meidän vieras M. sanoi: ”Voiko Kuukkelissa koskaan käydä liian usein?”  – Näinhän tämä Lapin eksotiikka toimii! 😀

No mutta, haimme vähän täydennystä päivällisen aikaansaamiseksi, ja tänään tehtiinkin safka porukalla. Minä sain toimia ”keittiömestarina”, ohjeistaa ja katsoa päältä. Ja hyvää tuli!

Pitkään istuimme ruoan äärellä ja sitten revanssi eilisen peli-illan kiistanalaisen tuloksen jälkeen: tänään tasapeli! Tästä on hyvä jatkaa…

Lappi Ruoka ja viini

Ruokaa rakkaudella

Tällaista tänään …

Entinen työkaverini löysi uuden elämänkumppanin kymmenkunta vuotta sitten. Kun ystäväni rakastuneena kertoi minulle uudesta, nyt jo edesmenneestä miehestään, hän sanoi, että ”S. on sellainen ruoalla rakastaja, samanlainen kuin sinäkin” – enpä ollut koskaan kuullut moista epiteettiä kenestäkään saatikka itsestäni. Myöhemmin ymmärsin hyvin, mitä hän tarkoitti. Ja taisipa hän osua oikeaan.

Tuli vaan tuo tänäänkin mieleen.

Työkaveri ja miehensä tulivat tänään mieleen, kävivät kerran täälläkin, syömässä, matkalla Norjasta Ouluun. Silloinkin oli korvasieniä, ja aika paljon muutakin. Niin kuin tänäänkin.

Aamiaisesta (brunssista) halusin ihan erityisen: tyttären nimipäivä ja viime sunnuntaina koettu aamiainen innostivat värkkäilemään shotteja. Ja yhtä sun toista muuta, puuron lisäksi tietysti.

Sateisen aamupäivän lopulla ajelimme porukalla Laanilan Savotta-kahvilan pihalle, jossa oli kirppis, pihatapahtuma, paikallisia käsitöitä, porokeittoa etc. ”Rokulipäivä”. Mutta sade. Joten eipä juuri kummoista: nuoret lähtivät ajelemaan kohti Inaria Siidaan ja Sajokseen ja me lähdimme tepastelemaan ”linjaa” pitkin mökille. Hyvähän se on tihkusateisessa metsässä hengittää ja kulkea.

Pientä remonttia, siivoiluja ja kuvailuja mökkipihassa, saunan lämmitystä ja päivällisen puuhailua. Aika paljon puuhailua. Hyvillä mielin.

Illansuussa olimme taas juhlaruokapöydän ääressä: ”Aina sitä samaa” ~ poroa ja korvasieniä, hilloja ja leipäjuustoa.

Minun tapani sanoa: minä haluan teille kaikille hyvää, pidän huolta, muuta en osaa, teen ruokaa, välitän ja  yritän kertoa että olette tärkeitä.

Historiaa Lappi Valokuvatorstai Vanhemmuus

Nuoria iloksemme – ihan sama vaikka välillä satoikin

Aamusauna, aamu-”uinti” (Hangasojan vedenlämpö) +11 C.  Ja vettä on paljon, harvoin se niin korkea on ollut, eikä ihme sillä sitä tuli viime yönäkin ja paljon!

Mutta aamulla ei satanut, heräsin (täpinöissäni jo varhain) ja lähdin saunan lämmitykseen. Ennen seitsemää oli jo saunottu ja aamupuurot syöty.

Sitten me vain varmistelimme, että kaikki on valmiina, ja aloimme odotella… Odotella, että voisimme lähteä lentokentälle.

Helsingin kone oli vähän etuajassa. Eikä vieläkään satanut, sitähän me olimme kovasti toivoneet, ettei sataisi, semminkin kun saatiin tänne ensikertalaisia ”vieraaksemme”. Tyär tuli P:n kanssa, poikaystävä on jo niin vakituinen, että saimme hänet tänne mökillekin. Oulussa (maaliskuussa) ja Helsingissä (huhtikuussa) olemme jo vävykokelaan tavanneetkin, ja olipa todella, todella mukava, että saimme hänet tännekin, – etelän ihimisen pohjoisen kairaan.

Toinenkin Lapin kesää kokematon tuli tyttären mukana mökkeilemään: marjanmyyntiuran kollega, opiskeluajan kaveri tuli myös: saimme kolme nuorta seuraksemme. Ja kyllähän me olimme iloisia, että säätiedotuksen ukkosmyrskyennusteet olivat vähintäänkin ylimitoitettuja. Hyvä sataa räpsäyttelihän se välillä, mutta kyllä Ivalon ja Saariselän alueen saitterilla ihan hyvin nähtiin ja tuntumaisemia voitiin ihailla.

Ilta on vietetty – luonnollisesti – hyvin syöden, viinistä nauttien. Ja pelaten. Höpisten ja nauraen. Nauraminen tuntui hyvältä. Muu maailma kaukana, vain meidän pieni porukka pöydän ympärillä, Lapin kesässä, mökkielämän leppoisassa levossa.

