Kalaaseista opittua

”Japani lasissa ja lautasella” -kalaasit on nyt ohi.

Eihän se mennyt ihan niin kuin parhaimmillaan, … mutta pikkutunneille asti juhlimme. Ja tänään tulleista kiitosviesteistä olen ymmärtäväni, että ruoka oli ollut hyvää ja vieraat juhlissa viihtyneet.

Parasta oli kun välillä porukalla kuulosteltiin toistemme kuulumisia. Naurua ja äääntä ei illasta puuttunut.

Pehtoori on tänään siivoillut ja tiskaillut todella paljon, toki minäkin. Mietin ohessa, että ensi vuonna jos Kalaaseja ryhdyn puuhaamaan, en laita ruokalistalle yhtään sellaisia juttuja, jotka on tehtävä vieraiden läsnäollessa ja jotka vaativat pipertämistä vielä juhlassa ja jotka vaativat ihan hurjan paljon astioita. Kaiken pitää olla valmiina, vain pöytään nosteltavana, korkeintaan grillattavaa, – siinä on hyvä jutella ja olla läsnä.

Kunpa tuon muistaisin, ja muistaisin laittaa kaiken valmiiksi, etten sotkisi balsamicoa ja soijaa!!! Ja että kirjoittaisin (ehtisin kirjoittaa) MYÖS viinilistan ~ huomattiin yhtäkkiä kesken illan, että punaviinejäpä ei juuri ollut hankittu. Eikä todellakaan haluttu korkkailla ystävien tuomia hienoja huippuviinejä… No onneksi on olemassa hyvin sekalainen perusvarasto, josta sitten viinejä pöytään nostelin. Tämmöistä se on kun tulee kairalta suoraan juhlaan!

Parasta oli Choco Delin huikea vadelma-valkosuklaa-vanilja-kakku, eikä se minun onnnettomia vaiheita kokenut jälkkäri, matschajäätelökään, huonoa ollut, ei ollenkaan.

Kattauksessa olleet syömäpuikot kaikki saivat viedä kotiinsa, tuliaisina Japanista, muistoksi kekkereistä.

Ja tässä sitten ”hakukuulutus”: Jos joku teistä jossain kirpparilla, ulkomailla, poistomyynneissä, jopa Villeroy& Bochin -tehtaalla näkee tuollisia lautasia, ostakoot vaikka kaksi tai jopa neljä. VB:n Arco Weiss- sarjaa meillä on ollut pian 30 vuotta, ja koko serviisi on olemassa, mutta ruokalautasia tarvittaisiin muutama lisää… nyt on enää 13 kpl. Kalaaseissa niitä tarvitaan 14. Yksi on siis hävöksissä tai särkynyt, joten tarvetta olisi. Jos näet, osta, ja välitä minulle.

Viime yönä unet jäivät kovin niukoiksi, niin kuin koko viikon ovat jääneet, ja väsy oli syynä siihen, etten lähtenyt Turkansaareen vaikka siellä olisi tänään ollut ”Rahvaan päivät”, joihin olin ajatellut lähteväni kuvailemaan. Tympäsee moinen laiskuus, mutta onneksi ei ollut välttämätön juttu tuo kuvausreissu. Ja huomenna jatkuvat harjoitukset ja on yksi pieni kuvatilauskin tehtävänä. Hyvä niin.

6 kommenttia artikkeliin ”Kalaaseista opittua”

  1. Oijoi! Onpa kaunis kattaus. Ja uskon myös ruoan maistuneen kaikille. Keittiössä sattuu ja tapahtuu. Mietinkin eilen, millaista oli ja koska saamme kuvia!

    Vastaa
    • Kattauksesta ei tainnutkaan puuttua mitään (paitsi se alusliina), mutta kattauksen teinkin jo ennen mökille lähtöä.

      Ja kuvia? Vain muutamia ehdin/tajusin ottaa ja tuossapa ne melkein ovatkin. Ruoka- ja annoskuvia ei oikeastaan yhtään 🙁

      PS. Huomasitkos tuolla keskellä tuon kukkakynttilän? Kiitos vain, se sopi aika täydellisesti Japani-teemaan.

      Vastaa
  2. Wau, mikä kattaus! Vai laiskuus iski, kukapa tuon kaiken jälkeen jaksaisi enää ajatellakaan jotain kuvaushommia?

    Vastaa
    • Kiitos, Jarin, ”wausta”. ”Kattausharrastukseni” tuottaa joskus tulosta.

      Turkansaaren missaaminen kyllä harmittaa, mutta huomenna Sirkukseen! Ja ehkä kesäkuvaretki on jo lähellä!

      Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.