Sateettomien hetkien lomassa olen kuvaillutkin. Eipä ennen ole mökkipihassa ollut niin paljon suopursuja kuin nyt.

 

Suopursu, Ledum palustre

Kaikkialla metsäisillä soilla erittäin yleinen.
   Koko kasvin luonteenomaine, läpitunkeva ja samalla raskas tuoksu herättää epäilyjä.
   Pohjois-Taalainmaalla tätä kasvia käytetään toisinaan humalan asemesta, mutta se aiheuttaa voimakkaan juopumuksen, jota seuraa ankara kohmelo ja hirveä päänsärky.
   Uudisasukkaat panevat elonkorjuun jälkeen tätä kasvia aittoihin viljan sekaan; hiiret karttavat sitä ja jättävät näin talonpojan vaivannäön hedelmät rauhaan.
   Ruotsin talonpojilla on myös tapana pesta syöpäläisten vaivaamat naudat ja siat keitteellä, joka on tehty tästä kasvista. Tämä on varma keino saada syöpäläiset häviämään.

Carl von Linné, Lapin kasveja (Flora Lapponica 1737)

Lappi Liikkuminen

Kiilopää – Luulampi – patikointi on parasta

Aurinko ei täällä vielä nouse, eikä tietysti laskekaan, vasta viikonloppuna loppuu yötön yö. Mutta ei valoisuus estänyt meitä nukkumassa kymmenen tunnin yöunia. Ja riemastumasta aamuaurinkoon, joka jo seitsemän jälkeen oli korkealla.

Tunturiin, korkealle tunturiin halusin. Päätimme lähteä Kiilopäälle ja sieltä patikka Luulammelle. Hyvä päätös.

Saariselkä on tänään kai ollut yksi Suomen lämpimimmistä paikoista. Iltapäivällä mittari näytti +23 C. Mutta tänään on myös tuullut, ihana vilvoittava tuuli tunturissa. Me on patikoitu samaa reittiä hillittömässä räntä/raekuurossakin, mutta tänään vain kesäinen Lappi.

Otin liki 200 kuvaa, ja nautin ihan suunnattomasti, että maisemasarja VAT-näytöissä on jo läpi, toimintasarja on jo läpi, miljöö on jo läpi. Minulla ei ole täällä tutkintoa varten kuvattavaa; siitä riemusta kuvailin suoraan päin aurinkoa (reikä kuvan keskellä, kuten jury yhden kuvani pomppauttamista perusteli). Kuvailin mitä sattuu. Kunhan kävelin ja olin kovin kiitollinen, hyvilläni tuolla tarpomisesta. Että voin.

~~~~~~~~~~~~~~

Tällä mökkiläppärillä ja vanhalla Lightroomilla alkeellisinkaan kuvien työstäminen on hidasta ja vajaata, mutta tässäpä tämän päivän patikalta muutamia otoksia.

Sodankylän ja Inarin paliskuntien välinen poroaika kulkee patikkapolun vieressä.

Alas kohti Luulampea,…

Ja paluumatkalla takaisin ylös.

Luulampi hiekkarantoineen on merkillinen keidas, erämaajärvi tuntureiden katveessa, kurun pohjalla.

Termospullokahvit nautimme, ja palasimme samaa reittiä takaisin. Ylös, alas.

Isohko hyvin räkkäinen porotokka oli Ahopäällä meidän mennessä, nyt melkein patikkapolulla.

Pätkä Ruijanpolkua — tästä on kuva toimittamani kirjan ”Pieni pala Lapin historiaa”  kannessakin.

Hieno päivä. Hieno patikka.

Lappi Ruoka ja viini Valokuvaus

Arctic Light hotellin aamiaiselta Hangasojalle

Herättiin suvisunnuntaiaamuun Arctic Light -hotellissa vasta lähempänä kahdeksaa. Oli illalla suunniteltu, että jos heräämme tapamme mukaan ihan liian aikaisin, lähdemme kaupunkilenkille, mutta jätimmekin väliin, koska olimme onnistuneet nukkumaan ja aamiaistarjoilu oli valmiina.

Hotellin aamiainen on Sara la Fontainen suunnittelema, eikä todellakaan ole mikään normihotellin puuro-pikkuprinssi-jukurtti-leikkele -paahtoleipä-kattaus, vaan THE Breakfast. Olennaista on kaunis esillepano ja terveellisyys. Superfoodia ja täysjyväviljaa, luomua ja erikoiskahveja. Ei siis brunssi, vaan oikeasti aamiainen.

Se kuului hotellihuoneen hintaan, joka oli varsin kohtuullinen varsinkin jos vertaa esim. Helsingin hintoihin. Hotellin aamiaista voi nauttia, vaikkei hotellissa asuisikaan. Paremmanpuoleisen lounaan hinnan se kyllä maksaa = 24 €.

Hinnasta huolimatta (tai siis meillehän ei maksanut erikseen mitään) oli kyllä kokemisen ja maistamisen arvoinen. Paljon pieniä ihania makuja, vaikka ehkä vain puolia lopulta maistoin. Shotit ja chian-mango-vaahto olivat todella, todella raikkaita, maukkaita ja maistuivatkin terveelliselle, mutta silti hyvälle.

Pieniä raakakakkujen palasia keräilin kahvin oheen.

Ihan erityisen paljon pidin kasvismunakkaasta… Desing-astiat ja kaunis aamiaishuone olivat osaltaan tuomassa luksustunnelmaa. Tässäkin kohtaa Klaus K. tuli mieleen…

 

Siispä voimme kyllä lämpimästi suositella sekä hotellia että aamiaista.

Rovaniemellä lenkkeily jätettiin väliin, ja suuntasimme yhä ylemmäs. Matkalla kohti Saariselkää hyvin vähän liikennettä, satunnaisia poroa. Sodankylän Pohjantähti-K-marketista ja Kiveliön kalasta haimme evästä alkuviikon tarpeiksi.

Muita pysähdyksiähän Pehtrorin ajohukilla ei tehdä, vaikka koetin vähän vihjailla, etttä kauniita tupasvillalampareita ja kumpupilviä olisi mieleni tehdyt ikuistaa muistikortille. Nope. Matka jatkui ja puolen päivän jälkeen olimme mökillä. Tämmöinen se olisi sopiva mökkimatka. Aamiaisen jälkeen lähtö ja puolen päivän tienoissa mökillä.

Tänään ajoissa olo tuntui erityisen hyvälle, sillä sää oli täydellinen: +20 c ja sopiva kesätuuli, joka varmisti, ettei sääsket kiusanneet. Asettautumista, männyn valtaisan siitepölymäärän siivoamista terasseilta ja ikkunalaudoilta.

Ja pääsinhän minä sitten kuvaamaan tupasvilloja, tuntureita, kuruja. Kuvaamaan Kaunispäälle ja mökkipihalle ja siellä ennen kaikkea sen ennennäkemätöntä vehreyttä ja kukkia! Niitä on paljon! Ihan niityksi asti! Niistäpä sitten huomenissa!

Lappi Ruoka ja viini

Rovaniemellä juhlimassa

Puoleenpäivään mennessä oli saatu puutarha trimmattua, juhlavaatteet silitettyä, porolasagne ja muita herkkuja ja yhtä sun toista tarpeellista autoon pakattua. Lähdimme ajelemaan kohti pohjoista.

Mökkimatka on pitkä, mutta se ei ole syy sille, että jäimme puoliväliin ja yöksi Rovaniemelle.

Pehtoorin lapsuuden ja teiniajan bestiksen tasavuosisynttärit oli peruste toteuttaa, mitä on usein aiottu: pysähtyä Roissa vähän kauemmin kuin lohileivän ja kahvikupillisen verran.

Synttärijuhla oli Rovaniemen keskustassa olevassa tunnelmallisessa peräpohjalaisessa hirsitalossa Laurin tuvassa. Juhlakalun tuntien tiedettiinkin, että pönötystä ei ole ja että ruoka on hyvää. Onhan sankari Paistinkääntäjien Lapin voutikunnan vouti.

Olivat oikein mukavat kekkerit, meillekin monta tuttua; Pehtoorille lapsuuden ajan ystäviä, minulle paistinkääntäjiä, ja uusiinkin tutustutttiin. Erinomaisen pitopalvelun ja hyvien viinivalintojen äärellä. Ei pönötyspuheita, mutta mukavia sanoja ja  sattumuksia pitkin iltaa.

Kun kahdeksan aikoihin alkoi olla aika siirtyä jatkopaikkaan, me liukenimme turisteilemaan Rovaniemen viileään iltaan, tepastelimme ees taas ja lopulta kävelimme oman hotellin ravintolaan lasilliselle ja ”huikopalalle”.  Pieniä hyviä lappilaisia makuja, jollaisia meidän mökillä kutsutaan ”lapaksiksi”. Nyt olivat kyllä ihan ylivertaisen hyviä ja ravintola on miellyttävä, joten suosittelemme lämpimästi. Oheen lasillinen chardonnayta: Jean Leon 3055 chardonnay tuli taas vastaan, ja hyvähän se on. Siinä istuskellessa sellainen mukava turistiolo. Lomaahan tämä on.

Yösija varattiin uudesta Arctic Lights -boutiquehotellista. Ylellistä ja oikein hyvällä maulla sisustettu. Kovasti muistuttaa  Helsingin Klaus K:n  tyyliä, ja sehän minulle sopii. Mutta sisustus ja iso huonekoko eivät olleet (ainoa) syy juuri tämän valinnalle, vaan poikkeuksellinen aamiainen. Saapa nähdä millainen on: huomenna ennen kuin jatketaan kohti Hangsaojaa, aiomme siitä nauttia. Kerron sitten.